Turku on upeiden kesätapahtumien kaupunki. Yksi turkulainen pop-ikoni DBTL täytti 20 vuotta, mitä kävimme Annikan kanssa todistamassa. Eräiden arvioiden mukaan tapahtuma liikutti Aurajoen rannoille yli 100000 ihmistä, minkä rinnalla pienet lieveilmiötkin ovat sivuseikka. Laiturille on tilausta.
Parhaiten mieleemme jäi pari lauantaista päiväkeikkaa. Emma Salokoski Ensemble oli fantastinen. Lauantaina klo 14.00 oli liikkeellä lähinnä hyvästä musiikista kiinnostuneita, eikä niinkään ohrapirtelöä musiikin varjolla kilpaa kitkeviä. Toinen mainio kokemus oli vanha kunnon Grand Slam. Vain yksi oli joukosta poissa, mutta laulut ja henki olivat siellä. Puntti Valtosen riehakkuus ja esiintymistaito korvasivat Leskisen leskimäisyyttä. Ihmiset olivat hyvin keikassa mukana. Loppuillasta olisi monilta todennäköisesti mopokin karannut.
Yöllisten keikkojen aikana sen sijaan koimme olevamme väärässä paikassa. Festivaalien uuden suosikin Paula Koivuniemen aloitettua musiikkinsa eräs tanssimisesta innostunut pariskunta talloi ja töni meitä sillä seurauksella, että meillä oli juomaa enemmän vaatteilla kuin mukeissa. Kun Annika huomautti asiasta, seurauksena oli nyrkki nenään. Perään tämä nyrkkeilytaitoinen rouva näytti kieltä ja keskisormea ja kehotti haistelemaan eräitä nivustaipeiden alueita. Vieressä seisonut järjestysmies kohautteli tyylikkäästi hartioitaan rouvan vielä hyppiessä Annikan jaloilla.
Pohdimme, että tokkopa tuosta voi enää mauttomammaksi mennä. Kuulimme kuitenkin, että Kristiinankadulla eräs toinen neitokainen oli kyykistynyt jalkakäytävälle keventämään kulkuaan. Noin 80-vuotias rouva oli huomauttanut asian sopimatomuudesta, minkä seurauksena neitokainen oli paukauttanut mummua kuonoon.
Lööpistä luin, että jossakin toisaalla oli otettu pikkuvauva huostaan eräältä ympäripäissään olevalta pariskunnalta. Näitä varmaan käy kaiken aikaa eri puolilla Suomea erilaisissa tapahtumissa tai vaikka arkenakin, mutta ne herättävät vasta, kun ne sattuvat omilla nurkilla. Mikä ihmisiä vaivaa? Mitä pitäisi päätellä siitä, että naiset ovat alkaneet käyttäytyä yhtä tyylittömästi kuin miehet? Eihän tasa-arvo saa tarkoittaa sitä, että naiset taantuvat miesten tasolle! Mihin tämä johtaa? Mitä asialle voisi tehdä?
Edelliset sukupolvet taistelivat rikkoakseen tabuja. Nyt tarvittaisiin taistelua eräiden asioiden uudelleen pyhittämiseksi.
tiistai 31. heinäkuuta 2007
torstai 26. heinäkuuta 2007
Nationalismin historiasta
Yksi heikkouksistani on epookkielokuvat. Vaikka epookkidvd:n kansi näyttäisi kuinka kököltä, niin en saa rauhaa, ennen kuin olen vuokrannut sen. Laadukkaampiinkin juttuihin sisältyy usein historiallisia ajallisia epätarkkuuksia tai virheitä eli anakronismeja. Olen lomalla ja Annika töissä, joten voin salaa katsoa huonoja epookkileffoja. Tänään vuokrasin Troija -nimisen leffan, jota Annika ei ole koskaan halunnut. Olipa taas elämys. Katsoin sen silti alusta loppuun.
Troijaan sisältyi yksi yleisimmistä anakronismeista. Siinä puhuttiin isänmaanrakkaudesta vaikka tapahtumat sijoittuvat yli 3000 vuoden taakse. Samanlaista puhetta näkee useissa keskiajasta kertovissa leffoissa. Käyttäydytään, kuin olisi ollut valtioita, kansallistunnetta tai isänmaanrakkautta.
