Puut punervoivat ja ilma kirpakoituu. Luonnossa on äärest kaunista kulkea. (Onneksi voi suurimman osan ajasta istua toimistossa ja tuijottaa monitoria.) On siis taas se aika vuodesta kun Turun messu- ja kongressikeskus järjestää loistavat Kirja- ja ruokamessut. Se kuuluu joka syksyn ohjelmaan. Tunnelma on aina hyvä ja niteitäkin pakkaa jäädä vaatteisiin.
Tänä vuonna messukeskus palvelee uuden ravintolan voimin. Minulla oli tilaisuus käydä ihailemassa uutta upeaa keittiötä ja ruokasalia. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli ruuansekoituslaite, joka tiskaa itse itsensä. Uusi ravintola parantaa firman palveluja entisestään. Suuretkin kattaukset onnistuvat näyttävästi ja tilaa löytyy myös tanssille ja ohjelmanumeroille. Suuret tapahtumat voidaan järjestää Turussa entistä näyttävämmin, mikä tuo tänne myös matkailueuroja.
Koko Artukaisten seutu on nähdäkseni turhaan parjattu. Runsas parkkitila yhdistettynä toimiviin kiinteistöihin mahdollistaisi laajemmankin tapahtumatuotannon. Messukeskuksen seuraavana haasteena on lehtitietojen mukaan hallitilan lisätarve.
Tähän mennessä messukeskus on toteuttanut suuret investointinsa ilman kaupungin rahapanosta, mikä on erityisen arvostettavaa, kun ottaa huomioon että monilla muilla paikkakunnilla vastaavat investoinnit tehdään kunnan rahalla.
Messukeskus on ehdottanut, että uusi halli tehtäisiinkin yhdessä Turun kaupungin kanssa siten, että tila palvelisi samalla Turusta puuttuvana sisäpalloiluhallina. Asia on mielestäni kannatettava, mikäli sellaiselle oikeasti tarvetta on. En ole sen alan asiantuntija, mutta asia kannattanee selvittää. Pelkkien messuhalliseinien rakentaminen ei liene järkevää, kun kerran siihen voisi yhdistää muutakin.
perjantai 1. lokakuuta 2010
perjantai 17. syyskuuta 2010
Kulttuuripääkaupungin kajoa
Vaikka kansantalous osoittaa jo elpymisen merkkejä, lama näyttää jatkuvan erityisesti yksittäisten ihmisten arjessa, mutta myös kuntataloudessa vielä pitkään. Esimerkiksi Turun kaupungin talouden murheelliset vuodet lienevät vielä edessä, sillä telakan tilauskirja ammottaa lehtitietojen mukaan tyhjyyttään. Kaupungilla ei ole varaa panostaa moniin palveluihin siinä määrin, kuin tarvetta olisi.
Siitä huolimatta en yhdy heihin, jotka äityvät tuomitsemaan panostukset esim. kulttuuriin vaikeina aikoina. Ennaltaehkäisevien palvelujen tarve korostuu juuri silloin kun ahdistusta on eniten. Toisaalta luovilla aloilla eli kulttuurin liepeillä on suuri kasvupotentiaali työllistäjänä.
Minulla on vahva usko muun muassa siihen, että Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 -hanke tulee maksamaan itsensä takaisin. Onko se perusteetonta lapsen uskoa? Sen aika näyttää. Turun kaupungin 18 miljoonan euron panostukseen valtio vastaa vastaavalla summalla ja elinkeinoelämä pistää hankkeeseen myös oman merkittävän panoksensa. Turun kauppakorkeakoulun tutkijan mukaan raha tulee takaisin matkailu ym. tuloina korkojen kera.
Toisaalta on tärkeä varmistaa, että riittävä määrä kulttuuria on myös heidän tavoitettavissa, joilla ei siihen vapailla markkinoilla olisi varaa. Kulttuurin arvo ennaltaehkäisevänä toimintana on nähdäkseni kiistatonta. Tässä kohtaa en pane eroa ruumiinkulttuuriin elikkä penkkiurheiluun. Siksi en tohdi yhtyä monien taipumukseen laittaa asioita vastakkain. Panostus kulttuuriin ei ole suoraan pois jonkun vanhuksen tai lapsen hyvinvoinnista, vaikka se yhtäkkiä voisi siltä vaikuttaa. Pitkällä jänteellä useampien saatavilla oleva kulttuuripalvelu voi säästää tulevaisuuden menoissa.
Kulttuurin merkitys matkailulle on merkittävä. Matkailu on selvästi aliarvostettu elinkeino täällä teollisuususkovaisessa Pohjolassa. Teatterituristit jättävät hyvän massin vierailukohteisiinsa. Tämä on oivallettu Turku Touringissa, joka järjesti tänään viime vuoden tavoin hienon bondaustilaisuuden turkulaiselle elinkeinoväelle ja kulttuurintuottajille. Moni käyntikortti vaihtoi omistajaansa vuoden 2011 yhteiskumppaneita etsittäessä.
Kulttuuripääkaupunki esitteli omaa tapahtumatuotantoaan, mikä vaikutti hienolta ja monipuoliselta. Toivon heidän onnistuvan markkinoinnissaan, sillä noin iso hanke vaatisi koko seudun hyväksynnän. Olisin toki toivonut, että hanke olisi voitu viedä läpi parempana aikana. Toisaalta toivon sen piristävän paikallisten työvoimavaltaisten ravintoloiden ja hotellien taloutta. Näytti myös siltä, että pysyviä vaikutuksia ollaan saamassa.
Tilaisuudessa kävi selväksi, että niin Linna-teatteri, Samppalinnan kesäteatteri kuin Turun kaupunginteatterikin tulee tarjoamaan suuriin joukkoihin menevää tarjontaa myös ensi vuonna.
Itselläni oli ilo esitellä Turun kesäteatterin ensi vuoden koko perheen tuotanto: Risto Räppääjä ja Villi kone. Näytelmä herätti mukavasti kiinnostusta kuulijoissa, etenkin kun ohjaajaksi olemme saaneet vanhan tutun Antti Majanlahden Tampereelta ja musiikkeja tekemään loistavan muusikon Iiro Rantalan.
Tässä kohdassa en voi olla kehumatta, että kesäteatterimme on saanut erittäin positiivisen kohtelun Turun kaupungin toimijoilta. Niin monet virkamiehet kuin luottamushenkilötkin ovat antaneet tukensa yhdistyksellemme haastavan toimintamme pyörittämisessä. Muutenkin nähdäkseni kaupungin johto on suhtautunut kulttuuriin paljon julkisuudessa moitittua myönteisemmin. Tällä viikolla vakuutuin myös siitä, että Turussa todella löytyy tahtoa ratkaista hankala kuvataiteilijoiden työtilakysymys pikapuoleen.
Vielä, kunhan kaupunginvaltuusto vastaa entisen kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Pekka Ruolan kirjoitukseen Turun Sanomissa myönteisellä tavalla, uskon että Turku on todella valmis Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011. Pekka vaati oman normaalin kulttuurituotantomme kurjistamisen lopettamista ja valtionosuuksien täysimääräistä ohjaamista tarkoitukseensa. Tämä ei varmaan ole kohtuuton vaatimus aiemmin sanomaani viitaten.
Siitä huolimatta en yhdy heihin, jotka äityvät tuomitsemaan panostukset esim. kulttuuriin vaikeina aikoina. Ennaltaehkäisevien palvelujen tarve korostuu juuri silloin kun ahdistusta on eniten. Toisaalta luovilla aloilla eli kulttuurin liepeillä on suuri kasvupotentiaali työllistäjänä.
Minulla on vahva usko muun muassa siihen, että Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 -hanke tulee maksamaan itsensä takaisin. Onko se perusteetonta lapsen uskoa? Sen aika näyttää. Turun kaupungin 18 miljoonan euron panostukseen valtio vastaa vastaavalla summalla ja elinkeinoelämä pistää hankkeeseen myös oman merkittävän panoksensa. Turun kauppakorkeakoulun tutkijan mukaan raha tulee takaisin matkailu ym. tuloina korkojen kera.
