Patikointi ja sosialidemokratia

Toisinaan on hyvä määritellä itselleen, mikä on oma ideologia. Minun tapauksessani kyse on sosialidemokratiasta. Perinteikkäät tasa-arvo, vapaus ja oikeudenmukaisuus ovat hyviä ihanteita, mutta kaipaavat hieman täsmennystä ja elävöitystä. Asiaa voisi olla hyvä lähestyä populaaristi metaforien kautta.

Oma kiteytykseni sosialidemokratiasta palautuu yllättäen partioharrastukseni oppeihin kauas 1980-luvulle. Ensimmäisillä patikkaretkilläni vaellustaitoja meille räkänokille opetti partiojohtaja Ari "Aimo" Linkolehto (nykyisin Partiovarusteen toimitusjohtaja). Eipä varmaan arvannut, että opeillaan olisi vaikutuksia jonkun pojan yhteiskunnallis-aatteelliseen ajatteluun.

Aimo opetti, että kun liikutaan ryhmässä, kannattaa aina liikkua hitaimman ja heikoimman kulkijan ehdoilla. Siten päästään parhaaseen lopputulokseen. Ei siten, että muut - vahvemmat ja nopeammat - jäisivät kaikki lorvimaan, vaan siten, että he kannustavat ja auttavat hitaampaa parempaan suoritukseen. Yhteishenki ja toimintakyky on huonoin niissä ryhmissä, joiden nopeimmat ampaisevat karkuun näyttäen omaa erinomaisuuttaan, kun heikoimmat jäävät kelkasta kokonaan. Sellainen ryhmä on perillä kokonaisuutena paljon myöhemmin, kuin toisistaan välittävä ryhmä ja yhteistyössä suunnistava ryhmä.

Olen omaksunut tämän mallin yhteiskunnallisen ajatteluni perustaksi. Sivistynyt ja menestyvä yhteisö laittaa lapset ja vanhukset etusijalle. Heikko-osaisia ei päästetä syrjäytymään, vaan turvaverkko pidetään toimintakunnossa. Heikoimman voidessa hyvin koko porukka voi hyvin.

Ehkä toimintamalli oli helppo omaksua siksi, että itse tulin aina viimeisenä. Olin lättäjalkainen ylipainoinen sohvaperunuuteen taipuvainen kaupunkilainen. Minua kuitenkin kannustettiin aina parempaan suoritukseen. Nyt kun on ihmissuhteet, kotiasiat, työasiat ynnä muut kunnossa, haluan toimia niidenkin puolesta, jotka itse eivät jaksa.

Elinvoimainen keskusta on ekoteko

Osa kuluttajista autoilee omalla autollaan joka tapauksessa. Nämä valitsevat kauppapaikkansa hyvien yhteyksien ja parkkitilan perusteella. Suurissa kaupungeissa on ollut nähtävissä kehitys, että kaupungin liepeille rakennettuihin hyvien liikenneyhteyksin ja parkkitiloin varustetut jättiostoskeskukset vievät pieniä laadukkaita yrityksiä luontaisista kauppakeskustoista pois.

Luontaiset kauppakeskustat taas pakkaavat olemaan joukkoliikenteen solmukohtia. Jos merkittävä osa kuluttajista hylkää parkkitilan takia keskustan, kärsivät myös joukkoliikennettä käyttävät asiakkaat heikkenevän palvelun takia. Ja sitten pitää saada paremmat joukkoliikenneyhteydet sinne, missä on paremmat parkkitilat. Sinne missä on parhaat palvelut, kannattaa lähteä kauempaakin. Kierre toimii.

Palveluiltaan elinvoimainen, tiiviisti myös asuntokäyttöön rakennettu keskusta on ympäristön kannalta paras malli. Yksityisautoilua tulisi hillitä, mutta se ei onnistu naiivilla parkkihallin rakentamisen estämisellä. Kun laadukkaat kauppaliikkeet ovat kävelyetäisyyden päässä ja joukkoliikenneyhteydet riittävän houkuttelevat, alkavat parkkihallit tulla tarpeettomiksi. Maanalaisiin tiloihin voi silloin rakentaa vaikka liikuntahalleja, sekin palvelee tiivistä kaupunkirakentamista.

