Raaskaisia ajatuksia

Mieliinpainuva aloitus kulttuurivuodelle

2011-01-27T05:38:00.000-08:00

Kulttuurin kokeminen on erinomaisen subjektiivista. Siksi ei paranisi ryhtyä väittämään mitään totuuksia aiheesta. Toisaalta, sehän on myös sen suola. Pahiten kulttuurikokemus epäonnistuu silloin, kun se herätä mitään tuntemuksia. Vai mitä mieltä olet?

Itselleni ja käsittääkseni Annikallekin alkanut vuosi täällä Euroopan kulttuuripääkaupungissa on ollut onnistunut kokemus. Otimme varaslähdön jo uudenvuoden aattona katsomalla kohunäytelmän Anna Karenina. Näytelmä herätti paljon tuntemuksia, eivätkä kaikki taatusti olleet positiivisia. Mutta se tuskin on ollut ukrainalaisohjaajalla tarkoituksenakaan. Moni tuttu näyttelijä teki suuren vaikutuksen uusilla ulottuvuuksillaan. Toisaalta keskittyminen herpaantui jo kolme varttia ennen loppua. Liian pitkää ei kannata tehdä, vaikka se olisi dramaturgisesti kuinka perusteltua.

Kuun puolivälissä oli avajaiset, missä Annika olikin esiintyjien puolella Kulkusten kanssa. Turkulaiskuorot olivatkin loistavan pyrotekniikan ohessa illan parasta antia. Poikkeuksena Tusarin mielipidepalstan valtavirtaan minua ei hävettänyt olla turkulainen. Illalla Logomossa tilaisuus oli ehkä latteahko odotuksiin nähden, mutta Tuomo Prättälä yhdessä Emma Salokosken kanssa pelastivat kyllä paljon.

Seuraavana aamuna kiiruhdimme tutustumaan Logomon lukuisiin näyttelyihin. Heti sisään astuttuamme tapasimme ihastuttavan yrittäjän Oppaan Helun tyttöineen. Eivät olleet päässeet ovisuuta pitemmälle, kun tytöt löysivät kiinnostavaa puuhaa jalkapallonäyttelystä. Myös Tuli on irti -näyttely ilahdutti interaktiivisuudellaan ja monipuolisuudellaan. Lapsiperheille tuskin tulee hukkareissua näihin kahteen. Ja kyllä aikuiselle riitti paljon ihmeteltävää.

Sen sijaan liput Liisa Ihmemaassa ja etenkin Suomen Tompan näyttelyihin taitaa olla lapsien osalta hukkainvestointi. Aikuisille ajatuksia herättävät näyttelyt eivät taida sopia lasten taidevalikoimaan. Tom of Finland puolustaa paikkaansa ilmiönä ja keskustelun herättäjänä, mutta teosten taiteellinen arvo ei ole mielestäni kiistaton. Kulttuurihistoriallinen ja etenkin homoseksuaalien identiteetin muokkaukseen liittyvä arvo sen sijaan on täysin kiistaton.

Ja sitten: Heti taas seuraavana viikonloppuna kiiruhdimme Logomoon. Nyt saimme seurata Turun Nuoren Teatterin jättisatsausta "1827 Infernal musical". Loistavat näyttelijät, muusikot, akrobaatit on jo moneen kertaan kehuttu, kuten myös riemastuttavasti hevikliseillä mässäilevä teksti. Myös lavastus ja puvustus, sekä kaikenlainen tekniikka oli suorastaan hengästyttävän hienoa. Parasta oli kuitenkin nuoren tekijäjoukon into ja osaaminen. Pekon harmittavaisesti pompannutta polvilumpiotakin on taidettu jo käsitellä ihan riittämiin, kuten myös Meurmannin ajanhallintakykyä. Toivotan parempaa onnea loppuihin esityksiin.

Annika tuli täysi-ikäiseksi(+) eilen keskiviikkona, minkä johdosta ostin meille liput ÅST:n Les Miserablesiin. ÅST on jo rakennuksena ja instituutiona melkoinen kulttuuriteko, ja hävettää, kuinka harvoin sen oven saa avattua. Mutta viime syksynä ensi-iltansa saanut näytelmä kruunasi meidän perheemme tammikuun. Upeasti miehitetty näytelmä herätti meissä koko tunneskaalan inhon, surun, empatian ja sympatian kautta iloon, riemuun ja toivoon. Ison näyttämön välitön tunnelma on aivan jotakin muuta kuin (valitettavasti) kaupunginteatterin isolla puolella. Tiistaina kaupunginteatterissa näkemäni Kesäyön hymyilyn omaistennäytös oli ihan mukavaa katsottavaa, mutta ei yllä aikaisemmin mainitsemieni kokemusten tasolle. Ja pelkäänpä, että siitä ei saada laitoksen valtavaan budjettivajeeseen paikkaajaa.

Kaiken kaikkiaan: Jos vuosi jatkuu näissä tunnelmissa, se ei voi olla muuta kuin menestys. Mutta edelleen huolehtivaisena kyselen: Jääkö vuodesta riittävästi myös rakenteisiin ja elinkeinoelämälle hyötyjä, jäähän?

Bore vai ilotulitus vai vanhukset?

2011-01-20T04:39:00.001-08:00

Välillä keskustelu kunnallispolitiikan kysymyksistä hieman ihmetyttää. En oikein pidä asiallisena eri asioiden laittamista keskenään vastakkain, etenkään jos ne eivät mene samassa mittasuhteessa. Silti aion nyt niin tehdä. Olen tänään siis asiaton.

Mielipidepalstoilla vastustetaan usein raivoisasti ilotulituksia. Viimeksi 2011-avajaisten yhteydessä vaadittiin "niidenkin rahojen laittamista vanhustenhuoltoon". Kyllä taas joitakuita hävetti olla turkulainen, kun ilotulitettiin.

Mielipidepalstoilla puolustetaan raivoisasti Bore-laivan jatkoa Aurajoen rannassa. (Se muuten onkin kaunis minunkin mielestäni.) Mutta tuleeko siitä kannattavaa liiketoimintaa? Huoli siitä, että laiva jää veronmaksajien maksettavaksi, on todellinen. Tämän riskin torjuminen on otettava vakavasti. Voin sanoa varmuudella, että Boren vuosikustannuksilla toteutettaisiin useita ilotulituksia. Miksi sen ei pelätä olevan pois vanhustenhuollosta?

Vanhustenhuolto tarvitsee lisäresursseja! Tunnen monen talon arkea, eikä tilannetta voi pitää tyydyttävänä monessakaan paikassa. Ja laitoksiin olisi tulijoita, jos vain olisi paikkoja. Hoitoisuusaste on monella pielessä. Kotihoito painii resurssipulassa. Omaishoitajat kaipaisivat lisää vapaahetkiä. Ja niin edelleen.

Mutta siitäkin huolimatta ja juuri siitä syystä on syytä muistaa, että kaupunki, etenkin iso sellainen, on monisyinen toimija. Tarvitaan tuloja, jotta vanhustenpalvelut voidaan maksaa. Siksi on oltava vetovoimatekijöitä ja matkailunähtävyyksiä. Minä en haluaisi, enkä usko monen muunkaan haluavan asua kaupungissa, joka ei pidä vetovoimatekijöistään huolta. Ilotulitus ei minulle ykkösjuttu, mutta tiedän monen saavan sellaisista paljon valoa arkeensa. Ja elinkeinopanostuksia tarvitaan tai loputkin vanhukset voidaan ajaa hankeen. Voin keksiä lisääkin vastakkainasetteluja ja kärjistyksiä, jos on tarvis.

Tilaa messuta ja palloilla

2010-10-01T01:16:00.000-07:00

Puut punervoivat ja ilma kirpakoituu. Luonnossa on äärest kaunista kulkea. (Onneksi voi suurimman osan ajasta istua toimistossa ja tuijottaa monitoria.) On siis taas se aika vuodesta kun Turun messu- ja kongressikeskus järjestää loistavat Kirja- ja ruokamessut. Se kuuluu joka syksyn ohjelmaan. Tunnelma on aina hyvä ja niteitäkin pakkaa jäädä vaatteisiin.

Tänä vuonna messukeskus palvelee uuden ravintolan voimin. Minulla oli tilaisuus käydä ihailemassa uutta upeaa keittiötä ja ruokasalia. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli ruuansekoituslaite, joka tiskaa itse itsensä. Uusi ravintola parantaa firman palveluja entisestään. Suuretkin kattaukset onnistuvat näyttävästi ja tilaa löytyy myös tanssille ja ohjelmanumeroille. Suuret tapahtumat voidaan järjestää Turussa entistä näyttävämmin, mikä tuo tänne myös matkailueuroja.

Koko Artukaisten seutu on nähdäkseni turhaan parjattu. Runsas parkkitila yhdistettynä toimiviin kiinteistöihin mahdollistaisi laajemmankin tapahtumatuotannon. Messukeskuksen seuraavana haasteena on lehtitietojen mukaan hallitilan lisätarve.

Tähän mennessä messukeskus on toteuttanut suuret investointinsa ilman kaupungin rahapanosta, mikä on erityisen arvostettavaa, kun ottaa huomioon että monilla muilla paikkakunnilla vastaavat investoinnit tehdään kunnan rahalla.

Messukeskus on ehdottanut, että uusi halli tehtäisiinkin yhdessä Turun kaupungin kanssa siten, että tila palvelisi samalla Turusta puuttuvana sisäpalloiluhallina. Asia on mielestäni kannatettava, mikäli sellaiselle oikeasti tarvetta on. En ole sen alan asiantuntija, mutta asia kannattanee selvittää. Pelkkien messuhalliseinien rakentaminen ei liene järkevää, kun kerran siihen voisi yhdistää muutakin.

Kulttuuripääkaupungin kajoa

2010-09-17T09:07:00.000-07:00

Vaikka kansantalous osoittaa jo elpymisen merkkejä, lama näyttää jatkuvan erityisesti yksittäisten ihmisten arjessa, mutta myös kuntataloudessa vielä pitkään. Esimerkiksi Turun kaupungin talouden murheelliset vuodet lienevät vielä edessä, sillä telakan tilauskirja ammottaa lehtitietojen mukaan tyhjyyttään. Kaupungilla ei ole varaa panostaa moniin palveluihin siinä määrin, kuin tarvetta olisi.

Siitä huolimatta en yhdy heihin, jotka äityvät tuomitsemaan panostukset esim. kulttuuriin vaikeina aikoina. Ennaltaehkäisevien palvelujen tarve korostuu juuri silloin kun ahdistusta on eniten. Toisaalta luovilla aloilla eli kulttuurin liepeillä on suuri kasvupotentiaali työllistäjänä.

Minulla on vahva usko muun muassa siihen, että Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 -hanke tulee maksamaan itsensä takaisin. Onko se perusteetonta lapsen uskoa? Sen aika näyttää. Turun kaupungin 18 miljoonan euron panostukseen valtio vastaa vastaavalla summalla ja elinkeinoelämä pistää hankkeeseen myös oman merkittävän panoksensa. Turun kauppakorkeakoulun tutkijan mukaan raha tulee takaisin matkailu ym. tuloina korkojen kera.

Toisaalta on tärkeä varmistaa, että riittävä määrä kulttuuria on myös heidän tavoitettavissa, joilla ei siihen vapailla markkinoilla olisi varaa. Kulttuurin arvo ennaltaehkäisevänä toimintana on nähdäkseni kiistatonta. Tässä kohtaa en pane eroa ruumiinkulttuuriin elikkä penkkiurheiluun. Siksi en tohdi yhtyä monien taipumukseen laittaa asioita vastakkain. Panostus kulttuuriin ei ole suoraan pois jonkun vanhuksen tai lapsen hyvinvoinnista, vaikka se yhtäkkiä voisi siltä vaikuttaa. Pitkällä jänteellä useampien saatavilla oleva kulttuuripalvelu voi säästää tulevaisuuden menoissa.

Kulttuurin merkitys matkailulle on merkittävä. Matkailu on selvästi aliarvostettu elinkeino täällä teollisuususkovaisessa Pohjolassa. Teatterituristit jättävät hyvän massin vierailukohteisiinsa. Tämä on oivallettu Turku Touringissa, joka järjesti tänään viime vuoden tavoin hienon bondaustilaisuuden turkulaiselle elinkeinoväelle ja kulttuurintuottajille. Moni käyntikortti vaihtoi omistajaansa vuoden 2011 yhteiskumppaneita etsittäessä.

Kulttuuripääkaupunki esitteli omaa tapahtumatuotantoaan, mikä vaikutti hienolta ja monipuoliselta. Toivon heidän onnistuvan markkinoinnissaan, sillä noin iso hanke vaatisi koko seudun hyväksynnän. Olisin toki toivonut, että hanke olisi voitu viedä läpi parempana aikana. Toisaalta toivon sen piristävän paikallisten työvoimavaltaisten ravintoloiden ja hotellien taloutta. Näytti myös siltä, että pysyviä vaikutuksia ollaan saamassa.

Tilaisuudessa kävi selväksi, että niin Linna-teatteri, Samppalinnan kesäteatteri kuin Turun kaupunginteatterikin tulee tarjoamaan suuriin joukkoihin menevää tarjontaa myös ensi vuonna.

Itselläni oli ilo esitellä Turun kesäteatterin ensi vuoden koko perheen tuotanto: Risto Räppääjä ja Villi kone. Näytelmä herätti mukavasti kiinnostusta kuulijoissa, etenkin kun ohjaajaksi olemme saaneet vanhan tutun Antti Majanlahden Tampereelta ja musiikkeja tekemään loistavan muusikon Iiro Rantalan.

Tässä kohdassa en voi olla kehumatta, että kesäteatterimme on saanut erittäin positiivisen kohtelun Turun kaupungin toimijoilta. Niin monet virkamiehet kuin luottamushenkilötkin ovat antaneet tukensa yhdistyksellemme haastavan toimintamme pyörittämisessä. Muutenkin nähdäkseni kaupungin johto on suhtautunut kulttuuriin paljon julkisuudessa moitittua myönteisemmin. Tällä viikolla vakuutuin myös siitä, että Turussa todella löytyy tahtoa ratkaista hankala kuvataiteilijoiden työtilakysymys pikapuoleen.

Vielä, kunhan kaupunginvaltuusto vastaa entisen kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Pekka Ruolan kirjoitukseen Turun Sanomissa myönteisellä tavalla, uskon että Turku on todella valmis Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011. Pekka vaati oman normaalin kulttuurituotantomme kurjistamisen lopettamista ja valtionosuuksien täysimääräistä ohjaamista tarkoitukseensa. Tämä ei varmaan ole kohtuuton vaatimus aiemmin sanomaani viitaten.

Upea Aladdin!

2010-06-17T05:40:00.001-07:00

Olimme eilen todistamassa Turun kesäteatterin Aladdin ja taikalamppu -näytelmän ensi-iltaa. Mukana oli lempivaimon lisäksi äiti, täti ja noin miljoona ystävää. Olen ottanut teatterin taustayhdistyksen vetäjänä tavakseni katsoa vasta ensi-illan. En kiusaa itseäni alkupään läpimenoilla, etten tulisi sotkeentuneeksi ammattilaisten asioihin. Uskon, että lopputulos on parempi näin. Taas kerran sen todisti loistava lopputulos.

Teimme uusia hieman riskaabeleja valintoja kesän 2010 toteutuksessa, ja se kyllä kannatti. Ohjaajana oli enemmän nukketeatteritaiteilijana ansioitunut Timo Väntsi, jonka teatteriohjauksen olin nähnyt aikaisemmin vain Sauvon kesäteatterissa. Mies vaikutti osaavalta. Näin hyvää henkeä tekijätiimissä ei ollakaan minun aikanani ennen nähty. Sen lisäksi, että Timo osasi valita erinomaisen tiimin ympärilleen, hän osoittautui myös kylmähermoiseksi joukkueen johtajaksi, jolla ei hermot juuri kärähdellyt. Väntsi teki myös käsikirjoituksen, mikä toimi erinomaisesti tämän päivän vaatimusten mukaan.

Minun oli vaikea uskoa, että nuket voisivat toimia ulkonäyttämöillä. Mutta ne toimivat. Nuket olivat hauskoja ja hienoja. Sekin riski kannatti ottaa.

Väntsi sai ympärilleen loistavan lavastaja Teemu Loikkaan, jo 30 vuotta sitten Vartsukalla kolme iloista rosvoa puvustaneen ikinuoren Tarja Lapintien, Sappalinnan ajoilta tutun säveltäjä Kari Mäkirannan, vakiomaskeeraaja Alisa Oksasen sekä äänimaailman pitkäaikaisen mestarimme Jokke Heikkilän. Liikunnat teki ihastuttava prinsessamme Elina Kivioja. Erinomainen kokonaisuus!

Pelkonani oli myös, saako Aladdinista myös aikuisia viihdyttävän koko perheen näytelmän. Lukuisat koomiset hahmot, etunenässä Minna Kivelä ja Antti Korhonen sekä loistavat nuket ja nukettajat, takaavat sen, että mukana menossa viihtyvät niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin. Etenkin Korhosen hillitön ruumiinkieli lampun henkenä vie jalat alta.

Kiitos koko tiimille. Taas voi ylpeänä edustaa Turun kesäteatteria. Ja kiitos jo etukäteen kaikille Turun seudun teatterin ystäville siitä, että löydätte tienne katsomoonne. Ilman katsojia tuo olisi aika turhauttavaa.

Säästöjä ja säästäjiä

2010-05-19T01:29:00.000-07:00

Turussa, täällä Myllysillan kotikaupungissa, ollaan selvittämässä liikelaitosten muuttamista yhtiöiksi jotka osallistuvat tulevaisuudessa vapaille markkinoille. Uudet yhtiöt saattaisivat siis jäädä myös ilman kaupungin tilauksia, mikäli tarjous ei ole riittävän edullinen. Jotain maar tarttis tehrä, että kunnan työn hinta-laatusuhteen suhteen ei tarvitsisi esittää niin paljon epäilyjä. Eräät sektorit tarvitsevat tehostamista, toiset ovat jo hyvinkin kilpailukykyisiä. On vain surku, mikäli hinta ajaa kaikkien muiden arvojen edelle. Kaupunki ei tähän mennessä ole järin häävisti osannut arvioida saatavien palvelujen laadullisia tekijöitä, taikka työntekijöiden kohtelua.

Liikennelaitos yhtiöitettiin puolitoista vuotta sitten. Nyt uusi Turun kaupunkiliikenne Oy voi ylpeänä kertoa tehneensä hyvä tuloksen. Sehän on talousvaikeuksista kärsivälle kaupungille hyvä uutinen. Vai onko? Kun otetaan huomioon se, että mm. eläkevastuut jäivät emokaupungille, ei edes taloudellista hyötyä voida osoittaa.

Nähdäkseni yhtiöittäminen on perusteltua lähinnä uusia ylikunnallisia toimintoja luotaessa. Muilta osin säästöt syntyvät vain työntekijöiden työsuhdeturvaa heikentämällä tai työoloja tiukentamalla. Sellaisessa en halua olla mukana.

No mistä saisimme kymmenien miljoonien eurojen säästöt? Ennen kunnallisvaaleja kaikki puolueet hokivat mantran omaisesti, että hallintoa on kevennettävä ja työntekijöitä lisättävä. Näin ei ole käynyt. Opetustoimeen ollaan perustamassa uusia melko pienillä tehtävämäärillä rasitettuja palvelutuotantojohtajan vakansseja. SDP esitti, että asiassa otettaisiin aikalisä. Maanantaina porvarit vihreiden tuella päättivät kuitenkin, että uudet virat pistetään nopeasti valintaprosessiin. Eli kuka täällä hallintoa on keventämässä?

Turussa useat keskeiset virkamiehet kantavat eri puolueiden jäsenkirjaa. Erityisesti suurimman puolueen jäsenkirjalla valitaan pilvin pimein uutta henkilökuntaa kaupungin palvelukseen kelpoisuusvaatimuksista tai työkokemuksesta välittämättä. Julkinen kohu nousee kuitenkin vain jos valittavan nimen perässä lukee sd. Katsotaanpa vaikka Turun kulttuurijohtajan, nuorisotoimenjohtajan ja opetustoimenjohtajan töiden jälkeä, ei valintoja voi pitää kohun arvoisina. Kukin on tehnyt erinomaista työtä annettuihin resursseihin nähden. Kyseiset hallintokunnat eivät ylittele budjettejaan vaan kantavat toiminnallisen vastuun lisäksi taloudellisen vastuunsa moitteettomasti. Miksi sosialidemokraattisuus luetaan kuitenkin niin voimakkaaksi dismeriitiksi, että sen katsotaan epäpätevöittävän täysin pätevät työnhakijat? Vaikuttaa tarkoitushakuiselta.

Maksuttomalla päivähoidolla kohti todellista tasa-arvoa

2010-03-20T04:27:00.000-07:00

Suomalaisessa politiikassa ollaan herttaisen yksimielisiä siitä, että tasa-arvo on hyvä tavoite. Näkemyseroja on lähinnä siinä, riittääkö ns. mahdollisuuksien tasa-arvo, vai onko tavoiteltava toteutuvaa tasa-arvoa. Porvarileiri tyytyy usein ensimmäiseen vaihtoehtoon vasemmiston päätyessä jälkimmäiseen.

Kysymys on siksi tärkeä, että monet meistä syntyvät edelleen olosuhteisiin, jotka tekevät tasa-arvoisuuden toteutumisen hankalaksi, ellei jopa mahdottomaksi. Sellaisten perheiden lapset, joissa on työttömyyttä ja päihdeongelmia, ovat suuressa vaarassa ajautua vanhempiensa tielle. Sosiaalinen asema on Suomessa turhankin periytyvää.

Näin ei tarvitse olla. Sosiaalista liikkuvuutta voidaan lisätä yhteiskuntaluokkien sekoittumista ja yhteisiä kokemuksia lisäämällä. Lapset saavat helpommin murrettua osattomuuden periytymisen kierteen, kun esimerkiksi päiväkoteja ja kouluja ei eriytetä eri luokkataustaisten vanhempien mieltymysten perusteella.

Monet asiantuntijat pitävät ihmisen myöhemmän kehityksen ja tasa-arvon kannalta keskeisenä tekijänä laadukasta, maksutonta päivähoitoa ja esiopetusta. Päivähoidossa lapset voivat kehittyä tasa-arvoisesti riippumatta kodin olosuhteista.

SDP esitti puoluekokouksessa 2008 Suomeenkin maksutonta päivähoitoa. Vaikka kyseessä onkin lisähelpotus lapsiperheille, ensisijainen näkökulma on lasten olosuhteissa ja tasa-arvossa. Aloitteelle kohautettiin olkia ja se vaiettiin lähes kuoliaaksi.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on julkisuudessa sanonut, että Suomella olisi varaa maksuttomaan päivähoitoon, mutta maksuttomuuteen ei pidä mennä periaatteesta. Onko siis Kokoomuksen periaatteena, että tasa-arvon ei pidä Suomessa toteutua nykyistä paremmin? Sopiiko periytyvä hyvinvointi Kataisen ideologiaan paremmin? Ovatko suuret tuloerot kenties hyvä tavoite kansantalouden mekanismien kannalta? Ei siihen ainakaan muiden pohjoismaiden esimerkki anna vahvistusta.

Toivon, että SDP jatkaa tämän tärkeän aloitteensa ajamista matkalla kohti seuraavia eduskuntavaaleja ja hyvän vaalimenestyksen kautta saa aloitteen seuraavaan hallitusohjelmaan. Siten voimme ottaa ratkaisevan askeleen mahdollisuuksien tasa-arvosta kohti todellista tasa-arvoa.

Jänikset maailmankartalle!

2010-03-12T09:09:00.000-08:00

Tapasin Turku Touringin järjestämässä matkailutilaisuudessa Someron kaupunginjohtajan. Puhuimme sikäläisistä julkkiksista, ja puheeksi tuli luontevasti niin Unto Mononen kuin Rauli Badding Somerjokikin. Herroja yhdistää Someron lisäksi suht varhainen poistuminen elävien kirjoista. Kolmas yhdistävä tekijä on Mauri Antero Numminen, kolmas Someron superjulkkis.

Tähdennettäköön heti alkuunsa, että ajatusmaailmaani ei sovi henkilöpalvonta. Pidettäköön tätä siis pikemminkin onnittelupuheenvuorona. Vaikka ei lienekään tapana kirjoittaa julkisia onnittelupuheenvuoroja ihmisille, joita ei tunne. Kirjoitan silti.

Niin - M.A.Numminen täyttää tänään 70 vuotta, lämmin onnentoivotus hänelle siitä. Numminen aloitti tunnetun taiteellisen uransa vuoden 1958 paikkeilla nimenomaan Unto Monosen yhtyeessä. Somerolla ei silloin tainnut pahemmin olla bändivaihtoehtoja, mutta onnekas sattumus joka tapauksessa. Numminen ei aloittanut laulajana toisin kuin hänen ääntämyksestään voisi päätellä, vaan vasta Orgiastic Nalle Puh Big Band -yhtyeessä Monosen muutettua Helsinkiin vuoden 1960 paikkeilla. Tästä on siis puoli vuosisataa aikaa. Numminen oli jo konkari, kun hänen ja Someron kolmannen superjulkkiksen Rauli Badding Somerjoen tiet kohtasivat. Herrat olivat mukana mm. Suomen merkittävimmän underground-ilmiön Suomen Talvisota 1939-40 -kokoonpanon vaiheissa.

Ihailen suuresti antaumusta, millä Numminen on vienyt Suomea maailman kartalle. Hän on todellinen persoona, jollaisia ei tänä päivänä enää näytä syntyvän. Hänellä on ääni jonka jokainen suomalainen tuntee ja josta jokaisella on myös mielipide. Vuosikymmenet eivät ole lainkaan vaikuttaneet hänen luomisvoimaansa. Suomen lisäksi hänellä on uskollinen kannattajakuntansa mm. Ruotsissa ja Saksassa.

Numminen ei näyttäisi väheksyvän kulttuurin mitään osa-alueita. Häneltä sujuvat leadit ja oopperat. Hän puhuttelee tavallista lähiökansaa kapakkakulttuurillaan. Populaarikulttuurin toimijat arvostavat hänen panostaan kaupunkifestivaalien vakioesiintyjänä. Opiskelijoita Numminen on viihdyttänyt kaikkina aikoina. Kerrotaan, että M.A. kiersi Turun osakuntien juhlia vuosikaudet viinapalkalla, mutta kyllästyi jossakin vaiheessa sen sortin hyväntekeväisyyteen. Kerran hän otti mukaansa kymmenien henkien big bandin, mistä suurin osa istui juottolan puolella. Ei kuulemma tullut vähään aikaan uusia keikkapyyntejä. Mutta eniten arvostan M.A.n ja hänen aisaparinsa Pedro Hietasen merkittävää panosta lastenkulttuurille, mihin jutun otsikkokin viittaa. Kehenpä ei olisi lapsena tehnyt vaikutusta Nummisen tulkinta Herra Huusta taikka legendaarinen "Auto synnyttää"? On nostettava hattua herroille, jotka vielä hieman yli keski-ikäisinä arvostavat lapsia niin paljon, että pukeutuvat kissaksi ja jänikseksi.

