Hyvää Jussia!

Minulla on kaksi lempijuhlaa. Vappuna vedän kovat kaulaan ja olen ylevällä mielellä koko suomalaisen työn juhlan. Perversioni on marssimusiikin kuunteleminen: TTY:n soittokunta saa minut hyvälle tuulelle. Ehkäpä sukupolvien vaihtuessa marssiminen ja soittaminenkin sujuvat taas yhtä aikaa.

Vuoden toinen kohokohta tulee melkein heti perään. Keskikesän juhla, Suomen lipun juhla eli Juhannus on minulle tunteikas tilaisuus, mutta eri tavalla kuin vappu. Juhannuksena rentoudutaan ja ollaan läheisten seurassa. Saunominen, syöminen, kaljoittelu ja pitkään nukkuminen kuuluvat onnistuneeseen jussiin. Tuhmia taikojakin voisi harkita, jos saunomiselta, syömiseltä, kaljoittelulta ja pitkään nukkumiselta kykenisi.

Myös meri kuuluu Juhannukseen. Rissasen Tuomas huolii perinteisen ystävällisesti minut ja nykyisin myös armaan vaimoni ristiksensä paatilleen. Perinne on jatkunut eräin keskeytyksin vuodesta 1994 lähtien (kyllä sitä tuntee itsensä jo vanhaksi ukoksi!). Olen käyttänyt Rissasen meriläisen useasti kivillä ja sotkenut alasalongin milloin milläkin, mutta onneksi tulee aina talvi aikaa unohtaa menneet. Seurueet ovat myös olleet monipuolisia ja poikkeuksetta upeita. Mahtavaa, että perinne jatkuu.

Vietin yhden Juhannuksen täällä Suomen kulttuurin kehdossa, pohjoismaiden Roomassa elikkä synnyinkaupungissani Turussa. Se oli hirveätä. Vuosi oli 1996 ja minä yritin lukea pääsykokeisiin. Mutta kun minä jäin kaupunkiin niin kostoksi Rissanen venekuntineen jäi myös. Se oli uhrautuvaa, mutta lukemisesta ei tietenkään tullut mitään. Kaupungissa oli kaksi baaria auki, niissä oli muutama hassu meidän lisäksemme ja kadut olivat muuten autiot. Minusta tuntuu että kaikki kaupunkiin jääneet kriminaalit tulivat minun kotiini jatkoille. Juhannuspäivä menikin sitten siivoillessa. Pääsin siitä huolimatta yliopistoon. Mutta samalla päätin, että se oli viimeinen juhannukseni kaupungissa.

Juhannuksen jälkeen lähdemme pörräämään ympäri saariston kauneimpia kohteita. Se kannattaa nyt kun polttoöljy on niin halpaa. Moikataan kun tavataan.

Tällaisin tarkoitusta vailla kirjoitetuin horinoin toivotan kaikille mukavaa Juhannusta ja rauhoittavaa kesää. Pitäkää vetskarit kiinni.

Hyvin meni turkulaisittain... ja muutenkin

Sdp kokoontui erinäisten hälyjen saattelemana Hämeenlinnaan linjaamaan seuraavien vuosien politiikkaansa ja valitsemaan puolueelle kokonaan uutta johtoa. Tiedettiin, että Heinäluoma ja Feldt-Ranta jäisivät syrjään. Halukkaita paikoille oli todella runsaasti. Asetelma suosi osaavia turkulaisia. Etukäteen juntatuissa jutuissa kun turkulaiset harvemmin ovat päässeet juhlimaan.

Turun poliittinen yhteydenpito valtakunnantasolle on viime vuosina jäänyt kokoomuksen ja eräiden yksittäisten pienten puolueiden kellokkaiden harteille. On ollut Itälää ja Kanervaa, nyt uusina niminä mm. Wallin ja Niinistö. Sdp:n yhteydenpito on jäänyt muutamien seniori-taustavaikuttajien varaan.