Nykyisen kaltainen nationalismi luotiin Hegelin toimesta 1800-luvun lopussa. Sitäkin ennen voidaan löytää "kansoja" tai "kansallisuuksia". Keskeinen tapahtuma tässä suhteessa oli Westfalenin rauha vuodelta 1648, jolloin luotiin ensimmäiset selkeät valtiorajat Eurooppaan. Ennen sitä ei hegeliläisyydelle olisi ollut edes edellytyksiä. Oli ruhtinaskuntia ja valtakuntia, niissä alamaisia ja veronmaksajia. Paikkakuntarakkautta oli varmasti ja sopivan kuninkaan tai uskonnon puolesta oltiin valmiita sotimaan. Mutta 1900-luvun kaltaista isänmaallisuutta ei ollut.
Sodat olivat vähemmän julmia. Ihmiset olivat käytännöllisempiä. Valittiin sotajoukko sen mukaan, kuka oli voitolla tai maksoi eniten. Armeijat olivat valtiaiden henkilökohtaisia palkka-armeijoita, jotka tulivat kalliiksi. Sotaherrojen intresseissä olikin saada ihmiset toimimaan jonkun jalomman ja periaatteellisemman puolesta. Isänmaa toimi hyvin tässä tarkoituksessa.
En nyt halua sanoa, ettenkö kunnioittaisi viime sotien sankareitamme - heitä jotka puolustivat vapautta ja laillista yhteiskuntajärjestystämme. Silloinen kommunistien torjunta on yksi keskeisimmistä nykyisen hyvinvointimme peruspilareista (vrt. itäblokkiin). Olen myös hyvin kotiseuturakas ja monella tapaa isänmaallinenkin. Paheksumpahan vain sitä, mihin nationalismia on käytetty (ja käytetään) ja minkälaisin motiivein. Ja paheksun sitä, että elokuvateollisuus ilmeisen tietoisesti tunkee sitä pönkittäviä elementtejä paikkoihin, joihin ne eivät kuulu. Mitäköhän elokuvateollisuus siitä saa?
Troijaan sisältyi yksi yleisimmistä anakronismeista. Siinä puhuttiin isänmaanrakkaudesta vaikka tapahtumat sijoittuvat yli 3000 vuoden taakse. Samanlaista puhetta näkee useissa keskiajasta kertovissa leffoissa. Käyttäydytään, kuin olisi ollut valtioita, kansallistunnetta tai isänmaanrakkautta.
Nykyisen kaltainen nationalismi luotiin Hegelin toimesta 1800-luvun lopussa. Sitäkin ennen voidaan löytää "kansoja" tai "kansallisuuksia". Keskeinen tapahtuma tässä suhteessa oli Westfalenin rauha vuodelta 1648, jolloin luotiin ensimmäiset selkeät valtiorajat Eurooppaan. Ennen sitä ei hegeliläisyydelle olisi ollut edes edellytyksiä. Oli ruhtinaskuntia ja valtakuntia, niissä alamaisia ja veronmaksajia. Paikkakuntarakkautta oli varmasti ja sopivan kuninkaan tai uskonnon puolesta oltiin valmiita sotimaan. Mutta 1900-luvun kaltaista isänmaallisuutta ei ollut.
Sodat olivat vähemmän julmia. Ihmiset olivat käytännöllisempiä. Valittiin sotajoukko sen mukaan, kuka oli voitolla tai maksoi eniten. Armeijat olivat valtiaiden henkilökohtaisia palkka-armeijoita, jotka tulivat kalliiksi. Sotaherrojen intresseissä olikin saada ihmiset toimimaan jonkun jalomman ja periaatteellisemman puolesta. Isänmaa toimi hyvin tässä tarkoituksessa.
En nyt halua sanoa, ettenkö kunnioittaisi viime sotien sankareitamme - heitä jotka puolustivat vapautta ja laillista yhteiskuntajärjestystämme. Silloinen kommunistien torjunta on yksi keskeisimmistä nykyisen hyvinvointimme peruspilareista (vrt. itäblokkiin). Olen myös hyvin kotiseuturakas ja monella tapaa isänmaallinenkin. Paheksumpahan vain sitä, mihin nationalismia on käytetty (ja käytetään) ja minkälaisin motiivein. Ja paheksun sitä, että elokuvateollisuus ilmeisen tietoisesti tunkee sitä pönkittäviä elementtejä paikkoihin, joihin ne eivät kuulu. Mitäköhän elokuvateollisuus siitä saa?