Toisaalta on tärkeä varmistaa, että riittävä määrä kulttuuria on myös heidän tavoitettavissa, joilla ei siihen vapailla markkinoilla olisi varaa. Kulttuurin arvo ennaltaehkäisevänä toimintana on nähdäkseni kiistatonta. Tässä kohtaa en pane eroa ruumiinkulttuuriin elikkä penkkiurheiluun. Siksi en tohdi yhtyä monien taipumukseen laittaa asioita vastakkain. Panostus kulttuuriin ei ole suoraan pois jonkun vanhuksen tai lapsen hyvinvoinnista, vaikka se yhtäkkiä voisi siltä vaikuttaa. Pitkällä jänteellä useampien saatavilla oleva kulttuuripalvelu voi säästää tulevaisuuden menoissa.
Kulttuurin merkitys matkailulle on merkittävä. Matkailu on selvästi aliarvostettu elinkeino täällä teollisuususkovaisessa Pohjolassa. Teatterituristit jättävät hyvän massin vierailukohteisiinsa. Tämä on oivallettu Turku Touringissa, joka järjesti tänään viime vuoden tavoin hienon bondaustilaisuuden turkulaiselle elinkeinoväelle ja kulttuurintuottajille. Moni käyntikortti vaihtoi omistajaansa vuoden 2011 yhteiskumppaneita etsittäessä.
Kulttuuripääkaupunki esitteli omaa tapahtumatuotantoaan, mikä vaikutti hienolta ja monipuoliselta. Toivon heidän onnistuvan markkinoinnissaan, sillä noin iso hanke vaatisi koko seudun hyväksynnän. Olisin toki toivonut, että hanke olisi voitu viedä läpi parempana aikana. Toisaalta toivon sen piristävän paikallisten työvoimavaltaisten ravintoloiden ja hotellien taloutta. Näytti myös siltä, että pysyviä vaikutuksia ollaan saamassa.
Tilaisuudessa kävi selväksi, että niin Linna-teatteri, Samppalinnan kesäteatteri kuin Turun kaupunginteatterikin tulee tarjoamaan suuriin joukkoihin menevää tarjontaa myös ensi vuonna.
Itselläni oli ilo esitellä Turun kesäteatterin ensi vuoden koko perheen tuotanto: Risto Räppääjä ja Villi kone. Näytelmä herätti mukavasti kiinnostusta kuulijoissa, etenkin kun ohjaajaksi olemme saaneet vanhan tutun Antti Majanlahden Tampereelta ja musiikkeja tekemään loistavan muusikon Iiro Rantalan.
Tässä kohdassa en voi olla kehumatta, että kesäteatterimme on saanut erittäin positiivisen kohtelun Turun kaupungin toimijoilta. Niin monet virkamiehet kuin luottamushenkilötkin ovat antaneet tukensa yhdistyksellemme haastavan toimintamme pyörittämisessä. Muutenkin nähdäkseni kaupungin johto on suhtautunut kulttuuriin paljon julkisuudessa moitittua myönteisemmin. Tällä viikolla vakuutuin myös siitä, että Turussa todella löytyy tahtoa ratkaista hankala kuvataiteilijoiden työtilakysymys pikapuoleen.
Vielä, kunhan kaupunginvaltuusto vastaa entisen kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Pekka Ruolan kirjoitukseen Turun Sanomissa myönteisellä tavalla, uskon että Turku on todella valmis Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011. Pekka vaati oman normaalin kulttuurituotantomme kurjistamisen lopettamista ja valtionosuuksien täysimääräistä ohjaamista tarkoitukseensa. Tämä ei varmaan ole kohtuuton vaatimus aiemmin sanomaani viitaten.
torstai 17. kesäkuuta 2010
Upea Aladdin!
Olimme eilen todistamassa Turun kesäteatterin Aladdin ja taikalamppu -näytelmän ensi-iltaa. Mukana oli lempivaimon lisäksi äiti, täti ja noin miljoona ystävää. Olen ottanut teatterin taustayhdistyksen vetäjänä tavakseni katsoa vasta ensi-illan. En kiusaa itseäni alkupään läpimenoilla, etten tulisi sotkeentuneeksi ammattilaisten asioihin. Uskon, että lopputulos on parempi näin. Taas kerran sen todisti loistava lopputulos.
Teimme uusia hieman riskaabeleja valintoja kesän 2010 toteutuksessa, ja se kyllä kannatti. Ohjaajana oli enemmän nukketeatteritaiteilijana ansioitunut Timo Väntsi, jonka teatteriohjauksen olin nähnyt aikaisemmin vain Sauvon kesäteatterissa. Mies vaikutti osaavalta. Näin hyvää henkeä tekijätiimissä ei ollakaan minun aikanani ennen nähty. Sen lisäksi, että Timo osasi valita erinomaisen tiimin ympärilleen, hän osoittautui myös kylmähermoiseksi joukkueen johtajaksi, jolla ei hermot juuri kärähdellyt. Väntsi teki myös käsikirjoituksen, mikä toimi erinomaisesti tämän päivän vaatimusten mukaan.
Minun oli vaikea uskoa, että nuket voisivat toimia ulkonäyttämöillä. Mutta ne toimivat. Nuket olivat hauskoja ja hienoja. Sekin riski kannatti ottaa.
Väntsi sai ympärilleen loistavan lavastaja Teemu Loikkaan, jo 30 vuotta sitten Vartsukalla kolme iloista rosvoa puvustaneen ikinuoren Tarja Lapintien, Sappalinnan ajoilta tutun säveltäjä Kari Mäkirannan, vakiomaskeeraaja Alisa Oksasen sekä äänimaailman pitkäaikaisen mestarimme Jokke Heikkilän. Liikunnat teki ihastuttava prinsessamme Elina Kivioja. Erinomainen kokonaisuus!
Pelkonani oli myös, saako Aladdinista myös aikuisia viihdyttävän koko perheen näytelmän. Lukuisat koomiset hahmot, etunenässä Minna Kivelä ja Antti Korhonen sekä loistavat nuket ja nukettajat, takaavat sen, että mukana menossa viihtyvät niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin. Etenkin Korhosen hillitön ruumiinkieli lampun henkenä vie jalat alta.
Kiitos koko tiimille. Taas voi ylpeänä edustaa Turun kesäteatteria. Ja kiitos jo etukäteen kaikille Turun seudun teatterin ystäville siitä, että löydätte tienne katsomoonne. Ilman katsojia tuo olisi aika turhauttavaa.
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Säästöjä ja säästäjiä
Turussa, täällä Myllysillan kotikaupungissa, ollaan selvittämässä liikelaitosten muuttamista yhtiöiksi jotka osallistuvat tulevaisuudessa vapaille markkinoille. Uudet yhtiöt saattaisivat siis jäädä myös ilman kaupungin tilauksia, mikäli tarjous ei ole riittävän edullinen. Jotain maar tarttis tehrä, että kunnan työn hinta-laatusuhteen suhteen ei tarvitsisi esittää niin paljon epäilyjä. Eräät sektorit tarvitsevat tehostamista, toiset ovat jo hyvinkin kilpailukykyisiä. On vain surku, mikäli hinta ajaa kaikkien muiden arvojen edelle. Kaupunki ei tähän mennessä ole järin häävisti osannut arvioida saatavien palvelujen laadullisia tekijöitä, taikka työntekijöiden kohtelua.
Liikennelaitos yhtiöitettiin puolitoista vuotta sitten. Nyt uusi Turun kaupunkiliikenne Oy voi ylpeänä kertoa tehneensä hyvä tuloksen. Sehän on talousvaikeuksista kärsivälle kaupungille hyvä uutinen. Vai onko? Kun otetaan huomioon se, että mm. eläkevastuut jäivät emokaupungille, ei edes taloudellista hyötyä voida osoittaa.