Kokoonnun joskus samanhenkisteni seuraan juomaan huokeaa punaviiniä ja kuuntelemaan Nummisen musiikkia. Ilta alkaa yleensa 1960-luvun klassikoilla edeten erilaisiin tulkintoihin muotimusiikista. On ihmeellistä, kuinka paljon taiteilija voi saada irti tyhjänpäiväisistä muotirenkutuksista. On vaikea unohtaa M.A.n ja Pedron osallistumista teknohuumaan teknokitaran ja teknosyntikan säestyksellä.

Myös punk sopi yhdessä vaiheessa taiteilijan pirtaan, niin hienosti sujui yhteiskeikka kemiläisen Terveet kädet -yhtyeen kanssa. Legendaarinen "Tehtaan vahtimestarit" taipui punkiksi Turun illassa 1990-luvun lopussa. Keikan kruunasi yleisön kanssa yhdessä laulettu TK:n hittikappale "Pissaa ja paskaa".

Sen lisäksi, että Nummisen levytykset ovat ajattomia taideteoksia, hän on myös aktiivinen keikkailija. Muistan noin vuosikymmen sitten keikan vanhassa puutalossa Vartiovuorenrinteen juurella, jossa juhlittiin Pedron 50. ikävuotta. Koko yleisö lauloi yhteen ääneen kappaleen "Minä soitan harmonikkaa" antaumuksella, joka hakee vertaistaan. Olen ollut sen jälkeenkin muutamalla herrojen keikalla, eikä meininki hiipunut. Toivottavasti ei hiivu vastaisuudessakaan, vaikka ura onkin jo nyt ainutlaatuinen.

Onnea maestro.

Kansallismaisemakin voi seurata aikaansa

2010-02-25T06:39:00.000-08:00

OLen joutunut taas tarkistamaan aikaisempia mielipiteitäni saatuani perusteellista taustatietoa. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Siksi hieman vierastan kantojen lyömistä ehdottomasti lukkoon ennen perusteellista pohdintaa. Ja eikös se ole hieman edustuksellisen demokratian ideakin, että valitaan henkilöt perehtymään puolestaan asioihin, joissa pakkaa aina olemaan monta kanttia? Tähän filosofiaan eivät sovi kansanäänestykset esim. yksittäisistä kaava-asioista.

Minut nimettiin kaupunginhallituksen edustajana Jouko Turton johtamaan palkintoraatiin, joka käsittelee uutta "Pennisillaksi" ristittyä kevyen liikenteen siltaa Aurajoen yli. Mukana ovat myös mm. Mikaela Sundqvist (vihr) ympäristö- ja kaavoituslautakunnasta ja Mikko Koskinen (kok) kiinteistöliikelaitoksen johtokunnasta. Tänään 25.2.2010 julistettiin arkkitehtikilpailu sillasta. Kiinnostus oli laajaa, sillä tiedotustilaisuudessa oli noin 20 eri arkkitehtitoimiston edustajaa.

Kaupunginhallitus päätti jo aikaisemmin, että silta tulee Kauppiaskadun päästä ns. Rettinginrinteeseen. Pidin ajatusta ennen tätä päivää aivan pölvästinä. Ajattelin sen hyödyttävän vain heitä, jotka haluavat nopeasti Wiklundilta Olavin Krouviin. Asemakaava-arkkitehti Timo Hintsanen piti kuitenkin vakuuttavan esityksen siitä, miksi paikka on mitä sopivin. Sillasta tulee osa "ihmisille parempaa keskustaa". Minulle oli tuttua Vähätoriin ja Kauppiaskadun pään muuttamiset "piazzoiksi" joista ensimmäinen onkin jo toteutunut. Nämä kuten myös kauppatorin ympäristön muuttaminen parkkitilasta kevyen liikenteen alueiksi sisältyivät myös vuoden takaiseen SDP:n esitykseen keskustan kehittämiseksi. Minulle kaavoitukseen kohtuullisen vähän perehtyneelle uutta tietoa oli uusien pyörätielinjausten suunnittelu koko Kauppiaskadun pituisena. Näin ollen Brahenkatu ei jää ainoaksi pystypyörätielinjaukseksi Kauppatorin toisella puolen.

Varsinainen mielipiteen muokkaukseni tuli kuitenkin yksinkertaisen karttaharjoituksen aikana. Pidän itseäni jonkinlaisena Turun keskustan pyöräilyspesialistina, koska olen koko ikäni siellä poljeskellut. Etenkin opiskeluaikoinani poljin paljon kampuksen ja keskustan väliä. Siksi pidin paljon järkevämpänä rakentaa silta Pinellan vierestä vanhan pääkirjaston eteen. Kun nyt näin kartasta, kuinka paljon kiertää ajaa polkupyörällä Hämeenkadulta Tuomiokirkon editse Pinellan eteen, ymmärsin yskän. Ajatus siitä, että pyörätie jatkuisikin hovioikeuden edestä Hämeenkatua aina Rettinginrinteeseen saakka alkoi vaikuttaa järkevältä. Ainakin oikaisevalta. Se oikaisee myös niiden polkumatkaa, jotka pyöräilevät Uudenmaankatua pitkin. Eikä kai sekään mahdotonta ole, että Kaskenmäkeä alas polkevat poikkeaisivat jatkossa oikean kautta Kauppiaskadulle. Ainakin se on turvallisempaa kuin Aurasillalla bussien seassa sukkulointi.

Oli niin taikka näin, silta on järkevää rakentaa, koska nykyisellä Aura- ja kirkkosillalla on turhan ahdasta. Ja etenkin siksi, että valtion reilu 2 miljoona euroa jää muuten käyttämättä. Kyse on myös työllisyydestä. Mitä tulee kansallismaisemaan, julistaudun sellaiseksi, joka ei piittaa seisovasta vedestä. Kaupunkimaisemille on tyypillistä muuttuvuus ajan mukana. Sitä paitsi uuden sillan myötä syntyy uusi kansallismaisema.

Palkintoraadin jäsenenä pääsen vaikuttamaan siihen, että silta on riittävän tyylikäs ja toimiva niin herkkään maisemaan. Olen varma, että se lisää alueen elävyyttä ja palvelee myös elinkeinoelämää sekä kulttuuria. Niinhän teki myös Teatterisilta epäilyistä huolimatta. Tärkeintä on kuitenkin, että se lisää turkulaisten viihtyvyyttä sekä hyötyliikuntaa. Siksi pitää edellyttää, että pyörätiet Kauppiakadulle, Hämeenkadulle sekä Kaskenmäkeen kuuluvat samaan kauppaan.

Mikä muuten olisi hyvä nimi sillalle? Pennisilta on mielestäni turhan selkeä viittaus kaupungin taloustilanteeseen. Myllysillan, Tuomiokirkkosillan ja Teatterisillan jatkoksi jonkun ehdottama "Kirjastosilta" voisi sopia teemaan.

Hieman kehua liittyen "siihen itteensä"

2010-01-30T00:48:00.000-08:00

Torstaina osallistuin todella miellyttävään tilaisuuteen Sigyn-salissa. Siellä vihittiin käyttöön uusi seudullinen jäteveden puhdistuslaitos. Uusi laitos on merkittävä ympäristöteko sekä kuntarajat ylittävä yhteistyöhanke.

Turun seudun jätevedenpuhdistamo edustaa uusinta teknologiaa. Puhdistustulokset ovat huippuluokkaa ja seudun asukkaiden jätökset otetaan pääosiltaan hyötykäyttöön ja satama-altaaseen lasketaan lähes täysin puhdistunutta vettä. Tulokset ovat jo nähtävissä: meri on lähtenyt puhdistumaan oleellisesti.

Tavan mukaan hanketta vastustettiin raivokkaasti. Se taitaa olla Turun tapa. Mitä ei tunneta sitä on parempi vastustaa. Suurin syy taisi olla sijainti ja pelko hajuhaitoista. Ympäristön kannalta jätevedet kannattaa käsitellä siellä, missä sitä eniten syntyy. Siksi Turun keskusta on seudun sopivin sijoituspaikka. Enkä ole pannut merkille, että Portsa olisi alkanut haista. Päin vastoin Patterihaan vanhoista "paskakaruselleista" tahi tuttavallisemmin "poliisien uima-altaista" eroon pääseminen on parantanut alueen ilmanlaatua.

Puhdistamo-osakeyhtiön hallituksen pj, puoluetoverini Esko Heinonen kertoi puheenvuorossaan, että jätevedestä erotellusta lietteestä tehdään energiaa ja sitä käytetään lämmitykseen. Ympäristö kiittää monin tavoin. On myös hienoa, että naapurikunnat ovat mukana hankkeessa. Esimerkiksi Raision mukaan lähteminen on puhdistanut Raisionlahtea välittömästi. Toivottavasti yhteistyö luontevoituu myös muissa hankkeissa.

Tilaisuudesta jäi myös muutoin hyvä mieli. Juhlassa hyödynnettiin alueella sijaitsevat Taideakatemian opiskelijoiden osaamista. Sali oli täynnä alueen päättäjiä, jotka varmuudella vakuuttuivat siitä, että Turun AMK:ssa osataan kouluttaa loistavia muusikoita, tanssijoita sekä sirkustaiteilijoita.

Mutta mitäpä näistä, kun on niin paljon mukavampaa taivastella kaikenlaisia ikäviä asioita. Palataan niihin taas ensi kerralla, niin menee turkulaisittain.

Tasan ei käy onnen lahjat

2010-01-26T00:01:00.000-08:00

Turussa on edetty kohti valtionhallinnon kaltaista parlamentarismia hapuilevin askelin. Esimerkkinä ovat Euroopan kaupungit ja lähempää mm. Tukholma ja Tampere. Tavoitteena on osoittaa valta ja vastuu samaan paikkaan. Joulukuussa 2008 solmittu ryhmien välinen sopimus etäännytti tavoitetta entistä kauemmas, kun sopimus kelpasi kaikille valtuustopuolueille. Oppositiota ei jäänyt. Vasemmistoliitto pyysi sopimukseen mukaan lähtemisen vastineeksi paikkaa valtuuston puheenjohtajistossa ja heidän pyynnöstään aiemmin tehty päätös varapuheenjohtajien määrän supistamisesta kumottiinkin.

Kaikilla puolueilla on ollut omat vaikeat hetkensä koskien sopimuksen täytäntöönpanoa. Vihreät tuskailivat eräiden kaavoituspäätösten kanssa. Kokoomus yski muun muassa henkilöstön asemaan koskevien kirjausten takia. SDP:lle ikävintä oli antaa periksi muutamien kunnallisen yhtiön omistamien haja-asuntojen operointiin.

Ensimmäinen suuri koetinkivi oli sitoutuminen vaikeaan vuoden 2010 talousarvioon. Kaikki joutuivat tekemään ikäviä myönnytyksiä. Vain Vasemmistoliitto päätti irtautua sovusta ja tehdä omia poliittisia avauksiaan. Kaikkien olisi tehnyt mieli, mutta sellaista ei sopimus, eikä vaikea tilanne mahdollistanut. Muut ryhmät katsoivat oikeutetusti, että sopimuksessa joko ollaan mukana, tai ei olla. Irtopisteitä kerättäköön muilla tavoilla kuin leikkimällä yhteistyötä johon ei todellisuudessa kuitenkaan sitouduta. Tämän takia alkuperäinen ajatus varapuheenjohtajien määrän supistamisesta todellisen tarpeen mukaiseksi toteutettiin 25.1.2010.

Sopimuksessa on ongelmia. Keskeinen ongelma on se, että sopimusta johtava kaupungin suurimmaksi äänestetty puolue Kokoomus puhuu muidenkin äänellä, kun sopimusta laitetaan toteen. Muiden saavutukset näyttävät näin Kokoomuksen saavutuksilta, vaikka he saattavat todellisuudessa olla vastustaneet kyseisiä saavutuksia. Sellaista on sopiminen. Lehdet haastattelevat aina myönteisissä asioissa Aleksi Randellia (kok) tai Minna Arvetta (kok).

Mutta miksi ihmeessä kun on kysymys ikävistä asioista, eli tässä tapauksessa sopimusyhteistyön päättymisestä vasemmistoliiton kanssa, haastatellaan ainoastaan SDP:n edustajaa. Turun Sanomat teki tämän tempun joku viikko sitten Jarmo Rosenlöfille (sd) väittäen haastattelevansa myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajia. Mielikuva oli valmis: SDP haluaa vassarit pois yhteistyöstä (mikä ei pidä paikkaansa). Tänään 26.1.2010 Helsingin Sanomat teki saman tempun. Vasemmistoliiton Annika Lapintien aviomies toimittaja Pyry Lapintie halusi myös kaataa koko sangon nimenomaan SDP:n niskaan, ilman että olisi haastatellut suurinta puoluetta. Hänkin oli väittänyt haastattelevansa myös kokoomuksen edustajaa, mutta hän myös oli päätynyt olemaan pitämättä sanaansa. Tasan ei näköjään käy onnen lahjat. Toiset saavat korjata hedelmät ja toisille jää roiston rooli.

Vainoharhaako? En enää usko sattumaan.

Outoja avauksia kaupunginjohtajalta

2010-01-03T02:33:00.000-08:00

Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen esitti käsityksiään Turun kehittämisestä Turun Sanomissa 3.1.2010. Tälläkään kerralla kaupungin ykkönen ei ota kantaa palvelujen järjestämiseen valtavassa rahapulassa vaan ideoi tulevia investointeja ja Turun vetovoimatekijöiden uudelleenjärjestelyjä. Ovathan ne kai sitten mukavampia aiheita pohtia, kuin oikeiden ihmisten oikeat ongelmat.

Kaupunginjohtajan visioissa tuntuu olevan varaa noin 100 miljoonan euroan musiikki- ja kongressitalolle Aurajoen rannassa. Siitä Pukkinen ei tälläkään kerralla puhu, että laitos vaatisi kokonaan oman henkilökunnan, mikä tarkoittaisi vuodessa kulttuuritoimelle tai vastaavalle taloa ylläpitävälle taholle noin miljoonan euron kiinteät vuosittaiset kustannukset. Tämän lisäksi tulisi sitoutua VR:n vanhaan konepajaan sijoitettavaan kulttuurikeskukseen (noin 500.000 - 1 M euroa / vuosi) ja Artukaisten alueen kehittämiseen samaan tarkoitukseen. Varmaankin Pukkisen visioon mahtuu myös Göteborgin asukkaisen sodan jälkeen lahjoittaman konserttitalon peruskorjaus. Mahtaako kyseessä ollakin miljoonametropoli, eikä Turun seutu?

Todennäköisesti Mikko Pukkinen on oikeassa siinä, että TuTo:n mestispelit pitäisi siirtää Turkuhalliin ja Kupittaan halli pitäisi muuttaa sisäpalloiluhalliksi. En tosi pidä siitäkään ajatuksesta, sillä 1000 katsojan mestispelien tunnelma on pilalla 10.000 katsojan hallissa. On varmaan kuitenkin liioittelua ylläpitää kahta tuon tason jäähallia Turussa. Mutta jos on varaa kaikkeen edellä lueteltuun ylellisyyteen, niin on varmaan varaa myös pitää TuTolle omaa jäähallia.

Pukkisen linjauksista lyhytnäköisin on kuitenkin ajatus Ruisrockin siirtämisestä Ruissalon Kansanpuistosta Artukaisten messukeskukseen. Messukeskus tekee paljon hyviä tapahtumia ja saa kansaa liikkeelle, mutta tähän tarkoitukseen sitä on turha kaavailla. Sinä päivänä, kun Ruisrokin siirtää pois Ruissalossa, voidaan hyvästellä koko tapahtuma. Samalla menetetään upea brändi ja Turun vetovoimatekijä. Miksi kaupunginjohtaja haluaa tuhota yhden Turun merkittävimmästä tapahtumista? Luontoarvoihin en selityksenä usko, koska Auragolf ja leirintäalue saavat olla rauhassa. Todennäköisesti kyseessä on ymmärtämättömyys ja taitamattomuus, sillä millään järkiseikalla tuota populaarikulttuurin vainoamista ei voida selittää.

Yleistäminen ei auta asiaa

2009-12-18T04:47:00.000-08:00

Historian ja nykypäivän välillä on tapana etsiä yhtäläisyyksiä. Mikael Hiltunen (TS 13.12.2009) ja Jorma Miettinen (TS 16.12.2009) tuntuvat olevan aika lailla eri linjoilla siitä, mitä yhtäläisyyksiä on löydettävissä maastamuutosta Suomesta ammoisina aikoina ja maahanmuutosta Suomeen nykyisin.

Takavuosina historiaa opiskellessani tulin raaputtaneeksi hieman myös Pohjois-Amerikassa elävien suomalaissiirtokuntien elämän pintaa. Raittiusyhdistyksiä perustettiin, koska elämä uudella mantereella sisälsi juuri niitä sopeutumista vaikeuttavia tekijöitä, mihin Hiltunen viittaa. Sopeutuminen on vaatinut vuosikymmeniä niin siellä kuin myöhemmin Ruotsissakin. Vieläkin saattaa Ruotsissa kuulla epätoivoisen huudahduksen ”En finne igen!”. Kovalla työnteolla sopeutumisvaikeuksista selvittiin.

Keskeinen ero kirjoittajien näkemysten välillä näyttää olevan siinä, mitkä ovat maahanmuuton syyt. Miettinen leimaa kaikki nykyiset Suomessa elävät maahanmuuttajat sosiaaliturvan perässä muuttajiksi ja samalla sosiaaliturvasta nauttijat loisiksi. Suomalaiset taas muuttivat vain työtä tehdäkseen. Yhtäläisyyksillä leikittäessä ei pitäisi syyllistyä näin räikeisiin anakronismeihin. Eikä etenkään syyttää toista historian väärin tulkinnasta jos syyllistyy siihen itse. Aikahan oli tyystin toinen!

Moni suomalainen syrjäytyi Pohjois-Amerikassa juomisongelman tai muiden henkilökohtaisten onnettomuuksien takia. Tokihan he olisivat joutuneet käyttämään sosiaaliturvaa, jos sellainen olisi ollut. 1960-luvun Ruotsissa moni siihen jo turvautuikin. Mutta suurin osa halusi ja pystyi tekemään hyvin työnsä, mistä Miettinen kirjoittikin.

On räikeä vääryys väittää, että Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovat muuttaneet tänne vain sosiaaliturvan perässä. Toki on niitäkin, jotka ottavat vain rusinat pullasta. Suurin osa kuitenkin haluaa tehdä töitä ja sopeutua yhteiskuntaamme. Yhtä hyvin voisimme yleistää, että kaikki suomalaiset ovat juntteja. Monihan niin sanoo. Se ei ole kuitenkaan totta. Eihän?

Kannatan lämpimästi Mikael Hiltusen ajatusta siitä, että meidän tulisi tehdä enemmän helpottaaksemme maahanmuuttajien sopeutumista ja sitä kautta työllistymistä. Työelämän vaatimukset ovat muuttuneet esi-isiemme ajoista. Ilman kielitaitoa on vaikea pärjätä työmarkkinoilla. Maahanmuuttajat eivät ole mielikseen lähteneet kotimaistaan kylmään Pohjolaan, kuten eivät esi-isämmekään lähteneet mielikseen valtameren taakse.

Mikä on median vaikutin?

2009-11-18T04:44:00.000-08:00

Medialla tuntuu olevan dilemma: vallassa olevaa porvarikoalitiota tulisi haukkua, mutta inhottaa tehdä sitä johtavan oppositiopuolueen SDP:n hyväksi. Mikään ei tunnu olevan niin vastenmielistä, kuin tylsä ja inhorealistinen sosialidemokraattinen aate.

Ajankohtainen kakkonen kokosi 17.11. suureen studiokeskusteluunsa suuren joukon mediavaikuttajia, alan tutkijoita ja pari poliitikkoa pohtimaan teemaa "media ja valta". Yleinen teesi oli, että koska oppositio on niin hampaaton, pitää median ottaa sen rooli haltuunsa (ja kirjoittaa lautakasoista, taiteenostoista ja muista politiikan ydinkysymyksistä).

Kuitenkin johtavat mediat ovat vaienneet johdonmukaisesti mm. Jutta Urpilaisen ja Ari Korhosen varoittelut koskien taantumaa (loppukesä 2008), vääriä veronalennuksia sekä elvytyksen puutetta. Kun Euroopan komissio moittii porvarihallitusta, vain HS kirjoittaa asiasta ja sekin ikään kuin pelin keksijänä. Oppositio onkin hampaaton jos se vaietaan jatkuvasti.

SDP:llä on oma linja verotuksen toteuttamiseksi, kuntien tukemiseksi ja palvelujen turvaamiseksi. Se järjestää aiheesta tiedotustilaisuuksia, mutta sisältö ilmeisesti ylittää median edustajien vastaanottokyvyn. Sen sijaan Timo Soinin reppavat hokemat aiheuttavat iloisia huudahduksia ja kätten taputuksia. Taitaa olla riittävän yksinkertaista. Mutta mitä hän esittikään.

Päätoimittaja Lasse Virtanen kirjoittaa jälleen kerran SDP:n "linjakriisistä" (Aamuset 18.11.2009). Kaikilla muilla on omia vaihtoehtoja mutta SDP vain keskittyy kertomaan, mitä vikaa niissä on.

Ensinnäkin, SDP:llä on omia tavoitteita koskien julkisen sektorin toimintakyvyn kehittämistä, mutta ne eivät ole kovinkaan radikaaleja. Pitäisikö sitten olla? Toiseksi, politiikan agendan määrittää suurin puolue Kokoomus ja esittelijänä toimiva kaupunginjohtaja. Kokoomus kyllä esittää muutoksia, mutta eiväthän ne mitään säästä. Tai säästää pitkällä jänteellä kun palveluista täytyy luopua kun niihin ei enää ole varaa. Siihenkö Aamuset ja muu media tähtää?

Media tuntee oman valtansa. Potkimalla ja ennen muuta vaientamalla demareita viestimet ottavat osaa omistajiensa talkoisiin, joilla luodaan kaupallisempaa yhteiskuntaa - yhteiskuntaa jossa ostetaan enemmän ilmoitustilaa ja maksetaan vähemmän veroja.

Millä saa säästöjä, millä ei?

2009-11-11T03:40:00.000-08:00

Turun kaupunki on korviaan myöten taloudellisissa vaikeuksissa. Se on elänyt yli varojensa jo pitkään. Kaupunkilehti Turkulainen otti pääkirjoituksessaan kantaa talouden tasapainottamislääkkeisiin tavalla, joka saa epäilemään, että kirjoituksen on laatinut lehden päätoimittaja, Kokoomuksen entinen kaupunginvaltuutettu Pauli Komsi.

"Veroja korottamalla heikennetään kuntalaisten ostovoimaa, eikä se siksi kannata". Valtiohan on keventänyt hyväosaisten verotusta rankalla kädellä ja rahoittanut sen velkarahalla. Siitä huolimatta Euroopan Komissio huomauttaa, ettei Suomi ole sijoittanut velkarahaansa elvyttäviin toimiin. Ollaanko siellä taitamattomia, vai? Miksi tätä viestiä ei ole juurikaan uutisoitu?

Samalla kun verojen korottaminen saa moitteet (mukavaahan se olisi laskea, mutta palvelujen turvaaminenkin olisi mukavaa) Turkulainen moittii myös sitä, ettei rakenteellisia muutoksia sallita. Näiksi luetellaan Myllykodin myyminen torppaaminen ja 450 hajallaan sijaitsevan vuokra-asunnon myymisen epäileminen. Rakenteellisia uudistuksia? Onhan ne sitä, jos halutaan heikentää kunnan tarjoamia palveluja entisestään.

Mainitut 450 asuntoa ovat ne kaikkein tuottavimmat, joiden tuotolla kunnostetaan halvempien vuokratalojen remontit. Onhan sekin rakenteellista uudistamista, jos päästetään asunnot niin huonoon kuntoon, ettei niissä voi enää asua. Myynti saatetaan joutua tekemään sillä ehdolla, että asukkaiden asuminen ja vuokrataso turvataan, ja sillä, että myyntitulolla rakennetaan uusia vuokrataloja ja edistetään näin työllisyyttä. Mutta vain hetkellisen rahan saamiseksi myynti ei ole perusteltua.

Myllykoti tarjoaa vanhusten palveluja huomattavasti huokeammalla kuin voittoa tavoittelevat alan yritykset. Yhtiö ei rasita Turkua millään tavoin, mutta tarjoaa hyvän verrokin ja laadukkaita huokeita vanhustenpalveluja. Jos laitos myytäisiin, vuodessa Turun kaupunki joutuisi maksamaan korkeampina maksuina n. 500.000 - 1 M € tulonsiirtoja sijoittajien taskuun. On kai sekin rakenteellista uudistamista.

Koska valtio on valinnut verojen alennukset kuntien tukemisen ja riittävien elvyttävien investointien sijaan, on kuntien nostettava verojaan. Myymisillä saataisiin hetkeksi rahaa kassaan, mutta seurauksena on tulojen tippumisen lisäksi omaisuuden katoaminen. Siitä taas seuraa koko julkisen talouden romahtaminen. Jatkossa vain raha puhuisi. Sekö on eräiden pääkirjoitustoimittajien ja porvaripuolueiden tavoitteenakin?

Torjunta toisensa perään

2009-10-02T08:21:00.000-07:00

Turun kaupunginvaltuusto hyväksynee kaupungille omistajapolitiikan maanantaina 5.10.2009. Asiakirja on kulkenut pitkän tien ja muuttunut paljon. Kaupunginjohtajan alkuperäisessä esityksessä oltiin myymässä kaupungin vuokra-asuntokantaa, ulkoistamassa teknistä sektoria (eli irtisanomassa tuhansia työntekijöitä) ja myyntilistalla olivat myös mm. Myllykoti ja tekstiilihuoltoyhtiö. Kaupunginvaltuuston enemmistö oli taannoin valmis hyväksymään asiakirjan sellaisenaan, mutta vasemmisto vastusti.

Kun veljet vasemmalla ovat keskittyneet vain vastustamaan kaikkea, SDP on ottanut vuosikymmenten varrella linjakseen asioiden hoitamisen kuntoon. Keskinkertainen kompromissi on parempi kuin totaalinen turpiin otto. Tälläkin kerralla lähdettiin ajamaan omaa vaaliohjelmaa ja turvaamaan turkulaisten vuokra-asukkaiden ja pienipalkkaisten työntekijöiden työsuhdeturvaa. Samalla haluttiin estää eräät puhtaasti ideologiset myynnit.

Elokuussa konsernijaostolle tuotiin jo huomattavasti siedettävämpi omistajapolitiikka-asiakirja. Vieläkin mukana olivat mm. maininnat Myllykodin ja tekstiilihuollon myymisestä, mutta yhteisesti sopimalla nämäkin saatiin poistetuiksi. Nyt selvitetään teknisen sektorin yhtiöittämisestä koituvat hyödyt ja haitat. Samalla lasketaan omalle työlle hinta ja verrataan sitä vapaisiin markkinoihin. Yhtiöittäminen toteutetaan vain, jos Turun veronmaksajat todellisesti hyötyvät siitä.