Nyt tilanne muuttui kertaheitolla. Ari Korhonen Turun Halisista valittiin Sdp:n puoluesihteeriksi politiikan raskaimpaan sarjaan. Eipä käy kiistäminen, että suurimpina vaikuttajina pidetään kolmen suurimman puolueen puheenjohtajia ja puoluesihteereitä. Painoarvo kasvaa yleensä vielä hallituksessa oltaessa. Mutta myös suurten puolueiden varapuheenjohtajat ovat usein niissä pöydissä, missä päätöksiä tehdään. Ilkka Kantola huudettiin kätten taputuksin Sdp:n 1. varapuheenjohtajaksi. Onnittelut herroille hienosta suorituksesta! Asiaa hehkutti myös Turun Sanomat pääkirjoituksessaan nimenomaan Turun edunvalvonnan kannalta. Vaikka Sdp onkin oppositiossa, että villojakin tullaan odottamaan parin vuoden sisällä. Uskon, että valinnat näkyvät. Ja lupaan toimia sen edistämiseksi.

Mutta Turun ohella jättimenestyksestä nautti Sdp. Jutta Urpilainen on vielä kirjoittamaton lehti, mutta edellytykset on todelliseen kasvojenkohotukseen. Jutta on erinomainen keulakuva ja pelinrakentaja. He muodostavat Arin kanssa melkoisen tarmokkaan ja osaavan parivaljakon ja pari näyttää myös tuoreelta ja hyvältä.

Nyt vain pitää pitää kieli keskellä suuta, etteivät seniorikansalaiset ja SAK:n miljoonainen väki tunne itseään hyljityksi ja käännä meille selkäänsä. Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää. Niin ei saisi käydä.

Lukioiden paremmuus

Juhlimme eilen vaimoni Annikan valmistujaisia. Onnea rakkaalle maisterittarilleni. Annikan ja minun sukua sekä muutama Annikan opiskelukaveri kokoontui mukaviin pihakekkereihin. Kiitos kaikille. Lakkiaisjuhlia ja muita valmistujaisia oli eilen aika lailla ja Turun yö oli täynnä juhlakansaa.

Eilen tuli myös kuluneeksi 12 vuotta omista lakkiaisjuhlistani. Valmistuin Luostarivuoren lukiosta, jonka sain tänään lukea kuuluvan Suomen viiden parhaimman lukion joukkoon. Turun Sanomat esitti uutisen yhteydessä hyvä nettikysymyksen: Onko mielestäsi oikein, että lukioita laitetaan paremmuusjärjestykseen?

Luostarivuoressa oli fiksuja oppilaita ja opettajia ja näköjään on nykyäänkin. Rehtori Luojola nimittäin huomautti lehdessä, että vaikka siellä on toki tehty paljon työtä, on paremmat tulokset helppoa perustella sillä, että sisäänpääsykeskiarvo on 8,7. Sama oli vuonna 1993. Tunsin itseni 8,7 keskiarvolla ihan pöljäksi, eli ei se nyt ihan oikein mennyt niinkään (ei siksi ettenkö aina silloin tällöin olisi hieman pöljäkin - näin ajattelin viimeksi tänä aamuna eilisen juhlimisen jälkimainingeissa).

Luostarivuoressa oli jonkin verran opettajia, jotka opettivat koko ajan tähtäimessään ylioppilaskirjoitukset. Jälkikäteen ajateltuna metodi oli huono - kielen opetuksen pitäisi tähdätä kielen oppimiseen ja siihen motivoimiseen. Toki Luostarivuoressa oli paljon sellaisiakin opettajia, parhaiten mieleen jäi historianopettaja Timo Joutsamo, joka motivoi minua niin hyvin, että sai minut hakeutumaan yliopistoon lukemaan historiaa.

Mielestäni lukioiden rankkaaminen paremmuusjärjestykseen ei edusta hyvää journalismia eikä edesauta hyvää, tasapuolista ja laadukasta opetustamme. Ei pitäisi väheksyä niiden lukioiden työtä, jotka tekevät pienemmillä keskiarvoilla sisään päässeiden parissa loistavaa työtä. Päin vastoin, ne pitäisi nostaa jalustalle eikä Luostarivuoria ja muita korkean kynnyksen lukioita. Kun Pernon lukiota lakkautettiin, huonoja kirjoitustuloksia ja huonoa tavoitettavuutta käytettiin yhtenä perusteena. Se on perusteista minusta kaikkein huonoin. Pernon lukiossa oli todennäköisesti kaikkein haasteellisinta ja toisaalta tuloksekkainta opetusta ja sen lakkauttaminen oli kyseiselle kaupunginosalle suuri harmin aihe ja imagotappio.

Jos rankkauksia on pakko tehdä, voitaisiin korkeintaan laskea, kuinka paljon oppilaiden keskiarvot nousevat opiskeluvuosien aikana.