tiistai 24. heinäkuuta 2007
Porvarihallitus ja julkisuus
Nyt mätäkuun agendalle joutunut uutinen ei ansaitsisi jäädä pelkäksi mätäkuun uutiseksi. Tosin sitä sotkee hieman, kun yhdet puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäästä. Sinänsä on toisarvoista, sopiiko porvarihallitus jatkavansa edellisen hallituksen linjaa olla vastaamatta lehtien gallupkyselyihin. Kysehän voi olla työhygieniaan liittyvästä ja töiden vaikeutumista torjuvasta toimenpiteestä. Ainakin kansanedustajille tulvii sähköposteihin jatkuvasti sen seitsemää kyselyä. Ministerin aika tuskin riittää tällaiseen.
Tänään 24.7.07 Uutispäivä Demarissa sekä Helsingin Sanomissa oli asiaan toisenlaista valoa tuovia näkökohtia. Hesari kyseenalaistaa, onko sopivaa, että poliitikkoja määrätään olemaan hiljaa mielipiteistään. Poliitikothan valitaan olemaan jotakin mieltä ja suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä kulmakiviä on mielipiteenvapaus. Vaikka Vanhanen ei tarkoittaisi tätä, vaan edellä kuvaamaani työskentelyä helpottavaa perustelua, saadaan se näyttämään siltä. Demarissa Eero Heinäluoma puolestaan muistuttaa, että porvarihallitus on salaillut edeltäjiään tiukemmin lakiasioiden valmistelutilannetta ja että ne tupasahtavat ota tai jätä -muodossa eduskuntaan. Hän tulkitsee hallituksen vievän poliittista systeemiämme salailevampaan suuntaan.
En tiedä, onko näin, vai onko kyseessä vain napakka ja hieman ennenaikainen oppositiojohtajan lausunto. Mutta jos on kuten Heinäluoma väittää, on kyse vakavasta asiasta. Eduskunta on pidettävä ajan tasalla lakien valmistelussa, sillä valmiiseen tekstiin vaikuttaminen on paljon vaikeampaa. Kansan äänen on tultava kuuluviin!
(Toinen kysymys oli sitten, että kun Heinäluoma puhui lakitekstien valmistelusta, niin hallituksen edustajat keskittyivät kommentoimaan samassa uutisessa vain pääministerin uutta ohjeistusta. Eikö samassa jutussa kaikkien pitäisi puhua samasta asiasta?)
Julkisuusvaatimus pätee myös kunnalliseen valmisteluun. Turussa kansalaisaktiivit kritisoivat kaupunkia huonosta tiedottamisesta koskien kaikkien yhteisen Kulttuuripääkaupunki 2011 -projektin valmistelua. Kaupunginjohtajan velvollisuus olisi tiedottaa tai vaatia asianosaisia virkamiehiä tiedottamaan jatkuvasti veronmaksajille kalliin vuoden valmistelusta. Kansalaiskeskustelun pitäisi käydä kiivaana ja sen tulisi vaikuttaa valmisteluun. Miksi esimerkiksi valtalehti Turun Sanomat ei vaadi tätä?
Virkamiehethän voivat aina vastavetona vedota julkisuuslakiin, jossa todetaan, että valmistelussa olevia asiakirjoja ei tarvitse näyttää kansalaisille, mikäli se häiritsee valmistelutyötä. Termiä "häiritä" voidaankin sitten tulkita jos niinkuin huvittaa. Saattaahan se papereiden näyttely häiritä vaikka valmistelun kannalta tuikitärkeitä päivänokosia. Mutta laki ei estä kansalaisia, poliitikkoja tai lehdistöä vaatimasta julkisuutta asioille. On tietenkin asioita, jotka eivät kestä ennakkojulkisuutta (esim eräät liiketoimet), mutta niitä on kuitenkin vain pieni osa. Vapaa tiedonkulku on demokratian peruspilari ja sitä on pidettävä pyhänä. Toivottavasti porvarihallitus ei ole romuttamassa sitä.
Tänään 24.7.07 Uutispäivä Demarissa sekä Helsingin Sanomissa oli asiaan toisenlaista valoa tuovia näkökohtia. Hesari kyseenalaistaa, onko sopivaa, että poliitikkoja määrätään olemaan hiljaa mielipiteistään. Poliitikothan valitaan olemaan jotakin mieltä ja suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä kulmakiviä on mielipiteenvapaus. Vaikka Vanhanen ei tarkoittaisi tätä, vaan edellä kuvaamaani työskentelyä helpottavaa perustelua, saadaan se näyttämään siltä. Demarissa Eero Heinäluoma puolestaan muistuttaa, että porvarihallitus on salaillut edeltäjiään tiukemmin lakiasioiden valmistelutilannetta ja että ne tupasahtavat ota tai jätä -muodossa eduskuntaan. Hän tulkitsee hallituksen vievän poliittista systeemiämme salailevampaan suuntaan.