Moinen muokkaaminen asiakirja SDP:n vaaliohjelman mukaiseksi ei ollut sattumaa. Se perustui pitkälti ryhmien välisen sopimuksen kirjauksiin yhdessä sopimisesta, mutta myös SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Jarmo Rosenlöfin valtavaan uurastamiseen. Vaikka uhka kyseisistä toimenpiteistä säilyy näilläkin kirjauksilla ja seuraavien vaalien jälkeen kaikki on taas avoimena, kannatti se tehdä. Kun toiminnat kerran ulkoistaa ja myy, paluuta siitä ei ole. Nyt tilanne saadaan rauhoitettua ja päästään kehittämään ja tehostamaan toimintaa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.

Mielenkiintoinen kyselytutkimus

2009-09-05T23:16:00.000-07:00

Turun sanomat oli tehnyt sunnuntain 6.9. lehteen mielenkiintoisen kyselytutkimuksen turkulaisille suhtautumisesta kunnallisveron suuruuteen sekä kulttuuripääkaupunkivuoteen.

Ensimmäinen johtopäätös oli se, että turkulaiset ovat erittäin heterogeeninen ryhmä. Jotkut eivät tienneet kunnallispolitiikasta tahi kulttuurista tuon taivaallista, jotkut tiesivät paljonkin; joillekin tuli positiivisia, joillekin negatiivisia ajatuksia mieleen. Analyysit ja johtopäätökset vaihtelivat myös ikäryhmien sisällä.

Kunnallisveron suhteen näkemys oli melko selkeä: veroja voidaan nostaa, mikäli siten voidaan turvata keskeiset peruspalvelut, eli sosiaali- ja terveyspalvelut, sekä opetus. Tämä näkemys on yksi yhteen oman puolueeni SDP:n ajaman ajatuksen kanssa. Eli voidaan nostaa, kunhan käytetään olennaiseen ja tehostetaan myös muualta.

Kulttuurin suhteen näkemykset vaihtelivat laajemmalti. Yleinen pohjavire oli kuitenkin se, että kulttuuripääkaupunkivuosi koetaan eliitin projektina ja että se on jäänyt etäiseksi. Näin kokivat myös monet sellaiset, jotka sinänsä suhtautuvat kulttuuriin positiivisesti. On yhdentekevää, onko mielipide säätiön toimihenkilöiden mielestä kohtuullinen tai ei, jos näin kerran koetaan. Se on erittäin merkittävä singnaali 2011-säätiölle. Alkaa olla kiire tehdä jotakin asian hyväksi!

Itse koen asiat aika lailla samalla tavalla kuin jutussa haastateltu vanha kaverini Otto Sjöholm. Suhtaudun positiivisella odotuksella. Ja alakulttuurit on otettava huomioon, kuten Otto huomautti. Voihan se olla, että on otettukin, mutta turkulaiset eivät sitä nyt tiedä. Tiedotusta olisi varmaankin syytä tehostaa.

Suurtapahtumien paraati

2009-07-27T00:50:00.000-07:00

Turun kesä on tarjonnut melkoisen määrän upeita suurtapahtumia, ja yhä riittää uusia. Viimeksi eilen lähtivät suuret purjelaivat (kuva ylhäällä), joita kävi katsomassa arviolta puoli miljoonaa henkeä. Fantastinen tapahtuma.

Aikaisemmin kesällä perinteikäs Ruisrock täytti Ruissalon Kansanpuiston yli 90 000 festarivieraan voimin. Kuten joka vuosi, taas kerran voin todeta, että olisi aika hölmöä siirtää ainutlaatuinen tapahtuma pois Ruissalosta. Paikka ja tapahtuma hakee vertaistaan. Järjestäjät ovat tehneet hyvää työtä kitkeäkseen ympäristöhaittoja. Olisi hurjaa tehdä Ruisrockista tusinamassatapahtuma jollakin suurella parkkipaikalla. Myös keskiaikamarkkinat ovat jo saaneet suuret joukot liikkeelle.

Seuraavaksi tulee niinikään jo perinteinen DBTL. Laituri luo haasteen keskustan asukkaiden viihtyvyydelle, mutta on sekin varmasti uhrauksen arvoinen. Myöhemmin loppukesällä koetaan vielä mm. Turun messut ja naisten EM-futispelejä.

Suurtapahtumilla on suuri merkitys alueen liike-elämälle. Hotellit ja ravintolat hyötyvät, kuten myös monet muut yrittäjät. Näinä aikoina tällä on entistäkin suurempi merkitys. Siksi toivon turkulaisten jaksavan häiriöitä liikenteen ja melun osalta.

PS. Ostin muuten TSR:stä hienon lippalakin ihanalta Helena Oppaalta, jolla on Puistokadulla design-yritys nimeltään "Punainen norsu". Helu keskittyy lastenvaatteisiin, mutta löytyipä jotakin tällaiselle hieman isommallekin lapselle. Suosittelen. Mukavaa, että seudulla menestyvät edelleen monet laadukkaat yritykset.

Onnistunut seikkailu jännittää

2009-07-12T06:32:00.001-07:00

Muskettisoturit Markus Järvenpää, Juha-Pekka Mikkola ja Tom Petäjä seuraavat taustalla, kun nuoret rakastavaiset Oula Kitti (D'artagnan) ja Emmi Kaislakari tuijottavat toisiaan tulisesti silmiin.

Turun kesäteatterin "Kolme muskettisoturia" sai loistavat arvostelut - eikä syyttä. Antti Majanlahti joukkoineen teki erinomaista työtä. Näyttelijäkaarti on osaava ja innostunut.

On hienoa nähdä, ettei näyttelijöiden ja muun henkilökunnan moraali heikkene, vaikka esityksiä on valtava määrä. Eikä siinä kaikki, että esityksiä on paljon - heinäkuussa on totuttuun tapaan liian vähän katsojia. Asiakkaiden kiinnostus on suurempi heinä- ja elokuuta kohtaan. Eipä tilanne taida paljon olla toisenlainen muuallakaan Suomessa: Mökki ja pitkät yhtenäiset lomat kiinnostavat enemmän kuin kaupungissa poikkeaminen. Teatterin taloudesta viime kädessä vastaavalla ongelma on kuitenkin suuri. Kesässä onkin jännitettävää monessa mielessä: Juttu on hyvä ja jännä, mutta myös katsojatavoitteen täyttyminen jännittää.

Joka vuosi yhdistystämme puhuttaa mainostaminen. Kymmenet tuhannet ihmiset löytävät teatteriin joka vuosi, joten ei se voi olla epäonnistunuttakaan. Mutta lisää huomiota kaipaisimme nimenomaan heinäkuun alkuun, jolloin viidakkorumpu ei ole vielä tehnyt tehtäväänsä.

Harmillista on se, että vaikka teatteristamme suolletaan tietoa ja vinkkejä pääkaupunkivetoiselle lehdistöllemme, vain paikallinen lehdistö tuntuu kiinnostuvan Vartiovuorenmäen teatterivanhuksesta. Jutun pitäisi olla hyvä ja näyttelijöiden osaavia ja kiinnostavia. Johtuuko kiinnostuksen puute siitä, että kohdeyleisönä ovat "vain" lapsiperheet vai siitä, että ammattimaisesti tehtyjen näytelmiemme taustalla on vain harrastajaorganisaatio? Vai pelottaako pääkaupunkiseudun viestimiä, että Turusta voisi tulla liian positiivisia kulttuuriuutisia? Onneksi paikalliset viestimet eivät ole viitanneet kintaalla Turun kesäteatterin suuntaan ja onneksi kymmenet tuhannet ihmiset näyttävät löytävän tiensä teatteriimme tänäkin kesänä. Tulevina vuosina ehkä keksitään, miten heinäkuun puolivälissäkin saadaan katsomo myytyä loppuun.

Kesäjuttuja kesäterässä

2009-07-10T07:58:00.001-07:00

Vihdoinkin olemme Annikan kanssa päässeet lomailun makuun. Hieman vierailtu siellä ja lomailtu täällä. Oikein rentouttavaa.

Olemme taas kotona käymässä ja selailin lehtiä. Taas on Turun kunnallispolitiikasta tehty "asiajuttuja" kun ei asiajuttuja näytä olevan.

TS / Heinon Jari on päässyt yhdessä pääkirjoitustoimittajan kanssa hämmästyttävään lopputulokseen: Kokoomus ja demarit ovat nimenneet pääosin kokeneita miespuolisia valtuutettuja konserniyhtiöiden hallitusten puheenjohtajiksi. Pitäisi olla kuulemma nuoria kokeilemassa ja kasvamassa.

Näiden harmaahapsisetien joukkoon lueteltiin mm. varavaltuutettu Mia Ilola ja kiinteistökehitysasiantuntija Mikko Lehtinen (noin 30-v). Tai Mikko lueteltiin virkamieskiintiöön, kun taas Esko Heinonen poliittisiin mandaatteihin (miksi?).

Jos olisimme vaihtaneet vaikkapa Turun Seudun veden puheenjohtaja Esko Heinosen juuri pari vuotta ennen valtavan hankkeen valmistumista johonkin nuoreen kokeilijaan, mitäköhän TS sanoisi siihen? Onko yhtiön puheenjohtajuus ylipäänsä oikea paikka harjoitella vaikuttamista? Tuntevatko TS:n toimittajat yhtiölakia ja sen tuomia velvollisuuksia verrattuna lautakuntatyöhön?

Eikö sille anneta mitään arvoa, että useiden yhtiöiden hallituksissa on kasvamassa fiksuja nuoria tuleviin ykköspesteihin? Opiskelija Toni Eklund nimettiin Turun Messukeskus Oy:n hallitukseen ja opiskelija Terhi Salmenoja Turun Kaapelitelevisio Oy:n hallitukseen. Minä ikäloppuna (31) jatkan Myllykoti Oy:n hallituksessa ja aloitin myös Turku Touring Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana. Säätiöt ovat sitten oma maailmansa. SDP on luottanut nuoriin niin ylioppilaskyläsäätiössä kuin kauppaopetussäätiössäkin.

Onko asioiden laittaminen mittasuhteisiinsa tai niiden laajempi tutkistelu ihan vanhanaikaista? On sitten kesä tai ei.

Säästämisen tuskaa

2009-05-30T01:35:00.000-07:00

Kuntasektori on joutumassa toden teolla laman maksumieheksi. Turun kaupunki oli jo valmiiksi ongelmissa, eikä maailmanlaajuiset virtaukset helpota tätä tuskaa. Yksinkertainen fakta on, että Turkuun ei muuta riittävästi uusia hyvätuloisia veronmaksajia mutta palvelujen tarvitsijoiden määrä kasvaa. Yhtälö ei toimi.

Kehitys on osaltaan aiempien ja varmaan nykyistenkin päättäjien edesauttamaa, mutta kaikki olisi epä-älyllistä kaataa heidänkään syliin. Turku on kantanut vastuunsa riittävästä palvelutasosta mm. vanhuksille, riittävistä panostuksista elinkeinoelämään koko seudun työpaikkojen tarpeiksi, laadukkaista monipuolisista kulttuuripalveluista (koko seudun tarpeiksi) sekä asuttanut seudun maahanmuuttajat ja yrittänyt tarjota näille kotouttamiseen tähtääviä palveluja (siis yrittänyt).

Nyt ei vieteri enää veny. Koko palvelurakennetta on voitava tarkastella kriittisesti. Kaupungin nykyjohto ei tosin tee sitä kovin johdonmukaisesti. Yksi selvittää yhden palvelun verkkoa ja toinen toisen. Näiden kanssa rinnakkain keskushallinto tekee omaa verkkoselvitystään lainkaan kommunikoimatta näiden hallintokuntien kanssa. Se, että asiassa sählätään (taas) ei poista sitä tosiasiaa, että verkkoja on voitava tarkastella.

Lehdistä saa lukea, että on pöyritstyttävää edes keskustella koululaisista säästämisestä tai lastentarhoista. Vanhuksiin pitäisi panostaa enemmän (mikä pitää paikkansa). Samalla kuullaan huutoa siitä, että kirjastojen kokonaisvolyymia pitäisi kasvattaa, vaikka asukasmäärä ei ole kasvanut. Pöyristyttävää ja hirveää jos ei näin tehdä. Kulttuuripääkaupunkistatus pois vaan! Samalla olen itse huolissani kolmannen sektorin toimijoista. Avsutuksien karsimisella uhkaillaan jatkuvasti, vaikka järjestöt tekevät osittain lakisääteisiä tehtäviä ja nimenomaan ennaltaehkäisevää työtä, mikä säästää kalliin terveyden- ja sosiaalihuollon kustannuksia. Erityisen huolissani olen kaupungin mielenterveyspalvelujen tarvitsijoista. Heitä ei moni puolusta, mutta palvelutarjonta ei paikoin täytä edes lain henkeä. Asiat pitäisi lehdissäkin laittaa mittasuhteisiinsa. Vain hyväosaisten kapina kuuluu.

Investointien tekemättä jättäminen ei ole mikään säästöratkaisu. Jos kuntakaan ei investoi, verotulot tippuvat entisestään ja sosiaalipuolen menot karkaavat. Nyt tarvitaan töitä julkiselta sektorilta!

Yhtälö on kuntien kannalta hankala. Jos Turku nostaa prosentilla veroastetta, saa se noin 23 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tarve olisi vähintään 100 miljoonaa euroa! Veroprosenttia pitää nostaa, mutta neljä prosenttia on mahdoton ajatus, kun kymmenen minuutin ajomatkan päässä olevat kermankuorijakunnat eivät niin tee.

Miksi Suomen hallitus pääsee kuin koira veräjästä? Veroja alennetaan sieltä ja täältä, eivätkä ne vaikuta taloutta elvyttävästi. Valtion veropolitiikan keinoin kunnat voitaisiin pelastaa, mutta mm. metsänomistajien ja suurkauppiaiden edut menevät edelle. Miksi rahavirtoja ei voida verottaa kunnolla? Koska kuntien veroprosentit ovat lähempänä porvari-ideologian mukaista tasaveromallia. Valtion vero on progressiivista ja se tulee porvaritaktiikan mukaan ajaa alas. Talousahdingossa on helppoa myös kokoomusjohtoisissa kunnissa ulkoistaa palveluja "säästöjen" nimissä laatua sen enempää pohtimatta.

No, mitä pitäisi tehdä? Vaikea sanoa. Minimoida vahingot? Odottaa äänestäjien heräämistä porvarihypen jälkeen? Niin kai sitten.

Perspektiiviä Pihkovasta

2009-03-21T09:05:00.000-07:00

Venäjän poliittinen kenttä ei ole erityisen vakiintunut neuvostoajan päätyttyä. Yhtenäinen Venäjä hallitsee ja oppositiopuolueista tunnetuin lienee vanhan ajan kommunistit. Uskottavan oppositiopuolueen ei ole onnistunut nousta todelliseksi haastajaksi.

Pari vuotta sitten muutama pienempi puolue yhdistyi Oikeudenmukainen Venäjä -nimiseksi puolueeksi. Sille myönnettiin Sosialistisen internationaalin seuraajajäsenyys ja se onkin hakenut sisäpoliittista uskottavuutta kansainvälisillä yhteyksillä. Sosialidemokraattinen maailmanyhteisö on edelleen maailman suurin poliittinen liike, joten se on luonteva tapa nivoa puolue osaksi laajempaa kokonaisuutta.

Suomen SDP solmi viime lokakuussa yhteistyösuhteet OV-puolueeseen Moskovassa. Samalla sovittiin paikallistason pilottiyhteistyöstä Turun ja Pihkovan osastojen kesken. Kävimme Seppo Lehtisen ja Viktor Germanin kanssa solmimassa paikallisyhteistösopimuksen viime viikonloppuna Pihkovassa. Tapaus herätti paljon kiinnostusta paikan päällä. Huomasimme, että uskottavalle oppositiopuolueelle onkin tarvetta. Toivottavasti vierailustamme oli hyötyä siinä työssä.

Pietarin matkaajat tietävät, että matka Karjalan kannaksen halki ei vaurautta näytä. Matka Viron rajalta Pihkovaan oli vielä hurjemman näköinen. Tuloerot ja julkisten varojen puute näyttäytyivät uskomattoman selkeästi. Teiden päällystyksestä on pitkä aika. Talot ränsistyvät pystyyn. Muutama loistolukaali erottui joukosta. Kerrostaloalueiden kunnostuksesta oli pitempi aika.

Pihkova sijaitsee historiallisella rajaseudulla. Lukuisat linnoitukset kertovat seudun sotaisasta historiasta. Ilmeisesti venäläiseen filosofiaan ei sovi rajaseutujen kunnostaminen - kohta siellä paikat taas hajoavat kuitenkin. Onneksi linnoituksia oli laitettu kuntoon. Kulttuurihistorialle vallanpitäjät näyttäisivät antavan enemmän arvoa kuin asukkaille. Erityisesti kirkollisissa kohteissa kuluista ei ollut säästelty, esimerkkinä loistelia Petserin luostari.

Saimme isänniltämme herra Mihail Brachyakin johdolla lämpimän ja yltäkylläisen vastaanoton. Kuulimme OV-puolueen haasteista, joista päällimmäisiä olivat suuret tuloerot sekä korruptio. Eläkeläisten asema tuntui huolettavan aivan erityisesti. Vähäisistä julkisista töistä tai turvaverkoista huolimatta isäntämmekään eivät näyttäneet ajavan verotuksen muuttamista nykyisestä 13 % tasaveromallista. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että äänestäjät eivät ole halukkaita veroja maksamaan, koska niistä saatavaan hyötyyn ei uskota. Haasteita siis riittää.

Matkamme osui aika hyvään saumaan siltä kannalta, että se auttaa näkemään maailmaa taas hieman laajemmasta perspektiivistä. Kotikaupungissamme Turussa ollaan tekemässä rajuja palvelujen leikkauslistoja, jotka aiheuttavat tuskaa monille. Tilanne on toki vakava, mutta kaukaisemmasta kulmasta katsottuna kovin länsimainen ongelma.

Kesäistä jännitystä Vartiovuorenmäelle

2009-02-20T04:43:00.000-08:00

Janne Virtanen ja Kristiina Halttu poseerasivat Vartsukan lehdistötilaisuuden jälkeen omalle väelle.

Olen aika innoissani ensi kesän näytelmästämme Turun kesäteatterissa. Järjestimme tänään lehdistötilaisuuden Kolmesta muskettisoturista Vanhalla suurtorilla. Tiedotusvälineitä oli ihan mukavasti paikalla perjantaipäivästä huolimatta.

Edeltäjäni teatterin peräsimessä, kunniapuheenjohtaja Kauko Leinonen, ehdotti minulle moneen kertaan kyseistä näytelmää. Hän ehti siitä jo tilaamaankin koko perheen sovituksen Anna Eloaholta, mutta projekti jäi kun puheenjohtaja vaihtui. Niin usein tapahtuu. Kaken ja minun välissä puheenjohtajana toimi Mauri Heikkilä. Kake poistui muille näyttämöille hieman sen jälkeen, kun julkistimme näytelmän, eikä hän siis ehdi näkemään lopputulosta. Mutta uskon hänen olevan edelleen hengessä mukana.

Käännyimme pari vuotta sitten uudelleen Anna Eloahon puoleen, joka otti työparikseen Kari Tuomen. Kaksikko kirjoitti verrattoman hauskan sovituksen, joka varmasti viihdyttää koko perhettä vauvasta vaariin. Oma oivallukseni näytelmän toteutuksessa on Antti Majanlahden kutsuminen näytelmää ohjaamaan. Antti näytteli ja ohjasi vuosikaudet Turun kaupunginteatterissa. Tutustuimme aikanaan Samppalinnan Tukkijoella 1994. Antin tyylillä pystytysajasta tulee varmasti mukava kokemus.

Sikälikin luvassa on mukava kesä tulossa, että koko muukin tiimi ja eritoten näyttämötaiteilijat ovat mainio kokonaisuus. Tänään esittelimme vain terävimmän kärjen: Kolme muskettisoturia ovat Tom Petäjä, Markus Järvenpää ja Juha-Pekka Mikkola. Sekä Petäjä että Mikkola ovat turkulaisille vanhoja rakkaita tuttavuuksia ja Järvenpää hieman uudempi sellainen. D'artagnan on Oula Kitti, joka myös tekee näytelmän vauhdikkaat miekkailukohtaukset.

Kardinaaliksi tulee viimeksi Turun kesäteatterissa Zorroa näytellyt Janne Virtanen. Janne muisteli, että Kake olisi häntä jo kysellyt Kolmeen muskettisoturiin mukaan - silloin soturiksi. Vuodet ovat vierineet... Viekasta Myladya näyttelee loistava Kansallisteatterin näyttelijä Kristiina Halttu, joka teki vaikuttavan roolisuorituksen Dome Karukosken ohjaamassa Tummien perhosten kodissa.

Muita mukavia työryhmän jäseniä tulevat olemaan mm. Turun Nuoren Teatterin monivuotinen upea tähti Emmi Kaislakari. Emmi oli antanut lapsena Turun Sanomiin haastattelun, että tavoitteena on mennä Teatterikorkeaan ja pyrkiä Vartiovuorelle. Kannattaa tähdätä korkealle;-) Mukana on myös Peter Panin Helinäkeijuna näytellyt Outi Ikonen ja taiteen turkulainen moniottelija Roope Lipasti. Ja monta muuta vanhaa tuttua ja uutta kasvoa.

Lavastajana jatkaa Teemu Loikas, joka nyt ottaa huolekseen myös puvut. Pukujen valmistus on Turun nuorten työpaja Fendarin tehtävänä. Maskit ja peruukit loihtii Alisa Oksanen. Yhtenä erikoisuutena näytelmässä on myös metallin kalske. Metallia on luvassa myös musiikeissa, jotka säveltää Janne Engblom.

On hyvä ja innostunut mieli. Jutusta täytyy tulla menestys.

Teatteriviikonloppu Tampereella

2009-02-17T02:32:00.000-08:00

Usein harmittelen, etten työni takia juurikaan ehdi harrastaa. Iltaisin lueskelen hieman historiallista tietokirjallisuutta. Luonnossa tulee liikuttua aivan liian harvoin. Vanha harrastukseni Turun Eränkävijöissä viikonloppureissuineen on työni luonteen takia ollut hankala pitää harrastusvalikoimassa. Iltoihin saati viikonloppuihin sitoutuminen ei vain onnistu.

Onneksi on jäänyt vaatteisiin tällainen mukava teatteriharrastus. Kun menin pikkupoikana 1994 Samppalinnan kesäteatterin työhaastatteluun, teatterinjohtaja Aulis Ruostepuro kyseli minulta taiteellisista taidoistani. "Osaatko laulaa?" Valitettavasti en. "Entäpä tanssia?" Eipä taida siitäkään tulla mitään, enkä ole näyttelemistäkään kokeillut. Sitten Auliksen ilme kirkastui ja hän kysyi "Osaisitko toimia äänimiehenä ja puuhailla mikrofonien ja kaiuttimien parissa?" Mutta enpä osannut sitäkään. Ruostepuro pudisteli päätään ja virkkoi "No niin, eiköhän me sinulle jotakin keksitä..."

En osaa vieläkään laulaa enkä tanssia, enkä ymmärrä äänentoistokaan mitään, mutta kesäteatterissa edelleen pyöritään. Olen vain vaihtanut mäkeä. Turun kesäteatteri Vartiovuorella tekee Suomen suurimmat koko perheen kesäteatterituotannot. Olen teatteria pyörittävän Turun Työväen Teatterin Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja ja siinä sitä riittää harrastusta kerrakseen. Enemmänkin pitäisi ehtiä sitä sorttia harrastamaan.

Yksi osa harrastusta on itsensä valistaminen alan näytelmistä. Lastenteatteri on haastava laji, mitä vain ei voi perheen pienimmille syöttää. Sopivia näytelmiä ei loppujen lopuksi ole kovin paljon. Klassikot ovat suosituimpia, mutta uudistuakin pitäisi. Perheen pienimpien pitää saada virikkeitä ja kipinä teatteriin, mutta vanhemillekin pitää voida tarjota kunnon elämys. Siksi on hyvä hieman kiertää Suomea valistamassa itseään.

Tampere on julistautunut Suomen teatteripääkaupungiksi. Siellä onkin useita laadukkaita teattereita, jotka saavat sekä kaupungin että valtion tukea. Ja kävijämäärät ovat suuret hyvän maineen ja keskeisen sijainnin ansiosta. Eipä silti, Turun veronmaksajat laittavat vielä runsaammin rahaa omaan laitosteatteriinsa, sekä suureen ruotsinkieliseen teatteriin. Tampereella taloudellinen vastuu jakautuu tasaisemmin ja lipputulojen osuus on suurempi. Julistautuminen ei siksi ole kohtuutonta. Turun kulttuuripääkaupunkistatuksen puolesta puhuu se, että meidän kulttuuritarjontamme on monipuolisempaa mm. upean museoverkon ja tanssiteattereiden ansiosta. Mutta teatterissa on kirittävää. Siksi sinne on syytä tehdä aina silloin tällöin opintomatkoja.

Käväisimme Annikan kanssa piristämässä helmikuutamme ensin lauantaina Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä Lukkosulan ja Lumpeenkukkien parissa ja sitten pyhänä Komediateatterissa Ison Pahan Suden merkeissä. Heidi Krohnin mainio teksti oli samalla opiskelijoiden harjoitustyö. Teoksen on ohjannut Ilmari "Immu" Saarelainen (kuvassa Annikan kanssa). Ensimmäisen vaikutuksen tekivät upeassa kunnossa olevat teatterirakennukset. Ja seuraavan vaikutuksen tekivät laadukkaat näytelmät. Ja käsitin isäntämme Immun puheista, ettei se raha kasva Tampereellakaan puissa, vaan kaikessa vaaditaan nokkeluutta ja säästäväisyyttä. Se on syytä tiedostaa Turunkin talousvaikeuksien keskellä. Missään ei taide saa tarpeeksi rahaa ja se taitaa ollakin yksi sen käyttövoima.

Kulttuuritahtoa on – rahaa ei

2009-01-26T03:39:00.000-08:00

Turun päättäjiä moititaan toistuvasti kulttuuritahdon puutteesta. Se on ymmärrettävää monien yksittäistapauksien valossa, mutta asioita pitäisikin muistaa katsoa laajemmasta perspektiivistä.

Päättäjät ovat monenlaisten paineiden ristitulessa. Päätöksentekokulttuuria on vaadittu jämäkämmäksi: päätökset on tehtävä ajallaan ja niissä on pysyttävä. Toisaalta perustellusti vaaditaan painopisteen siirtämistä hoitavasta toiminnasta ennaltaehkäisevään toimintaan. Tämä vaatimus puoltaa myös kulttuurin tukemista.

