perjantai 17. syyskuuta 2010

Kulttuuripääkaupungin kajoa

Vaikka kansantalous osoittaa jo elpymisen merkkejä, lama näyttää jatkuvan erityisesti yksittäisten ihmisten arjessa, mutta myös kuntataloudessa vielä pitkään. Esimerkiksi Turun kaupungin talouden murheelliset vuodet lienevät vielä edessä, sillä telakan tilauskirja ammottaa lehtitietojen mukaan tyhjyyttään. Kaupungilla ei ole varaa panostaa moniin palveluihin siinä määrin, kuin tarvetta olisi.

Siitä huolimatta en yhdy heihin, jotka äityvät tuomitsemaan panostukset esim. kulttuuriin vaikeina aikoina. Ennaltaehkäisevien palvelujen tarve korostuu juuri silloin kun ahdistusta on eniten. Toisaalta luovilla aloilla eli kulttuurin liepeillä on suuri kasvupotentiaali työllistäjänä.

Minulla on vahva usko muun muassa siihen, että Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 -hanke tulee maksamaan itsensä takaisin. Onko se perusteetonta lapsen uskoa? Sen aika näyttää. Turun kaupungin 18 miljoonan euron panostukseen valtio vastaa vastaavalla summalla ja elinkeinoelämä pistää hankkeeseen myös oman merkittävän panoksensa. Turun kauppakorkeakoulun tutkijan mukaan raha tulee takaisin matkailu ym. tuloina korkojen kera.

Toisaalta on tärkeä varmistaa, että riittävä määrä kulttuuria on myös heidän tavoitettavissa, joilla ei siihen vapailla markkinoilla olisi varaa. Kulttuurin arvo ennaltaehkäisevänä toimintana on nähdäkseni kiistatonta. Tässä kohtaa en pane eroa ruumiinkulttuuriin elikkä penkkiurheiluun. Siksi en tohdi yhtyä monien taipumukseen laittaa asioita vastakkain. Panostus kulttuuriin ei ole suoraan pois jonkun vanhuksen tai lapsen hyvinvoinnista, vaikka se yhtäkkiä voisi siltä vaikuttaa. Pitkällä jänteellä useampien saatavilla oleva kulttuuripalvelu voi säästää tulevaisuuden menoissa.

Kulttuurin merkitys matkailulle on merkittävä. Matkailu on selvästi aliarvostettu elinkeino täällä teollisuususkovaisessa Pohjolassa. Teatterituristit jättävät hyvän massin vierailukohteisiinsa. Tämä on oivallettu Turku Touringissa, joka järjesti tänään viime vuoden tavoin hienon bondaustilaisuuden turkulaiselle elinkeinoväelle ja kulttuurintuottajille. Moni käyntikortti vaihtoi omistajaansa vuoden 2011 yhteiskumppaneita etsittäessä.

Kulttuuripääkaupunki esitteli omaa tapahtumatuotantoaan, mikä vaikutti hienolta ja monipuoliselta. Toivon heidän onnistuvan markkinoinnissaan, sillä noin iso hanke vaatisi koko seudun hyväksynnän. Olisin toki toivonut, että hanke olisi voitu viedä läpi parempana aikana. Toisaalta toivon sen piristävän paikallisten työvoimavaltaisten ravintoloiden ja hotellien taloutta. Näytti myös siltä, että pysyviä vaikutuksia ollaan saamassa.

Tilaisuudessa kävi selväksi, että niin Linna-teatteri, Samppalinnan kesäteatteri kuin Turun kaupunginteatterikin tulee tarjoamaan suuriin joukkoihin menevää tarjontaa myös ensi vuonna.

Itselläni oli ilo esitellä Turun kesäteatterin ensi vuoden koko perheen tuotanto: Risto Räppääjä ja Villi kone. Näytelmä herätti mukavasti kiinnostusta kuulijoissa, etenkin kun ohjaajaksi olemme saaneet vanhan tutun Antti Majanlahden Tampereelta ja musiikkeja tekemään loistavan muusikon Iiro Rantalan.

Tässä kohdassa en voi olla kehumatta, että kesäteatterimme on saanut erittäin positiivisen kohtelun Turun kaupungin toimijoilta. Niin monet virkamiehet kuin luottamushenkilötkin ovat antaneet tukensa yhdistyksellemme haastavan toimintamme pyörittämisessä. Muutenkin nähdäkseni kaupungin johto on suhtautunut kulttuuriin paljon julkisuudessa moitittua myönteisemmin. Tällä viikolla vakuutuin myös siitä, että Turussa todella löytyy tahtoa ratkaista hankala kuvataiteilijoiden työtilakysymys pikapuoleen.

Vielä, kunhan kaupunginvaltuusto vastaa entisen kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Pekka Ruolan kirjoitukseen Turun Sanomissa myönteisellä tavalla, uskon että Turku on todella valmis Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011. Pekka vaati oman normaalin kulttuurituotantomme kurjistamisen lopettamista ja valtionosuuksien täysimääräistä ohjaamista tarkoitukseensa. Tämä ei varmaan ole kohtuuton vaatimus aiemmin sanomaani viitaten.