Mielipidekirjoittelu

Lomalaisena on aikaa lukea Turun Sanomien mielipidesivulta se oikeanpuoleinenkin loosi, missä tekstarilla saa tuulettaa tuntojaan. On hyvä, että sellaiseen on paikkoja. Nettipalstoilla menee välillä jo överiksikin, lehdet sensuroinevat kuitenkin kaikkein pahimmat flopit.

Tänään (27.6.07) ihastelin erään tekstailijan positiivisuutta: "Turku, Suomen aurinkoisin kaupunki. Hyvää kesää turkulaiset! Made in Heideken". Kaikki eivät lähesty elämää valitettavasti ihan samalla asenteella.

Nimimerkki "Oire" kirjoitti: "Vanhustenhuolto ja terveydenhoito päälaellaan, eskarilaisten uimaopetus lopetetaan, uusi kirjasto, vaikka vanhakin olisi kelvannut, turhia lautakuntamatkoja, kasvoton ja hidas etuuskäsittely, turha toriparkki, maahanmuuttajien asuttaminen samaan lähiöön, katuväkivalta ja turvaton keskusta aurajokirantoineen! Tuota kaikkea ja vähän lisääkin on Turun tauti nimeltään!" Huh, onneksi vain vähän.

Turussa tehdään tietoni mukaan erinomaista vanhus- ja terveydenhuoltoa. TYKSissä makaa jonkun verran vanhuksia väärillä hoitopaikoilla, mihin koko ajan haetaan ratkaisua. Hammashuollon jonot ovat toki liian pitkät. Edellinen porvarihallitus sössi hammaslääkärien riittävän kouluttamisen.

Esikoululaisten uimaopetusta on virkamiesten puolelta ehdotettu lakkautettavaksi. Sosiaalilautakunta ei tietoni mukaan sitä tälläkään kerralla hyväksy. Kyseessä on yksi viimeisistä ei-lakisääteisistä palveluista sosiaalitoimessa ja säästökuuri on rankka. Toivottavasti järki kuitenkin voittaa.

Pääkirjaston tarpeellisuudesta olen eri mieltä. Lautakuntamatka ei useinkaan ole turha, mutta turhan kallis hyötyynsä nähden se voi minunkin mielestäni olla. Etuuskäsittelyn toimivuudesta minulla on hieman positiivisempi kuva. Toriparkki ei ole turha, mikäli kauppiaat ovat sen kaikilta osiltaan valmiita maksamaan. Liikemiehet eivät käsittääkseni laita rahojaan turhuuksiin.

Maahanmuuttajien keskittyminen Varissuon ja Lausteen lähiöihin on ongelma. Mutta me emme voi estää ketään muuttamasta tuttavien naapuriin, mikäli siinä on vapaata. Emme ainakaan sillä perusteella, että ovat syntyneet väärässä kulttuurissa. Kaikille osapuolille olisi hajauttaminen hyväksi - hyvät neuvot olisivat tarpeen. Katuväkivaltaa minäkin vastustan, mutta kun nuoria kerääntyy yhteen päihteiden kera, aina syntyy riski tappelusta. Sellaista on elämä suuressa kaupungissa.

Mistä nuo mielipiteet kumpuavat? Suomessa menee paremmin kuin koskaan ja ihmisillä tuntuu katkeruus vain kasvavan. Miksi negatiivisuus on niin suurta? Ongelmia on ja niitä tulee aina olemaan. Kun yhden tulipalon sammuttaa, syttyy toisaalla toinen. Kaikista kuitenkin yleensä selvitään. Ei sitä prosessia jatkuva murehtiminen ja manaaminen nopeuta.