Nähdäkseni yhtiöittäminen on perusteltua lähinnä uusia ylikunnallisia toimintoja luotaessa. Muilta osin säästöt syntyvät vain työntekijöiden työsuhdeturvaa heikentämällä tai työoloja tiukentamalla. Sellaisessa en halua olla mukana.
No mistä saisimme kymmenien miljoonien eurojen säästöt? Ennen kunnallisvaaleja kaikki puolueet hokivat mantran omaisesti, että hallintoa on kevennettävä ja työntekijöitä lisättävä. Näin ei ole käynyt. Opetustoimeen ollaan perustamassa uusia melko pienillä tehtävämäärillä rasitettuja palvelutuotantojohtajan vakansseja. SDP esitti, että asiassa otettaisiin aikalisä. Maanantaina porvarit vihreiden tuella päättivät kuitenkin, että uudet virat pistetään nopeasti valintaprosessiin. Eli kuka täällä hallintoa on keventämässä?
Turussa useat keskeiset virkamiehet kantavat eri puolueiden jäsenkirjaa. Erityisesti suurimman puolueen jäsenkirjalla valitaan pilvin pimein uutta henkilökuntaa kaupungin palvelukseen kelpoisuusvaatimuksista tai työkokemuksesta välittämättä. Julkinen kohu nousee kuitenkin vain jos valittavan nimen perässä lukee sd. Katsotaanpa vaikka Turun kulttuurijohtajan, nuorisotoimenjohtajan ja opetustoimenjohtajan töiden jälkeä, ei valintoja voi pitää kohun arvoisina. Kukin on tehnyt erinomaista työtä annettuihin resursseihin nähden. Kyseiset hallintokunnat eivät ylittele budjettejaan vaan kantavat toiminnallisen vastuun lisäksi taloudellisen vastuunsa moitteettomasti. Miksi sosialidemokraattisuus luetaan kuitenkin niin voimakkaaksi dismeriitiksi, että sen katsotaan epäpätevöittävän täysin pätevät työnhakijat? Vaikuttaa tarkoitushakuiselta.
Liikennelaitos yhtiöitettiin puolitoista vuotta sitten. Nyt uusi Turun kaupunkiliikenne Oy voi ylpeänä kertoa tehneensä hyvä tuloksen. Sehän on talousvaikeuksista kärsivälle kaupungille hyvä uutinen. Vai onko? Kun otetaan huomioon se, että mm. eläkevastuut jäivät emokaupungille, ei edes taloudellista hyötyä voida osoittaa.
Nähdäkseni yhtiöittäminen on perusteltua lähinnä uusia ylikunnallisia toimintoja luotaessa. Muilta osin säästöt syntyvät vain työntekijöiden työsuhdeturvaa heikentämällä tai työoloja tiukentamalla. Sellaisessa en halua olla mukana.
No mistä saisimme kymmenien miljoonien eurojen säästöt? Ennen kunnallisvaaleja kaikki puolueet hokivat mantran omaisesti, että hallintoa on kevennettävä ja työntekijöitä lisättävä. Näin ei ole käynyt. Opetustoimeen ollaan perustamassa uusia melko pienillä tehtävämäärillä rasitettuja palvelutuotantojohtajan vakansseja. SDP esitti, että asiassa otettaisiin aikalisä. Maanantaina porvarit vihreiden tuella päättivät kuitenkin, että uudet virat pistetään nopeasti valintaprosessiin. Eli kuka täällä hallintoa on keventämässä?
Turussa useat keskeiset virkamiehet kantavat eri puolueiden jäsenkirjaa. Erityisesti suurimman puolueen jäsenkirjalla valitaan pilvin pimein uutta henkilökuntaa kaupungin palvelukseen kelpoisuusvaatimuksista tai työkokemuksesta välittämättä. Julkinen kohu nousee kuitenkin vain jos valittavan nimen perässä lukee sd. Katsotaanpa vaikka Turun kulttuurijohtajan, nuorisotoimenjohtajan ja opetustoimenjohtajan töiden jälkeä, ei valintoja voi pitää kohun arvoisina. Kukin on tehnyt erinomaista työtä annettuihin resursseihin nähden. Kyseiset hallintokunnat eivät ylittele budjettejaan vaan kantavat toiminnallisen vastuun lisäksi taloudellisen vastuunsa moitteettomasti. Miksi sosialidemokraattisuus luetaan kuitenkin niin voimakkaaksi dismeriitiksi, että sen katsotaan epäpätevöittävän täysin pätevät työnhakijat? Vaikuttaa tarkoitushakuiselta.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Maksuttomalla päivähoidolla kohti todellista tasa-arvoa
Suomalaisessa politiikassa ollaan herttaisen yksimielisiä siitä, että tasa-arvo on hyvä tavoite. Näkemyseroja on lähinnä siinä, riittääkö ns. mahdollisuuksien tasa-arvo, vai onko tavoiteltava toteutuvaa tasa-arvoa. Porvarileiri tyytyy usein ensimmäiseen vaihtoehtoon vasemmiston päätyessä jälkimmäiseen.
Kysymys on siksi tärkeä, että monet meistä syntyvät edelleen olosuhteisiin, jotka tekevät tasa-arvoisuuden toteutumisen hankalaksi, ellei jopa mahdottomaksi. Sellaisten perheiden lapset, joissa on työttömyyttä ja päihdeongelmia, ovat suuressa vaarassa ajautua vanhempiensa tielle. Sosiaalinen asema on Suomessa turhankin periytyvää.
Näin ei tarvitse olla. Sosiaalista liikkuvuutta voidaan lisätä yhteiskuntaluokkien sekoittumista ja yhteisiä kokemuksia lisäämällä. Lapset saavat helpommin murrettua osattomuuden periytymisen kierteen, kun esimerkiksi päiväkoteja ja kouluja ei eriytetä eri luokkataustaisten vanhempien mieltymysten perusteella.
Monet asiantuntijat pitävät ihmisen myöhemmän kehityksen ja tasa-arvon kannalta keskeisenä tekijänä laadukasta, maksutonta päivähoitoa ja esiopetusta. Päivähoidossa lapset voivat kehittyä tasa-arvoisesti riippumatta kodin olosuhteista.
SDP esitti puoluekokouksessa 2008 Suomeenkin maksutonta päivähoitoa. Vaikka kyseessä onkin lisähelpotus lapsiperheille, ensisijainen näkökulma on lasten olosuhteissa ja tasa-arvossa. Aloitteelle kohautettiin olkia ja se vaiettiin lähes kuoliaaksi.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on julkisuudessa sanonut, että Suomella olisi varaa maksuttomaan päivähoitoon, mutta maksuttomuuteen ei pidä mennä periaatteesta. Onko siis Kokoomuksen periaatteena, että tasa-arvon ei pidä Suomessa toteutua nykyistä paremmin? Sopiiko periytyvä hyvinvointi Kataisen ideologiaan paremmin? Ovatko suuret tuloerot kenties hyvä tavoite kansantalouden mekanismien kannalta? Ei siihen ainakaan muiden pohjoismaiden esimerkki anna vahvistusta.
Toivon, että SDP jatkaa tämän tärkeän aloitteensa ajamista matkalla kohti seuraavia eduskuntavaaleja ja hyvän vaalimenestyksen kautta saa aloitteen seuraavaan hallitusohjelmaan. Siten voimme ottaa ratkaisevan askeleen mahdollisuuksien tasa-arvosta kohti todellista tasa-arvoa.