Samalla muistutetaan, että lapsiperheet lähtevät kaupungista, kun kouluverkkoa karsitaan sen sijaan että tyydyttäisiin vain rakentamaan uusia yksikköjä. Lapsiperheitä houkuttaa myös muiden kuntien maksamat kuntalisät, joita Turulla ei ole varaa maksaa.

Vanhusten palvelut nousevat yhä keskeisempään asemaan väestörakenteen muuttuessa. Painopistettä pyritään siirtämään kotihoidon suuntaan, mutta laitoshoidonkin tarpeeseen on vastattava. Lukuiset kolmannen sektorin yhdistysten vapaaehtoistoiminnat mm. omaishoitajien vapaapäivien tai vaikkapa nivelneuvonnan tarjoamiseksi eivät saa riittäviä avustuksia. Niiden runsaampi avustaminen säästäisi toisilta momenteilta.

Terveydenhoito on sektoreista se, jonka kustannukset nousevat kovinta vauhtia. Olisiko päättäjillä uskallusta tai kaupunkilaisilla ymmärtämystä sitä kohtaan, että jotkut sairaudet jätettäisiin jatkossa hoitamatta ja siten vain varakkailla olisi jatkossa mahdollisuus parantaa itsensä osasta tauteja? Tuskin. Ei minulla ainakaan. Myös sosiaalipuolella kaupunkilaisten tarpeet ja toisaalta valtion asettamat velvoitteet lisääntyvät.

Kulttuuria on monenlaista. Turku toimii veturina koko seudulle tarjoamalla mm. Suomen mahtavimman museoverkon Turun linnoineen, käsityöläismuseoineen ja taidemuseoineen. Turku laittaa paljon rahaa suomen- ja ruotsinkielisiin laitosteattereihin. Yhdistyskenttää tuetaan (joskaan ei riittävästi) siten, että Turussa on eturivin nuorisoteatteria, tanssiteatteria, sekä Suomen monipuolisin kesäteatteritarjonta. Erityisesti kuvataiteilijat ovat ongelmissa tilojensa suhteen, mutta silti Turku on pysynyt pinnalla kuvataiteen ja kirjallisuudenkin saralla. Myös populaarikulttuuri on hyvissä kantimissa kaupungissamme.

Kulttuuripääkaupungin saamat rahat eivät ole joko tai. Kun Turku laittaa hankkeeseen 18 miljoonaa, laittaa myös valtio ja yksityiset tahot 18 miljoonaa. Jos Turku laittaisikin 10 miljoonaa, tippuisi myös muiden osuus 10 miljoonaan. Silloin turkulainen kulttuurielämä ei menetä 8 vaan 24 miljoonaa euroa. On vain pidettävä huoli siitä, että sijoitus jää kulttuurin rakenteisiin, eikä ole vain hetken huumaa.

Uusi upea pääkirjasto on osoitus 2000-luvun päättäjien kulttuuritahdosta. On valitettavaa, että sen vaatimat resurssit tarkoittavat kahden keskustan sivukirjaston sulkemista. Martin kirjastoa koko lapsuuteni paljon käyttäneenä olen pahoilla mielin, mutta kaikkea ei voi saada. Paljosta joudumme vielä luopumaan.

Kaikkien muiden ongelmien ohessa nimittäin päättäjillä on vakava velvollisuus saada Turun kaupungin talous tasapainoon. Budjetissa on jo valmiina 50–100 miljoonan euron vajaus ja lisäksi verokertymien kerrotaan pienenevän. Yhden veroprosentin nosto tarkoittaisi vain noin 20 miljoonan euron lisäystä, joten kaikki muutkin kivet on käännettävä. Ikävää mutta totta.

Köyhyyttä torjuttava

2009-01-19T08:24:00.000-08:00

Köyhyys lisääntyy Suomessa, eikä talouden taantuma paranna asiaa. Kunnat on ajettu ahdinkoon valtion toimesta: velvoitteet kasvavat toisin kuin tulot. Valtio on laskenut verojaan ja kunnat joutuneet vastaavasti nostamaan niitä, mikä huomioimatta eräitä vahennyksiä on askel kohti tasaverotusta. Ja tasaverotus taas on omiaan suosimaan suhteellisen köyhyyden lisääntymistä.

Huonosti hoidetut kunnat ovat suuri uhka köyhiä kohtaan. Talous on saatava tasapainoon omilla konsteilla ennen kuin ollaan pakon edessä. Pakkosäästämisestä syntyy suurimmat vaurioit niille, joista lähtee vähiten ääntä ja jotka eniten palveluja tarvitsisivat. Tätä taustaa vasten on hyvä tarkastella myös eräitä palveluverkkopäätöksiä.

Työ on parasta köyhyyden ehkäisyä. Siksi päättäjien on otettava kaikessa päätöksenteossa huomioon elinkeinoelämän tarpeet jos ei muuten, niin työllistämismielessä. Kuluttaminen tukee työllisyyttä, ja pienituloisten mahdollisimman matala verotus tukee kuluttamista. Ja helpottaa työllistämistä. Toisaalta verokertymä on pyrittävä pitämään mahdollisimman korkeana ja palvelutaso riittävänä pienituloisia ajatellen. Ja riittävä palvelutaso auttaa taas siihen työllisyyteen.

Keynes julisti aikanaan, että julkisen sektorin tulisi pienentää investointitasoaan hyvä taloustilanteen aikana ja lisätä sitä talouden taantuman aikana. Naulan kantaan. Pääministeri Vanhanen on antanut tätä ajattelua tukevia lausuntoja. Toivottavasti myös Kokoomus siirtyy SDP:n linjoille tässäkin asiassa. Valtiontaloutta ehtii taas laittaa kuntoon talouden lähtiessä uuteen nousuun, niin kuin SDP teki edellisellä hallituskaudellaan. Kun taas yksityinen sektori osoittaa kiinnostusta suuria investointeja kohtaan, on julkisen vallan tässä mielessä syytä mahdollistaa niiden tekeminen.

Suomessa ollaan tulossa tilanteeseen, joilloin liian pieni osuus väestöstä käy töissä. Ikäihmisten suhteellinen määrä kasvaa onnistuneen terveydenhuollon ja suurten ikäluokkien eläköitymisen ansiosta. Moni eläkkeestä haaveileva on havahtunut siihen, että vuosien varrella on kertynyt liian vähän eläkettä ja joudutaan jatkamaan työuraa. Yhteiskunnan kannalta tämä on positiivista - kokeneiden kansalaisten työpanosta ja osaamista tarvitaan. Ongelmaksi tämä muodostuu henkilökohtaisella tasolla, mikäli sairaatkin joutuvat tekemään töitä tai motivaatio on tyystin hukassa alalla. Tämä on ikävää yleisemminkin aloilla, joissa esiintyy työttömyyttä.

Eläkeläisten asema on yksi keskeisiä haasteita puhuttaessa köyhyyden torjumisesta. Toivottavasti hallituksen komiteatyö kantaa hedelmää tässä suhteessa. Epäilen, että taikatemppuja ei ole luvassa, vaan luu on jäämässä köyhtyvän käteen. Toivottavasti olen väärässä.

En tässä tarjoa mitää suurta visiota tai analyysia - en ole kansantaloustieteilijä enkä sosiaalipoliitikko. Kunhan hieman ajattelin ääneen talouden perusmekanismeista ja omasta arvomaailmastani niiden suhteen. Perusmurheenani on, että köyhyyttä ei tule edistää eikä tuloeroja kasvattaa. Mutta elinkeinoelämän pyörät pitäisi pitää pyörimässä juuri tästä syystä. Ja nämä tavoitteet tuntuvat välillä lyövän toisiaan korville.

Kasvun rajat?

2009-01-17T04:03:00.000-08:00

Turun kaupunki on taloudellisesti ikävässä tilanteessa. Tulot ovat huomattavasti pienemmät kuin menot. Ennusteet vakuuttavat verotulojen pienenevän entisestään taloudellisen taantuman johdosta. Jo hyvinä aikoina Turku teki kymmenien miljoonien edestä alijäämäisiä vuosia.

Saman aikaisesti turkulaisten tarve laadukkaisiin palveluihin kasvaa. Jotkut menettävät työpaikkansa. Ikääntymisen tuomat palvelutarpeet lisääntyvät. Maahanmuuttajien integroiminen on vielä lapsen kengissään. Näiden työkykyiseksi kouluttamiseen pitäisi riittää paljon enemmän paukkuja.

Kuten Helsingissä, myös Turussa on yliedustus ikäihmisiä ja maahanmuuttajia verrattuna naapurikuntiin. Lapsiperheet muuttavat suurempien ja halvempien tonttien perässä lähikuntiin ja käyvät kahdella autolla Turussa töissä (raa'asti yleistäen). Uusia päiväkoteja ja kouluja rakennetaan yhä syrjemmäs sieltä, missä työpaikat sijaitsevat. Se ei ole erityisen kestävän kehityksen mukaista kaupunkisuunnittelua ja ilmiön taustat löytyvät tietenkin Turun kaupungin omasta takavuosikymmenten päätöksenteosta. Siitä huolimatta asiaan pitäisi saada korjaus. Jotta Turku voisi maksaa mm. seudun työpaikat, kulttuuri ja koulutuspalvelut, tarvitaan uusi tapa jakaa tuloja.

Saman aikaisesti Turku yrittää saada talouttaan tasapainoon. Keinovalikoimaa tarvitaan laajasti. Yksi ikävimpiä keinoja on nykyisen palveluverkon tarkistaminen. Se on luotu kultaisella 1970-luvulla silloisten väestökehityslinjojen pohjalta. Se ei monin paikoin vastaa enää tarvetta. Keskittämällä voitaisiin taata taloudellisuuden ohella laatu. Tunnetekijät estävät kuitenkin järkevät päätökset, kuten kävi viimeisessä kouluverkkoselvityksessä Kokoomukselle.

Opetustoimi on tehnyt sinänsä hyvää työtä Timo Jalosen ja Henry Toivarin johdolla saadakseen sektorin talouden kuntoon. Nyt on aika korjata hedelmiä ja panostaa oppilashuoltoon tulevien vuosikymmenten paremmat elämänvalmiudet saavien oppilaiden ja sosiaalitoimen säästöjen nimissä. Toki eräitä järkeistyksiä verkkoon tarvitaan lisää.

Edellisten sukupolvien päätöksenteossa oli varmasti mukava olla mukana. Satraapit päättivät vain, mihin paikkoihin sijoitetaan mikäkin uusi palvelu. Nykyisten päättäjien ikävä mutta välttämätön velvollisuus on karsia verkko uudelleen realistiset tarvevaatimukset täyttäväksi. Näin minun sukupolveni ja minua nuoremmat pääsevät päätöksentekoon puhtaalta pöydältä, eikä useiden sukupolvien luomuksia purkamaan. Päätökset ovat siinä määrin ikäviä, ettei kukaan niitä erityisesti halua tehdä, mutta valitettavasti on pakko.

Kasvun rajat on monin paikoin saavutettu. Uusia nykyiset asuinvaatimukset täyttäviä alueita syntyy, mutta monet palvelut puuttuvat. Siellä missä on pikkulapsia, tarvittaisiin päiväkotia. Siellä, missä on lapsia, tarvittaisiin kouluja. Sitä vanhemmat voivat liikkua pitempiäkin matkoja, kunhan tarjolla olevat palvelut ovat laadukkaita. Se taas vaatii toimivaa joukkoliikennettä ja tiivistä yhdyskuntarakennetta.

Kun palveluverkot on tarkistettu, on syytä käydä hallinnon kimppuun. Turhat projektit ja konsultit tulee hylätä ensi tilassa. Koko hallinnon rakenteita pitää uskaltaa tarkastella ennakkoluulottomasti kuntarajoista lähtien aina pienimpien virastojen toimintatapoihin. Palvelujen laadun valvontaa on tehostettava ja hintakontrollia on tiukennettava. Jos maksamme ulkopuoliselle ylihintaa, on palvelu tuotettava omana työnä. Jos oma työ on ylihintaista, on rinnalle saatava tervehdyttävää kilpailua. Kaikille aloille tosin kilpailu ei sovi.

Kun palvelut ja rakenteet on käyty läpi, voimme harkita myös verojen ja taksojen korotuksia. Kyllä näistä vuosista voidaan selvitä, mutta se vaatii valmiutta ikäviinkin päätöksiin. Siksi esimerkiksi Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Keskustan kannattaisi tarkistaa toimintatapojaan. Mitä haluamme tuleville turkulaisille jättää?

Vuoden vaihduttua

2009-01-07T22:48:00.000-08:00

Huh, olipa loppuvuosi. Sen aikana synnytettiin Turkuun uusi ryhmien välinen sopimus ja jaettiin luottamustehtäviä seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Perustrendi on se, että kukaan ei ole tyytyväinen. Nähtäväksi jää, tuoko uusi erilainen sopu edes kaupungin talouteen tasapainon. Ennusteet verokertymästä ja toisaalta menojen kasvun jatkumisesta eivät tue tätä toivetta. Ja sopimuksen keinot jättävät liikaa vielä avoimeksi. Ikäviä päätöksiä ei yleensä kukaan halua kauden mittaan tehdä, muistellaanpa vaikka viime kaudelta eräiden puolueiden "vastuullista" käyttäytymistä kouluverkkoasiassa.

Yksi harmillinen ilmentymä talousahdingon kasvaessa on keskustelu Turun kulttuuripalveluista. Martin ja Mikaelin kirjastojen lakkauttamispäätös herättää voimakkaita tunteita vastaan, minkä toki ymmärrän hyvin. Oman alueen lähikirjasto on tärkeä palvelu etenkin huonommin liikkuville vanhuksille ja lapsiperheille. Ja kaikkien ulottuvilla oleva sivistys on arvo sinänsä.

Taas päivitellään, kuinka julkeaa tulevalta kulttuuripääkaupungilta on sulkea kulttuurilaitoksia. Tämä taas on mielestäni hieman ahdasta tulkintaa kulttuurin olemuksesta. Onko se seiniä ja vanhojen rakenteiden ylläpitämistä? Olisiko uusi upea pääkirjasto pitänyt jättää rakentamatta ja vanha pääkirjasto remontoimatta? Nimittäin jo sitä päätettäessä oli selvää, että ylläpitoresursseja (sisältää palkat ja materiaalit) tullaan siirtämään kahdesta keskustan muusta lähikirjastosta.

Turku tarvitsee mielestäni erityisesti uutta kulttuuria. Toisaalta uusia kulttuurin ilmenemismuotoja siellä missä ihmiset ovat. Vuoden 2011 on siis näyttävä arkipäivässä ja jäätävä rakenteisiin. Toisaalta tarvitaan uutta toimintakulttuuria: ikävätkin päätökset on uskallettava viedä läpi, mikäli ne ovat perusteltuja. Poukkoileva päätöksenteko ei ole hyvää kulttuuria.

Martinmäen asukkaana koen tuskaa Martin sivukirjaston lakkauttamisesta, mutta koetan ajatella positiivisesti: Uusi pääkirjasto on sen arvoinen. Tasapainoinen talous taas mahdollistaisi uudenlaistenkin kulttuurin muotojen ylläpidon ja laajemman materiaalitarjonnan jäljelle jääviin kirjastoihin. Taloudellisesti vakaa kaupunki pystyy paremmin pitämään huolta asukkaistaan, kuin se, joka kynsin hampain pitää kiinni vanhoista seinistä ja rakenteista.

Ja lopuksi varoituksen sana: Ikävät päätökset eivät tule jäämään tähän.

Turun museot maksuttomiksi

2008-11-06T23:00:00.000-08:00

Sdp kokoontui heti huonosti menneiden kunnallisvaalien jälkeen pohtimaan omia Turun budjettitavoitteitaan vuodelle 2009. Päällimmäisenä silmiin pisti, että talous näyttäisi edelleen olevan suuremmoisen epätasapainoinen, eikä kaupungin johdon esitykseen sisältynyt mitään tasapainoehdotuksia. Se, että kaupunginjohtaja sanoo lehtimiehille, että budjetti tähtää tasapainotukseen, ei sinänsä ole tasapainottamistoimenpide. Parempia esityksi kallispalkkaisilta ihmisiltä kaivataan edelleen.

Sdp teki muutamia muutosesityksiä, jotka eivät myöskään ratkaise tulopuolta, mutta edesauttavat parempaa lopputulosta. Sdp ilmoitti heti olevansa valmis Forum Marinumin lisärakennuksen lykkäämiseen tulevaisuuteen, mistä saadaan 300.000 euron säästö.

Puolueen valtakunnallisessa ja Reilun Turun ohjelmassa luvattiin parempia terveyskeskuspalveluja. Tähän pyritään kahden seuraavan vuoden aikana palvelujen kehittämisohjelmalla. Vuodelle 2009 Sdp esittää ja muut sopimusryhmät kannattavat 130.000€ määrärahalisäystä terveyskeskusten henkilökuntalisäykseen. Toimenpiteen pitäisi tuoda 1.000.000€ säästöt sairaanhoitopiirin momentilta, kun asiakkaita on nyt hoidettu väärällä ja huomattavasti kalliimmalla paikalla.

Sdp vaati myös 80.000€ ennaltaehkäisevään lastensuojeluun kahden sosiaalityöntekijän palkkakuluihin. Tässä kohtaa katsottiin, että Kaste-projektin muodossa valtion osoittamat miljoonat saavat riittää.

Sdp:n tavoitteena on myös turvata kulttuuritoimen valtionosuudet täysimääräisenä, mikä luonnollisesti oli muidenkin ryhmien tavoitteena ja asia hoidetaankin kuntoon.

Kulttuuritoimeen osoitettiin Sdp:n esityksestä 170.000€ lisää rahaa ja tarkoituksena on kokeilla Käsityöläismuseon, Wäinö Aaltosen museon, Apteekkimuseon, Biologisen museon ja Kuralan kylämäen maksuttomuutta puoli vuotta vuonna 2009.

Esityksellä on nähdäkseni monta hyvää tarkoitusta: Esityksellä lisätään muutaman vähemmän tunnetun turkulaismuseon tunnettuutta ja kävijämääriä (Turun linna puuttuu listasta), edistetään matkailuelinkeinoja, lapsiperheet saavat maksuttoman lisäpalvelun esim. Kylämäen eläimiä katsomaan ja ennen kaikkea koulujen kevätretket voidaan hoitaa pienemmin rahoin, joten päätöksestä hyötyy myös opetustoimi. Toivottavasti kulttuurilautakunta ottaa huomioon nämä seikat pohtiessaan kokeilun ajankohtaa. Matkailun edistämisen kannalta mielestäni ei maksuttomuutta kannata kokeilla niinkään kesällä, jolloin hotellit ovat muutenkin täynnä. Toisaalta kokeilun tulisi hyödyntää turkulaisia koululaisryhmiä nimenomaan kevätretkiaikaan.

Lisäksi sopimusryhmät Kokoomus, Sdp, Vihreät, Rkp ja Kd päättivät esittää 200.000€ opetustoimeen ennaltaehkäisevään työhön ja oppikirjoihin sekä turvata joukkoliikenteen lippujen hinnat ja palvelutason vuonna 2009. Opetuspuolella on mielestäni tärkeää, että lisäys ei kohdennu seiniin, vaan apua tarvitsevien oppilaiden parempaan palvelemiseen. Jälkimmäinen edellyttää valtiovallalta aikamoista panostusta, mitä jäämme innolla odottamaan.

Tiiviisti ympäristön ja talouden nimissä

2008-11-02T02:20:00.001-08:00

Kuntavaalien alla suurin poru syntyy usein oman asuinalueen muutossuunnitelmista. Valtuustoon voi hyvin päästä vastustamalla jotakin omalle alueelle tulossa olevaa täydennysrakentamista tai uutta laitosta. Vielä en ole selvittänyt itselleni, onko Turun ensi vuonna aloittavassa valtuustossa tällaisia toimijoita. Usein poru on ainakin osittain aiheellinen, mutta turhan usein kyse on ns. NIMBY-ilmiöstä, eli "not in my back yard".

Turku on 1970-luvun "Turun tauti"- vuosien seurauksena aika lailla hajalleen rakennettu. Hieman raflaavasti sanottuna kussakin lähiössä kukin rakennusliike sai puuhata mitä huvitti millä laadulla huvitti. Positiivisena seurauksena olemme saaneet useita mukavia vihervyöhykkeitä lähiöiden väliin.

Turun seutu kasvaa edelleen ja Turkuunkin rakennetaan jatkuvasti lisää uusia asuntoja, mikä ei kuitenkaan valitettavasti näy asukasluvun lisääntymisenä. Turussa työssä käyvät ihmiset muuttavat naapurikuntiin, mikä ei ole Turun elinkeinopolitiikan kannalta mielekästä. Miksi laitamme köyhien asukkaidemme verovaroja miljoonatolkulla naapurikuntien asukkaiden työllistämiseen? Lisäksi ongelmana on epäjohdonmukainen yhdyskuntarakennesuunnittelu, kun jokainen kunta kaavoittaa vain oman napansa ehdoilla, eikä luonnon ja seudun talouden parhaaksi. Onneksi kuntien yhteistyö tässä on tiivistynyt, mutta tuloksia saamme odotella vielä pitkään.

Ympäristöministeriö julkaisi 17. lokakuuta Kuntatalous ja yhdyskuntarakenne -selvityksen. Sen mukaan hajarakentaminen tulee 30 vuoden aikana jopa 5000 euroa kalliimmaksi asukasta kohti kuin täydennysrakentaminen. Tämän voi uskoa.

Mutta vielä merkittävämpänä pidän palvelujen ja joukkoliikenteen turvaamista asuinalueiden tuntumassa. Kannattaako rakentaa kaukometsiin, kun vanhojen asuinalueiden kupeessa kaikki on jo valmiina ja itse asiassa lakkautus/siirtouhan alla? Miksi haluamme edistää yksityisautoilun lisääntymistä vastustamalla suurinta osaa täydennysrakentamisista.

Me emme pärjää ilmastonmuutoksen kanssa, ellemme saa ihmisiä, palveluita ja työpaikkoja mahdollisimman nopeasti samalle alueelle. Kaikkein älyttömintä tämän haasteen kannalta on myöntää verovähennyksiä niille, jotka käyvät päivittäin korvesta toisella paikkakunnalla töissä. Sen sijaan pitäisi tukea nykyistä enemmän joukkoliikennettä, jotta lippujen hinnat saataisiin kohtuullisiksi. Puistojen nurkkia on annettava entistä enemmän täydennysrakentamisen käyttöön. Mutta alueiden viihtyisyydestäkin on pidettävä kiinni - puistojakin on jäätävä ja ne on pidettävä hyvässä kunnossa. Jokaisen on jatkossa annettava periksi omasta mukavuudestaan, etenkin kun näyttää siltä, että monien puistojen käyttö lisääntyy vasta kun ne ovat rakentamisuhan alla. Toivon, että vihreiden kannatuksen lisääntyminen helpottaa täydennysrakentamista ja kuntien liittymistä yhteen myös Turun seudulla.

Voima hiipui

2008-10-27T01:48:00.000-07:00

Sdp on toiminut markkinavoimien kontrollina ja sosiaalisena omanatuntona viimeiset kaudet ja pystynyt paljoon. Kokoomusjohtoiseen tuhlailuun ja keskushallinnon paisuttamiseen on pyritty puuttumaan.

Turkulaiset äänestivät Kokoomuksen ylivoimaiseksi ykköseksi. Minun nähdäkseni se on lupalappu vuokrataloyhtiöiden myynnille ja palveluiden ulkoistamiselle. Viesti on selkeä. Harmi vain, että kyseessä on ideologinen tuki kansainvälisille pörssiyhtiöille, mutta kaupungin talousongelmat eivät siitä oikene. Tosin kukaan ei taida juuri nyt olla ostopuuhissakaan.

Sdp ei ole enää vuodenvaihteen jälkeen toinen selkeä voimapuolue Turussa. Kokoomus vie ja muut vikisevät. Se on kansan tahto ja sen mukaan edetään.

Sukuni naiset

2008-10-18T10:43:00.001-07:00

Minulta usein kysytään, miksi nuori suht pärjäävä mies on valinnut puoleekseen Sdp:n. Perustelen valintaa arvomaailmalla, mutta sitten kun satun jaksamaan, kerron tarkemmin taustastani. Kertaanpa sen nytkin.

Kutsuin äitini äitiä mummiksi. Hän asui pääosan elämästään Etelä-Karjalassa Joutsenossa, vaikka kävikin syntymässä Seikolla turkuiseen porvariperheeseen vuonna 1920. Vankilaperheen jäsenenä mummi muutti Konnunsuolle uutta varavankilaa perustamaan 1930-luvun alussa. Hän oli lottana talvisodassa 1939-40, mutta jatkosodan vuosina rakastui kirvesmies Raaskaan.

Sodan aikana ja sen jälkeen perhe kasvoi ja oma äitini syntyi vuonna 1948. Mummi valitsi luokkayhteiskunnan vallitessa rakkauden syntymäänsä perustuvan aseman sijasta. Hän liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen vaaran vuosina ja oli kuolemaansa 2001 omien sanojensa mukaan "tannerilainen sosialidemokraatti". Asetelma kommunismia vastaan oli yhtä merkitsevä kuin uusi aate sosialistina.

Sodan jälkeisinä vuosina kaikesta oli puute. Mummi kävi useissa töissä lapion varresta paikallislehden toimittajaksi ennen kuin sai eläkevirkansa Konnunsuon keskusvankilan keittiömestarina. Äiti muutti 1960-luvulla miehen perässä Turkuun ja sai nykyisen työpaikkansa Turun kaupunginteatterin puvustajana vuonna 1967. Minä synnyin vuonna 1977 huomattavasti tasa-arvoisempaan maailmaan. Äiti oli silloin jo eronnut ensimmäisestä miehestään.

1980-luku oli yhteiskunnallemme taloudellisen menestyksen vuosikymmen. Kaupungin palvelut paisuivat. Mummi jäi eläkkeelle ja muutti Turkuun. Me muutimme äitin kanssa samaan omakotitaloon mummin kanssa. Äiti kasvatti minua pienellä kaupungin palkalla ja mummi auttoi pienestä eläkkeestään. Sain ennen kaikkea perheeni aikaa ja rakkautta.

Menin vuonna 1984 Martin kouluun ja olin kuin kuka tahansa lapsi, vaikka äitini oli pienituloinen yksinhuoltaja. Muistan kuinka äitiä itketti aina muutama päivä ennen palkkapäivää. Kirjoitin itseni ylioppilaaksi ja myöhemmin filosofian maisteriksi. Sosialidemokraattisessa Suomessa tämä oli mahdollista ja suorastaan helppoa. Toki se edellytti myös älykästä äitiä ja isoäitiä. Oleellista on mahdollisuuksien tasa-arvo. Koen, että se on sosialidemokraattinen projekti. Ja erittäin onnistunut sellainen.

Näemme jatkuvasti apua tarvitsevia lapsia, aikuisia ja vanhuksia. Maailma ei ole vielä valmis. Sosiaalinen eriarvoistuminen periytyy ja asian korjaaminen vaikuttaa haasteelliselta. Mutta kukaan ei ole enää syntyjään tuomittu alemman luokan jäseneksi. Tavoitteenani on pitää huoli, että tulevatkin sukupolvet voivat nauttia laadukkaasta maksuttomasta koulutuksesta ja muista palveluista ja elää hyvän tasapainoisen elämän vaikka sattuisikin syntymään vähävaraiseen perheeseen.