Pakkomielteitä on monenlaisia

Juhannuksen jälkeen puuskuttaa aina pari päivää. Hiki kirpoaa kun liikauttaa eviään. Juhannuksena on aina pakko päästä samaan paikkaan, eli Suomen kauneimpaan saaristoon ja viihdytettävä itseään samoin metodein. Rasvaista ruokaa ja olutta kuluu enemmän kuin lääkäri määrää.
Ei pidä itseään toisaalta soimata. Kesä ja loma ovat rentoutumisen aikaa. Jokaista suupalaa ei pidä kauhistella liikaa. Joka toinen riittää. Kun kuuluu heimoon, joka lihoo vain makkarapaketin nähdessään, pitää kuitenkin hieman koettaa rajoitella.
Onneksi pakkomielteitä on myös toisenlaisia. Vaimoni pakotti minut kuntosalille joku vuosi sitten. Kokemus oli hirveä. Vaan kaikkeen tottuu. Nyt tulee fyysisesti huono olo, jollei pääse salille riittävän usein. Lähden tästä Kristiinankadulle polttamaan edellisiä juhannusruokia ja iltapäivällä ostamaan torikauppiailta hieman makkaraa keveämpi toisenlaisia kesämuonia. Nekin ovat parhaimmillaan pahuksen hyviä, ja jos ei niitä saa riittävästi, ei ole kivaa silloinkaan.

Vaikeuksien kautta uuteen nousuun

Sdp on käynyt erittäin raikasta ja tarpeellista keskustelua vaalitappionsa syistä tulevaisuuden tekemisensä tavoista. Katson, että vahvaa sosialidemokraattista puoluetta tarvitaan Suomessa jatkossakin. Isänmaa on aina ollut heikoimmillaan silloin, kun Sdp on ollut vaikeuksissa.

Kun minulta kysytään perusteluja, miksi olen valinnut sosialidemokraattisen aatemaailman ja puolueen, olen aloittanut perustelut historiasta. Se on luontevaa, sillä olen saanut historian tutkijan koulutuksen. Sdp on uudistuksellisilla ohjelmillaan ollut keskeisesti luomassa hyvinvointivaltiota ja ollut tärkein toimija padotessaan kommunismin etenemistä Suomessa. Tämä on täyttä totta, mutta kelpaako se perusteluksi enää vuonna 2007?

Minun, kuten kaikkien sosialidemokraattien, tulisi esittää itselleen kysymys: "Mitä minä voisin tehdä paremmin?" Itse olen koettanut muuttaa näkökulmaani. Miksi ajattelen edelleen, että Sdp on kannatettavin joukko kantamaan vastuuta Suomesta? Vaikka aatteellinen taustani löytyy edelleen historian saavutuksista, tulee minunkin miettiä tätä päivää ja tulevaisuutta.

Jahka sosialidemokraatit saavat jähmeän järjestökoneistonsa ja toimijoidensa ajatusmaailman vastaamaan 2000-luvun vaatimustasoa, uskon että sosialidemokratia on edelleen paras voima aatteellisen perustansa toteuttamisessa. Sdp edistää aidoimmin suvaitsevuutta ja tasa-arvoa. Paavo Lipponen ärsytti pitkälle menevällä tasa-arvoajattelullaan jopa lähipiiriään. Mutta tällainen ehdottomuus meille perustavaa laatua olevassa kysymyksessä tulee olla ylpeyden aihe ja itsestäänselvyys. Myös kansainvälisen solidaarisuuden ajatus kytee väessämme syvällä. Sdp:n tulee kertoa kaikille olevansa vastuullisten menestyjien puolue, puolue joka kantaa huolta myös niistä jotka eivät omillaan pärjää, eikä mikään yksittäisten ammattikuntien etujärjestö.

Työelämän kysymykset ovat jatkossakin Sdp:n ominta aluetta. Vaikka suomalaiset tienaavat enemmän kuin koskaan ja ihmisillä menee pintapuolisesti hyvin, on henkinen pahoinvointi lisääntynyt. Työelämän pelisääntöjä on parannettava yhdessä kaikkien ammattijärjestöjen kanssa. Toisaalta on huolehdittava siitä, että työtä riittää tasapuolisesti kaikille. Hyvänä alkuna näen keskustelun päivähoidon nollamaksuluokan poistamisesta. Jos työtön yksinhuoltajaäiti lähtee vauvan sylissään työnhakuun vain siksi, että porvarit haluavat, että köyhä ei voi lastaan maksutta päivähoitoon laittaa, ollaan väärillä jäljillä. Työnhaun tulee olla mahdollista täysipäiväisesti myös yksinhuoltajille. Kysymys on ensisijaisesti lapsen edusta, mutta myös työelämän tasa-arvon edistämisestä.