Kysymys on siksi tärkeä, että monet meistä syntyvät edelleen olosuhteisiin, jotka tekevät tasa-arvoisuuden toteutumisen hankalaksi, ellei jopa mahdottomaksi. Sellaisten perheiden lapset, joissa on työttömyyttä ja päihdeongelmia, ovat suuressa vaarassa ajautua vanhempiensa tielle. Sosiaalinen asema on Suomessa turhankin periytyvää.
Näin ei tarvitse olla. Sosiaalista liikkuvuutta voidaan lisätä yhteiskuntaluokkien sekoittumista ja yhteisiä kokemuksia lisäämällä. Lapset saavat helpommin murrettua osattomuuden periytymisen kierteen, kun esimerkiksi päiväkoteja ja kouluja ei eriytetä eri luokkataustaisten vanhempien mieltymysten perusteella.
Monet asiantuntijat pitävät ihmisen myöhemmän kehityksen ja tasa-arvon kannalta keskeisenä tekijänä laadukasta, maksutonta päivähoitoa ja esiopetusta. Päivähoidossa lapset voivat kehittyä tasa-arvoisesti riippumatta kodin olosuhteista.
SDP esitti puoluekokouksessa 2008 Suomeenkin maksutonta päivähoitoa. Vaikka kyseessä onkin lisähelpotus lapsiperheille, ensisijainen näkökulma on lasten olosuhteissa ja tasa-arvossa. Aloitteelle kohautettiin olkia ja se vaiettiin lähes kuoliaaksi.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on julkisuudessa sanonut, että Suomella olisi varaa maksuttomaan päivähoitoon, mutta maksuttomuuteen ei pidä mennä periaatteesta. Onko siis Kokoomuksen periaatteena, että tasa-arvon ei pidä Suomessa toteutua nykyistä paremmin? Sopiiko periytyvä hyvinvointi Kataisen ideologiaan paremmin? Ovatko suuret tuloerot kenties hyvä tavoite kansantalouden mekanismien kannalta? Ei siihen ainakaan muiden pohjoismaiden esimerkki anna vahvistusta.
Toivon, että SDP jatkaa tämän tärkeän aloitteensa ajamista matkalla kohti seuraavia eduskuntavaaleja ja hyvän vaalimenestyksen kautta saa aloitteen seuraavaan hallitusohjelmaan. Siten voimme ottaa ratkaisevan askeleen mahdollisuuksien tasa-arvosta kohti todellista tasa-arvoa.
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Jänikset maailmankartalle!
Tapasin Turku Touringin järjestämässä matkailutilaisuudessa Someron kaupunginjohtajan. Puhuimme sikäläisistä julkkiksista, ja puheeksi tuli luontevasti niin Unto Mononen kuin Rauli Badding Somerjokikin. Herroja yhdistää Someron lisäksi suht varhainen poistuminen elävien kirjoista. Kolmas yhdistävä tekijä on Mauri Antero Numminen, kolmas Someron superjulkkis.
Tähdennettäköön heti alkuunsa, että ajatusmaailmaani ei sovi henkilöpalvonta. Pidettäköön tätä siis pikemminkin onnittelupuheenvuorona. Vaikka ei lienekään tapana kirjoittaa julkisia onnittelupuheenvuoroja ihmisille, joita ei tunne. Kirjoitan silti.
Niin - M.A.Numminen täyttää tänään 70 vuotta, lämmin onnentoivotus hänelle siitä. Numminen aloitti tunnetun taiteellisen uransa vuoden 1958 paikkeilla nimenomaan Unto Monosen yhtyeessä. Somerolla ei silloin tainnut pahemmin olla bändivaihtoehtoja, mutta onnekas sattumus joka tapauksessa. Numminen ei aloittanut laulajana toisin kuin hänen ääntämyksestään voisi päätellä, vaan vasta Orgiastic Nalle Puh Big Band -yhtyeessä Monosen muutettua Helsinkiin vuoden 1960 paikkeilla. Tästä on siis puoli vuosisataa aikaa. Numminen oli jo konkari, kun hänen ja Someron kolmannen superjulkkiksen Rauli Badding Somerjoen tiet kohtasivat. Herrat olivat mukana mm. Suomen merkittävimmän underground-ilmiön Suomen Talvisota 1939-40 -kokoonpanon vaiheissa.
Ihailen suuresti antaumusta, millä Numminen on vienyt Suomea maailman kartalle. Hän on todellinen persoona, jollaisia ei tänä päivänä enää näytä syntyvän. Hänellä on ääni jonka jokainen suomalainen tuntee ja josta jokaisella on myös mielipide. Vuosikymmenet eivät ole lainkaan vaikuttaneet hänen luomisvoimaansa. Suomen lisäksi hänellä on uskollinen kannattajakuntansa mm. Ruotsissa ja Saksassa.
Numminen ei näyttäisi väheksyvän kulttuurin mitään osa-alueita. Häneltä sujuvat leadit ja oopperat. Hän puhuttelee tavallista lähiökansaa kapakkakulttuurillaan. Populaarikulttuurin toimijat arvostavat hänen panostaan kaupunkifestivaalien vakioesiintyjänä. Opiskelijoita Numminen on viihdyttänyt kaikkina aikoina. Kerrotaan, että M.A. kiersi Turun osakuntien juhlia vuosikaudet viinapalkalla, mutta kyllästyi jossakin vaiheessa sen sortin hyväntekeväisyyteen. Kerran hän otti mukaansa kymmenien henkien big bandin, mistä suurin osa istui juottolan puolella. Ei kuulemma tullut vähään aikaan uusia keikkapyyntejä. Mutta eniten arvostan M.A.n ja hänen aisaparinsa Pedro Hietasen merkittävää panosta lastenkulttuurille, mihin jutun otsikkokin viittaa. Kehenpä ei olisi lapsena tehnyt vaikutusta Nummisen tulkinta Herra Huusta taikka legendaarinen "Auto synnyttää"? On nostettava hattua herroille, jotka vielä hieman yli keski-ikäisinä arvostavat lapsia niin paljon, että pukeutuvat kissaksi ja jänikseksi.
Kokoonnun joskus samanhenkisteni seuraan juomaan huokeaa punaviiniä ja kuuntelemaan Nummisen musiikkia. Ilta alkaa yleensa 1960-luvun klassikoilla edeten erilaisiin tulkintoihin muotimusiikista. On ihmeellistä, kuinka paljon taiteilija voi saada irti tyhjänpäiväisistä muotirenkutuksista. On vaikea unohtaa M.A.n ja Pedron osallistumista teknohuumaan teknokitaran ja teknosyntikan säestyksellä.
Myös punk sopi yhdessä vaiheessa taiteilijan pirtaan, niin hienosti sujui yhteiskeikka kemiläisen Terveet kädet -yhtyeen kanssa. Legendaarinen "Tehtaan vahtimestarit" taipui punkiksi Turun illassa 1990-luvun lopussa. Keikan kruunasi yleisön kanssa yhdessä laulettu TK:n hittikappale "Pissaa ja paskaa".
Sen lisäksi, että Nummisen levytykset ovat ajattomia taideteoksia, hän on myös aktiivinen keikkailija. Muistan noin vuosikymmen sitten keikan vanhassa puutalossa Vartiovuorenrinteen juurella, jossa juhlittiin Pedron 50. ikävuotta. Koko yleisö lauloi yhteen ääneen kappaleen "Minä soitan harmonikkaa" antaumuksella, joka hakee vertaistaan. Olen ollut sen jälkeenkin muutamalla herrojen keikalla, eikä meininki hiipunut. Toivottavasti ei hiivu vastaisuudessakaan, vaikka ura onkin jo nyt ainutlaatuinen.
Onnea maestro.
Tähdennettäköön heti alkuunsa, että ajatusmaailmaani ei sovi henkilöpalvonta. Pidettäköön tätä siis pikemminkin onnittelupuheenvuorona. Vaikka ei lienekään tapana kirjoittaa julkisia onnittelupuheenvuoroja ihmisille, joita ei tunne. Kirjoitan silti.