Näistä syistä nostan hattua tamperelaisille tovereille fiksusta päätöksestä rakentaa parkkihalli Hämeenkadun alle. Turussa vastaavaa hanketta tosin onneksi hoidetaan puhtaasti liike-elämän rahoilla.

Vielä jätteiden kuljetuksesta

Tässä eräänä aamuna käyskennellässäni suomalaisen luonnon yhdessä harvinaisimmista keitaista Ruissalon kuuluisalla saarella tuli taas mieleen jätteidenkuljetuksen nykyjärjestelmän älyttömät piirteet. Samassa pihapiirissä oli Turun kaupungin kiinteistöjä sekä yksityisiä kiinteistöjä. Näillä on kilpailutettuna sopimukset eri jäteyhtiöiden kanssa. Eri firman autot pörräävät eri pöntöillä eri aikaan. Alueellinen kilpailuttaminen olisi vähentänyt pörräyksen ainakin puoleen siinä pihapiirissä. Ruissalon kaltaisen saaren luonnolle on merkitystä, onko jätteidenkuljetusta puolet enemmän vai vähemmän. Millepä ei?

Ei tule muutosta tähän. Sen takaavat Kokoomuksen ja Rkp:n valtuustoryhmät sekä muutama "vihreä" valtuutettu, pari kepulaista, vasemmistolaista ja yksi demari, joille oman alueen hyvät kokemukset nykymallista menivät uuden järjestelmän hyötyjen edelle.

Turun Sanomat asettui esityksen vastustajien tueksi pääkirjoituksessaan. Tietysti. Sen mielestä on vain "demokratiaa", että esitys kaatui. Se ei ihmettele, mitä tapahtui eräiden lautakuntien yksimielisten esitysten jälkeen. Minusta tuntuu, että jonkun muun, kuin luonnon tai tavallisen kuntalaisen taloudelliset edut ajoivat kaiken edelle. Siihen malliin systeemiä leimattiin mm. "sosialisoinniksi". Minä en ole ennen tiennytkään, että sosialisoiduilla aloilla itsenäiset yrittäjät tekevät hommat tarjouskilpailun perusteella.

Asiassa hyötyy lähinnä ylivoimainen markkinajohtaja Lassila&Tikanoja, jonka edustaja ei tahtonut pysyä housuissaan valtuuston päätöksen kuultuaan. Miksiköhän hän niin paljon riemastui? Ehkä siksi, ettei hänen tarvitse alistua yhtä vapaalle kilpailulle kuin tamperelaisen kollegansa. Se seikka ei poistu, että L&T hallitsee 70% markkinoista ja keskihinta on lähes 2,5 kertaa suurempi kuin Tampereella. Kyllä tilanteen säilyminen voikin riemastuttaa.

Edellisessä aihetta käsitelleessä kirjoituksessa arvelin olevani päättämässä asiasta. Turun Seudun Jätehuollon hallituksen jäsenten ei lakimiehen tulkinnan mukaan pitänytkään jäävätä itseään, joten minua ei tarvittukaan. Hyvä niin, lopputulosta se ei olisi muuttanut. TSJ on muuten lain mukaan taho, joka päättää jätteiden loppusijoituksesta täysin riippumatta kuljettajasta, joten vihreiden asiaa vastaan äänestäneiden argumenteissa oli myöskin hiomista.