Toivon, että mahdollisimman moni sosialidemokraatti saa itsensä positiiviseen asentoon käytävän keskustelun pohjalta ja ottaa itseään niskasta kiinni. Meitä tarvitaan vielä!

Tervetuloa joukkoon

Työpaikkani naapurissa on Kelan "kaunis" sinapinkeltainen toimitalo. Kuulemma sen on suunnitellut sama kaveri, kuin yliopiston hallintoaukean rakennukset. Eipä uskoisi. Koko kevään olen ohi kävellessäni pohtinut talon tutun dirikan Heikki "Hessu" Heilän kutsua poiketa kun ehdin. Tänään oli viimein se päivä, kun sain aikaiseksi.
Hessu on aikanaan sudarijohtajana kaitsenut satoja turkulaisia - niin minuakin. Meillä on siis yhteistä järjestöhistoriaa kohta neljännesvuosisadan ajalta. Puhuimme Kelan byrokratiaviidakosta ja työpaikkani kuohunnasta kevään vaalitappion jälkeen. Puhuimme kuitenkin pääasiassa yhteisistä "toippalaisista" kuvioistamme.
Kerroin, kuinka tapasin yhdistyksemme viime tilaisuudessa nuoren naisen, jota en aluksi tuntenut. Kävi ilmi, että kysymyksessä oli Hessun ja minun yhteisen tutun tytär. Olin järkyttynyt - juurihan tuo oli vauva. Hessu toivotti minut tervetulleeksi joukkoon. Tällaiset havainnot tulevat kuulemma olemaan arkipäivää.
Hessu toivotti minut tervetulleeksi myös joukkoon nimeltä Eräkilta. Joukkoa kuulemma uhkaa ukkoutuminen. Kilta tukee Turun Eränkävijöiden ja Toivon Erätyttöjen toimintaa sekä
ylläpitää retkipaikkaa Saariselällä. Koska tunnen ukkoutumisen tuskan monesta muustakin yhteydestä, lupasin harkita asiaa.
Luulenpa, että jokaiselle suomalaiselle riittäisi koko joukko yhdistyksiä, joihin nämä olisivat tervetulleita. Suurin osa tekee hyvää ja kannatettavaa toimintaa. Ei anneta niiden hiipua!

Yrittäjä on useimmiten työläinen

En ole koskaan mieltänyt sosialidemokratiaa yrittäjyyttä tai yritysmaailmaa vastustavaksi aatteeksi eikä se sellainen olekaan. Sdp kuitenkin mielletään turhan usein siten, vaikka puolueen ensimmäiset aktiivit olivat mitä suurimmassa määrin pienyrittäjiä. Ei Sdp:n vieläkään pitäisi tyytyä olemaan tehtaiden ja kuntatyöntekijöiden puolue.
Tänään 16.6.2007 oli Turun Sanomissa Turun Yrittäjien puheenjohtajan Tuula Lindströmmin haastattelu, missä hän aiheellisesti toivoi enemmän keskustelua yrittäjien ja kaupungin päättäjien välillä. Samaa ovat Turun sosialidemokraatit vaatineet ja saivat asian kirjatuksi ns. hallitussopimukseen. Sopimuksesta olisi nyt pidettävä kiinni tältäkin osin ja pitää huolta, että seudun menestyksekkään yrittäjät olisivat edes keskusteluyhteydessä kaupunkiin.
Yrittäminen tuo työtä ja verotuloja seudullemme. Mutta alalla olisi myös paljon kehitettävää työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin suhteen. Oma isäni oli yrittäjä ja kaiket päivät hänellä meni toimistossa istuessa. Veljieni kanssa hän ehti viettää aikaa lähinnä lomilla. Hänen oli tehtävä töitä kovaa oman yrityksensä ja työntekijöiden sä hyvinvoinnin takaamiseksi. Tarina on tuttu. Jotain olisi keksittävä olosuhteiden parantamiseksi. Olen myös mm. harkinnut aloitteen laatimista Sdp:n puoluekokoukselle 2008, että yritykset tulisi vapauttaa pakollisesta kirkollisverosta.
Olen ilahtunut, että Sdp on saamassa kuntavaaleihin 2008 taas ainakin muutamia turkulaisia yrittäjiä, kuten Ahmed Al Chibibin ja Eija Niemisen. Toivottavasti myös pitkän päivätyön tehneet Mika Stepanoff ja Ruth Hasan jaksavat joukkuessa mukana. Yritysmaailmassa työskenteleviäkin on lähdössä mukaan. Näin taataan parhaiten, että yritysmaailman ääni kuuluu ainakin Sdp:n joukoissa.