Kuinka ympäristöä suojellaan?

2008-10-18T05:19:00.000-07:00

Hei hulinaa. Kunnallisvaalikiireet ovat vieneet kaiken liikennevän ajan. Tunnelma on suht positiivinen, joskin vaalijulisteita rikotaan enemmän kuin koskaan ja enteet talouden tulevaisuudesta heikkenevät jatkuvasti. Helpolle kaudelle en ole pyrkimässä.

Aika yleinen syy olla äänestämättä Raaskaa tai SDP:tä tuntuu olevan se, että vihreät ajavat paremmin ympäristön asiaa. Se on kyllä väite, josta pakkaan loukkaantumaan. Peilaan omaa ideologiaani usein historiaan ja tässäkin tapauksessa on syytä lähteä 1970-luvun alusta, jolloin Sdp laati ensimmäisen ympäristöohjelmansa. Sdp:n aloitteesta perustettiin myös mm. ympäristöministeriö.

Mutta viime aikojenkaan poliittiset päätökset eivät tue yleistä käsitystä vihreiden ympäristöosaamisesta. Lähinnä joukkoliikenteen rahalisäyksissä rintamamme ovat pitäneet yhtä. Ja siinäkin suhteessa Suomen hallitus on tuottanut pettymyksen myöntämällä huomattavasti kaavailtua pienemmän tuen suurten kaupunkien joukkoliikenteelle - vihreät mukana. Sen sijaan polttoaineen verotuksen yhteydessä myös joukkoliikenne ajettiin kaiken muun liikenteen tavoin ahdinkoon. Veropäätöksin hallitus päätti tukea myös mm. citymaastureiden ostamista.

Turussa minua nyppii parikin asiaa. Toinen on taannoinen päätös olla keskittämättä jätehuollon kilpailutusta, missä vihreiden ryhmä hajosi. Osa vihreistä oli sitä mieltä, että voidaan jatkaa nykymeinikiä siten, että eri firmojen rekat pörräävät vähän väliä eri puolilla kaupunkia sen sijaan että päätöksellä olisi ajettu päästöt huomattavasti alhaisemmiksi. Samalla jätehuollon kustannukset ajettiin huomattavan korkeiksi, esim. Tampereen hinnat ovat paljon halvemmat kyseisen kilpailutuspäätöksen takia.

Entäpä jätteiden loppusijoitus? Lounais-Suomen Ympäristökeskuksen tuella saatiin kaadettua uuden jätteenpolttolaitoksen rakentaminen. Vasemmistoliitto ja Vihreät saivat "ympäristötietoisen" tahtonsa läpi. Ei tehdäkään jätteistä energiaa vaan rahdataan ne vaikkapa Saksaan!

Enkä minä ymmärrä tiiviin kaupunkirakentamisen vastustamistakaan, mihin mainitut kaksi puoluetta usein mielellään syyllistyvät. Jos haluamma vähentää päästöjä, on meidän sijoitettava ihmiset, palvelut ja työpaikat mahdollisimman lähelle toisiaan. Jonkun idylli saattaa kärsiä (vaikkapa Raunistulassa), mutta puhtaamman ympäristön ja Itämeren takia pitää joskus tehdä uhrauksia.

Toki kyseisillä puolueilla on paljon oikeanlaisiakin näkemyksiä ympäristön suojelemisesta, mutta ei pidä asettaa puolueita vastakkain tässä asiassa, koska kukaan ei ole syytön. Sdp antoi lamavuosina periksi muutamista ympäristötavoitteistaan ihmisten hädän edelle, enkä osaa siitä oikein moittiakaan. Ne periksiannot on kuitenkin jo otettu takaisin.

Myynneilläkö säästöjä?

2008-09-26T22:46:00.000-07:00

Näiden kunnallisvaalien keskeisin kysymys on (tai ainakin pitäisi olla) miten saamme kaupunkimme erittäin huolestuttavan taloustilanteen korjattaua ilman että peruspalveluiden määrä tai laatu laskee.

Kaupunginjohtaja Armas Lahoniityn (sd) jäädessä eläkkeelle kassavarannot olivat jo hupenemaan päin ja oli selvästi nähtävissä, että taloustilanne vaatii korjausliikettä. Tilalle palkattiin Seinäjoen kaupunginjohtajana näyttöjä antanut Kuntaliiton varapuheenjohtaja Mikko Pukkinen (kok.) jolta odotettiin suuria talouden tervehdyttämiseksi. Turun kaupungin alijäämä on monikertaistunut tämän palkkauksen jälkeen: hallinto on paisunut edelleen suurimman puolueen Kokoomuksen tuella, mutta säästöjäkään ei ole löytynyt. Osan syystä voimme ottaa sosialidemokraattien niskoille: vaatimuksestamme työvoimaa on lisätty ja vakinaistettu myös suorittavaan portaaseen lähinnä vanhustenhuoltoon. Näin olemme saaneet lääninhallituksen vähimmäisvaatimukset täytettyä.

No mitä uusi kaupunginjohtaja on tuonut tullessaan: Hän aloitti kautensa esittämällä, että valtuuston päätöksestä huolimatta Kristiinankatu 1:n kiinteistöä ei pidäkään myydä. Hieman myöhemmin hän on esittänyt mm. rakennettavaksi Turkuun ns. Hämähäkkitontille suurta musiikki- ja kongressitaloa hintaan 70 miljoonaa €. Eli menoja olisi kyllä tiedossa lisääkin.

Säästöpuolella kaupunginjohtajan johdolla valmisteltiin esitys, jonka säästövaikutusten laskettiin olevan 30 miljoonaa €. Esityksen keinoista hyväksyttiin heti noin puolet, eli tietohallinnon ja hankintojen keskittäminen. Sdp katsoi, että nämä toimenpiteen voidaan hyväksyä talouden tasapainottamiseksi.

Toinen puoli säästöistä perustui Turun vuokrataloyhtiöiden myymiseen, vanhustenpalveluja tuottavan Myllykoti Oy:n myymiseen, eräiden kaupungin teknisen sektorin liikelaitosten myymiseen sekä kaupungin tekstiilihuoltoyhtiön myymiseen. Myyntitulot rahastoistaisiin ja korkotuloilla rahoitettaisiin alijäämää. Kivalta kuullostaa? Jos ei oteta huomioon sitä, että tuhannet vuokrataloasukkaat ja kaupungin työntekijät saisivat käytännössä samalla potkun persauksiin tai ainakin joutuisivat elämään sen uhan alla. Tai sitä, että myynnit eivät tosiasiassa toisi minkään valtakunnan säästöjä, vaan päin vastoin.

Vuokrataloyhtiöille löytyisi toki ostajia ja myyntitulo olisi valtava. Miksi? No tietenkin siksi, että niistä on saatavissa suurenmoinen tuotto. Kun seuraa rahastomarkkinoiden tilannetta, on helppo oivaltaa kiinteistöbisneksen turvallisuus. Vuokratalot eivät rasita kaupungin taloutta millään tavalla. Tällä hetkellä vuokratalojen tuotolla korjataan fiksusti asuntoja sitä mukaa kun on tarvetta. Hätätapauksessa tuoton voisi kuitenkin tulouttaa myös kaupungille. Yksityisessä omistuksessa voidaan kuitenkin pitää varmana, että vuokria nostetaan ja lystin maksaja olisi Turun kaupungin sosiaalitoimi. Lopulta mitään säästöä ei synny, mutta omaisuus on mennyt.

Entäpä Myllykoti? Se tarjoaa esimerkiksi vanhusten pitkäaikaissairaanhoitoa noin 20 € halvemmalla per vuorokausi kuin yksityiset palveluntarjoajat keskimäärin. Kun puhutaan kymmenistä vuoteista ja 365 vuorokaudesta vuotta kohti, on helppo laskea, että myyntitulo olisi hetkessä valunut yksityisiin käsiin. Oleellista on, että 100 % kaupungin omistama palvelutalo ei pyri voittoon vaan laadukkaisiin palveluihin oikealla hinnalla. Myynnillä menettäisimme merkittävän verrokin markkinoilla, joissa kilpailua ei ole vielä riittävästi.

Sama pätee tekstiilihuoltoyhtiöön. Tampereen esimerkki kertoo, että palvelun hinta nousi heti tuntuvasti, joten myynti oli hetken ilo. Teknisen sektorin puolella jo nyt ostetaan liikaa kalliita palveluita aloilla, joissa työt kannattaisi tehdä omana työnä.

Esitykset eivät siis perustu taloudelliseen järkeen. Mistä on kyse? Nähdäkseni kyse on ideologisesta ohjelmasta, jossa halutaan voittoa yksityisiin taskuihin. Onhan kaupunginjohtajan oltava poliittinen henkilö, koska hän on poliittisella paikalla Kuntaliiton hallituksessa Kokoomuksen mandaatilla. Kokoomus on ilmoittanut tukevansa tehtyjä esityksiä. Näissä vaaleissa ratkaistaan, millä arvoilla kaupungin omaisuutta jatkossa hallitaan - vai hallitaanko!

Nuorisotalo on nuorisotalo

2008-09-10T09:20:00.000-07:00

Muutama päivä sitten uutisoitiin Turun nuorisotoimen harkitsevan Varissuon nykyisen nuorisotalon sulkemista ja uuden avaamista Varissuon kirjaston yhteydessä. Turun kaupungissa haetaan säästöjä kiinteistöistä luopumalla ja palvelusektorin tiloissa se usein on helpointa. Ehdotus kuullostaakin ensi hätään kelvolliselta.

Olin nuorisolautakunnan puheenjohtaja silloin kun Varissuon silloisesta nuorisotalosta annettiin siivu kansainväliselle koululle. Silloiseen käyttöön nähden koko talo oli liian suuri ja suurimpia käyttäjäryhmiä olivat eläkeläisjärjestöt (missä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta ne eivät olleet meidän hallintokuntamme ydintoimintoja, ja rahasta oli silloinkin kova pula). Sen jälkeen alueelle on avattu Majanummen koululle yhdistysten talo, mistä eläkeläisjärjestöt ovat paikkansa löytäneet.

Vieläkö nuorison on annettava periksi? Nuorisotalo on nuorten oma paikka, eikä kirjaston nurkkaus. Etenkin Varissuolla, jossa lapsia ja nuoria on verrattain paljon, etnisiä ryhmiä on useita ja nuoret vaativat runsaasti osaavaa aikuista tukea, nuokkarin merkitys on suuri. Olisiko kirjaston hyyryläiseksi siirtyminen edullista nuorille? Olisiko rahallinen säästö merkittävämpi kuin menetteävät olosuhteet? Varissuon nuorisotalo on nuorisotoimen tärkeimpiä yksiköitä, missä palvelun laatu ei saa kärsiä, ja sehän kärsii, kun asetetaan rajoituksia oman tilan käytölle
Mielestäni kirjastossa on myös otettava kirjaston muut käyttäjät huomioon ja melutaso on pidettävä alhaalla.

Nuorisotoimi on tehnyt Turussa suhteessa eniten säästöjä kiinteistöjen käytön suhteen. Se olisi huomioitava laadituissa kiinteistöjen vähentämissuunnitelmissa. Kun nuorisotoimi siirtyi Vimmaan, Palatsin vanha kiinteistö jäi tyhjilleen ja rasittaa kaupungin taloutta siellä edelleenkin. Myykäämme ensin nykyiset turhat kiinteistöt ja jätetään Varissuon nuokkari täyttämään omaa tärkeää tehtäväänsä nykyisellä paikallaan.

Yhdistystoiminnan uusia tuulia

2008-08-27T09:18:00.000-07:00

Suomen sanotaan olevan yhdistystoiminnan luvattu maa. Samalla kuulemme uutisia lukuisten yhdistysten ja nuorisojärjestöjen laskevista jäsenmääristä ja aktiivisuudesta. Jo pitkään minustakin on näytänyt siltä, että etenkin nuorisojärjestöt partiosta lähtien kärsivät uusien jäsenten vähyydestä. 1970-luvulla järjestötoiminta vei ihmisten vapaa-ajasta karhunosan. Nytkin vapaa-aika on täynnä toimintaa, mutta yhä enemmän erikoistutaan jo pienestä pitäen johonkin urheilulajiin tai musiikki-instrumenttiin. Vapaa-ajasta kilpailee myös vapaa-aika - siis oleskelu perhepiirissä. Enkä moiti mitään mainituista korvikkeista.

Vanhat yhdistykset jatkavat mutta vaikka jonkun verran tulee uusia toimijoita, ei se riitä korvaamaan luonnollista poistumaa. Voi ajatella, että monet yhdistykset ovat olleet poikkeuksellisen suuria ja nyt normalisoituvat kokonsa puolesta. Toisaalta rinnalle tulee koko ajan uusia aktiivisia yhdistyksiä. Eli näyttää siltä, että Suomi on edelleenkin yhdistysten luvattu maa, mutta yhä monisäikeisempi ja sirpaleisempi.

Kävin tutustumassa yhteen suhteellisen uuteen yhdistykseen, Turun seudun nivelyhdistykseen Aninkaistenkadulla. Yhdistys tarjoaa apua, kerhotoimintaa ja tukea niveltautiasioissa. Esimerkiksi anoppini, joka sai kesällä polven tekonivelen, liittyi yhdistykseen ja hän on kehunut saaneensa yhdistykseltä paljon hyödyllistä tietoa ja tukea. Jäsenmäärä ylitti nopeassa tahdissa 1000 rajapyykin.

Kuten monella muullakin vasta-alkaneella yhdistyksellä, nivelyhdistykselläkin innon ja jäsenmäärän sijaan ongelmana on käyttövarat. Se peittoaa toiminnallaan monet perinteikkäät yhdistykset, mutta uutena yhdistyksenä sen on vaikeampi päästä kaupungin vakiintuneiden avustuksensaajien joukkoon, onhan vanhoille tutuillekin tarjolla lähinnä kurjuutta. Ilman aktiivisia vapaaehtoisia toimihenkilöitä yhdistys olisi jo lakannut toimimasta. Mistä apu?

Turun kaupungin olisi syytä löytää tulevalla vaalikaudella riittävät keinot turvatakseen vapaaehtoisen yhdistystoiminnan uudet muodot. Toiminta ei saa jäädä kiinni yksittäisten toimijoiden jaksamisesta. Siinä määrin tämän kaltaiset säästävät panostuksia yhteiskunnalta. Tilanne on vaikea, kun kaupunki on talousvaikeuksissa ja vanhatkin yhdistykset tarvitsevat tukensa. Hyvällä tahdolla tilanne varmasti kuitenkin ratkeaa.

Tuttu ja turvallinen?

2008-08-26T05:04:00.000-07:00

Turun Sanomat uutisoi tänään 26.8.2008 kunnallisvaaliasetelmista. Jo aikaisemmin lehti esitteli Kokoomuksen ehdokaslistaa kertoen mm. että "lähes puolet ehdokkaista on uusia". Sdp:n osalta lehti totesi puolueettomaan tyyliinsä, että Sdp:n lista on kuten puheenjohtajansa Seppo Lehtisen slogan "tuttu ja turvallinen". Olen kohtuullisen pahoillani luodusta vastakkainasettelusta. En siksi, että tuttuudessa ja turvallisuudessa olisi jotakin pahaa, vaan siksi, että olemme osittain pakon edessä ja osin tietoisesti hakeneet hallittua muutosta ryhmään ja uusia kasvoja.

Sdp:n listalla on 52 uutta ehdokasta vuoden 2004 vaaleihin nähden. En ole matemaattisesti kyvykäs, mutta minun käsitykseni mukaan 52 on yli puolet sadasta. Turun Sanomien mukaan lista on siis tuttu ja turvallinen mutta Kokoomuksen lista on uudistunut. Millä logiikalla? Sdp:n ehdokkaista 18 on 30-vuotiaita tai sitä nuorempia. Mutta varsinainen uutinen mielestäni on suuri määrä aiemmin kadoksissa olleita kolmi- ja nelikymppisiä.

Viittaako turvallisuuteen se, että Sdp:stä on luopumassa kuusi suosittua valtuutettua Pertti ja Kirsti Paasio suurimpina ääniharavoina? Minusta tilanne on suorastaan kihelmöivä. Pystyvätkö uudet haastajat pitämään luopujien äänet? Ketkä nousevat vapautuneille paikoille? Kokoomuksella on muuten luopujia huomattavasti vähemmän kuin Sdp:llä joten vaihtuvuus tullee olemaan vähäisempää ja ääniharavina vanhat tutut Ilkka Kanervan johdolla.

Haastajia, joilla on hyvät saumat, on sdp:n listalla paljon. Onnistuneella kampanjalla Sdp pystyy pitämään asemansa tai jopa nousemaan kaupungin valtapuolueeksi. Nyt on nähty viimeiset 12 vuotta, mihin on johtanut kokoomuksen hegemonia. Yhteistyötä pitää jatkaa talouden tervehdyttämiseksi mutta aloite voisi olla välillä inhimillisissä mutta jämpteissä käsissä, eli Sdp:llä.

Voisiko Turun Sanomien lähestymistavalla olla joitain ideologisia tarkoitusperiä?

Omaishoitajan arki

2008-08-18T07:35:00.000-07:00

Eräs kunnallisvaaliehdokkaamme kävi tänään luonani. Hän kertoi, että kesä on mennyt 89-vuotiasta äitiä hoidellessa Uudessakaupungissa. Muut lapset asuvat vielä kauempana äidin sijoilta, mutta vuorovedoin häntä hoidetaan. Pää toimii, mutta siivous, kaupassakäynti ja sairauden jälkeinen kuntoutus vaativat apua. Itse toimimaan tottunut rouva purkaa tietysti turhautumistaan siihen lähimmäiseensä, joka eniten auttaa. Tinki on raskas, mutta arvokas.

Ehdokas kertoi aikovansa pyrkiä vaikuttamaan omaishoitajien aseman helpottamiseen ja kotisairaanhoidon palvelujen lisäämiseen, kun nyt on tutustunut omaishoitajan arkeen. Asian hyväksi on pitkään toiminut mm. Omaishoitajat ja läheiset -liitto, mutta kuntia ja muita rahoittajia tarvittaisiin hätiin.

Itse olen saanut hieman häivähdystä siitä, mitä se on. Anoppi muutti joku vuosi sitten Turkuun asuttuaan siihen saakka pääkaupunkiseudulla. Polvivaivat seurasivat mukana ja hän lähti jonottamaan keinoniveltä. Ylpeydellä voimme todeta, että operaatio, jota Helsingissä saisi jonottaa kolmekin vuotta, tuli täällä puolessa vuodessa. Kallis operaatio vaatisi vielä kotona tehtävää kuntoutusta ja jälkiseurantaa. Nykyisellään tämä on potilaan ja tämän läheisten aktiivisuuden varassa. Ilman kuntoutusta kallis operaatio on turhanpäiväinen ja se saadaan uusia.

Ei muuten tekisi mieli kokeilla: polvi irrotettiin ja sen tilalle laitettiin uusi muovinen. Anoppi kuunteli musiikkia siinä vieressä, kun nukutusta ei anneta komplikaatioiden pelossa. Sitten vaan hakasilla ja tikeillä kiinni. Sattuipa niinkin, että kipulääkepumppu oli ensimmäisen yön tukossa. Ja kyllä kuulemma sattuikin.

Olemme Annikan kanssa käyneet anopin urheaa kultaista noutajaa Akua lenkittämässä kolmasti päivässä. Kaupassa on tullut käytyä ja ruokaa tehtyä. Ei voi väittää, että kesäloman lopulla ja töiden juuri alettua urakka olisi kohtuuton, mutta työtahdin kiihtyessä asioiden sovittaminen käy yhä haasteellisemmaksi. Vaikka toki Akun kanssa ulkoilu on mukavaa vastapainoa toimistossa kökkimiselle.

Osaan jo aika hyvin eläytyä siihen, mitä se vaatisi, jos toinen olisi täysin armoillasi, eikä kyseessä olisi tilapäinen vaiva, vaan pysyvä hoitosuhde. Kiitos ja kumarrus niille, jotka niin tekevät. Tämä joukko ei tule pienenemään, vaan vanhusten kunnon kohetessa pikemminkin päin vastoin. Yhteiskunnan on kyettävä tavalla tai toisella vastaamaan tähän haasteeseen.

Verot laskee - kansa hurraa!

2008-08-08T00:55:00.000-07:00

En ole ekonomisti, enkä kansantaloustieteilijä. En siis osaa kirjoittaa merkittäviä analyyseja nykyisen veropolitiikan vahvuuksista ja heikkouksista. Etenkään vahvuuksista. Siksi tyydyn pieneen kansanmiehen pähkäilyyn.

Suomen tasavallan hallitus ilmoitti ylpeänä laskevansa tuloveroa tasaisesti tulotasosta piittaamatta. Ihmiset ovat hyväntuulisia. Onhan hallitus ensin ilmoittanut laskevansa ruuan arvonlisäveroa ja metsäomistuksistaankin köyhä kansamme saa nyt suuremman tuoton, kun verokarhu ei vie kaikkia tuohia.

Kärpän Unto kävi talolla ja kertoi eräiden eläkkeellä olevien tovereidensa iloinneen valtion tuloveron laskemisesta. Unto oli kysynyt tuttavaltaan kuinka paljon tämä tienaa. Kävi sitten ilmi, että itse asiassa riemuitsija saa niin pientä eläkettä, että hän ei edes maksa valtion veroa, vaan pelkkää kunnallisveroa. Eipä voi sitten alennuskaan olla järin merkittävä. Suurituloisille veroale sen sijaan on merkittävä.

Ruuan arvonlisäveron alentaminen on useiden asiantuntijoiden suulla todisteltu tehottomaksi keinoksi kuluttajan ja valtiontalouden kannalta. Se nyt vaan oli pakko tehdä, kun KePu oli sen maajusseille luvannut. Valtio menettää valtavat verotulot ja voiton käärivät maanviljelijät ja kauppiaat. On sekin yhdenlainen tulonsiirto. Kansaneläkkeen varassa elävä tahi opiskelija saa sen kuuluisan luun käteensä. Onneksi kaikki metsää omistavat opiskelijat saavat nyt paremman tuoton omistukselleen.

Saman aikaisesti luemme uutisista, että taksat nousevat. Viimeksi eilen kerrottiin, että televisiolupamaksu nousee 10 € kerralla. Lämmitys- ja polttoainekustannukset ovat jo nousseet aiemmin, joten aiemmat palkankorotukset syödään tehokkaasti.

Kun kunnallisveroja ja taksoja nostetaan, lähestytään tasaveromallia. Valtio antaa ja valtio ottaa. Kuntien on pakko nostaa maksuja, mutta valtio pienentää samassa suhteessa valtionapuja. Kierre on valmis. Kunnat joutuvat ahdinkoon, mutta suurituloiset ostavat palvelunsa yksityisiltä. Onhan selvä, että taksat (esim. televisiolupamaksu) ovat samat suurituloiselle perheelle kuin yksin elävälle eläkeläiselle tai opiskelijalle.

Kuntien talous kurjistuu ja palvelut sitä myöden. Rikkaat pärjäävät paremmin, köyhä kärsii pahiten. Valtio on porvarihallituksen aikana pistänyt edellisten hallitusten teettämän hyvän talouden hyödyttämään rikkaita suurin veronalennuksin. Ja kansa hurraa.

Mukavaa ajanvietettä historian harrastajalle

2008-07-28T01:34:00.001-07:00

Eilen pyhäehtoolla Caius Julius Caesar sai melkoisen määrän tikarinpistoja loistavassa tv-sarjassa Rooma. Se oli jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä ja jaksoin silti katsoa sen uudelleen. Yleensä en anna suurta arvoa tv-sarjoille, enkä etenkään niiden uusinnoille, mutta nyt oikein odotin seuraavia jaksoja.

Neloskanava on tuottanut Suomeen myös toista erinomaista historiallista tv-sarjaa Tudors, joka kuvaa Henrik VIII:n hovin elämää. Pelkään kovasti, että uutisoinnit koskien sarjan huonoja katsojalukuja johtavat sarjan hyllyttämiseen. Pitäisi päästä näkemään jokaisen vaimon vaiheet ja mallin mitoissa olevan pääosan esittäjän lihominen jälkipolville tuttuihin mittoihin.

Mikä näissä sarjoissa sitten viehättää? Onhan epookkileffoja ilmestynyt tasaisin väliajoin ja historiallisia sarjojakin ihan mukavasti. Ehkäpä nyt sarjojen dramaturgit ovat vihdoin päässeet ällöttävästä ihanteellisuudesta ja anakronismien viljelemisestä koskien jalosukuisten vaiheita. Luonnekuvaukset ja ajan tavan kuvaukset ovat aidon tuntuisia. Käsikirjoittajat ovat käyttäneet suurta luovuutta keksiessään sivujuonteita ja täydentäessään historiankirjoituksen jättämiä aukkoja, mutta nekin on tehty tyylillä. Eihän kukaan tiedä, mitä oikeasti tapahtui 1500-luvun alun Englannissa ja miten ihmiset ajattelivat. Saatikka sitten 2000 vuotta sitten Roomassa. Mutta luodut arvaukset ovat uskottavia.

Ns. jeesustelua on siis aika vähän. Orjien asema kuvataan oikein ja tunteet on sysätty nurkkaan. Senaattoriksi edennyt sotilas esitetään Roomassa poikkeavana hörhönä, koska hän oikeasti rakasti vaimoaan, eikä uittanut vehjettään joka paikassa. Henrikin vaimojen ja näiden lähisuvun motiivit ovat hieman epäilyttäviä. Uskonnon nimissä käytiin häikäilemätöntä valtapolitiikkaa ja Henrik kuvataan täysin megalomaanisena pojankloppina (mitä hän ilmeisesti olikin, mutta samalla menestynyt kuningas).

Jos nyt pitää hakemalla hakea asenteellisuutta, niin Tudorsin käsikirjoittaja pitää selvästi katolisia muita jalompina ja anglikaaneja pelkkinä valtaa tavoittelevina roistoina. Tosin katolisillakin on puutteensa, paavi eli yltäkylläisyydessä ja Rankan kuningas vaihtoi leiriä kuin sukkia, mutta ne puutteet ovat sittenkin vähäisempiä ja inhimillisempiä. Oma näkemykseni on, että tuona aikana yksikään uskontokunta ei ollut muita parempi - kaikki olivat yhtä sekularisoituneita ja vallantäyteisiä.

Tällaisia sarjoja toivon lisää. Kuvattaessa valtapoliittisia vaiheita ja hovin juonenkäänteitä ei unohdeta arjen ja rahvaan kuvausta, ajan asenteiden ja ilmiöiden kuvaamista, myös vaatteet ja ruokalajit, tavat ja uskomukset kuvataan hyvin realistisen tuntuisesti. Historia on usein fiktiota mielenkiintoisempaa (ainakin historian tutkijalle). Kiitos Neloselle hyvistä ohjelmavalinnoista.