Jälleen S:t Olofskolan

Päivän Turun Sanomissa oli taas paljon ihmeteltävää. Yksi on Kokoomuksen vaikeus päästä eroon S:t Olofskolanin lisätilojen asian hoitamiseen liittyvistä epämiellyttävyyksistä vajaa vuosi sitten. Petteri Orpo vierittää syyn siitä, ettei Turun taloutta saada kuntoon Sdp:lle, koska tämä kieltäytyi osallistumasta talouden tasapainottamistyöryhmään tapauksen jälkeen. Se oli Orpon mukaan "tekosyy, ettei tarvitsisi kantaa vastuuta kaupungin taloudesta". Aika paksua tekstiä sellaisesta ryhmästä, joka osaa kyllä kertoa, minne tarvittaisiin lisää rahaa, muttei kerro mistä sitä saadaan (muuta kuin ympäripyöreästä "tehostamisesta"). Tehostaminen tarkoittaa leikkaamista. Mistä leikataan?

Siksipä kertauksena tapaus S:t Olofskolan:

Turussa oli päätetty budjetin teon yhteydessä perustaa talouden tasapainottamista pohtiva työryhmä jäseninään suurimpien "hallitussopimukseen" sitoutuneiden ryhmien edustajat. Samoihin aikoihin kaupunginhallitukseen tuli investointikorjauslista, jonka yhtenä kohtana oli S:t Olofskolanin lisätilatarpeen paikkaaminen Työväenopiston kiinteistöstä vapautuvilla tiloilla. Lisätilaan oltiin sitouduttu "hallitussopimuksessa". Kiinteistössä oli kuitenkin kaksi vaihtoehtoa tarpeen tyydyttämiseen; valmis opetukseen kelvollinen kerros, hinta 20 000 € tai tyystin remonttia vaativa kerros, hinta 600 000 €. Rkp:n vaatimuksesta kiinteistölautakuntaa ja opetuslautakuntaa kuulematta kaupunginhallitus päätti äänestämällä, että toteutetaan kalliimpi vaihtoehto. Tämä oli vallitsevassa taloustilanteessa Sdp:lle sietämätön vaihtoehto, kun halvempikin olisi kelvannut.

Hallitussopimuksessa on pykälä, että mikäli sopimusosapuolille syntyy erimielisyyttä sopimukseen kirjattujen asioiden täytäntöönpanosta, kutsuu kaupunginhallituksen puheenjohtaja (silloin Aleksi Randell, kok) sopimusosapuolet neuvottelemaan ratkaisusta. S:t Olofskolanin lisätila oli kirjattu sopimukseen. Sdp:n pyynnöstäkään neuvotteluja ei kutsuttu koolle, vaan asia vietiin porvarien äänienemmistöllä (kok, vihr, rkp) läpi.

Asiassa syntyi selvä käsitys, että Sdp:tä tarvitaan kyllä taloutta tasapainottamaan, mutta siitä ei tarvitse sopimusosapuolena piitata. Päätös oli täysin luotujen pelisääntöjen vastainen sekä järkevän taloudenpidon vastainen. Jos Sdp olisi silloin taipunut asiassa, olisi ollut todennäköistä, että sitä olisi kyykytetty työryhmänkin asioissa. Homma ei toimi niin, että toiset tuhlaavat ja toiset säästävät, asioihin pitää sitoutua yhteisesti yhteisin pelisäännöin.

Eipä tainnut huoli olla aiheeton. Kun keväällä 2007 kaupunginjohtaja toi vuoden 2008 ohjeluvut hallintokunnille, pyysi Sdp perusteita niille ennen päätöksentekoa. Miksi ammattiopetuslautakunta saa alle prosentin, kun keskushallintoa taas paisutetaan prosenttikaupalla tehtyjen päätösten vastaisesti? Luvut vietiin porvariäänin läpi niiden taustoista piittaamatta. Miten voidaan lisätä hoitajien määrää ja palkkoja, kun terveystoimen luvut eivät kata edes nykyisten palkkojen ja vuokrien indeksikorotuksia? Vastaus pitäisi löytyä kaupungin suurimmaksi äänestetyn puoleen Kokoomuksen suunnalta, mutta eipä kuulu mitään.