Vastuun jaon vaikeudesta

Olen nyt toiminut kohta kolme kesää kunnianarvoisan Turun kesäteatterin peräsimessä. Kysymyksessä on luottamustehtävä, ei ammatti. Koko teatterin hallinto perustuu yhdistyksen harrastajavoimiin, mutta tuotamme ammattimaisia produktioita. Tapamme tehdä on halpa ja siihen nähden lopputulos on vuodesta toiseen erittäin laadukas. Tänä kesänä on luvassa erittäin upea Peter Pan.
Kun aloitin yhdistyksen luotsaamisen, ajattelin kirkasotsaisesti laittavani yhdistyksen organisaation rip rap kuntoon. Tehdään selkeät vastuujaot ja tasataan työtaakkaa täten. Ongelma ei ole siinä, etteikö kaikki hoitaisi ne tehtävät, mitkä heille on osoitettu. Ongelma on siinä, että vähän väliä tulee vastaan tekemättä jääneitä tehtäviä, josta kukaan ei kanna vastuuta. Ja kaikki osaavat kyllä sanoa, että "ei kuulu minulle".
Kaikkiin organisaatioihin tarvitaan jatkuvasti läsnäoleva ihminen, jolle kuuluu kaikki. Tuottajamme Anneli Larkia taikka minä olemme päivätöissä, emmekä tällaisia ihmisiä pysty olemaan. Näyttää siltä, että noin suuri lafka tarvitsee täysipäiväisen johtajan tai tuottajan. Yritämme nyt vielä täsmentää vastuujakoa entisestään, mutta alan muuttua skeptiseksi.
No, oli niin tai näin, niin joka vuosi osaava harrastajaporukkamme saa yhdessä upeiden ammattilaistemme kanssa loistavan teatterielämyksen koko perheelle - niin tänäkin vuonna. Synnytystuskat ovat silloin toissijaisia.

Rakkikoirista ei pidetä

Olen pohdiskellut Sdp:n toimintatapoja paljon. Valtakunnallisessa toimitsija/puheenjohtajapalverissa pari viikkoa sitten vakuuteltiin Eero Heinäluoman suulla, että "ei lähdetä ampumaan kaikkea mikä liikkuu vaan tehdään uskottavaa oppositiopolitiikkaa". Se on erittäin viisas lähestymistapa. Ei pidä vastustaa asioita vain siksi että esittäjä on väärä. Pitää puuttua vain todellisiin asioihin.
Uusi porvarihallitus vaan tuntuu antavan kaikki aseet kaiken haukkumiseen. Perintöveron poiston yksipuolisuus, hoitoalan palkkauskysymys ja sokerina pohjalla päivähoidon nollamaksuluokan poistaminen.
Näihin asioihin voidaan puuttua ja pitää puuttua. Mutta ihmiset ovat yliherkkiä sille, että heti hallitusvastuun loputtua aletaan ampua kaikkea liikkuvaa. Ja pöljää se olisikin. Ihmisiä ei pidä aliarvioida. Ollaan tarkkoina!