Suomenkin historiassa riittäisi vaiheita sarjojen tarpeiksi. Harmi vain, että väkeä on niin vähän, ettei sarjan tekeminen vaikkapa Juhana-herttuan ja veljensä Eerikin taikka Sigismundin ja Kaarle-herttuan välisestä valtataistelusta taitaisi kannattaa. Toisaalta olihan Hovimäki hyvä yritys ja alku - vielä kun karsitaan kansainvälisten esimerkkien mukaan ylimääräistä ihanteellisuutta ja "jeesustelua", syntyy varmaan ihan hieno historiankuvaus Suomestakin.

On mukava tulla todistetusti luetuksi

2008-07-13T05:37:00.000-07:00

Kirjoitin kesäni ratoksi Kirjoittajavieras -kolumnin Turun Sanomiin mielestäni erittäin tärkeästä aiheesta palvelujen järjestämisen kannalta. Laitan sen tämän pienen kommentin perään.

Epäilin jo etukäteen, että erityisesti Betaniakodin kohtaloa koskeva osuus voi herättää sanomista. Toisaalta pelkäsin, ettei kirjoitus herätä mitään kenessäkään. Turhaan. Kirjoitus julkaistiin viime perjantaina 11.7.2008 ja heti lauantaina oli asiallinen joskin kipakka vastine Betaniakodin aiemmin omistaneen yhdistyksen edustajilta. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään, mutta herättää kylläkin ajatuksia asiasta. Nopeasta ja kiivaasta rektiosta tuli mieleen, että ehkä taustatyössä ei olisi pitänyt tyytyä pelkkiin muistikuviin aiheesta. Enkä minä tietenkään voi tietää lopettamisen todellista motiivia, kunhan provosoin. Toisaalta tuli mieleen vanha sananlasku koirasta, kalikasta ja älähdyksestä.

Vastineen kirjoittajat painottavat, että Betaniakodin lakkauttaminen tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä kaupungin kanssa. Olin siellä hieman minäkin. Minun muistikuvani mukaan kaupungille ilmoitettiin ystävällisesti, että toiminta lakkaa. Vanhuksille piti löytää uusi paikka. Kaikki eivät mahtuneet Iso-Heikkilään. Toivottavasti mahtuvat jatkossa. Osa laitettiin Portsakotiin, minne oli tarkoitus alun perin sijoittaa väärillä hoitopaikoilla olevia vanhuksia esimerkiksi TYKS:istä. Ei kai siinä muukaan auttanut vaikka hetki oli kaupungin kannalta eritäin huono. Avun tarvitsija on kuitenkin aina pääasia.

Meidän entinen naapuripariskuntamme muutti Betaniakotiin kolme vuotta sitten siinä uskossa, että se on heidän viimeinen muuttonsa. Ei kulunut kauan, kun tuli ilmoitus uudesta muutosta. Ei se nyt hirveän suunnitelmalliselta alasajolta mielestäni näyttänyt.

Ja tässä alkuperäinen kirjoitukseni:

Myllykodin myyminen olisi tuhlausta

Turun kaupungin taloudessa on kymmenien miljoonien vääristymä, jota on lähdetty oikaisemaan kaupunginjohtajan talousohjelmalla. Osa säästötoimenpiteistä on järkeviä, osa ei. Vuokrataloyhtiö Lehtolaakson myyntiehdotusta on kritisoitu, ja minäkin suhtaudun asiaan kielteisesti. Sellaiset myynnit ovat tyhmiä, jotka tulevat toisesta taskusta viemään vielä enemmän, kuin mitä myyntitulon rahastoitu tuotto olisi.

Niinikään vanhusten palvelutalo Myllykoti Oy:n myyminen olisi vikatikki. Ensinnäkin kaupunginjohtajan alkuperäisessä talousohjelmassa esittämä arvio hinnasta on liioiteltu. Korjausvelkaisesta Myllykodista ei voi saada kolmen, saatikka kymmenen miljoonan myyntituloa, kun uuden rakentaminen tulisi kuitenkin kannattavammaksi. Puoltatoista miljoonaakin voidaan pitää optimistisena arviona.

Myllykodin toiminta on Turun kaupungille tuiki tarpeellista. Vanhusten laitospaikkoja tarvitaan enemmän kuin mitä pystytään osoittamaan. Kaupungin tulisikin aloittaa välittömästi uuden vanhusten hoitolaitoksen rakentaminen eikä miettiä yhdenkään myymistä.

Myllykoti tarjoaa erittäin laadukkaita vanhusten hoiva- ja pitkäaikaissairaanhoidon palveluja. Palaute palvelun laadusta on positiivista. Myllykoti pystyy kilpailemaan työntekijöistä yhä kiristyvillä markkinoilla ottamalla työntekijöiden jaksamisen tosissaan huomioon.

Korkeasta laadusta huolimatta Myllykoti tarjoaa palvelujaan Turun kaupungille niin halvalla, että esimerkiksi pitkäaikaissairaanhoidon kilpailutuksessa vastaavaan hintaan pystyy vain Lähimmäispalveluyhdistyksen ylläpitämä Kotikunnas, joka myös on tunnettu laadusta. Kaikkien yksityisten voittoa tavoittelevien toimijoiden hinnat ovat reilusti korkeammat. Myynnistä koituvat tulot olisi alta aikayksikön tuhraantuneet korkeampiin hintoihin, ja erotus menisi suoraan uusien omistajien kukkaroon. Talon ostamisesta koitunut lasku tietysti kuoletettaisiin näillä korkeammilla hinnoilla.

Kaiken lisäksi Myllykoti 100% kaupungin omistamana osakeyhtiönä on luotettava yhteistyökumppani. Kaupunki tuskin menettelisi kuten yksityisen Betaniakodin tapauksessa meneteltiin. Omistaja päätti lakkauttaa Betaniakodin toiminnan ja jättää vanhukset kaupungin kontolle huomattuaan, että asuntoina sama kiinteistö tuottaa paremman voiton. Vanhukset eivät siis tuottaneet omistajalleen tarpeeksi, joten heidät laitettiin pihalle.

Kilpailua tulee hyödyntää sellaisilla alueilla joissa kilpailun voidaan todeta olevan rehellistä ja aitoa. Vanhustenpalvelujen osalta kaikki palveluntarjoajat tietävät, että kaupunki joutuu ostamaan kaiken minkä saa, joten hinnan suhteen ei ole mitään estoja. Siksi olisi tyhmää luopua oikean hintatason mittaavasta palveluntarjoajasta.

Hyvää Jussia!

2008-06-19T03:25:00.000-07:00

Minulla on kaksi lempijuhlaa. Vappuna vedän kovat kaulaan ja olen ylevällä mielellä koko suomalaisen työn juhlan. Perversioni on marssimusiikin kuunteleminen: TTY:n soittokunta saa minut hyvälle tuulelle. Ehkäpä sukupolvien vaihtuessa marssiminen ja soittaminenkin sujuvat taas yhtä aikaa.

Vuoden toinen kohokohta tulee melkein heti perään. Keskikesän juhla, Suomen lipun juhla eli Juhannus on minulle tunteikas tilaisuus, mutta eri tavalla kuin vappu. Juhannuksena rentoudutaan ja ollaan läheisten seurassa. Saunominen, syöminen, kaljoittelu ja pitkään nukkuminen kuuluvat onnistuneeseen jussiin. Tuhmia taikojakin voisi harkita, jos saunomiselta, syömiseltä, kaljoittelulta ja pitkään nukkumiselta kykenisi.

Myös meri kuuluu Juhannukseen. Rissasen Tuomas huolii perinteisen ystävällisesti minut ja nykyisin myös armaan vaimoni ristiksensä paatilleen. Perinne on jatkunut eräin keskeytyksin vuodesta 1994 lähtien (kyllä sitä tuntee itsensä jo vanhaksi ukoksi!). Olen käyttänyt Rissasen meriläisen useasti kivillä ja sotkenut alasalongin milloin milläkin, mutta onneksi tulee aina talvi aikaa unohtaa menneet. Seurueet ovat myös olleet monipuolisia ja poikkeuksetta upeita. Mahtavaa, että perinne jatkuu.

Vietin yhden Juhannuksen täällä Suomen kulttuurin kehdossa, pohjoismaiden Roomassa elikkä synnyinkaupungissani Turussa. Se oli hirveätä. Vuosi oli 1996 ja minä yritin lukea pääsykokeisiin. Mutta kun minä jäin kaupunkiin niin kostoksi Rissanen venekuntineen jäi myös. Se oli uhrautuvaa, mutta lukemisesta ei tietenkään tullut mitään. Kaupungissa oli kaksi baaria auki, niissä oli muutama hassu meidän lisäksemme ja kadut olivat muuten autiot. Minusta tuntuu että kaikki kaupunkiin jääneet kriminaalit tulivat minun kotiini jatkoille. Juhannuspäivä menikin sitten siivoillessa. Pääsin siitä huolimatta yliopistoon. Mutta samalla päätin, että se oli viimeinen juhannukseni kaupungissa.

Juhannuksen jälkeen lähdemme pörräämään ympäri saariston kauneimpia kohteita. Se kannattaa nyt kun polttoöljy on niin halpaa. Moikataan kun tavataan.

Tällaisin tarkoitusta vailla kirjoitetuin horinoin toivotan kaikille mukavaa Juhannusta ja rauhoittavaa kesää. Pitäkää vetskarit kiinni.

Hyvin meni turkulaisittain... ja muutenkin

2008-06-07T08:18:00.000-07:00

Sdp kokoontui erinäisten hälyjen saattelemana Hämeenlinnaan linjaamaan seuraavien vuosien politiikkaansa ja valitsemaan puolueelle kokonaan uutta johtoa. Tiedettiin, että Heinäluoma ja Feldt-Ranta jäisivät syrjään. Halukkaita paikoille oli todella runsaasti. Asetelma suosi osaavia turkulaisia. Etukäteen juntatuissa jutuissa kun turkulaiset harvemmin ovat päässeet juhlimaan.

Turun poliittinen yhteydenpito valtakunnantasolle on viime vuosina jäänyt kokoomuksen ja eräiden yksittäisten pienten puolueiden kellokkaiden harteille. On ollut Itälää ja Kanervaa, nyt uusina niminä mm. Wallin ja Niinistö. Sdp:n yhteydenpito on jäänyt muutamien seniori-taustavaikuttajien varaan.

Nyt tilanne muuttui kertaheitolla. Ari Korhonen Turun Halisista valittiin Sdp:n puoluesihteeriksi politiikan raskaimpaan sarjaan. Eipä käy kiistäminen, että suurimpina vaikuttajina pidetään kolmen suurimman puolueen puheenjohtajia ja puoluesihteereitä. Painoarvo kasvaa yleensä vielä hallituksessa oltaessa. Mutta myös suurten puolueiden varapuheenjohtajat ovat usein niissä pöydissä, missä päätöksiä tehdään. Ilkka Kantola huudettiin kätten taputuksin Sdp:n 1. varapuheenjohtajaksi. Onnittelut herroille hienosta suorituksesta! Asiaa hehkutti myös Turun Sanomat pääkirjoituksessaan nimenomaan Turun edunvalvonnan kannalta. Vaikka Sdp onkin oppositiossa, että villojakin tullaan odottamaan parin vuoden sisällä. Uskon, että valinnat näkyvät. Ja lupaan toimia sen edistämiseksi.

Mutta Turun ohella jättimenestyksestä nautti Sdp. Jutta Urpilainen on vielä kirjoittamaton lehti, mutta edellytykset on todelliseen kasvojenkohotukseen. Jutta on erinomainen keulakuva ja pelinrakentaja. He muodostavat Arin kanssa melkoisen tarmokkaan ja osaavan parivaljakon ja pari näyttää myös tuoreelta ja hyvältä.

Nyt vain pitää pitää kieli keskellä suuta, etteivät seniorikansalaiset ja SAK:n miljoonainen väki tunne itseään hyljityksi ja käännä meille selkäänsä. Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää. Niin ei saisi käydä.

Lukioiden paremmuus

2008-06-01T07:17:00.000-07:00

Juhlimme eilen vaimoni Annikan valmistujaisia. Onnea rakkaalle maisterittarilleni. Annikan ja minun sukua sekä muutama Annikan opiskelukaveri kokoontui mukaviin pihakekkereihin. Kiitos kaikille. Lakkiaisjuhlia ja muita valmistujaisia oli eilen aika lailla ja Turun yö oli täynnä juhlakansaa.

Eilen tuli myös kuluneeksi 12 vuotta omista lakkiaisjuhlistani. Valmistuin Luostarivuoren lukiosta, jonka sain tänään lukea kuuluvan Suomen viiden parhaimman lukion joukkoon. Turun Sanomat esitti uutisen yhteydessä hyvä nettikysymyksen: Onko mielestäsi oikein, että lukioita laitetaan paremmuusjärjestykseen?

Luostarivuoressa oli fiksuja oppilaita ja opettajia ja näköjään on nykyäänkin. Rehtori Luojola nimittäin huomautti lehdessä, että vaikka siellä on toki tehty paljon työtä, on paremmat tulokset helppoa perustella sillä, että sisäänpääsykeskiarvo on 8,7. Sama oli vuonna 1993. Tunsin itseni 8,7 keskiarvolla ihan pöljäksi, eli ei se nyt ihan oikein mennyt niinkään (ei siksi ettenkö aina silloin tällöin olisi hieman pöljäkin - näin ajattelin viimeksi tänä aamuna eilisen juhlimisen jälkimainingeissa).

Luostarivuoressa oli jonkin verran opettajia, jotka opettivat koko ajan tähtäimessään ylioppilaskirjoitukset. Jälkikäteen ajateltuna metodi oli huono - kielen opetuksen pitäisi tähdätä kielen oppimiseen ja siihen motivoimiseen. Toki Luostarivuoressa oli paljon sellaisiakin opettajia, parhaiten mieleen jäi historianopettaja Timo Joutsamo, joka motivoi minua niin hyvin, että sai minut hakeutumaan yliopistoon lukemaan historiaa.

Mielestäni lukioiden rankkaaminen paremmuusjärjestykseen ei edusta hyvää journalismia eikä edesauta hyvää, tasapuolista ja laadukasta opetustamme. Ei pitäisi väheksyä niiden lukioiden työtä, jotka tekevät pienemmillä keskiarvoilla sisään päässeiden parissa loistavaa työtä. Päin vastoin, ne pitäisi nostaa jalustalle eikä Luostarivuoria ja muita korkean kynnyksen lukioita. Kun Pernon lukiota lakkautettiin, huonoja kirjoitustuloksia ja huonoa tavoitettavuutta käytettiin yhtenä perusteena. Se on perusteista minusta kaikkein huonoin. Pernon lukiossa oli todennäköisesti kaikkein haasteellisinta ja toisaalta tuloksekkainta opetusta ja sen lakkauttaminen oli kyseiselle kaupunginosalle suuri harmin aihe ja imagotappio.

Jos rankkauksia on pakko tehdä, voitaisiin korkeintaan laskea, kuinka paljon oppilaiden keskiarvot nousevat opiskeluvuosien aikana.

Eläinhoitola ja julkisuus

2008-05-29T22:54:00.000-07:00

Minun on taas vaikea käsittää, millä tavalla Turusta on onnistuttu saamaan roisto asiassa, jossa se on pitkään ollut edelläkävijä. Eläinhoitola on tärkeä kohde, vaikka humanistina omassa arvojärjestyksessäni esim. lapset ja vanhukset menevätkin edelle. Kun olen lukenut sähköpostistani lukuisia vetoomuksia, käy niistä ilmi, että tyhmät Turun päättäjät haluavat lakkauttaa eläinhoitolan.

Olen yrittänyt turhaan etsiä yhtä päättäjää tai yhtä puoluetta, joka edes vihjaisi hieman siihen suuntaan, että haluaisi näin. Päin vastoin - ongelma halutaan ratkaista pikaisesti.

Vaikeutena on tietenkin raha. Vuonna 2004 tehdyssä hankesuunnitelmassa uusi eläinhoitola maksoi tietyn verran, niin on tunnettua, että rakennuskustannukset ovat nousseet noin 5 % vuosivauhtia. Lisäksi jossakin tuntemattomassa vaiheessa joku valmistelija on lisännyt suunniteltuihin 1000 neliön tiloihin 400 neliötä lisää, vaikka jopa Heidi Leyser on sanonut, että vaatimattomampikin riittäisi. Terveyslautakunta pyysi Turun talotoimea selvittämään, miten eläinhoitola saataisiin toteutettua nopeasti sille jo varatulla määrärahalla. Tämä selvitys on syytä tehdä, koska asiat on toteutettava niille varatuilla rahoilla ja satoja tarpeettomia neliöitä ei voi vain tupsahtaa jostakin.

Eli: rahat ovat olemassa, suunnitelma pitää vain palauttaa entiselleen. Poliitikot ovat yksimielisiä.

Toivon toki eläinhoitolan osalta pikaisempaa menettelyä kuin esim. Reilun kaupan kaupungin aseman tavoittelussa. Kaupunginvaltuusto päätti yksimielisesti Sdp:n ehdotuksesta marraskuussa 2007, että Turku tavoittelee reilun kaupan kaupungin asemaa ensimmäisenä Suomessa. Asia annettiin kaupunginjohtajan valmisteltavaksi. Asia tulee kaupunginhallitukseen päätettäväksi 2.6.2008. Neljän sivun esittelytekstiin ja mittaluokaltaan helppoon valmisteluun meni puoli vuotta!

Avain ekologisempaan liikenteeseen?

2008-05-27T08:13:00.000-07:00

Vietimme Annikan kanssa lomaviikon ikuisessa kaupungissa. Rooma on historianharrastajan paratiisi. Vanhaa kiveä oli toisen päällä ihan riittävästi. Valtava kulttuuriperintö ihastuttaa mutta samalla jopa hieman hengästyttää. Ehkäpä kauniiden vanhojen rakennusten kauneus erottuisi vielä paremmin, jos rinnalla olisi hieman uusimpiakin kerrostumia. Toisaalta yhtenäiset kokonaisuudet ovat korvaamattomia aarteita.

Mutta voi sitä ilmansaasteen määrää. Seinät olivat pölyn peitossa. Raitis ilma piti hakea syvältä puistoista. Missä selitys? Ainakin osatekijä oli henkilöautojen valtava määrä. Opas kertoi, että autoilu on rajoitettua vanhan kaupungin alueella. Ajolupia myönnetään n. 60 000, mutta parkkipaikkoja on vain noin 13 000. Autoja ja skoottereja pörräsi joka paikassa. Se ei oikein sopinut kulttuurikaupungin arvolle. Parkkihalleja ei voi rakentaa purkamatta talokaunottaria eikä parkkiluolia kaivaa ilman valtavia arkeologisia kaivauksia. Yksityisautoilun vähentäminen ei onnistu rajoituksilla, eivätkä metrot ja bussit tunnu vetävän enempää porukkaa. Metrolinjoja tarvittaisiin myös enemmän, mutta sitäkin kaivamista rajoittavat arkeologian ja suhmuraisen politiikan pelisäännöt.

Turkua sanotaan Suomen Roomaksi seitsemine kukkuloineen. Myös ikä ja kulttuuriperimä oikeuttavat vertaukseen. Vertailin mielessäni myös liikennejärjestelyjä. Kotikaupungissani Turussakin kasvava yksityisautoilu on ongelma. Mikä neuvoksi?

En keksi muuta tapaa, kuin lisätä kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen vetovoimaa. Vanhoissa kaupungeissa kapeat kadut asettavat omat rajoitteensa pyöräteiden lisäämiselle. On siis vähennetävä maanpäällistä pysäköintiä. Mitä sitten tapahtuu henkilöautoille? No ne ajavat kauemmas ostareihin, jossei parkkitilaa ole. Eivät ne lopeta ajamistaan. Siksi on rakennettava maanalaista parkkitilaa. Kyllä kaupungin suurin ostoskeskus on turvattava keskustaan parhaiden joukkoliikenneyhteyksien päähän. Näin pidetään joukkoliikenne elinvoimaisena ja kun sitä vielä terästetään joukkoliikennekaistoilla ym. järjestelyillä, alkaa kehitys pikku hiljaa ruokkia itseään. Loppujen lopuksi keskustasta saadaan ihmisten - ei autojen - keskusta.

Jos jätämme kaiken nykyiselleen, kuihtuu keskusta epäviihtyisyyteensä. Jos kiellämme henkilöautot kokonaan, saamme viihtyisämmän ympäristön, mutta keskustan vetovoima hiipuu ja kärsijänä on loppujen lopuksi ympäristö kun väki suuntaa ostareihin. Keskustan erinomaisuus joukkoliikenteen vaivattomimpana kohteena menettäisi merkitystään.

Roomassa malli ei ole yhtä helppo, kulttuuriperintöä on maaperässä monin verroin ja kadut ovat vielä ahtaampia kuin Turussa. Mutta kun kaivaukset etenevät, on samaa syytä tehdä sielläkin. Ja kaikissa kasvavan liikenteen keskuksissa. Pelissä on ainoa yhteinen ilmakehämme.

Uutta verta demariryhmään

2008-05-10T00:59:00.000-07:00

Alkuviikosta varmistui Turun sosialidemokraattien jäsenten tahto koskien kunnallisvaaliehdokkaita ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Tulos loi jälleen kerran uskoa uudistuvaan liikkeeseen. Kuten puoluekokousäänestyksessä, nytkin uudet kasvot ja erityisesti nuoret sellaiset menestyivät mainiosti. Uudistuminen tapahtuu kuitenkin hallitusti - myös konkareita jatkaa rinnalla.

Näyttää selvältä, että valtuustoryhmään tulee ainakin yksi uusi nimi - kansanedustaja Ilkka Kantolan menestys oli niin omaa luokkaansa. Oma menestykseni oli myös ilahduttavaa: sain seitsemänneksi eniten ääniä 114 ehdokkaan joukosta. Kiitos kaikille, jotka minuun luotitte. Myös Korhosen Ari ja Elon Piia menestyivät uusista naamoista mainiosti. Uskon erityisesti siihen, että hyvällä vaalityöllä Piia heilauttaa itsensä läpi - mainio eduskuntavaalitulos on pohjalla. Arin menestys liittynee puoluesihteerimenestykseen, mutta on hän muutenkin halislaisena perheenisänä ja näkyvänä puoluepamppuna oivallinen ehdokas.

Mainiota on myös se, että lyhyen ajan mukana olleita fiksuja nuoria tai hieman kokeneempiakin äänestettiin riittävästi: muiden muassa lakimies Petra Määttäsen, avainasiakaspäällikkö Kimmo Laatan, kätilö Päivi Pietarin, sairaanhoitaja Taina Leppäsen ja yrittäjä Mikko Alikorven nimet kannattaa painaa mieleen. Suurta ennakkoluulottomuutta jäsenkenttä osoitti myös äänestäessää kaksi nuorta maahanmuuttajamiestä, Ahmed Al Chibibin ja Arttu Efremovin ehdokaslistan kärkipäähän. Ahmedilla on kova vaikuttamisen palo ja valtavat verkostot. Arttu on 17-vuotias nuorisokulttuurin puolestapuhuja ja melkoisella varmuudella tulee olemaan Turun ellei koko Suomen nuorin kunnallisvaaliehdokas.

Mutta tuleehan niitä pettymyksiäkin, kun ehdokkaita on enemmän kuin paikkoja: Olisin suonut listalle mahtuvan mm. Turun albaaniyhteisön nokkamiehen, toimittaja Selim Selimin ja metalliliiton aktiivin, venäläisyhteisöaktiivin Viktor Germanin. Uskon, että kunnallistoimikunta huomio nämä nimet täydentäessään ehdokaslistaa. Myös OTL, lakimies Juha Turunen, kauppias Eija Nieminen, logistiikkakoordinaattori Kalle Leinonen, FK Päivi Salminen, toimitilavälittäjä Juho Viljanen, nuorisotyöntekijä Ana Kuusisto ja liikkeenharjoittaja Rauni Laine olisivat olleet mieluisia nimiä listalla, kuten monet muutkin. Tulee olemaan vaikeaa valikoida loistavasta joukosta muutamia "villillä kortilla" mukaan syksyn koetokseen.

Ongelma on tietenkin positiivinen - hankalampaa olisi jos halukkaita fiksuja turkulaisia ei olisi riittävästi. Tästä on hyvä jatkaa.

Harmaat hapset

2008-05-01T23:37:00.000-07:00

Suomalaisen työn juhlaa eli vappua juhlittiin perinteisen juhlavasti. Keli suosi, joskin se verotti yhdessä viikonlopun läheisyyden kanssa väkeä mökeille ja lomamatkoille. Työhöni kuuluu aina järjestää sdp:n vappujuhla, joka onnistui mielestäni ja saamani palautteen perusteella oikein mukavasti.

Eikä Turun Sanomatkaan muuta väittänyt. Tällä kertaa toimituksesta oli demareiden vappujuhlavuorossa Jari Heino, fiksu toimittaja. Hieman minua vain alkaa sapettamaan jokaisen toimittajan suosima hokema "harmaista ohimoista". Se on pakko mahduttaa jokaiseen vappujuttuun, ikäänkuin olisi yllätys, että vappujuhliin osallistuu erityisesti puolueen seniorijäsenet.

Onko rikos ikääntyä? Onko Sdp jotenkin poikkeuksellinen järjestö, kun siellä keski-ikä on korkea? Minä kuulun todella moneen yhdistykseen ja jokaisen jäsenkuntaan kuuluu huomattava joukko seniorikansalaisia ja keski-ikä on sen myötä korkea. Mukaan tulevien nuorten määrä ei ole vastaava kuin "kultaisella" 1970-luvulla. Osoittaa aikamoista analyyttisyyden puutetta leimata ilmiö vuodesta toiseen lähinnä vasemmistolle kuuluvaksi piirteeksi, jossa on jotakin todella syntistä.

Minä toivon, etteivät kokeneemmat toimijamme lannistu moisesta halveksunnasta, vaan jatkavat aktiivista toimintaansa järjestökentässämme, joka on monipuolinen ja tärkeä. Yhteiskunnallamme ei ole varaa menettää tuota panosta - sanoo Turun Sanomat mitä vain.

Ja missä nuoret? Sdp äänesti Varsinais-Suomesta puoluekokoukseen 1/3 delegaatiosta alle 30-vuotiaita, mikä viestii nuorten vahvasta panoksesta tämän päivän Sdp:ssä. Vappumarssin lippulinna on nuorentunut vuosi vuodelta. Myös kulkueen jatkona oli nuoria, nyt myös maahanmuuttajataustaisia nuoria. Nämä kokevat marssin tärkeäksi osaksi vappuaan, vaikka kaverit ovat jo tähtitorninmäellä piknikillä tai järjestävät juhlia kotonaan. 20 minuuttia voi silti uhrata marssia varten. Mutta juhla jää väliin. Ne kokeneet toverit, jotka eivät ole jaksaneet enää marssia, ottavat heidän paikkansa juhlassa. Hyvä työnjako.