Niin - M.A.Numminen täyttää tänään 70 vuotta, lämmin onnentoivotus hänelle siitä. Numminen aloitti tunnetun taiteellisen uransa vuoden 1958 paikkeilla nimenomaan Unto Monosen yhtyeessä. Somerolla ei silloin tainnut pahemmin olla bändivaihtoehtoja, mutta onnekas sattumus joka tapauksessa. Numminen ei aloittanut laulajana toisin kuin hänen ääntämyksestään voisi päätellä, vaan vasta Orgiastic Nalle Puh Big Band -yhtyeessä Monosen muutettua Helsinkiin vuoden 1960 paikkeilla. Tästä on siis puoli vuosisataa aikaa. Numminen oli jo konkari, kun hänen ja Someron kolmannen superjulkkiksen Rauli Badding Somerjoen tiet kohtasivat. Herrat olivat mukana mm. Suomen merkittävimmän underground-ilmiön Suomen Talvisota 1939-40 -kokoonpanon vaiheissa.
Ihailen suuresti antaumusta, millä Numminen on vienyt Suomea maailman kartalle. Hän on todellinen persoona, jollaisia ei tänä päivänä enää näytä syntyvän. Hänellä on ääni jonka jokainen suomalainen tuntee ja josta jokaisella on myös mielipide. Vuosikymmenet eivät ole lainkaan vaikuttaneet hänen luomisvoimaansa. Suomen lisäksi hänellä on uskollinen kannattajakuntansa mm. Ruotsissa ja Saksassa.
Numminen ei näyttäisi väheksyvän kulttuurin mitään osa-alueita. Häneltä sujuvat leadit ja oopperat. Hän puhuttelee tavallista lähiökansaa kapakkakulttuurillaan. Populaarikulttuurin toimijat arvostavat hänen panostaan kaupunkifestivaalien vakioesiintyjänä. Opiskelijoita Numminen on viihdyttänyt kaikkina aikoina. Kerrotaan, että M.A. kiersi Turun osakuntien juhlia vuosikaudet viinapalkalla, mutta kyllästyi jossakin vaiheessa sen sortin hyväntekeväisyyteen. Kerran hän otti mukaansa kymmenien henkien big bandin, mistä suurin osa istui juottolan puolella. Ei kuulemma tullut vähään aikaan uusia keikkapyyntejä. Mutta eniten arvostan M.A.n ja hänen aisaparinsa Pedro Hietasen merkittävää panosta lastenkulttuurille, mihin jutun otsikkokin viittaa. Kehenpä ei olisi lapsena tehnyt vaikutusta Nummisen tulkinta Herra Huusta taikka legendaarinen "Auto synnyttää"? On nostettava hattua herroille, jotka vielä hieman yli keski-ikäisinä arvostavat lapsia niin paljon, että pukeutuvat kissaksi ja jänikseksi.
Kokoonnun joskus samanhenkisteni seuraan juomaan huokeaa punaviiniä ja kuuntelemaan Nummisen musiikkia. Ilta alkaa yleensa 1960-luvun klassikoilla edeten erilaisiin tulkintoihin muotimusiikista. On ihmeellistä, kuinka paljon taiteilija voi saada irti tyhjänpäiväisistä muotirenkutuksista. On vaikea unohtaa M.A.n ja Pedron osallistumista teknohuumaan teknokitaran ja teknosyntikan säestyksellä.
Myös punk sopi yhdessä vaiheessa taiteilijan pirtaan, niin hienosti sujui yhteiskeikka kemiläisen Terveet kädet -yhtyeen kanssa. Legendaarinen "Tehtaan vahtimestarit" taipui punkiksi Turun illassa 1990-luvun lopussa. Keikan kruunasi yleisön kanssa yhdessä laulettu TK:n hittikappale "Pissaa ja paskaa".
Sen lisäksi, että Nummisen levytykset ovat ajattomia taideteoksia, hän on myös aktiivinen keikkailija. Muistan noin vuosikymmen sitten keikan vanhassa puutalossa Vartiovuorenrinteen juurella, jossa juhlittiin Pedron 50. ikävuotta. Koko yleisö lauloi yhteen ääneen kappaleen "Minä soitan harmonikkaa" antaumuksella, joka hakee vertaistaan. Olen ollut sen jälkeenkin muutamalla herrojen keikalla, eikä meininki hiipunut. Toivottavasti ei hiivu vastaisuudessakaan, vaikka ura onkin jo nyt ainutlaatuinen.
Onnea maestro.
torstai 25. helmikuuta 2010
Kansallismaisemakin voi seurata aikaansa
OLen joutunut taas tarkistamaan aikaisempia mielipiteitäni saatuani perusteellista taustatietoa. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Siksi hieman vierastan kantojen lyömistä ehdottomasti lukkoon ennen perusteellista pohdintaa. Ja eikös se ole hieman edustuksellisen demokratian ideakin, että valitaan henkilöt perehtymään puolestaan asioihin, joissa pakkaa aina olemaan monta kanttia? Tähän filosofiaan eivät sovi kansanäänestykset esim. yksittäisistä kaava-asioista.
Minut nimettiin kaupunginhallituksen edustajana Jouko Turton johtamaan palkintoraatiin, joka käsittelee uutta "Pennisillaksi" ristittyä kevyen liikenteen siltaa Aurajoen yli. Mukana ovat myös mm. Mikaela Sundqvist (vihr) ympäristö- ja kaavoituslautakunnasta ja Mikko Koskinen (kok) kiinteistöliikelaitoksen johtokunnasta. Tänään 25.2.2010 julistettiin arkkitehtikilpailu sillasta. Kiinnostus oli laajaa, sillä tiedotustilaisuudessa oli noin 20 eri arkkitehtitoimiston edustajaa.
Kaupunginhallitus päätti jo aikaisemmin, että silta tulee Kauppiaskadun päästä ns. Rettinginrinteeseen. Pidin ajatusta ennen tätä päivää aivan pölvästinä. Ajattelin sen hyödyttävän vain heitä, jotka haluavat nopeasti Wiklundilta Olavin Krouviin. Asemakaava-arkkitehti Timo Hintsanen piti kuitenkin vakuuttavan esityksen siitä, miksi paikka on mitä sopivin. Sillasta tulee osa "ihmisille parempaa keskustaa". Minulle oli tuttua Vähätoriin ja Kauppiaskadun pään muuttamiset "piazzoiksi" joista ensimmäinen onkin jo toteutunut. Nämä kuten myös kauppatorin ympäristön muuttaminen parkkitilasta kevyen liikenteen alueiksi sisältyivät myös vuoden takaiseen SDP:n esitykseen keskustan kehittämiseksi. Minulle kaavoitukseen kohtuullisen vähän perehtyneelle uutta tietoa oli uusien pyörätielinjausten suunnittelu koko Kauppiaskadun pituisena. Näin ollen Brahenkatu ei jää ainoaksi pystypyörätielinjaukseksi Kauppatorin toisella puolen.
Varsinainen mielipiteen muokkaukseni tuli kuitenkin yksinkertaisen karttaharjoituksen aikana. Pidän itseäni jonkinlaisena Turun keskustan pyöräilyspesialistina, koska olen koko ikäni siellä poljeskellut. Etenkin opiskeluaikoinani poljin paljon kampuksen ja keskustan väliä. Siksi pidin paljon järkevämpänä rakentaa silta Pinellan vierestä vanhan pääkirjaston eteen. Kun nyt näin kartasta, kuinka paljon kiertää ajaa polkupyörällä Hämeenkadulta Tuomiokirkon editse Pinellan eteen, ymmärsin yskän. Ajatus siitä, että pyörätie jatkuisikin hovioikeuden edestä Hämeenkatua aina Rettinginrinteeseen saakka alkoi vaikuttaa järkevältä. Ainakin oikaisevalta. Se oikaisee myös niiden polkumatkaa, jotka pyöräilevät Uudenmaankatua pitkin. Eikä kai sekään mahdotonta ole, että Kaskenmäkeä alas polkevat poikkeaisivat jatkossa oikean kautta Kauppiaskadulle. Ainakin se on turvallisempaa kuin Aurasillalla bussien seassa sukkulointi.