Järkevä jätehuolto on ympäristöteko

Ollakseni ammattimainen varamies olen joutunut poikkeuksellisen paljon tekemisiin Turkuun valmisteltavan jätteidenkuljetuksen keskitetyn kilpailutuspäätöksen kanssa. Ensin asian käsitteli ympäristö- ja kaavoituslautakunta, jossa kokoomus äänesti tyhjää muiden kannattaessa keskitettyyn järjestelmään siirtymistä. Sitten asia tuotiin kaupunginhallitukseen, jossa äänestin asian puolesta Seppo Lehtisen oltua esteellinen asiassa. Siellä kokoomus ja rkp jo vastustivat uudistusta. Nyt maanantaina asia on tulossa kaupunginvaltuuston päätettäväksi ja kokoomus tekee huhujen mukaan rajua käännytystyötä epätietoisten joukossa. Valtuuston kokouksessa moni Sdp:n valtuutettu on estynyt saapumaan paikalle, minkä vuoksi olen varavaltuutettuna tulossa päättämään asiaa Lehtisen taas jäävätessä itsensä. Olen asian takana ylpeänä, joskin ymmärrän asian vastustajienkin huolen. Ympäristöarvot ajavat kuitenkin arvomaailmassani yksittäisen omakotiasukkaan valinnanvapauden edelle.

Tällä hetkellä useilla omakotialueilla eri firmojen autot ajavat eri aamuina eri pihoille ja saattavat pahimmillaan kuskata kaatopaikalle vajaita kuormia. Vertailukunnissa jäteautojen ajokilometrit ovat paljon kohtuullisemmat. Kun alueet keskitetään yksittäisille yrittäjille, vähenee turhien ajojen määrä huomattavasti. Ja taas ollaan pieni askel lähempänä puhtaampaa maailmaa.

Toinen asia (vähäpätöisempi) on hinta. Tamperelainen maksaa jätteenkuljetuksesta n. 11 senttia asuinnneliömetriä kohden ja turkulainen n. 25 senttiä. Tampereella on kunnan kilpailuttama systeemi. Varissuolainen maksaa kutakuinkin yhtä vähän kuin tamperelainen, koska se on riittävän suuri kokonaisuus jo nyt ja siellä on riittävän suuret jäteastiat.

Vastustan myös hintakartelleja. Siltähän tilanne yllä olevan perusteella näyttää. En sano että "on", mutta "näyttää". Keskitetyn systeemin myötä usemmat yrittäjät pääsivät Tampereella kisaan mukaan. Miksi meillä kävisi eri tavalla? Miksiköhän Turun seudun tämän hetken ylivoimainen markkinajohtaja Lassila&Tikanoja vastustaa innokkaasti uudistusta? Onhan se jatkossakin vahva toimija kun kilpailutetaan. Miksiköhän Varsinais-Suomen Jätehuolto Oy 5%:n markkinaosuudellaan kannattaa uudistusta?

Siis: hinta laskee, kilpailu muuttuu reilummaksi ja maailma on askeleen lähempänä pelastusta. Ei ole ollut vaikea valinta eikä ole.

Lämmin kiitos juhlani muistaneille

Täytin viime viikolla 30, minkä kunniaksi sain Ari Korhoselta Frederikin parhaat. "Mä oon kolmekymppinen, takana on luja putki rilluvuosien." Tänään Korhonen pahoitteli lahjaansa uudestaan. Kävin viime viikonloppuna Lahdessa Sdp:n tulevaisuusseminaarissa, mihin ajoin käytännön syistä yksin. Pysyin hereillä mennen tullen Frederikin ansiosta, joten en ole lainkaan pahoillani saamastani lahjasta. Sanat ovat kertakaikkisen huvittavia kuten toteutuskin. Filosofinen pohdinta kohdistuu siihen, onko kysymys taiteilijan itseironiasta vaiko tahattomasta huumorista.