Mutta niistä marssilla olevista nuoristahan ei ole tarpeen mainita. Voisiko ajatella, että lähestymistapa on tarkoitushakuinen?

Vaalien välillä näkyminen osa 2

2008-04-26T01:28:00.000-07:00

Vajaa vuosi sitten eduskuntavaalien jälkimainingeissa kirjoitin vaalien välillä näkymisestä hieman huvittuneena niistä rektioista, mitä herätimme jakamalla makkaraa, vaikkein vaaleja ollut lähimainkaan. Samaa linjaa on jatkettu koko vuosi ja siltä osin on hyvä fiilis.

Olen työni puolesta ollut mukana järjestämässä Sdp:n kojua viisille messuille Turun messukeskuksessa sekä yleisötapahtumia ympäri Turkua. Viime syksynä tapahtumia oli mm. Patterihaassa, Jäkärlässä ja Runosmäessä. Tänä keväänä olemme kiertäneet valtuustoryhmämme ja aktiiviemme voimin itäisessä Turussa Majanummen koululla, pohjoisessa Turussa Impivaaran ulkoilukeskuksessa koko perheen tapahtuman merkeissä, läntisessä Turussa Pansion koululla niinikään koko perheen tapahtuman merkeissä ja viimeksi viime torstaina eteläisessä Turussa Vähä-Heikkilän koululla.

Selkeänä havaintona voidaan todeta, että turkulaiset ovat selkeästi kiinnostuneita yhteisistä asioista, mutta lähestymistapa niihin on erilainen. Tapahtumat, joissa kävijäjakauma koostuu lapsiperheistä, saa valtuutettu patsastella rauhassa. Kynnys tehdä keskustelualoite tuntuu olevan kummallekin osapuolelle ylivoimainen. Sen sijaan tapahtumissa, joissa pääjoukko on ollut kokenempia turkulaisia, on palautetta tullut reippaasti. Vaikuttamisen kulttuuri on tutumpi seniorikansalaisille. Miksi se on vieras nuoremmille? Voisiko 80-luvulla alkanut politiikan vastainen kouluopetus ja toimintakulttuuri olla osaselitys? On todellinen haaste saada yhteisten asioiden hoidon maine palautettua hovikelpoiseksi. On saatava sanoma perille, ettei ajankohtaisista asioista kiinnostunut ole mikään friikki. Ja meidän luottamushekilöidenkin olisi opeteltava ottamaan keskustelualoite haltuun, mikäli se madaltaa kynnystä kertoa murheistaan.

Joka tapauksessa on ollut mukava kiertää Turkua ilman sitä perinteistä vaalikrääsää ja vaalikiihkoa. Joskin sitäkin on taas luvassa ensi syksynä. Ja on sekin ihan mukavaa.

Jätetään Koulu rauhaan

2008-04-15T04:35:00.000-07:00

On aina mukava lukea, että turkulaisilta päättäjiltä löytyy aloitteellisuutta. Turun kulttuurilautakunnan demarit ehdottivat 12.4. Turun Sanomissa seniorien kulttuuritalon perustamista Turun keskustaan. Sellaista varmaan tarvitaankin aktiivisille kokeneemmille kansalaisille, joilta omat kokoontumistilat puuttuvat.

Mutta minun on tunnustauduttava konservatiiviksi mitä tulee ryhmän ehdotukseen senioritalon sijoittamiseksi.

Panimoravintola Koulua ei ole syytä ajaa pois nykyisestä kiinteistöstään. Kysymyksessä on persoonallinen keidas tusinakapakoiden viidakossa. Miellyttävä miljöö itse pantuine oluineen on paikka, johon voi ylpeänä viedä vieraat niin muualta Suomesta kuin muualtakin maailmasta. Myös Koulun keittiö edustaa kaupungin parhaimmistoa.

Ammattitaitoinen ja ystävällinen henkilökunta on aina antanut tilaa myös monien ravintoloitsijoiden kammoksumille poliittisille keskustelutilaisuuksille ja monille kulttuuritapahtumillekin. Muun muassa Turun Sdp:n juttutuvat pidetään Koulun hissanluokassa. Näin toivon tapahtuvan myös jatkossa ja uskon puhuvani laajan sosialidemokraattisen aktiivijoukon puolesta.

Perustetaan seniorien kulttuuritalo vaikkapa Palatsin kiinteistöön ja jätetään Koulu rauhaan.

Cay Sevónin haaste

2008-03-15T07:38:00.000-07:00

Vihdoin kulttuuripääkaupunki on saanut varsinaisen johtotähtensä. Ehkä odotin vielä tunnetumpaa kulttuurinimeä ja olin hieman huolissanikin siitä, olisiko tällä talouden tajua. Noin suuri projekti vaatii myös sitä. Mielessäni siinsi Georg Dolivon kaltainen kulttuurinimi, jolla olisi myös talouden tajua. Mutta lienee hyvä näin.

Kulttuuripääkaupunkisäätiön väki piti valintaprosessin visusti salassa. Kyselin kovasti toimitusjohtajan perään, mutta aina sain vastaukseksi, että heihin kannattaa luottaa. Ja eivätköhän he olleet luottamuksen arvoisia, niin haluan uskoa. Olisi tietenkin kovin mielenkiintoista tietää, keitä muita hakijoiden joukossa oli.

Cay Sevón omaa mainion suhdeverkoston ja hänen täytyy ymmärtää jotakin myös taloudesta. Minulla ei ole mitään käsitystä hänen kulttuuritaipumuksistaan, mutta nekin selvinnevät lähikuukausina. Toivotan hänelle onnea ja menestystä vaativassa työssään.

Nyt Sevónin haasteina on voittaa Turun seudun kulttuuriväen luottamus puolelleen ja kerätä pääkaupunkivuoden hankkeisiin yksityiseltä sektorilta muhkea 18 miljoonan euron tuki. Ne ovat isoja haasteita. Mikäli niiltä jää aikaa myös sisältökysymyksiin, toivon hänen jakavan näkemykseni siitä, että 2011 tulisi olla erityiseti lasten kulttuurin ja kaikkien turkulaisten, eli populaarin kulttuurin vuosi. Vuosi ei saa jäädä eliittien näpräämiseksi.

Laadukas opetus

2008-03-14T10:47:00.000-07:00

Pitää myöntää, että edellisessä kirjoituksessa käsittelemäni Turun päätöksenteko todella kaipaa välillä kriittistä tarkastelua. Eipä silti, ettenkö puutteita olisi aiemminkin nähnyt, mutta sattui juuri edellisen kirjoituksen aikoihin taas niin huono esimerkki, että sitä pitää hieman ruotia.

Turun kaupunginvaltuusto on useaan otteeseen päättänyt muokata kouluverkkoaan vastaamaan tarvetta lähialueen oppilaita varten. Sdp:n mielestä opetuksen laatu on vielä koulun läheisyyttäkin tärkeämpi tekijä pohdittaessa kouluverkon kattavuutta. Opetuslautakunnan sos.dem. ryhmä on tehnyt hyvää työtä, kun otetaan huomioon, minkälaiset resurssit kaupunginvaltuusto ko. hallintokunnalle on kulloinkin osoittanut.

Yhtenä osana kouluverkon karsimista ovat olleet Paimalan ja Kärsämäen pienten koulujen opetuksen lopettaminen ja vähien oppilaiden siirtäminen muihin kouluihin. Oppilaiden vanhemmat olivat saaneet tiedon lakkautuksista. Siinä tilanteessa kokoomuksen valtuustoryhmä päätti pistää hyrskyn myrskyn. Paimalasta ei saakkaan opetus loppua. Ensi syksynä tulee yksi uusi oppilas noin kahdenkymmenen hengen kouluun. Kuutta eri vuosiluokkaa opettaa yksi opettaja! Miten käy opetuksen laadun?

Osoittautui, että esitys menee läpi valtuustossa, joten Sdp otti tilaisuudesta vaarin ja vaati, että myös Kärsämäessä opetuksen on jatkuttava. Kärsämäen koulun lakkauttamista kristisoitiin jo päätöstä tehtäessä, mutta yhteisessä ikävässä päätöksessä haluttiin kuitenkin olla vastuullisesti mukana.

Rahat opetuslautakunnalle on osoitettava. Nyt ei saa käydä niin, että valtuusto käskee opetuslautakuntaa jatkamaan opetusta kyseisissä kouluissa, mutta laadukasta opetusta niissä ei pystytä järjestämään. Se vaatii kunnon panostuksia myös lisähenkilökuntaan. Asia olisi hoitunut opetuslautakunnan esittämällä tavalla huomattavasti järkevämmin ja huokeammin.

Pitää muistaa, että opetustoimi teettää jatkuvasti uusia kouluja uusille asuinalueille suurimman tarpeen mukaan. Kauempana asuvia kuljetetaan. Niin se menee, joka kortteliin ei omaa koulua voida rakentaa. Ja jotta uusia olisi varaa rakentaa, olisi jostakin luovuttava.

Päätösten luulisi olevan päätöksiä. Eipä ole ihme, että naapurit nauravat, kun tehdyt päätökset nousevat esiin uudelleen ja uudelleen ja ne pyörretään kun oma vaalimenestys menee koko kaupungin edun edelle. Kokoomus voisi hieman mennä itseensä ja pohtia, ketkä tässä kaupungissa ovat epäjohdonmukaisia ja ketkä eivät. Kokoomus pyörsi nyt moneen kertaan eri elimissä tekemänsä päätökset. Ikävintä on, että pienet lapset joutuvat kärsimään tässä päätöksentekojärjestelmässä. Ja lapsiperheet etsivät vielä innokkaammin uusia asuntoja naapurikunnista.

Paras ei ole mustavalkoinen

2008-03-09T05:19:00.000-07:00

Turun kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen (kok.) piti lehdistötilaisuuden aiheellisesta huolestaan, jonka mukaan 50 miljoonaa euroa verotuloja valuu naapurikuntiin. Pendelöinnin mukana moni Turusta palkkansa hakeva vie verot pienempiin kuntiin - kuntiin, joissa ei juurikaan panosteta elinkeinotoimintaan, kulttuuriin tai huono-osaisten asiaan.

Lehtijutut aiheuttivat ärtyneitä kommentteja naapurikunnista - osin aiheellisia, osin aiheettomia. TS:n mielipidesivulle kirjoittanut lietolaisherra loukkaantui aiheellisesti pendelöitsijän syyllistämisestä. Tarkoitus ei olekaan ketään yksittäistä ihmistä syyllistää, muuttamisen motiivit ovat monet. Myös naapurikuntaan on rakennettava uutta infraa ja palveluja. Kirjoittaja muistutti myös yritysten maksavan veroa, harmi vaan että sen vaikutus on tuloveroa pienempi. Turun päätöksenteon asettaminen ainoaksi syypääksi ei osoittanut suurta analyyttisyyttä.

Toinen huomiotani herättänyt vastalause tuli Naantalin kaupunginvaltuuston puheenjohtajalta Mikko Rönnholmilta (sd.). Siinä Mikko raflaavaan tyyliinsä pelkäsi turkulaisten pilaavan tekemisillään nykyiset valtionavut ja kurjistavansa seutua siten. Hän ei kuitenkaan huomioinut valtionapujen pitävän sisällään suuret valtion panostukset mm. Suomen suurimpaan ammattikorkeakouluun. Ne tuskin katoaisivat kuntaliitosten myötä.

Turun työpaikkaomavaraisuus on 125 prosentin luokkaa, kun naapurikunnissa on jotakin 40 ja 80 prosentin välillä. Samalla Turun työttömyys on 10 % luokkaa. Turku on Suomen vanhusvoittoisin kaupunki. Täällä on Helsingin jälkeen suhteessa toiseksi eniten maahanmuuttajia välilukuun nähden. Turkulaiset maksavat jokaista teatterikäyntiä kohden enemmän kuin 55 euroa, joten naapurikuntien teatterinystävät saavat kelpo kompensaation. Elinkeinoelämään Turku sijoittaa vuosittain yli 10 miljoonaa euroa. Tässä muutama näkökohta, miksi Turun näkökulmasta jotakin on tehtävä, jottei koko seutukunnan veturi ala nykyistä pahemmin yskiä.

Turun seudun 18 kuntaa kilpailevat asukkaistaan. Seudullinen joukkoliikenne ja kaavoitus voisivat toimia paremmin. Ympäristöystävällisyys lisääntyisi huomattavasti, jos koko seudun liikennettä ja asumista ruvettaisiin toteuttamaan yhtenä kokonaisuutena. Kun kerran on yksi työssäkäyntialue, olisi modernia ja oikeudenmukaista hoitaa sitä yhtenä pitäjänä.

Ja kuntademokratiakin lisääntyisi. Erilaisten kuntayhtymien ja muiden välillisesti valittujen elimien päätöksenteon sijaan kuntalaisten asioista ja veroeurojen käyttämisestä päätettäisiin vaaleilla valitussa elimessä.

Heikko-osaisten, ympäristön ja demokratian nimissä toivoisin, että keskustelua Paras-hankkeesta käytäisiin asiapohjalta eikä vain saavutettuja valta-asemia raivokkaasti puolustaen. Mikko Pukkinen teki kauan odotetun keskustelunavauksen ja nyt olisi aika käydä asiallista keskustelua yhteisestä paremmasta tulevaisuudesta tekemisen hengessä ilman kermankuorintameininkiä. Muuten koko seutukunta taantuu muutamassa vuodessa.

Liikennekäyttäytyminen

2008-02-23T04:54:00.000-08:00

Arkiset asiat harmittavat usein. Yksi omaa mieltäni kaivava harmin aihe on liikennekäyttäytyminen. Harvoin tulee ajettua autolla, pyöräiltyä tai käveltyä kaupunkialueella siten, etteikö jonkun kanssaliikkujan käsitys liikennesäännöistä harmittaisi. Suurin osa ajaa oikein ja turvallisesti, mutta törppöjä on liikaa.

Annika lähtee joka aamu Stålarminkadun bussipysäkiltä töihin. Hän tulee Tiilentekijänkatua ja ylittää Stålarminkadun valottomassa risteyksessä. Aamuruuhkassa valtava määrä autoja tulee Hirvensalon suunnasta matkalla keskustaan. Annika on nuori ja vetreä, mutta silti kadun ylittäminen on aikamoinen suoritus autojen ajaessa tuhatta ja sataa yhtenäisenä virtana ilman aiettakaan hidastamisesta saati pysähtymisestä. Annika kertoi vanhasta pariskunnasta, joka viimein uskalsi lähteä ylittämään ko. katua, mutta autojen ajaessa törkeästi kohti joutuivat he palaamaan takaisin. Kukaan ei väistänyt edes vanhuksia! Samassa risteyksessä kuoli joku aika sitten turkulainen sosiaalityöntekijä työmatkallaan. Mitä tarvitaan ennen kuin jalankulkijoita kunnioitetaan? Minkälainen uhraus tarvitaan, ennenkuin kaupunki asentaa risteykseen liikennevalot?

Eipä silti. Itse kuljen niin autolla, fillarilla kuin jalankin Itäistä rantakatua töihini. Siinä on melkoiset hidasteet ja kevyeeseen liikenteeseen liittyvät varoituskyltit. Se ei estä eräitä autoilijoita ajamaan suoraan eteen vaikka jalankulkija on jo lähtenyt ylittämään katua. Autolla hidastetaan vain, jotta jousitukset eivät kärsisi - ei suinkaan väistämistarkoituksessa.

Minä olen joskus niin ajattelematon, että autoilijana pysähdyn antamaan jalankulkijalle tietä. Niin ei näköjään pitäisi tehdä etenkään silloin, kun samaan suuntaan menee kaksi kaistaa. Jos satun pysähtymään sulkuviivalle, porhaltaa joku täysillä ohi täysin piittaamatta suojatietä ylittävästä ihmisestä. Näin minulle kävi viimeksi Kuninkaankartanontien ja Kupittaankadun risteyksessä. Jalankulkijoita tuli kummastakin suunnasta.

Entäpä ne, jotka eivät pysähdy, mutta antavat tietä ja valuvat kohti sulkuviivaa? Lain mukaan viereistä kaistaa tulevan ei silloin tarvitse pysähtyä. Ajattelevaisuus muuttuu ajattelemattomuudeksi.

Esimerkkejä olisi satoja. Piittaamattomuus on päivän sana. Punaiset valot eivät merkitse mitään. Ryhmittyä voi miten sattuu huvittamaan. Vilkkua näytetään kunhan ensin ollaan käännytty...

Poliisi tekee ratsioita. Eräänä päivänä Aurasillan pielessä sakotettiin punaisiin ajavia. Se on hyvä, mutta riittämätöntä.

Etelän maissa liikenne muistuttaa normalisti suurta kaaosta. Torvet raikuvat ja autot menevät miten sattuu. Mutta jalankulkijat ovat kingejä. Ei tarvitse kuin näyttää siltä, että harkitsisi kadun ylittämistä, niin autot pysähtyvät vaikka minkälaisista nopeuksista. Mikä siellä on erilaista? Ovatko rangaistukset kovempia? Onko yleinen ihmiselämän ja/tai kevyen liikenteen arvostus suurempaa? Ollaanko siellä muuten vain sivistyneempiä? Onko Suomessa meneillään joku erityinen egoisimin puuska yhteiseen hiileen puhaltamisen sijasta?

Näihin ja moniin muihin piittaamattomuuksiin tarvittaisiin ripeitä rangaistusten lisäämisiä ja yleistä asennekasvatusta. Ihminen ja jalankulkija on nostettava liikenteen ykkösiksi.

Naisten EM-jalkapallo ja päätöksenteko

2008-02-02T03:30:00.000-08:00

Turku ja Turun demarit ovat saaneet kylmää kyytiä valtakunnan lehdistössä koskien naisten EM-turnauksen saamista Suomeen vuonna 2009. Tämä johtuu siitä, että Sdp:n edustajat kaupunginhallituksessa ovat suhtatuneet epäilevästi listalla olevaan esitykseen varastotilan vuokraamisesta yksityiseltä Veritas-stadionin osakeyhtiöltä. Urheilupolitiikalle tyypillisesti esitys olisi hyväksyttävä sellaisenaan riippumatta siitä, onko päätös veronmaksajien kannalta järkevä vai ei. Painostusta on tullut paljon ja tyyli on ollut melko "raflaavaa".

Turun sosialidemokraattien internetsivujen kautta tulleissa nimettömissä palautteissa sanotaan, että Sdp suhtautuu vihamielisesti jalkapalloon ja erityisesti naisten jalkapalloon. Se ei pidä paikkaansa. Sdp on päättänyt yrittää löytää järkevää ratkaisua, jotta kisat saataisiin Suomeen, mutta listalla oleva esitys ei ole sellainen. On kiusallista, että valmistelijat ovat päästäneet tilanteen ota tai jätä -asentoon.

Palautteessa on paheksuttu myös sitä, että Sdp on ollut tukemassa Kupittaan jäähallia, jossa on nimettömän kirjoittajan mukaan kyse yhden jääkiekkojoukkueen (TuTo) tukemisesta. Palautteessa muistutetaan, että jääkiekko on marginaalilaji kun taas jalkapallo ei. Olisin voinut vastata, mikäli yhteystiedot olisi jätetty, että Kupittaan vanha halli oli tullut elinkaarensa päähän, ja jääkiekon ohella ringette, kaukalopallo, taitoluistelu ym. tahot olivat kipeästi jääajan puutteessa (ja tarvetta olisi vieläkin enemmän). Kupittaan uusi jäähalli tuli mukaan paikkaamaan tätä aukkoa. Jalkapallostadionin laajennus koskisi neljää peliä kesällä 2009 ja muilta osin se olisi pääosin tyhjillään. Se ei tuo lisää harrastusmahdollisuuksia lapsille tai muille harrastajille.

Listalla olevan esityksen mukaan liikuntatoimi vuokraisi laajennusosan alle tulevat varastotilat 20 vuodeksi 60 000 euron vuosivuokralla. Kyseisellä vuokralla kuoletetaan koko investointi (1,2 milj.), mutta se menee puhtaasti yksityiseen hallintaan, eli ei jää kaupungille. Tämän kaltaisia sopimuksia on viljelty moniin paikkoihin, mikä on mielestäni suoraa tukea suursijoittajille. Hyvä bisnes. Muistaako joku Caribian urheiluhallin vuokraamisen 1 000 000 mummonmarkalla vuodessa? Caribian omistajat saivat päättää koska kaupunki saa hallia käyttää, joten seurojen näkökulmasta sopimus osoittautui hyödyttömäksi. Sekin oli suoraa tukea suursijoittajille ilman hyötyä veronmaksajille. Tuollaisten on loputtava.

Turun kaupunkihan tuki Veritas-stadionia alunperinkin ja vielä liikuntavirastokin muutti ko. tiloihin vastoin tehtyjä päätöksiä. Näin siitäkin huolimatta, että kaupungin omistuksessakin olisi tiloja löytynyt ja vuokrarahat olisivat siten pysyneet konsernin sisällä.

Kaupunki voi antaa avustusta tai muuten tukea tarvittavan katsomokapasiteetin kanssa. Kaupunki voisi kustantaa siirtokatsomon, jos sellainen kelpaisi. Mutta tyhmää sopimusta ei pidä olla suin päin hyväksymässä. Btw. huhujen mukaan TPS jalkapallo olisi ollut valmis ko. investoinnin tekemään, mutta se ei olisi kelvannut Håkanssille. Olisi tullut väärä omistaja. Voisiko tuollainen huhu pitää paikkansa?

Ja vielä herää kysymys: Eikö Suomessa ole muita kaupunkeja kuin Helsinki, Tampere, Lahti ja Turku? Onko Turun outo sopimus ainoa tapa saada sinänsä hieno urheilutapahtuma Suomeen?

Luonnon ja viihtyisyyden puolesta

2008-01-27T07:17:00.000-08:00

Asumisen ja elämisen vaatimukset muuttuvat ajan mittaan. Nykyisin meitä huolettaa aiheellisesti ilmastonmuutos ja ympäristö tulee ottaa entistä paremmin huomioon. Minä näen, että liikenteen päästöjä on pienennettävä. Ihmisen on asuttava tulevaisuudessa yhä lähempänä työpaikkaansa ja käytävä ostoksilla yhä lähempänä. Siksi mielestäni turkulaisten tulee todella pohtia keskustansa elinvoimaa asuinpaikkana, mutta myös kauppa- ja työpaikkana.

Elinvoima tarvitsee viihtyvyyttä. Mielestäni maanpäällistä pysäköintiä on saatava vähenemään viihtyisyyden nimissä. Samalla on lisättävä pyöräteitä keskustan alueella, se vähentää maanpäällisten parkkipaikkojen määrää entisestään. Turun keskustan kaava juontaa juurensa 1800-luvun ensimmäiselle puoliskolle, joten tilaa on vähän sekä autojen, pyörien, jalankulkijoiden kulkemiseen, että autojen pysäköimiseen.

Kauppiaat taas toimivat liikevaihdon perusteella. Kauppa kannattaa siellä, mihin pääsee autolla helposti. Se ei sovi maanpäällisen pysäköimisen vähentämisen kanssa yksiin. Entä jos kauppiaat yhä suurempina joukkoina muuttavat kaupungin laitamille. Se taas lisää autorallia. Lapsiperheet haluavat kauppaan sinne, mihin voi pysäköidä helposti ja huokeasti.

Turun keskusta on talvisin tupaten täynnä autoja. Katujen varsilta on turha etsiä parkkipaikkaa. Huonolla kelillä myös Louhi on täynnä, olen nähnyt sen usein. Tyhjyyden mielikuva syntyy keväällä, kesällä ja syksyllä, silloin tilaa riittää. Neljä sohjoisinta kuukautta on kuitenkin ostosaikaa sekin. Olen väistellyt polkupyörällä lumisateessa parkkipaikkaa etsiviä autoilijoita jokirannassa ja muualla, mihin autot eivät kuulu. Se on johtunut siitä, että kaikki muut parkkipaikat ovat olleet täynnä.

Parasta luonnon kannalta olisi kieltää autoilu. Niin ei tule tapahtumaan. Ruuhkamaksuilla voisimme ohjata liikennettä pois keskustasta, mikä taas kurjistaa kauppaa ja kuihduttaa keskustaa, siis muuten ekologista asuin- ja kaupankäyntialuetta - sitä aluetta, minne on parhaat joukkoliikenneyhteydet. Kun kauppojen taso laskee, joukkoliikenteenkin käyttäjät suuntaavat bussinsa Myllyyn. Kierre on loputon.

Toivon, että Turun keskustan viihtyvyyttä asuinalueena lisätään, tyhjät tontit rakennetaan kerrostaloiksi, kadun varsia siivotaan autoista ja muutetaan pyöräteiksi, mutta keskustan kauppojenkin vetovoiman ylläpitoon panostetaan. Pahaa pelkään, että se tarkoittaa maanalaisen pysäköintitilan rakentamisen sallimista, haluttiin sitä tai ei. Muuta konstia en keksi.

Pankkien armoilla

2008-01-12T07:30:00.000-08:00

Uutisissa kuulin jonkun Suomen Pankin asiantuntijan ehdottavan, että käteisen nostaminen ja luottokortin käyttäminen pitäisi kalleutensa takia laittaa maksullisiksi. Johan on. Saman aikaisesti joku toinen uutisoi, että pankkikorteista luovutaan kokonaan. Sillä lailla. Ja veronmaksajat seurailevat iloisina vieressä, kuinka heidän 1990-luvun alun kriisivuosina pelastamansa pankit etsivät uusia keinoja riistää asiakkaitaan. Mielestäni huolenaiheena ei Suomen Pankissa saisi niinkään olla pankkien kustannukset vaan suomalaisten maksukyky ja talouden hyvinvointi.

En tiedä muista, mutta minä ainakin maksan jo nyt korttini luotto-ominaisuudesta ihan kivasti. Ja työkorteista työnantajani maksaa pankeille mukavia summia. Tileiltä napsitaan palvelumaksuja ja asuntolainasta ihan kivoja korkoja. Minä en toivoisi että minun veroeuroillani joku "asiantuntija" Suomen Pankin kammareiden perukoilla uhraa kauheasti yöuniaan pankkien asiakkaittensa maksuvälineisiin kuluvien kustannusten takia.

Käsittääkseni palkkaa ei saa enää nykyisin ohjata muualle, kuin pankkitilille. Se olkoon riittävä kädenojennus lainsäätäjältä pankeille. Olemme siis pakotetut käyttämään pankkeja. Siksi pankit eivät saisi käyttää meitä ihan miten lystää.

Suomen kansalaisella tulisi olla oikeus maksaa ostoksensa käteisellä ilman lisäkustannuksia. Näin ennen kaikkea siksi, että kärsijänä muutoksessa olisivat ensisijassa pienituloiset eläkeläiset.

Ryhmäpäätös

2008-01-06T07:42:00.001-08:00

Tänään loppiaisena oli TS:ssä mielenkiintoinen artikkeli koskien Turun nykyisten kaupunginvaltuutettujen jatkohalukkuuksia perusteluineen. Muutama toveri ilmoitti päättävänsä valtuustouransa tähän kauteen. Riitta Eklund kertoi fiksusti haluavansa antaa tilaa nuoremmille. Jo pitkään olen Riitan puheista saanut sen kuva, että sopiva nuori ehdokas onkin jo katsottuna ja että hän on valmis tekemään töitä ehdokkaansa hyväksi. Niin uusiudutaan.