Oli niin taikka näin, silta on järkevää rakentaa, koska nykyisellä Aura- ja kirkkosillalla on turhan ahdasta. Ja etenkin siksi, että valtion reilu 2 miljoona euroa jää muuten käyttämättä. Kyse on myös työllisyydestä. Mitä tulee kansallismaisemaan, julistaudun sellaiseksi, joka ei piittaa seisovasta vedestä. Kaupunkimaisemille on tyypillistä muuttuvuus ajan mukana. Sitä paitsi uuden sillan myötä syntyy uusi kansallismaisema.
Palkintoraadin jäsenenä pääsen vaikuttamaan siihen, että silta on riittävän tyylikäs ja toimiva niin herkkään maisemaan. Olen varma, että se lisää alueen elävyyttä ja palvelee myös elinkeinoelämää sekä kulttuuria. Niinhän teki myös Teatterisilta epäilyistä huolimatta. Tärkeintä on kuitenkin, että se lisää turkulaisten viihtyvyyttä sekä hyötyliikuntaa. Siksi pitää edellyttää, että pyörätiet Kauppiakadulle, Hämeenkadulle sekä Kaskenmäkeen kuuluvat samaan kauppaan.
Mikä muuten olisi hyvä nimi sillalle? Pennisilta on mielestäni turhan selkeä viittaus kaupungin taloustilanteeseen. Myllysillan, Tuomiokirkkosillan ja Teatterisillan jatkoksi jonkun ehdottama "Kirjastosilta" voisi sopia teemaan.
Minut nimettiin kaupunginhallituksen edustajana Jouko Turton johtamaan palkintoraatiin, joka käsittelee uutta "Pennisillaksi" ristittyä kevyen liikenteen siltaa Aurajoen yli. Mukana ovat myös mm. Mikaela Sundqvist (vihr) ympäristö- ja kaavoituslautakunnasta ja Mikko Koskinen (kok) kiinteistöliikelaitoksen johtokunnasta. Tänään 25.2.2010 julistettiin arkkitehtikilpailu sillasta. Kiinnostus oli laajaa, sillä tiedotustilaisuudessa oli noin 20 eri arkkitehtitoimiston edustajaa.
Kaupunginhallitus päätti jo aikaisemmin, että silta tulee Kauppiaskadun päästä ns. Rettinginrinteeseen. Pidin ajatusta ennen tätä päivää aivan pölvästinä. Ajattelin sen hyödyttävän vain heitä, jotka haluavat nopeasti Wiklundilta Olavin Krouviin. Asemakaava-arkkitehti Timo Hintsanen piti kuitenkin vakuuttavan esityksen siitä, miksi paikka on mitä sopivin. Sillasta tulee osa "ihmisille parempaa keskustaa". Minulle oli tuttua Vähätoriin ja Kauppiaskadun pään muuttamiset "piazzoiksi" joista ensimmäinen onkin jo toteutunut. Nämä kuten myös kauppatorin ympäristön muuttaminen parkkitilasta kevyen liikenteen alueiksi sisältyivät myös vuoden takaiseen SDP:n esitykseen keskustan kehittämiseksi. Minulle kaavoitukseen kohtuullisen vähän perehtyneelle uutta tietoa oli uusien pyörätielinjausten suunnittelu koko Kauppiaskadun pituisena. Näin ollen Brahenkatu ei jää ainoaksi pystypyörätielinjaukseksi Kauppatorin toisella puolen.
Varsinainen mielipiteen muokkaukseni tuli kuitenkin yksinkertaisen karttaharjoituksen aikana. Pidän itseäni jonkinlaisena Turun keskustan pyöräilyspesialistina, koska olen koko ikäni siellä poljeskellut. Etenkin opiskeluaikoinani poljin paljon kampuksen ja keskustan väliä. Siksi pidin paljon järkevämpänä rakentaa silta Pinellan vierestä vanhan pääkirjaston eteen. Kun nyt näin kartasta, kuinka paljon kiertää ajaa polkupyörällä Hämeenkadulta Tuomiokirkon editse Pinellan eteen, ymmärsin yskän. Ajatus siitä, että pyörätie jatkuisikin hovioikeuden edestä Hämeenkatua aina Rettinginrinteeseen saakka alkoi vaikuttaa järkevältä. Ainakin oikaisevalta. Se oikaisee myös niiden polkumatkaa, jotka pyöräilevät Uudenmaankatua pitkin. Eikä kai sekään mahdotonta ole, että Kaskenmäkeä alas polkevat poikkeaisivat jatkossa oikean kautta Kauppiaskadulle. Ainakin se on turvallisempaa kuin Aurasillalla bussien seassa sukkulointi.
Oli niin taikka näin, silta on järkevää rakentaa, koska nykyisellä Aura- ja kirkkosillalla on turhan ahdasta. Ja etenkin siksi, että valtion reilu 2 miljoona euroa jää muuten käyttämättä. Kyse on myös työllisyydestä. Mitä tulee kansallismaisemaan, julistaudun sellaiseksi, joka ei piittaa seisovasta vedestä. Kaupunkimaisemille on tyypillistä muuttuvuus ajan mukana. Sitä paitsi uuden sillan myötä syntyy uusi kansallismaisema.
Palkintoraadin jäsenenä pääsen vaikuttamaan siihen, että silta on riittävän tyylikäs ja toimiva niin herkkään maisemaan. Olen varma, että se lisää alueen elävyyttä ja palvelee myös elinkeinoelämää sekä kulttuuria. Niinhän teki myös Teatterisilta epäilyistä huolimatta. Tärkeintä on kuitenkin, että se lisää turkulaisten viihtyvyyttä sekä hyötyliikuntaa. Siksi pitää edellyttää, että pyörätiet Kauppiakadulle, Hämeenkadulle sekä Kaskenmäkeen kuuluvat samaan kauppaan.
Mikä muuten olisi hyvä nimi sillalle? Pennisilta on mielestäni turhan selkeä viittaus kaupungin taloustilanteeseen. Myllysillan, Tuomiokirkkosillan ja Teatterisillan jatkoksi jonkun ehdottama "Kirjastosilta" voisi sopia teemaan.
lauantai 30. tammikuuta 2010
Hieman kehua liittyen "siihen itteensä"
Torstaina osallistuin todella miellyttävään tilaisuuteen Sigyn-salissa. Siellä vihittiin käyttöön uusi seudullinen jäteveden puhdistuslaitos. Uusi laitos on merkittävä ympäristöteko sekä kuntarajat ylittävä yhteistyöhanke.
Turun seudun jätevedenpuhdistamo edustaa uusinta teknologiaa. Puhdistustulokset ovat huippuluokkaa ja seudun asukkaiden jätökset otetaan pääosiltaan hyötykäyttöön ja satama-altaaseen lasketaan lähes täysin puhdistunutta vettä. Tulokset ovat jo nähtävissä: meri on lähtenyt puhdistumaan oleellisesti.
Tavan mukaan hanketta vastustettiin raivokkaasti. Se taitaa olla Turun tapa. Mitä ei tunneta sitä on parempi vastustaa. Suurin syy taisi olla sijainti ja pelko hajuhaitoista. Ympäristön kannalta jätevedet kannattaa käsitellä siellä, missä sitä eniten syntyy. Siksi Turun keskusta on seudun sopivin sijoituspaikka. Enkä ole pannut merkille, että Portsa olisi alkanut haista. Päin vastoin Patterihaan vanhoista "paskakaruselleista" tahi tuttavallisemmin "poliisien uima-altaista" eroon pääseminen on parantanut alueen ilmanlaatua.