Vapaaehtoistyölle arvostusta

Kävelykatua kulkiessaan on vaikea olla törmäämättä merkittävien järjestöjen jäsenrekrytoijiin. Nämä tekevät arvokasta työtä tärkeiden asioiden hyväksi. Pääasiassa kyse on luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöistä.
Saman aikaisesti monet perinteiset järjestöt kituvat alamäen alhossa. Ei niiden työ sen arvottomampaa ole ollut, mutta niitä ei nuoret sukupolvet ole kokeneet samalla lailla rankan työn väärteiksi.
Lapsi olisi kyllä kiva viedä partioon, jotta itselle tulisi vapaa viikonloppu. Sehän on tervehenkinen harrastus. Mutta vapaaehtoisia tekijöitä ei tahdo enää partioonkaan riittää. Eikä oikein lapsiakaan, kun urheilu- ja musiikkiharrastukset ovat muuttuneet teini-iässä kokopäivätyöksi.
Saakohan enää mitään nykyisin "vain pikkaisen harrastaa" vai halutaanko kaikista lapsista litmasia ja paganineja?
Itse toimin mm. Ry Toivo II:n johtokunnassa voidakseni omalla panoksellani tukea päihteetöntä nuorisotyötä. Yhdistyksen talkoisiinkin koetan ehtiä (huonolla menestyksellä).
Miksi vielä 1980-luvulla kaikilla riitti aikaa myös yhdessä tekemiseen ja toimimiseen? Mihin se aika on kadonnut? Antakaa se takaisin kaikille!
Meillä ei ole varaa menettää upeaa yhdistysverkkoamme. Tehdään asialle jotakin.

Menot jatkavat karkailuaan

Turun Sanomat kertoi, kuinka Turun menokuri on edelleenkin heikko. Poliitikot sitoutuivat tälle vuodelle aiempaa tiukempaan menokuriin, mutta yli mennään taas niin että rytisee. Turussa on toimeenpano-ongelma.
Aiemmin on nähty asioiden menevän siten, että kaupunginvaltuusto tekee virkamiesten esittelystä poikkeavan päätöksen. Jääräpäiset virkamiehet jättävät päätöksen toteuttamatta, odottavat muutaman kuukauden jotta asia unohtuu ja tuovat sen uudelleen alkuperäisellä tavalla päätettäväksi. Onko vika oman työnsä ohessa toimivissa luottamushenkilöissä vai virkamieskunnassa? Vika näyttäisi olevan henkilöissä ja johtamisjärjestelmässä.
Jos valtuusto tekee tiukan budjetin, virkamiesten tehtävä on toteuttaa se. Vain siten valtuusto voi kantaa asiasta vastuun. Ikävätkin leikkaukset menisivät poliitikkojen piikkiin. Jos ylitetään niin kuin ylitetään, siirtyykö vastuu virkamiehille? Näyttää kyllä siltä, ettei mene kenellekään.
Kaupunginjohtajan on pantava tuulemaan! Vaikka ongelma onkin vanhempi kuin Mikko Pukkisen kausi, noin suurta palkkaa ei olkien kohauttelusta makseta.

Vaihtoehto musiikki- ja kongressitalolle

Turun kaupunginjohtajan Mikko Pukkisen johdolla tehdyssä esityksessä Aurajoen rantaan syntyisi valtava kompleksi uudeksi musiikki- ja kongressitaloksi. Investointi olisi valtava ja sen vuosittaiset käyttökustannukset nousisivat useisiin miljooniin euroihin. Samalla luotaisiin kilpaileva organisaatio Turun Messukeskukselle, missä kaupunkikin on merkittävänä osakkaana.
Turun Sanomien mukaan Turun hotellit ovat täynnä kesäisin ja kongerssikaupunkina Turku on noussut maan suurimpien joukkoon. Tilannetta on varaa vielä hieman parantaa, mutta kuvatun kaltaista jättilaitosta tilanne ei vaadi. Panos-tuotos-suhde ei olisi kohdallaan.
Ja mitä tehdään akustiikaltaan ylistetylle Aninkaistenkadun konserttitalolle? Se on peruskorjauksen tarpeessa, eikä siitäkään ole tulossa halpa investointi.
Kaupunginhallitus nimeää tänään työryhmän pohtimaan Aurajoen rannan pytingin sijoituksen rahoittamista. Sitä tulee johtamaan kokoomuksen Pekka Ruola, jäseniksi tullee Pauliina de Anna (vihr), Rauno Artesola (vas) sekä Sdp:n Piia Elo. Demarit katsoivat, että ryhmässä tulisi olla mukana myös joku sellainen, joka 40 vuoden päästä maksaa niitä käyttökustannuksia, ja Piia 28-vuotiaana on sellainen.
Toivon, että ryhmä päätyy sellaiseen lopputulokseen, että Aurajoen rannan mallille ei löydy rahaa. Sen sijaan kunnostettaisiin nykyinen konserttitalo ja tuettaisiin Messukeskuksen laajennusosaa siten, että Turkuun saataisiin Suomen komein kongressitila näyttelytiloineen. Näin elinkeinoelämä ja veronmaksajat saavat parhaan hyödyn.