Toinen tapa ilmoittaa lopettamisestaan on kaataa sangollinen jätöksiä lopun porukan niskaan. "Enemmistö on tehnyt vääriä valintoja ja päätöksiä." Sellaista on demokratia - porukalla saatetaan olla joskus eri mieltä, kuin mitä oma järki sanoo. Mutta kun näitä asioita retostellaan lehdistössä tuohon tyyliin, ei tarvitse ihmetellä, jos julkikuva on rosoinen.

Arveluttavinta on perustella lähtemistään sillä, että Sdp:ssä tehdään ryhmäpäätöksiä, ja että se vasta on kamalaa. Ryhmäpäätös on Sdp:n säännöissä määritelty menettelytapa, jonka avulla on luotu nykyinen hyvinvointiyhteiskunta. Ei sellaisten ryhmien kanssa tehdä sopimuksia, jotka eivät ole yhtenäisiä, joiden neuvottelijoiden sana ei välttämättä pidä. Eivät sellaiset ryhmät saa muutosta aikaan, jotka hajaantuvat eri suuntiin. Joukkovoima on työväen paras apu.

Suurin osa puolueista tekee ryhmäpäätöksiä, mutta verhoavat sen sanahelinällä: "Me nyt vain satumme olemaan näin paljon samaa mieltä." Ei Kokoomuksessa juuri livetä ryhmäpäätöksistä eikä ruotsalaisissa. Eduskunnassa vihreät ovat tiukasti samaa mieltä asioista. Turun valtuustossa vain 10:n hengen vasemmistoliitto ajaa asiaansa jäntevästi äänestämällä toistuvasti 5-5. Mitä sanoo vasemmistoliittoa äänestänyt turkulainen siihen? Mihin se hänen ääni nyt menikään?

Eriävin menettely ryhmäpäätöksiä tekevien puoleiden välillä nähdään ryhmästä lipeämisten jälkeen. Kun demari äänestää ryhmäpäätöksen vastaisesti, media peräänkuuluttaa ryhmän ranagaistustoimia haukan lailla. Ja aina lopputuloksena on huomautus. Hui. Kun kokoomuslainen lipeää, ryhmän johtoa ei haastattele kukaan, koska heillä ei muka edes ole ryhmäkuria. Kulissien takana he voivat rauhassa haukkua ja myllyttää pahantekijän, mutta julkisuudessa ei tapahdu mitään. Ehkäpä Sdp:nkin pitäisi jo ottaa säännöissään askel kohti tällaista salailevampaa käytäntöä?

Ryhmäpäätös on maan tapa ja hyvä niin. Se luo ennustettavuutta ja mahdollisuuden tehdä sovinnossa hyviä kompromisseja. Nihkeä kopromissi on parempi kuin näyttävä tappio. Ainoa poliittinen ryhmä, joka uskalataa uhmata individualismin muoti-ihannetta ja julistaa ääneen noudattavansa ryhmäpäätöksiä on Sdp. Se kärsii siitä julkisessa sanassa, mutta onpahan rehellinen.

Joka tapauksessa on mukavaa, että moni toveri lähtee vielä ensi syksyn kisaan mukaan ja samalla moni uusi tulokas saa todellisen mahdollisuuden mahtua joukkoon. Ehkäpä ryhmämme keski-ikä laskee ja muutos tuo uutta dynamiikkaa. Sitä ei ole koskaan liikaa.

Sillanko tarpeessa olimmekin?

2007-12-11T05:03:00.000-08:00

Kaija H. piti eilen viimeisen puheensa apulaiskaupunginjohtajana Turun kaupunginvaltuustossa. En nyt välitä palata seitsemän kuluneen vuoden aikana sattuneisiin tapauksiin Hartialan johtamalla sektorilla. Juhlapuheissa todettiin, että palvelusektori on vaikea johdettava, ja se riittänee yhteenvedoksi siitä aiheesta.

Tuli vain mieleen, että Hartiala kertoi miellyttävimpien hetkien akj-urallaan osuneen ulkomaisten ja joiden kotimaistenkin vieraiden isännöimiseen. Nämä olivat vuolaasti kehuneet kaupunkiamme miljöön, kulttuuritarjonnan ja asukkaiden ystävällisyyden puolesta. Vaikka juhlapuheet ovat usein yliampuvia, uskon kehujen olevan osin ansaittujakin. Turku on kaupunkina mainettaan parempi.

Omassa keskustelussamme vilisevät kuitenkin palvelupuolen jonot, puutteet sekä talouden epätoivoinen epätasapaino. Niskassa hengittää Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 suurine investointeineen. Olemassa olevat arvokiinteistöt herättävät kiivasta keskustelua: kuuluuko kaupungin omistaa asuintaloksi suunniteltu Kristiinankatu 1 tai ravintolaksi suunniteltu ja sellaisena jatkava Pinella etc.? Tähän ja moneen muuhun seikkaan vedoten tuntuu erikoiselta, että intoa löytyy suunnitella Aurajokea ylittämään uutta siltaa.

Keskustelua käydään lähinnä siitä, tulisiko sillan olla Kauppiaskadun vai Nunnankadun vai Suurtorin jatkeena ja mihin suuntaan viistosti. Sillan ulkonäön sopivuutta suomalaiseen kulttuurimaisemaan ei juurikaan pohdita. Saati sitä, mikä sellaisen tarve on kevyen liikenteen näkökulmasta.

Onhan selvää, että Tuomiokirkkosilta ja Auransilta ovat liian ahtaita autoille, fillareille ja jalankulkijoille. Mutta kuka kiertäisi Nunnankadun kautta keskustaan? Tosiasiassa tarvitsisimme leveämmän Auransillan, mutta nykyinen kaunis silta on suojeltu. Teatterisilta palvelee hyvin Martin suunnalta kulkevia ja Kerttulin suunnalta tulevien on ihan yhtä helppo ylittää Tuomiokirkkosilta kuin muutkin sillat. Nunnankatu ei johda yhtään mihinkään, ellei satu olemaan matkalla Kåreniin konserttiin. Sillan toisella puolella tarvetta olisi enemmän - sekä uusi pääkirjasto, että Brahenkatu houkuttelevat polkupyöräilijöitä puoleensa, mutta tuloreitti on ongelma.

Vaikka sillan tarve olisi suurempikin, olen sitä mieltä, että sellaiseen ei nyt ole varaa. Ensin tulee kunnostaa koulut ja päiväkodit, rakentaa vanhuksille riittävästi palveluasumista ja hoivapaikkoja. Moni liikenteen ongelmakohta vaatii pyöräteitä ihan oikeasti. Rakennetaan niitä, niin kaupungistamme tulee houkuttelevampi kevyen liikenteen kaupunki. Ja siistitään kauppatorin ympäristö arvoiseensa kuntoon.

Puhe itsenäisyyden kunniaksi

2007-12-04T05:10:00.000-08:00

Oppia ikä kaikki. Nyt olen sitten pitänyt puheen Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Tärkeälle aiheelle arvokkaat puitteet antoi palvelutalo Kotikunnaan asukkaista ja henkilökunnasta koostunut monikymmenpäinen yleisö. Oli hienoa nähdä, että niin monia sotiemme veteraaneja on vieläkin itsenäisyysjuhlissa mukana. Tilaisuus oli tunteellinen, sotaveteraanien veljeskuoro lauloi ja kodin asukas lausui runon. Ohessa juhlapuheeni 4.12.2007:

Arvoisat kuulijat

Hyvä Kotikunnaan väki

Itsenäinen Suomi täyttää ylihuomenna 90 vuotta. Itsenäisyys on termi, jonka jokainen suomalainen yhdistää johonkin positiiviseen ja ihanteikkaaseen, mutta muuten tulkinnat sen olemuksesta vaihtelevat ihmisten välillä ja ikäryhmittäin.

Vuonna 1917 itsenäisyys oli eliittien harrastus ja se saavutettiin laajemman kuohunnan sivutuotteena. Maailmankatsomus oli erilainen. Suomi oli osa Venäjän mahtavaa keisarikuntaa, joka oli osallisena suuressa maailmansodassa samalla kun se kävi omaa sisäistä kuohuntaansa. Saksaan lähteneet jääkärit haaveilivat itsenäisestä Suomesta, mutta laajoja kansanjoukkoja huoletti lähinnä ruuan riittävyys ja sodan tuoma kurjuus. Maailmansota ja poliittinen kuohunta yhdistyivät kohtalokkaalla tavalla ja suotuisten suhdanteiden seurauksena Suomi uskaltautui haastamaan heikoimmillaan olleen Venäjän. Pelaaminen kannatti, sillä Venäjällä valtaan nousseet bolsevikit olivat valmiita vahvistamaan suomalaisten itsenäisyysjulistuksen.

Nykynuoren on mahdotonta kuvitella suomalaista yhteiskuntaa 90 vuotta sitten. Venäläinen yksinvaltius vahvisti jyrkkää luokkajakoamme. Yksikamarisen eduskunnan mukanaan tuoma demokratia otti ensi askeliaan, mutta keisari saattoi koska vaan kävellä pienen Suomen eduskunnan yli. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo elivät vain julistuksissa. Nälkä ja puute olivat köyhän alituisina vieraina. Itsenäinen Suomi sai huonoimmat mahdolliset eväät alkutaipaleellaan, kun yhteiskunta repeytyi kahteen sotivaan ja sen jälkeen katkeruuttaan purkavaan leiriin.

Onkin ihme, että yhteiskuntamme on edistynyt näin paljon. Se on vaatinut kansallista yksimielisyyttä ja suuria uhrauksia itse kultakin. 1930-luvulla olimme lähellä diktatuuria, mutta demokratiamme kesti paineen. 1940-luvulla suuri Neuvostoliitto yritti saada Suomen valtaansa, mutta yhtenäinen Suomen kansa kesti senkin paineen. Sanoin on mahdoton kuvata sitä ihmettä, mikä koettiin talvella 1939–40, kun pari vuosikymmentä aiemmin toisiaan tappaneet leirit puolustivat yhteistä rajaamme tunnetuin, kunniakkain seurauksin. Eikä voida unohtaa myöskään kesän 1944 suurta puolustustaistelua, kun varmistettiin Suomen säilyminen demokraattisten valtioiden joukossa. Se oli torjuntavoitto.

Vaikka kunnioitukseni sotiemme veteraaneja kohtaan on suurta, haluan nostaa vielä erikseen esiin toisen uroteon. Toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennus ja Suomen nostaminen ennennäkemättömään kukoistukseen lähes epätoivoisessa tilanteessa on suursaavutus sekin. Lapsia kasvatettiin aivan omaa luokkaansa oleva määrä. Samalla kehitettiin lainsäädäntöä ja torjuttiin Neuvostoliiton lähentelyt niin sanottuina vaaran vuosina. Aserintama-akselin häikäilemätön politiikka oli välttämätöntä, kun joiltakin toisilta meni samalla sekaisin oman maan ja naapurimaan etu. Pikatahdissa sotakorvaukset maksettiin ja rakennettiin loistava toimiva hyvinvointiyhteiskunta, minkälaista nyt kadehditaan ympäri maailman.

Hyvät kuulijat,

Mitkä ovat ne arvot, jotka yhdistävät suomalaisia itsenäisyyden alkutaipaleella, tai toisen maailmansodan juoksuhaudoissa verrattuna nykyisin työikäiseksi tuleviin? Mitä on se itsenäisyys, mitä me haluamme tänä päivänä puolustaa? Onhan päätöksentekoa jyvitetty Euroopan unionille ja kansallisomaisuuttamme leviää ympäri maailman. Nykysuomalainen ei koe samankaltaista kansallismielisyyttä, kuin 1930-luvun suomalainen. Sitä ei enää opeteta oppikirjoissa eikä opetuselokuvissa eikä se liity automaattisesti maaseuturomantiikkaan ja maanpuolustukseen.

Minä koen, että itsenäisyytemme ydin on yhteinen uskomme oikeudenmukaisuuteen. Toisille se tarkoittaa lakien orjallista tulkintaa, kuten sortovuosina nähtiin. Valkoinen Suomi katsoi vuonna 1918 puolustavansa laillista esivaltaa. Toisille se tarkoittaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, eli avun antamista sitä tarvitseville ja tasa-arvon edistämistä työelämässä ja sukupuolten välillä. Tämä painotus korostui punaisen Suomen joukoissa. Näiden oikeuskäsitysten välille itsenäisessä Suomessa on löydetty ihailtava harmonia, jota on puolustettu niin sodassa kuin rauhassa, ja jos sen minusta on kiinni, niin tullaan puolustamaan vastaisuudessakin.

Hyvät Kotikunnaan asukkaat. Tällaisin miettein haluan kiittää teitä elämäntyöstänne tähän mennessä. Ja hyvät työntekijät, teitä kiitän siitä arvokkaasta työstä mitä täällä teette. Päiväkään siitä ei ole turhaa. Ja toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää.

Vasemmistoliitto osaa

2007-12-03T06:12:00.000-08:00

Turun Sanomat kertoivat Vasemmistoliiton Varsinais-Suomen piirin piirikokouksesta tuttua tarinaa. Suurin syntipukki kaikkeen on Sdp, joka ei vieläkään ymmärrä olla vasemmistolainen puolue. Ja vasemmistolaisuudenhan määrittelee Vasemmistoliitto eikä kukaan muu. Koska he ovat fiksumpia. Tai ainakin he ovat vasemmistolaisempia - eihän sitä nyt perustella tarvitse. Joka tapauksessa Sdp on kaiken pahan alku ja juuri - ja koko kokouksen kärkisanoma olikin siinä.

Ei mitään uutta auringon alla. Vasemmistoliitto jatkaa tässäkin asiassa kommunistien perinteitä, onhan väkikin sama. Miten se vanha koira nyt voisikaan uusia temppuja oppia.

Maailma muuttuu. Sen mukana kommunistinen ideologia käytäntöön vietynä on ajautunut karille oikein ryminällä. Ja hyvä niin. Suomessa raunioille perustettiin Vasemmistoliitto, jonka ideologia on kauniisti sanottuna jäänyt ainakin minulle hieman epäselväksi. Selvää on kuitenkin se, että Sdp on edelleen luokkavihollisten puolue. Ainakin ne demarit on ärsyttävän taviksia, älymystöä siellä ei juurikaan ole niin kuin Vasemmistoliitossa, jonka jäsenet ovat paljon fiksumpia.

Maailma muuttuu, sosialidemokratia pysyy. Se on rauhan liike, jonka perustuu vapauden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ihanteille. Kuvaavaa onkin, että Stalinia ja Hitleriä yhdisti inho sosialidemokratiaa kohtaan juuri noiden ihanteiden takia. Vasemmistoliiton retoriikasta huomaa, että myös asenteet sosialidemokraatteja kohtaan pysyvät yhtä yllätyksettöminä. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.

Kaikenko sai ja hieman enemmän?

2007-11-28T02:21:00.000-08:00

Tästä nyt näyttäisi tulevan minulle hieman tällainen vastineluukku. Pitäisi tietenkin osata linjata uutta ja mullistavaa, mutta kiireen keskellä sitä yleensä vain reagoi erilaisiin esityksiin.

Nyt on tarpeen kommentoida vaihteeksi alueen valtalehden Turun Sanomien erästä hokemaa. Lehti tapaa ottaa melko kritiikittömästi kaupunginjohtajan puheet täytenä totuutena.

Viimeksi 28.11. TS kirjoittaa pääkirjoituksessaan, kuinka valtuusto antoi Turun hallintokunnille kaiken mitä nämä ymmärsivät pyytää ja hieman enemmänkin.

Ettei jäisi epäselväksi ensi vuoden budjetin osalta: hallintokunnat eivät saaneet ensi vuoden budjettiin kaikkea mitä halusivat ja hieman enemmän. Kaupunginjohtaja laati keväällä 2007 (ilmeisesti legendaarisella hattu tai hanska -menetelmällä) ohjeluvut kullekin hallintokunnalle ja hallintokuntien oli sopeutettava omat budjettinsa niihin. Ohjeluvut hyväksyttiin kaupunginhallituksessa äänestyspäätöksellä. Sdp äänesti niitä vastaan, koska halusi ensin kuulla kunkin luvun (hajonta oli suuri) perustelut. Niitä ei kuulunut.

Hallintokunnat (mm. sosiaalitoimi ja opetustoimi) esittivät paljon suurempia lukuja voidakseen täyttää lakien ja inhimillisyyden kannalta välttämättömät palvelut laadukkaasti. Tällainen menettely kiellettiin.

Kaupungin talouden kannalta tiukat luvut olivat välttämättömät, mutta on vastuutonta väittää että hallintokunnat olisivat saaneet haluamansa. Sitenhän voitoisiin myös väittää, että lautakunnat ovat asiantuntemattomia kun eivät saa rahaa riittämään vaikkapa kohtuullisiin luokkakokoihin tai riittävään vanhustenhuoltoon. Kyllä lautakunnissa tiedetään puutteet tarkoin ja ikävä totuus on, että kurjuutta jaetaan myös ensi vuonna.

Palkka on vaikea asia

2007-11-19T07:24:00.000-08:00

Sairaanhoitajien työtaistelutoimet toivat viime hetkillä toivotun tuloksen: turvallisuusvajetta ei tarvitse päästää syntymään palkkatasa-arvon etenemisen takia. Odotan mielenkiinnolla, miten Suomen hallitus ministeri Kataisen johdolla osaa tästä ottaa rusinat pullasta. Todennäköisesti osaa.

Hallitushan ei ole työmarkkinaosapuoli. Paitsi silloin, kun tulokset ovat miellyttäviä. Hallitus ei ole työmarkkinaosapuoli, kun työtaistelutoimet uhkaavat. Mutta kun ihmiset saavat lisää rahaa, se on hallituksen ansiota.

No, kunniaa kokoomukselle: lumipallo lähti pyörimään kokoomuksen vaalistrategien tuuppaamana. Etenikin aika pitkälle. Mutta tyylipisteet eivät ole kovin korkeat. Tulee mieleen Jan Boklöv mäkihyppytermejä lainatakseni.

Olisiko kuntatyönantajan kannattanut lähteä hakemaan haluttua palkkatasa-arvoa jollakin muulla taktiikalla, kuin ehdottamalla lääkäreille heti 10 % till? Tulee meinaan kalliiksi tämä jatko, kun sairaanhoitajat tarvitsivat tietenkin paljon enemmän jotta palkat yhtään lähestyisivät toisiaan.

Nimittäin mitä tehdään sen kokoomuksen toisen vaalilupauksen kanssa? He lupasivat, että jos asia on heistä kiinni, valtio kattaa täysimääräisesti koko normaalin palkankorotuskierroksen ylimenevän osan. Vaan mitä sanoo Katainen nyt? 150 000 000 € saa riittää. Summa on samaa luokkaa kuin vanhoissa tupojen tasa-arvoerissä. Kunnat ovat kohta eritteissä.

Kaiken tämän seurauksena sairaanhoitajien osalta lähestytään oikeudenmukaisempaa palkkaa. Näin he ainakin kokevat ja hyvä niin. Mutta missä piilee seuraava tärkeä hyvin koulutettu naisvaltainen ryhmä, ja miten suhteet sitten heittävät häränpyllyä. Minä en osaa arvioida eri ammattien vaativuutta ym. seikkoja, enkä kadehdi niitä jotka joutuvat niitä arvottamaan.

Turku on monipuolisen lastenkulttuurin kaupunki

2007-11-01T00:56:00.000-07:00

Minulla oli ilo osallistua viime lauantaina Turun Nuoren Teatterin 35-vuotisjuhliin. Tilaisuudessa käytiin läpi nykyistä ja mennyttä ohjelmistoa, josta kävi hienosti ilmi, kuinka laadukasta lapsille ja nuorille suunnattua teatteria Turussa osataan tehdä lasten ja nuorten omin voimin. Juhlan alussa yhdistyksen pj Petri Uggeldahl julkisti myös teatterin tulevan taiteellisen johtajan nimen. Juha-Pekka Mikkolan nimi takaa sen, että TNT:ssä tullaan tekemään laadukasta lastenteatteria myös jatkossa.

Kaupungin tervehdyksen toi kulttuurilautakunnan pj Pekka Ruola, joka kiitteli aiheellisesti TNT:tä aktiivisuudesta turkulaisen nukketeatteritoiminnan tilakysymyksissä. Nukketeatteri Mundo sai tilat Ursininkadulta Uggeldahlin pelinavauksen ansiosta. Tällaista aloitteellisuutta kaivattaisiin laajemminkin turkulaisessa kulttuurikentässä.

Kävin pohtimaan mukavan iltapäivän aikana ja uudestaan taas eilen käydessäni kaupunginteatterin Sopukassa turkulaisen lastenkulttuurin positiivista tilaa. Sopukassa esitettiin kaupunginteatterin ja Tehdasteatterin yhteistyönä Mauri Kunnaksen kirjoihin pohjautuva Viikingit tulevat. Näiden lisäksi lapsille tarjotaan kulttuurivirikkeitä mm. upeassa uudessa pääkirjastossa, Linna-teatterissa, Seikkailupuistossa, Pikkolo-teatterissa ja monessa muussa paikassa.

Eikä pidä unohtaa Turun kesäteatteria. Viime kesänä Peter Panin näki 35 000 katsojaa, sitä edellisenä kesänä Lumikin 34 000 katsojaa. Ensi kesänä teemme Pekka Töpöhännästä version, joka suomennetaan varta vasten Vartiovuoren kesäteatterin katsojien tarpeiksi.

Kaikkea tätä vasten voidaan hyvin todeta, ettei Turulla ole häpeämistä lastenkulttuurissaan. Ja nuorillekin löytyy tarjontaa Auran Panimon ja Vimman lisäksi monista tapahtumista. Nämä on nostettava merkittävään arvoon toteutettaessa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta 2011. Siten pidetään sieraimet veden pinnan yläpuolella.

Ammattimaista vai ideologista?

2007-10-27T02:30:00.000-07:00

Kaupunginvaltuutettu Heikki Pälve (kok.) pohtii tänään 27.10.2007 Turun Sanomissa kaupunginjohtajan talousohjelman ihanuutta. Hän peräänkuuluttaa ammatti-ihmisten valmistelun hyväksymistä ideologisten vastakkainasettelujen sijaan. Kaupunginjohtaja (kok) ja talousjohtaja (kok) ovat kuitenkin valmistelleet ohjelman, jota on mahdotonta kaikilta osiltaan hyväksyä, juuri siitä syystä, että se ei kaikilta osiltaan vaikuta ammattimaisesti vaan ideologisesti tehdyltä.

Btw miksi terveyslautakunnan varapj Pälveelle kelpaa tämä ammatti-ihmisten lausunto, mutta ei terveystoimenjohtajan Markku Suokkaan (sit.) lausunto terveystoimen ensi vuoden budjetista? Sen sijaan kaupunginhallituksen (luottamusmieselin) näkemykset terveystoimen ongelmista olivat hänen mielestään viisaampia.

Ai että miksi kaupunginjohtajan talousohjelma ei vaikuta ammattimaisesti valmistellulta? Siinä annetaan ymmärtää, että Lehtolaakso Oy on velaton yhtiö ja siitä tulisi huomattava myyntitulo. Se ei pidä paikkaansa, tutustukaa vaikka Lehtolaakson tilinpäätökseen. Siksi toisekseen eräistä arava ym. järjestelyistä johtuen Lehtolaakson myyminen kokonaisuutena ei olisi edes mahdollista.

No miksi se sitten vaikuttaa ideologiselta? Koska myymisellä olisi välittömät vaikutukset asuntojen hintoihin ja kokoomuksen kannattajien vuokratuloihin Turussa. Asumisen kustannukset nousisivat entisestään. Kuppaiset saisivat muuttaa muualle tai heidän pitäisi ruinata lisää rahaa sosiaalitoimesta. Sitä talousjohtaja ei ole ainakaan vielä laskenut, kuinka paljon sosiaalipuolen menot kasvaisivat. Muusta toiminnasta menetettävien rahojen kohde on ainakin selvä: vuokraisännät.

Myllykodinko myynnillä säästöjä?

2007-10-24T10:46:00.000-07:00

Länsikeskuksen takana Turussa on vanhusten hoiva- ja palvelutalo Myllykoti. Myllykotia pitää yllä Myllykoti Oy jonka osakekannan omistaa 100% Turun kaupunki. Myllykoti Oy maksaa vuosittain huomattavia summia entisen yksityisen kaupungin pelastaman Turun Sairaskodin velkoja. Sen lisäksi se tarjoaa kiitettyä palveluasumista, pitkäaikaissairaanhoitoa etc. vanhuksille.

Turun terveyslautakunta kilpailutti kesällä pitkäaikaissairaanhoitonsa. Halvimman hinnan tarjosi Lähimmäispalveluyhdistyksen ylläpitämä Kotikunnas (127 euroa/vanhus/vrk). Myllykodin hinta oli vain 50 senttiä enemmän. Yksityiset palveluntarjoajat hinnoittelivat vastaavan palvelunsa huomattavasti arvokkaammiksi, jotkut jopa useilla kymmenillä euroilla. Totta kai - pitäähän yritysten tehdä voittoa (jos ei muulla niin ihmisten avuntarpella). Turun kaupunki joutuu ostamaan kaiken tarjolla olevan vanhustenpalvelun veitsi kurkulla, sillä sairaanhoitopiirissä kummittelevat siirtoviivemaksut.

Nyt kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen esitti myyntivimmassaan, että kaupunki voisi tehdä säästöjä myymällä Myllykodin. Asiakirjan arvio myyntituloksi oli 5-10 miljoonaa euroa. Myllykodin toimitusjohtajan arvio oli 1,2 - 1,5 miljoonaa euroa. Varovainen arvio kaupungin lisääntyviksi vuodepaikan hinnoiksi voisi olla vaikka 700 000 euroa vuodessa maltillisen omistajan kanssa. Ahneempi omistaja voisi nyhtää kaupungilta kaksinkertaisenkin summan vuodessa tietoisena terveystoimen ostopakosta. Missä on siis säästö?

Kokonaan toinen kysymys on palvelun laatu ja henkilökunnan asema. Ja entä pysyvyys? Yksityinen säätiö lopetti Betaniakoti -nimisen vanhustentalon jokin aikaa sitten koska se ei tuottanut riittävästi ja oli korjauksen tarpeessa. Asunnoista sai paremman tuoton kuin vanhusten hoitamisesta.

Julkisessa palvelussa on omat arvonsa. Tässä tapauksessa niitä on paljon. Toivottavasti yksityistämiseen yleensä lämmöllä suhtautuva Kokoomus ei ennusmerkkien mukaan hyväksy Myllykodin myyntiä. Sdp ei sitä ainakaan tee.

Arjen turvallisuutta kaupan

2007-10-16T22:44:00.000-07:00

Turun kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen on budjettiesityksensä tehnyt. