maanantai 28. heinäkuuta 2008

Mukavaa ajanvietettä historian harrastajalle

Eilen pyhäehtoolla Caius Julius Caesar sai melkoisen määrän tikarinpistoja loistavassa tv-sarjassa Rooma. Se oli jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä ja jaksoin silti katsoa sen uudelleen. Yleensä en anna suurta arvoa tv-sarjoille, enkä etenkään niiden uusinnoille, mutta nyt oikein odotin seuraavia jaksoja.

Neloskanava on tuottanut Suomeen myös toista erinomaista historiallista tv-sarjaa Tudors, joka kuvaa Henrik VIII:n hovin elämää. Pelkään kovasti, että uutisoinnit koskien sarjan huonoja katsojalukuja johtavat sarjan hyllyttämiseen. Pitäisi päästä näkemään jokaisen vaimon vaiheet ja mallin mitoissa olevan pääosan esittäjän lihominen jälkipolville tuttuihin mittoihin.

Mikä näissä sarjoissa sitten viehättää? Onhan epookkileffoja ilmestynyt tasaisin väliajoin ja historiallisia sarjojakin ihan mukavasti. Ehkäpä nyt sarjojen dramaturgit ovat vihdoin päässeet ällöttävästä ihanteellisuudesta ja anakronismien viljelemisestä koskien jalosukuisten vaiheita. Luonnekuvaukset ja ajan tavan kuvaukset ovat aidon tuntuisia. Käsikirjoittajat ovat käyttäneet suurta luovuutta keksiessään sivujuonteita ja täydentäessään historiankirjoituksen jättämiä aukkoja, mutta nekin on tehty tyylillä. Eihän kukaan tiedä, mitä oikeasti tapahtui 1500-luvun alun Englannissa ja miten ihmiset ajattelivat. Saatikka sitten 2000 vuotta sitten Roomassa. Mutta luodut arvaukset ovat uskottavia.

Ns. jeesustelua on siis aika vähän. Orjien asema kuvataan oikein ja tunteet on sysätty nurkkaan. Senaattoriksi edennyt sotilas esitetään Roomassa poikkeavana hörhönä, koska hän oikeasti rakasti vaimoaan, eikä uittanut vehjettään joka paikassa. Henrikin vaimojen ja näiden lähisuvun motiivit ovat hieman epäilyttäviä. Uskonnon nimissä käytiin häikäilemätöntä valtapolitiikkaa ja Henrik kuvataan täysin megalomaanisena pojankloppina (mitä hän ilmeisesti olikin, mutta samalla menestynyt kuningas).

Jos nyt pitää hakemalla hakea asenteellisuutta, niin Tudorsin käsikirjoittaja pitää selvästi katolisia muita jalompina ja anglikaaneja pelkkinä valtaa tavoittelevina roistoina. Tosin katolisillakin on puutteensa, paavi eli yltäkylläisyydessä ja Rankan kuningas vaihtoi leiriä kuin sukkia, mutta ne puutteet ovat sittenkin vähäisempiä ja inhimillisempiä. Oma näkemykseni on, että tuona aikana yksikään uskontokunta ei ollut muita parempi - kaikki olivat yhtä sekularisoituneita ja vallantäyteisiä.

Tällaisia sarjoja toivon lisää. Kuvattaessa valtapoliittisia vaiheita ja hovin juonenkäänteitä ei unohdeta arjen ja rahvaan kuvausta, ajan asenteiden ja ilmiöiden kuvaamista, myös vaatteet ja ruokalajit, tavat ja uskomukset kuvataan hyvin realistisen tuntuisesti. Historia on usein fiktiota mielenkiintoisempaa (ainakin historian tutkijalle). Kiitos Neloselle hyvistä ohjelmavalinnoista.

Suomenkin historiassa riittäisi vaiheita sarjojen tarpeiksi. Harmi vain, että väkeä on niin vähän, ettei sarjan tekeminen vaikkapa Juhana-herttuan ja veljensä Eerikin taikka Sigismundin ja Kaarle-herttuan välisestä valtataistelusta taitaisi kannattaa. Toisaalta olihan Hovimäki hyvä yritys ja alku - vielä kun karsitaan kansainvälisten esimerkkien mukaan ylimääräistä ihanteellisuutta ja "jeesustelua", syntyy varmaan ihan hieno historiankuvaus Suomestakin.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

On mukava tulla todistetusti luetuksi

Kirjoitin kesäni ratoksi Kirjoittajavieras -kolumnin Turun Sanomiin mielestäni erittäin tärkeästä aiheesta palvelujen järjestämisen kannalta. Laitan sen tämän pienen kommentin perään.

Epäilin jo etukäteen, että erityisesti Betaniakodin kohtaloa koskeva osuus voi herättää sanomista. Toisaalta pelkäsin, ettei kirjoitus herätä mitään kenessäkään. Turhaan. Kirjoitus julkaistiin viime perjantaina 11.7.2008 ja heti lauantaina oli asiallinen joskin kipakka vastine Betaniakodin aiemmin omistaneen yhdistyksen edustajilta. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään, mutta herättää kylläkin ajatuksia asiasta. Nopeasta ja kiivaasta rektiosta tuli mieleen, että ehkä taustatyössä ei olisi pitänyt tyytyä pelkkiin muistikuviin aiheesta. Enkä minä tietenkään voi tietää lopettamisen todellista motiivia, kunhan provosoin. Toisaalta tuli mieleen vanha sananlasku koirasta, kalikasta ja älähdyksestä.