Puhdistamo-osakeyhtiön hallituksen pj, puoluetoverini Esko Heinonen kertoi puheenvuorossaan, että jätevedestä erotellusta lietteestä tehdään energiaa ja sitä käytetään lämmitykseen. Ympäristö kiittää monin tavoin. On myös hienoa, että naapurikunnat ovat mukana hankkeessa. Esimerkiksi Raision mukaan lähteminen on puhdistanut Raisionlahtea välittömästi. Toivottavasti yhteistyö luontevoituu myös muissa hankkeissa.
Tilaisuudesta jäi myös muutoin hyvä mieli. Juhlassa hyödynnettiin alueella sijaitsevat Taideakatemian opiskelijoiden osaamista. Sali oli täynnä alueen päättäjiä, jotka varmuudella vakuuttuivat siitä, että Turun AMK:ssa osataan kouluttaa loistavia muusikoita, tanssijoita sekä sirkustaiteilijoita.
Mutta mitäpä näistä, kun on niin paljon mukavampaa taivastella kaikenlaisia ikäviä asioita. Palataan niihin taas ensi kerralla, niin menee turkulaisittain.
Turun seudun jätevedenpuhdistamo edustaa uusinta teknologiaa. Puhdistustulokset ovat huippuluokkaa ja seudun asukkaiden jätökset otetaan pääosiltaan hyötykäyttöön ja satama-altaaseen lasketaan lähes täysin puhdistunutta vettä. Tulokset ovat jo nähtävissä: meri on lähtenyt puhdistumaan oleellisesti.
Tavan mukaan hanketta vastustettiin raivokkaasti. Se taitaa olla Turun tapa. Mitä ei tunneta sitä on parempi vastustaa. Suurin syy taisi olla sijainti ja pelko hajuhaitoista. Ympäristön kannalta jätevedet kannattaa käsitellä siellä, missä sitä eniten syntyy. Siksi Turun keskusta on seudun sopivin sijoituspaikka. Enkä ole pannut merkille, että Portsa olisi alkanut haista. Päin vastoin Patterihaan vanhoista "paskakaruselleista" tahi tuttavallisemmin "poliisien uima-altaista" eroon pääseminen on parantanut alueen ilmanlaatua.
Puhdistamo-osakeyhtiön hallituksen pj, puoluetoverini Esko Heinonen kertoi puheenvuorossaan, että jätevedestä erotellusta lietteestä tehdään energiaa ja sitä käytetään lämmitykseen. Ympäristö kiittää monin tavoin. On myös hienoa, että naapurikunnat ovat mukana hankkeessa. Esimerkiksi Raision mukaan lähteminen on puhdistanut Raisionlahtea välittömästi. Toivottavasti yhteistyö luontevoituu myös muissa hankkeissa.
Tilaisuudesta jäi myös muutoin hyvä mieli. Juhlassa hyödynnettiin alueella sijaitsevat Taideakatemian opiskelijoiden osaamista. Sali oli täynnä alueen päättäjiä, jotka varmuudella vakuuttuivat siitä, että Turun AMK:ssa osataan kouluttaa loistavia muusikoita, tanssijoita sekä sirkustaiteilijoita.
Mutta mitäpä näistä, kun on niin paljon mukavampaa taivastella kaikenlaisia ikäviä asioita. Palataan niihin taas ensi kerralla, niin menee turkulaisittain.
tiistai 26. tammikuuta 2010
Tasan ei käy onnen lahjat
Turussa on edetty kohti valtionhallinnon kaltaista parlamentarismia hapuilevin askelin. Esimerkkinä ovat Euroopan kaupungit ja lähempää mm. Tukholma ja Tampere. Tavoitteena on osoittaa valta ja vastuu samaan paikkaan. Joulukuussa 2008 solmittu ryhmien välinen sopimus etäännytti tavoitetta entistä kauemmas, kun sopimus kelpasi kaikille valtuustopuolueille. Oppositiota ei jäänyt. Vasemmistoliitto pyysi sopimukseen mukaan lähtemisen vastineeksi paikkaa valtuuston puheenjohtajistossa ja heidän pyynnöstään aiemmin tehty päätös varapuheenjohtajien määrän supistamisesta kumottiinkin.
Kaikilla puolueilla on ollut omat vaikeat hetkensä koskien sopimuksen täytäntöönpanoa. Vihreät tuskailivat eräiden kaavoituspäätösten kanssa. Kokoomus yski muun muassa henkilöstön asemaan koskevien kirjausten takia. SDP:lle ikävintä oli antaa periksi muutamien kunnallisen yhtiön omistamien haja-asuntojen operointiin.
Ensimmäinen suuri koetinkivi oli sitoutuminen vaikeaan vuoden 2010 talousarvioon. Kaikki joutuivat tekemään ikäviä myönnytyksiä. Vain Vasemmistoliitto päätti irtautua sovusta ja tehdä omia poliittisia avauksiaan. Kaikkien olisi tehnyt mieli, mutta sellaista ei sopimus, eikä vaikea tilanne mahdollistanut. Muut ryhmät katsoivat oikeutetusti, että sopimuksessa joko ollaan mukana, tai ei olla. Irtopisteitä kerättäköön muilla tavoilla kuin leikkimällä yhteistyötä johon ei todellisuudessa kuitenkaan sitouduta. Tämän takia alkuperäinen ajatus varapuheenjohtajien määrän supistamisesta todellisen tarpeen mukaiseksi toteutettiin 25.1.2010.
Sopimuksessa on ongelmia. Keskeinen ongelma on se, että sopimusta johtava kaupungin suurimmaksi äänestetty puolue Kokoomus puhuu muidenkin äänellä, kun sopimusta laitetaan toteen. Muiden saavutukset näyttävät näin Kokoomuksen saavutuksilta, vaikka he saattavat todellisuudessa olla vastustaneet kyseisiä saavutuksia. Sellaista on sopiminen. Lehdet haastattelevat aina myönteisissä asioissa Aleksi Randellia (kok) tai Minna Arvetta (kok).
Mutta miksi ihmeessä kun on kysymys ikävistä asioista, eli tässä tapauksessa sopimusyhteistyön päättymisestä vasemmistoliiton kanssa, haastatellaan ainoastaan SDP:n edustajaa. Turun Sanomat teki tämän tempun joku viikko sitten Jarmo Rosenlöfille (sd) väittäen haastattelevansa myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajia. Mielikuva oli valmis: SDP haluaa vassarit pois yhteistyöstä (mikä ei pidä paikkaansa). Tänään 26.1.2010 Helsingin Sanomat teki saman tempun. Vasemmistoliiton Annika Lapintien aviomies toimittaja Pyry Lapintie halusi myös kaataa koko sangon nimenomaan SDP:n niskaan, ilman että olisi haastatellut suurinta puoluetta. Hänkin oli väittänyt haastattelevansa myös kokoomuksen edustajaa, mutta hän myös oli päätynyt olemaan pitämättä sanaansa. Tasan ei näköjään käy onnen lahjat. Toiset saavat korjata hedelmät ja toisille jää roiston rooli.
Vainoharhaako? En enää usko sattumaan.
Kaikilla puolueilla on ollut omat vaikeat hetkensä koskien sopimuksen täytäntöönpanoa. Vihreät tuskailivat eräiden kaavoituspäätösten kanssa. Kokoomus yski muun muassa henkilöstön asemaan koskevien kirjausten takia. SDP:lle ikävintä oli antaa periksi muutamien kunnallisen yhtiön omistamien haja-asuntojen operointiin.