Itse syttärijuhlassa Ruissalon Kansanpuiston vanha kesäteatteripaviljonki oli täynnä vanhoja ja uusia ystäviä, sukulaisia, tovereita ja tuttavia. Meininki oli hieno, kiitos kaikille mukana olleille. Erityisen ylpeä olen Turun seudun musiikkioppilaitoksen kahden bändin esityksistä. Sekä Turku Swing, että Not So Grand Funk Jam Band keräsivät paljon ansaittuja kehuja. Myös Taideakatemian opeilla sirkustaituruuttaan esitellyt Erika "Typy" Halonen ihastutti. On mukava voida silloin tällöin antaa esiintymistilaisuuksia oman seudun nuorille osaajille.

Eivätkä Aurinkoravintolan braatwurstit ja hapankaalit, äitin piirakat tai omat boolisekoituksetkaan jääneet vaille kehuja - päin vastoin. Ja Annika ja äiti koristelivat paikan nätiksi. Olen otettu läheisteni viitseliäisyydestä.

Tähän liittyvät myös lukuisat muistamiset juhlavieraiden ja muiden tuttujen parista. Erityisen mielissäni olen Matti Koskelinin perikunnalta hankitusta 1970-luvun tyylikkäästä italialaisesta polkupyöräkaunottaresta, sekä eräiden valtion päämiesten tyylikkäistä rintakuvista. Kaikki lahjat ja kortit olivat kovasti mieleeni (joskin demarinuorilta saamani upea cityrinkka kehotettiin avaamaan varoen ja sisällä olikin Ritva Santavuoren kirjoittama kirja, jossa hän on itse kannessa).

Kiitos kaikille asiaan sekaantuneille. Parin vuosikymmenen kuluttua järjestän taas juhlat.

Ei vielä kirvestä kaivoon

Edeltäjäni Turun sosialidemokraattien toiminnanjohtajana, eli Ari Korhonen elvytti vanhan perinteen kuukausittaisesta juttutupaillasta. Tarkoituksena on koota kuukauden viimeisenä perjantaina jäseniä epävirallisempaan debattiin ajankohtaisista aiheista. Tuoppi kädessä on helpompi kertoa mitä ajattelee. Kokoustilanamme on Panimoravintola Koulun historianluokka.

Eilen perjantaina 31.8. tupa oli tupaten täynnä. Illan otsikkona oli "Uudistumisen alku? Kalliomäen työryhmän analyysin analyysi". Alustajana oli työryhmän jäsen Pertti "Pepe" Paasio ja kommenttipuheenvuoron käytti Turun demarinuorten puheenjohtaja Piia Elo. Pertin alustus oli hyvä, Piian kommentit raikkaita ja keskusteluun ei tahtonut riittää siihen varattu kaksi tuntia. Uudistumishalukkuutta oli, eikä tyydytty pelkkään huonon onnen valittamiseen.

Itse raportti ei olisi antanut aihetta niinkin monipuoliseen keskusteluun, mutta Pertti antoi hieman ekstraa. Televisiomainokset ja huonot äänestysilmat jäivät onneksi sivulauseisiin ja keskityttiin harjoitetun politiikan ja yleisen mediaosaamisen ruotimiseen. Myös järjestö"koneelle" annettiin huutia ja etsittiin uusia toiminnan ja osallistumisen muotoja. Henkilökysymykset jäivät harmillisen pieneen rooliin.

Paikalla oli normaali juttutupaa nuorekkaampi joukko. Oli eri ikäisiä ja eri taustan omaavia demareita. Kenenkään puheista ei kuultanut epätoivo tai luovuttamisen halu. Minulle jäi sellainen olo, että tekemisen meninki tulee parantumaan ja uudistuksia seuraamaan. Pidetään kirveet vielä käsissä, veisteltävää piisaa. Kuten puheissa todettiin, heikompi tarvitsee jatkossakin puolestapuhujia ja painotusten suurista linjoista riippumatta sosialidemokraatit tulevat sellaisia olemaan.