En tiedä, onko näin, vai onko kyseessä vain napakka ja hieman ennenaikainen oppositiojohtajan lausunto. Mutta jos on kuten Heinäluoma väittää, on kyse vakavasta asiasta. Eduskunta on pidettävä ajan tasalla lakien valmistelussa, sillä valmiiseen tekstiin vaikuttaminen on paljon vaikeampaa. Kansan äänen on tultava kuuluviin!
(Toinen kysymys oli sitten, että kun Heinäluoma puhui lakitekstien valmistelusta, niin hallituksen edustajat keskittyivät kommentoimaan samassa uutisessa vain pääministerin uutta ohjeistusta. Eikö samassa jutussa kaikkien pitäisi puhua samasta asiasta?)
Julkisuusvaatimus pätee myös kunnalliseen valmisteluun. Turussa kansalaisaktiivit kritisoivat kaupunkia huonosta tiedottamisesta koskien kaikkien yhteisen Kulttuuripääkaupunki 2011 -projektin valmistelua. Kaupunginjohtajan velvollisuus olisi tiedottaa tai vaatia asianosaisia virkamiehiä tiedottamaan jatkuvasti veronmaksajille kalliin vuoden valmistelusta. Kansalaiskeskustelun pitäisi käydä kiivaana ja sen tulisi vaikuttaa valmisteluun. Miksi esimerkiksi valtalehti Turun Sanomat ei vaadi tätä?
Virkamiehethän voivat aina vastavetona vedota julkisuuslakiin, jossa todetaan, että valmistelussa olevia asiakirjoja ei tarvitse näyttää kansalaisille, mikäli se häiritsee valmistelutyötä. Termiä "häiritä" voidaankin sitten tulkita jos niinkuin huvittaa. Saattaahan se papereiden näyttely häiritä vaikka valmistelun kannalta tuikitärkeitä päivänokosia. Mutta laki ei estä kansalaisia, poliitikkoja tai lehdistöä vaatimasta julkisuutta asioille. On tietenkin asioita, jotka eivät kestä ennakkojulkisuutta (esim eräät liiketoimet), mutta niitä on kuitenkin vain pieni osa. Vapaa tiedonkulku on demokratian peruspilari ja sitä on pidettävä pyhänä. Toivottavasti porvarihallitus ei ole romuttamassa sitä.
tiistai 17. heinäkuuta 2007
Veneilyn ekologisuudesta
Olin muutaman päivän äitini ja hänen miehensä mukana purjehtimassa lähinnä Ahvenanmaan saaristossa. Menin Kökariin yhteysaluksella, mistä lähdimme kohti luonnonsatamia. Oli kaunista ja rentouttavaa. Veneessä nukkuukin paremmin kuin kaupungin kuumuudessa. Kiitos mukavasta kestinnästä.
Yhtenä päivänä kippari täytti heidän pumpattavan parikajakkinsa - upea peli. Meloimme äidin kanssa läheisen Allskärin ympäri ja ihastelimme mm. väylää ylittävää hirveä ja upeita maisemia.
Kävin pohtimaan veneilyä ympäristöystävällisyyden kannalta ja Itämeren suojelun ja EU:n vaatimusten suhteellisuutta. Polttoöljyä käytimme sen verran, että satamiin mennessä ja sieltä lähtiessä koneet kävivät. Muuten kuljettiin tuulivoimalla. Pörräsimme nähtävyyksiä katsomassa pumpattavalla melavehkeellä. Tämän kaltaista lomailua on viime vuosina tuettu siten, että huviveneisiin määrättiin septitankit, jotka voidaan imutyhjentää perinteiseen mereen pumppauksen sijaan. Huraa, Itämeri pelastuu! Moisen vehkeen asentaminen ei ole ihan ilmaista. Seuraavaksi EU:n vaatimuksesta polttoöljyä ei voi enää tankata veneisiin verovapaasti. Sekin on pitkä sentti veneilijän kukkarossa.
"Elitistien ongelma!" parahtanee skeptikko. Onhan noita eliittiveneilijöitäkin, mutta kyllä se suurimmalta osaltaan on tavallisen kansan tavallisen ekologinen lomailumuoto. Pantaisiin esim. vesiskootterit ja muskeliveneet tuplaverolle, ja annettaisiin jo entisestään ympäristön kanssa sopusoinnussa elävien ihmisten jatkaa harrastustaan. Kun vene on myyty, on vaihtoehtona usein esim. thaimaanmatka tai jokin muu "ekoteko".
Yhtenä päivänä kippari täytti heidän pumpattavan parikajakkinsa - upea peli. Meloimme äidin kanssa läheisen Allskärin ympäri ja ihastelimme mm. väylää ylittävää hirveä ja upeita maisemia.
Kävin pohtimaan veneilyä ympäristöystävällisyyden kannalta ja Itämeren suojelun ja EU:n vaatimusten suhteellisuutta. Polttoöljyä käytimme sen verran, että satamiin mennessä ja sieltä lähtiessä koneet kävivät. Muuten kuljettiin tuulivoimalla. Pörräsimme nähtävyyksiä katsomassa pumpattavalla melavehkeellä. Tämän kaltaista lomailua on viime vuosina tuettu siten, että huviveneisiin määrättiin septitankit, jotka voidaan imutyhjentää perinteiseen mereen pumppauksen sijaan. Huraa, Itämeri pelastuu! Moisen vehkeen asentaminen ei ole ihan ilmaista. Seuraavaksi EU:n vaatimuksesta polttoöljyä ei voi enää tankata veneisiin verovapaasti. Sekin on pitkä sentti veneilijän kukkarossa.
"Elitistien ongelma!" parahtanee skeptikko. Onhan noita eliittiveneilijöitäkin, mutta kyllä se suurimmalta osaltaan on tavallisen kansan tavallisen ekologinen lomailumuoto. Pantaisiin esim. vesiskootterit ja muskeliveneet tuplaverolle, ja annettaisiin jo entisestään ympäristön kanssa sopusoinnussa elävien ihmisten jatkaa harrastustaan. Kun vene on myyty, on vaihtoehtona usein esim. thaimaanmatka tai jokin muu "ekoteko".
maanantai 9. heinäkuuta 2007
Arvostelumenestys
Ennen vanhaan oli kesäteatteripiireissä tapana todeta, että huono arvostelu takaa hyvän kävijämäärän - väki tykkää siitä, mistä kriitikko ei. Nykyisin ylistäviä kirjoituksia näkee usein. Joko näytelmien taso on parantunut, kriitikoiden mieli muuttunut tai kesäteattereihin suhtaudutaan eri tavalla. Haluan tietenkin uskoa ensin mainittuun vaihtoehtoon.
Turun Kesäteatterin Peter Pan sai melkoiset kehut sekä Turun Sanomilta, Åbo Underrättelseriltä että Salon Seudun Sanomilta. Eikä Uutispäivä Demarin Sandellikaan haukkunut niin paljon kuin yleensä. Erityisesti Teemu Loikkaan lavastusta on kehuttu, eikä syyttä. Lavastus on perusidealtaan verraton ja toteutus on taidokas (siitä huolimatta, että olin siellä minäkin pensseli kädessä). Myös ohjaus ja dramatisointi sai kehuja, sekä kaikki roolityöt.
Erikoista on se, että yleisön kommentit ovat samanlaisia. Ollaanko päästy pois siitä ajasta, että kriitikot ja yleisö ovat täysin eri maailmoista?
No, Linna-teatterin Puhelinluettelo sai kyllä moitteita, joihin vihastuneet asiakkaat laittoivat mielipidesivulle kovasti toisenlaista palautetta. Komedia on vaikea laji arvostella, sillä huumoreja on erilaisia. Linna-teatterin vakioyleisö haluaa juuri sellaista viihdettä, mitä siellä tehdään, eikä Linna petä fanejaan. Arvostelija katsoo hieman toisesta vinkkelistä ja tarkastelee taiteellisia ulottuvuuksia. Minun on tunnustettava, että olin melkolailla kriitikon kannoilla tässäkin tapauksessa.
Turun Kesäteatterin Peter Pan sai melkoiset kehut sekä Turun Sanomilta, Åbo Underrättelseriltä että Salon Seudun Sanomilta. Eikä Uutispäivä Demarin Sandellikaan haukkunut niin paljon kuin yleensä. Erityisesti Teemu Loikkaan lavastusta on kehuttu, eikä syyttä. Lavastus on perusidealtaan verraton ja toteutus on taidokas (siitä huolimatta, että olin siellä minäkin pensseli kädessä). Myös ohjaus ja dramatisointi sai kehuja, sekä kaikki roolityöt.
Erikoista on se, että yleisön kommentit ovat samanlaisia. Ollaanko päästy pois siitä ajasta, että kriitikot ja yleisö ovat täysin eri maailmoista?
No, Linna-teatterin Puhelinluettelo sai kyllä moitteita, joihin vihastuneet asiakkaat laittoivat mielipidesivulle kovasti toisenlaista palautetta. Komedia on vaikea laji arvostella, sillä huumoreja on erilaisia. Linna-teatterin vakioyleisö haluaa juuri sellaista viihdettä, mitä siellä tehdään, eikä Linna petä fanejaan. Arvostelija katsoo hieman toisesta vinkkelistä ja tarkastelee taiteellisia ulottuvuuksia. Minun on tunnustettava, että olin melkolailla kriitikon kannoilla tässäkin tapauksessa.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2007
Terveisiä Kansanpuistosta
Pohjoismaiden vanhin festivaali Ruisrock on jälleen meneillään Ruissalon kauniissa Kansanpuistossa. Upea meininki ei ainakaan vielä ole latistunut sateestakaan. Mutamäärät eivät ylläkään Roskilden festivaalin tasolle.
Ensimmäisenä iltana oli 18 000 ja toisena 30 000 musiikin kuulijaa. Sunnuntainakin varmaan menee 20 000 puhki. Aivan mieletön konsepti! Vuosi vuodelta Merimaa ja kumppanit ovat hioneet järjestelyjä kuntoon ja koko ajan paranee. Jonot olivat lyhyemmät, palvelut pelasivat ja eurot vaihtoivat omistajia.
Vaikka Vantaan Festivaalit hyötyvät tilaisuudesta paljon, on suurin hyötyjä Turun talousalue. Hotellit ovat täynnä ja kauppa käy. Turun imago saa vahvistusta. Vastaan työni puolesta alueen rakennusten siisteydestä, ja rokilla on negatiivinen vaikutus siihen. Siitä saamme toki asianmukaisen korvauksen, mutta joka tapauksessa asiat on nähtävä suuremmassa mittakaavassa. Järjestäjä näkee paljon vaivaa löytääkseen parannuksia ympäristöongelmiin, jotka ovat sittenkin pieniä. Kansanpuisto on tarkoitettu kansan käyttöön eikä ulkomuseoksi!
Mikäli Lounais-Suomen ympäristökeskus ja Turun Sanomat onnistuvat tavoitteessaan pilata niin monen rakastama viehättävä tilaisuus viemällä se jollekin tusinakentälle, ollaan kyllä erikoisilla jäljillä. Se tappaisi Ruisrockin.
Ensimmäisenä iltana oli 18 000 ja toisena 30 000 musiikin kuulijaa. Sunnuntainakin varmaan menee 20 000 puhki. Aivan mieletön konsepti! Vuosi vuodelta Merimaa ja kumppanit ovat hioneet järjestelyjä kuntoon ja koko ajan paranee. Jonot olivat lyhyemmät, palvelut pelasivat ja eurot vaihtoivat omistajia.
Vaikka Vantaan Festivaalit hyötyvät tilaisuudesta paljon, on suurin hyötyjä Turun talousalue. Hotellit ovat täynnä ja kauppa käy. Turun imago saa vahvistusta. Vastaan työni puolesta alueen rakennusten siisteydestä, ja rokilla on negatiivinen vaikutus siihen. Siitä saamme toki asianmukaisen korvauksen, mutta joka tapauksessa asiat on nähtävä suuremmassa mittakaavassa. Järjestäjä näkee paljon vaivaa löytääkseen parannuksia ympäristöongelmiin, jotka ovat sittenkin pieniä. Kansanpuisto on tarkoitettu kansan käyttöön eikä ulkomuseoksi!
Mikäli Lounais-Suomen ympäristökeskus ja Turun Sanomat onnistuvat tavoitteessaan pilata niin monen rakastama viehättävä tilaisuus viemällä se jollekin tusinakentälle, ollaan kyllä erikoisilla jäljillä. Se tappaisi Ruisrockin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)