Vastineen kirjoittajat painottavat, että Betaniakodin lakkauttaminen tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä kaupungin kanssa. Olin siellä hieman minäkin. Minun muistikuvani mukaan kaupungille ilmoitettiin ystävällisesti, että toiminta lakkaa. Vanhuksille piti löytää uusi paikka. Kaikki eivät mahtuneet Iso-Heikkilään. Toivottavasti mahtuvat jatkossa. Osa laitettiin Portsakotiin, minne oli tarkoitus alun perin sijoittaa väärillä hoitopaikoilla olevia vanhuksia esimerkiksi TYKS:istä. Ei kai siinä muukaan auttanut vaikka hetki oli kaupungin kannalta eritäin huono. Avun tarvitsija on kuitenkin aina pääasia.

Meidän entinen naapuripariskuntamme muutti Betaniakotiin kolme vuotta sitten siinä uskossa, että se on heidän viimeinen muuttonsa. Ei kulunut kauan, kun tuli ilmoitus uudesta muutosta. Ei se nyt hirveän suunnitelmalliselta alasajolta mielestäni näyttänyt.

Ja tässä alkuperäinen kirjoitukseni:

Myllykodin myyminen olisi tuhlausta

Turun kaupungin taloudessa on kymmenien miljoonien vääristymä, jota on lähdetty oikaisemaan kaupunginjohtajan talousohjelmalla. Osa säästötoimenpiteistä on järkeviä, osa ei. Vuokrataloyhtiö Lehtolaakson myyntiehdotusta on kritisoitu, ja minäkin suhtaudun asiaan kielteisesti. Sellaiset myynnit ovat tyhmiä, jotka tulevat toisesta taskusta viemään vielä enemmän, kuin mitä myyntitulon rahastoitu tuotto olisi.

Niinikään vanhusten palvelutalo Myllykoti Oy:n myyminen olisi vikatikki. Ensinnäkin kaupunginjohtajan alkuperäisessä talousohjelmassa esittämä arvio hinnasta on liioiteltu. Korjausvelkaisesta Myllykodista ei voi saada kolmen, saatikka kymmenen miljoonan myyntituloa, kun uuden rakentaminen tulisi kuitenkin kannattavammaksi. Puoltatoista miljoonaakin voidaan pitää optimistisena arviona.

Myllykodin toiminta on Turun kaupungille tuiki tarpeellista. Vanhusten laitospaikkoja tarvitaan enemmän kuin mitä pystytään osoittamaan. Kaupungin tulisikin aloittaa välittömästi uuden vanhusten hoitolaitoksen rakentaminen eikä miettiä yhdenkään myymistä.

Myllykoti tarjoaa erittäin laadukkaita vanhusten hoiva- ja pitkäaikaissairaanhoidon palveluja. Palaute palvelun laadusta on positiivista. Myllykoti pystyy kilpailemaan työntekijöistä yhä kiristyvillä markkinoilla ottamalla työntekijöiden jaksamisen tosissaan huomioon.

Korkeasta laadusta huolimatta Myllykoti tarjoaa palvelujaan Turun kaupungille niin halvalla, että esimerkiksi pitkäaikaissairaanhoidon kilpailutuksessa vastaavaan hintaan pystyy vain Lähimmäispalveluyhdistyksen ylläpitämä Kotikunnas, joka myös on tunnettu laadusta. Kaikkien yksityisten voittoa tavoittelevien toimijoiden hinnat ovat reilusti korkeammat. Myynnistä koituvat tulot olisi alta aikayksikön tuhraantuneet korkeampiin hintoihin, ja erotus menisi suoraan uusien omistajien kukkaroon. Talon ostamisesta koitunut lasku tietysti kuoletettaisiin näillä korkeammilla hinnoilla.

Kaiken lisäksi Myllykoti 100% kaupungin omistamana osakeyhtiönä on luotettava yhteistyökumppani. Kaupunki tuskin menettelisi kuten yksityisen Betaniakodin tapauksessa meneteltiin. Omistaja päätti lakkauttaa Betaniakodin toiminnan ja jättää vanhukset kaupungin kontolle huomattuaan, että asuntoina sama kiinteistö tuottaa paremman voiton. Vanhukset eivät siis tuottaneet omistajalleen tarpeeksi, joten heidät laitettiin pihalle.

Kilpailua tulee hyödyntää sellaisilla alueilla joissa kilpailun voidaan todeta olevan rehellistä ja aitoa. Vanhustenpalvelujen osalta kaikki palveluntarjoajat tietävät, että kaupunki joutuu ostamaan kaiken minkä saa, joten hinnan suhteen ei ole mitään estoja. Siksi olisi tyhmää luopua oikean hintatason mittaavasta palveluntarjoajasta.