Vaalien välillä näkyminen

Olipa upea kesäpäivä! Järjestimme työporukalla kesätilaisuuden Ruissalon Kansanpuistossa vanhojen työväenliikkeen perinteiden mukaisesti. Opiskelijapumppu Sohon Torwet soitti mukavaa musiikkia, lapsille oli ohjelmaa ja musiikin tauolla sana oli vapaa. Olimme myös luvanneet parissa lehti-ilmoituksessa tarjota makkaraa vieraillemme. Kaasugrillimme teki tenän - se ryhtyi palamaan täysillä ja venttiilivian takia sitä ei saanut sammutettua. Soitin paloauton katsomaan tilannetta. Pojat sanoivat, että täytyy vain antaa kaasupullon laskea tyhjäksi. Tarjosimme palomiehillekin makkarat saatuamme ensin toimivan varagrillin ja siihen toimivan kaasupullon. Että sellaistakin ohjelmaa kesäjuhlakansalle.
Paikalla oli myös mahdollisuus antaa palautetta paikalla olleille turkulaisille ja lähikuntien sosialidemokraateille. Viritimme rollupit ja kojut makkarapisteen viereen, jotta tapahtuman järjestäjä ja maksaja tulisi kaikille selväksi. Muutamia ohikulkijoita kävikin.
Joskus hymyilyttää, kun vaalien alla ihmiset tulevat aina närkästyneinä sanomaan, että kyllä sitä nyt näytään kun on vaalit, mutta muuten ei koskaan. Tänään en ollut suinkaan ensimmäistä kertaa ihmisiä tapaamassa vaalityön ulkopuolella. Mainitsemani periaate istuu kuitenkin syvässä. Nimittäin eräs herra joka poikkesi tarjotulle makkaralle totesi, että "joko te olette sen vaalityön aloittaneet?"
Asiat saadaan aina näyttämään siltä kuin halutaan...

Suomen kesäteatteripääkaupunki

Suomalaisilla kaupungeilla on muotivillityksenä julistautua erilaisiksi pääkaupungeiksi. Helsingistä tehtiin riittävän itämyönteisyyden ansiosta Suomen pääkaupunki pari vuosisataa sitten. Vanhasta pääkaupungista Turusta on tulossa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Vastaiskuna Tampere julistautui Suomen teatteripääkaupungiksi. Se lieneekin oikeutettua.
Samppalinnan kesäteatterin väki oivalsi pikapuoleen, että Turku on Suomen kesäteatteripääkaupunki. Kesällä 2006 Turussa kävi yli 120 000 henkeä katsomassa kesäteatteria. Suurin osa kävi Samppalinnassa, Linna-teatterin kahdella kesänäyttömöllä kävi myös paljon kesäkulttuurin nälkäisiä. Johdan puhetta Turun Työväen Teatterin Kannatusyhdistyksessä, joka pyörittää Turun Kesäteatteria Vartiovuorella. Keskitymme koko perheen näytelmiin ollen Suomen suurin lastennäytelmiin keskittyvä kesäteatteri. Krisse Salmisen tähdittämän Lumikin näki 35000 henkeä.
Jos Turku haluaa olla uskottava kulttuuripääkaupunki, tulee sen nostaa populaarikulttuuri keskeiselle sijalle. Festivaalit ja kesäteatterit ovat keskeinen osa Turun imagoa ja ovat suurimpia matkailuvaltteja. Niitä tulee tukea kaupungin organisaatioiden toimesta, mihin TurkuTouring onkin osoittanut kiinnostusta.
Kulttuuri on muutakin kuin ns. korkeakulttuuria. Ihmisten mieltymykset on otettava demokraattisesti huomioon. Georg Dolivon kakkosmiehenä toiminut Jorma Bergholm kertoi, että Helsinki oivalsi tämän omana kulttuuripääkaupunkivuotenaan. Turunkin tulee tehdä samoin.