Ensimmäinen suuri koetinkivi oli sitoutuminen vaikeaan vuoden 2010 talousarvioon. Kaikki joutuivat tekemään ikäviä myönnytyksiä. Vain Vasemmistoliitto päätti irtautua sovusta ja tehdä omia poliittisia avauksiaan. Kaikkien olisi tehnyt mieli, mutta sellaista ei sopimus, eikä vaikea tilanne mahdollistanut. Muut ryhmät katsoivat oikeutetusti, että sopimuksessa joko ollaan mukana, tai ei olla. Irtopisteitä kerättäköön muilla tavoilla kuin leikkimällä yhteistyötä johon ei todellisuudessa kuitenkaan sitouduta. Tämän takia alkuperäinen ajatus varapuheenjohtajien määrän supistamisesta todellisen tarpeen mukaiseksi toteutettiin 25.1.2010.
Sopimuksessa on ongelmia. Keskeinen ongelma on se, että sopimusta johtava kaupungin suurimmaksi äänestetty puolue Kokoomus puhuu muidenkin äänellä, kun sopimusta laitetaan toteen. Muiden saavutukset näyttävät näin Kokoomuksen saavutuksilta, vaikka he saattavat todellisuudessa olla vastustaneet kyseisiä saavutuksia. Sellaista on sopiminen. Lehdet haastattelevat aina myönteisissä asioissa Aleksi Randellia (kok) tai Minna Arvetta (kok).
Mutta miksi ihmeessä kun on kysymys ikävistä asioista, eli tässä tapauksessa sopimusyhteistyön päättymisestä vasemmistoliiton kanssa, haastatellaan ainoastaan SDP:n edustajaa. Turun Sanomat teki tämän tempun joku viikko sitten Jarmo Rosenlöfille (sd) väittäen haastattelevansa myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajia. Mielikuva oli valmis: SDP haluaa vassarit pois yhteistyöstä (mikä ei pidä paikkaansa). Tänään 26.1.2010 Helsingin Sanomat teki saman tempun. Vasemmistoliiton Annika Lapintien aviomies toimittaja Pyry Lapintie halusi myös kaataa koko sangon nimenomaan SDP:n niskaan, ilman että olisi haastatellut suurinta puoluetta. Hänkin oli väittänyt haastattelevansa myös kokoomuksen edustajaa, mutta hän myös oli päätynyt olemaan pitämättä sanaansa. Tasan ei näköjään käy onnen lahjat. Toiset saavat korjata hedelmät ja toisille jää roiston rooli.
Vainoharhaako? En enää usko sattumaan.
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Outoja avauksia kaupunginjohtajalta
Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen esitti käsityksiään Turun kehittämisestä Turun Sanomissa 3.1.2010. Tälläkään kerralla kaupungin ykkönen ei ota kantaa palvelujen järjestämiseen valtavassa rahapulassa vaan ideoi tulevia investointeja ja Turun vetovoimatekijöiden uudelleenjärjestelyjä. Ovathan ne kai sitten mukavampia aiheita pohtia, kuin oikeiden ihmisten oikeat ongelmat.
Kaupunginjohtajan visioissa tuntuu olevan varaa noin 100 miljoonan euroan musiikki- ja kongressitalolle Aurajoen rannassa. Siitä Pukkinen ei tälläkään kerralla puhu, että laitos vaatisi kokonaan oman henkilökunnan, mikä tarkoittaisi vuodessa kulttuuritoimelle tai vastaavalle taloa ylläpitävälle taholle noin miljoonan euron kiinteät vuosittaiset kustannukset. Tämän lisäksi tulisi sitoutua VR:n vanhaan konepajaan sijoitettavaan kulttuurikeskukseen (noin 500.000 - 1 M euroa / vuosi) ja Artukaisten alueen kehittämiseen samaan tarkoitukseen. Varmaankin Pukkisen visioon mahtuu myös Göteborgin asukkaisen sodan jälkeen lahjoittaman konserttitalon peruskorjaus. Mahtaako kyseessä ollakin miljoonametropoli, eikä Turun seutu?
Todennäköisesti Mikko Pukkinen on oikeassa siinä, että TuTo:n mestispelit pitäisi siirtää Turkuhalliin ja Kupittaan halli pitäisi muuttaa sisäpalloiluhalliksi. En tosi pidä siitäkään ajatuksesta, sillä 1000 katsojan mestispelien tunnelma on pilalla 10.000 katsojan hallissa. On varmaan kuitenkin liioittelua ylläpitää kahta tuon tason jäähallia Turussa. Mutta jos on varaa kaikkeen edellä lueteltuun ylellisyyteen, niin on varmaan varaa myös pitää TuTolle omaa jäähallia.
Pukkisen linjauksista lyhytnäköisin on kuitenkin ajatus Ruisrockin siirtämisestä Ruissalon Kansanpuistosta Artukaisten messukeskukseen. Messukeskus tekee paljon hyviä tapahtumia ja saa kansaa liikkeelle, mutta tähän tarkoitukseen sitä on turha kaavailla. Sinä päivänä, kun Ruisrokin siirtää pois Ruissalossa, voidaan hyvästellä koko tapahtuma. Samalla menetetään upea brändi ja Turun vetovoimatekijä. Miksi kaupunginjohtaja haluaa tuhota yhden Turun merkittävimmästä tapahtumista? Luontoarvoihin en selityksenä usko, koska Auragolf ja leirintäalue saavat olla rauhassa. Todennäköisesti kyseessä on ymmärtämättömyys ja taitamattomuus, sillä millään järkiseikalla tuota populaarikulttuurin vainoamista ei voida selittää.
Kaupunginjohtajan visioissa tuntuu olevan varaa noin 100 miljoonan euroan musiikki- ja kongressitalolle Aurajoen rannassa. Siitä Pukkinen ei tälläkään kerralla puhu, että laitos vaatisi kokonaan oman henkilökunnan, mikä tarkoittaisi vuodessa kulttuuritoimelle tai vastaavalle taloa ylläpitävälle taholle noin miljoonan euron kiinteät vuosittaiset kustannukset. Tämän lisäksi tulisi sitoutua VR:n vanhaan konepajaan sijoitettavaan kulttuurikeskukseen (noin 500.000 - 1 M euroa / vuosi) ja Artukaisten alueen kehittämiseen samaan tarkoitukseen. Varmaankin Pukkisen visioon mahtuu myös Göteborgin asukkaisen sodan jälkeen lahjoittaman konserttitalon peruskorjaus. Mahtaako kyseessä ollakin miljoonametropoli, eikä Turun seutu?
Todennäköisesti Mikko Pukkinen on oikeassa siinä, että TuTo:n mestispelit pitäisi siirtää Turkuhalliin ja Kupittaan halli pitäisi muuttaa sisäpalloiluhalliksi. En tosi pidä siitäkään ajatuksesta, sillä 1000 katsojan mestispelien tunnelma on pilalla 10.000 katsojan hallissa. On varmaan kuitenkin liioittelua ylläpitää kahta tuon tason jäähallia Turussa. Mutta jos on varaa kaikkeen edellä lueteltuun ylellisyyteen, niin on varmaan varaa myös pitää TuTolle omaa jäähallia.
Pukkisen linjauksista lyhytnäköisin on kuitenkin ajatus Ruisrockin siirtämisestä Ruissalon Kansanpuistosta Artukaisten messukeskukseen. Messukeskus tekee paljon hyviä tapahtumia ja saa kansaa liikkeelle, mutta tähän tarkoitukseen sitä on turha kaavailla. Sinä päivänä, kun Ruisrokin siirtää pois Ruissalossa, voidaan hyvästellä koko tapahtuma. Samalla menetetään upea brändi ja Turun vetovoimatekijä. Miksi kaupunginjohtaja haluaa tuhota yhden Turun merkittävimmästä tapahtumista? Luontoarvoihin en selityksenä usko, koska Auragolf ja leirintäalue saavat olla rauhassa. Todennäköisesti kyseessä on ymmärtämättömyys ja taitamattomuus, sillä millään järkiseikalla tuota populaarikulttuurin vainoamista ei voida selittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)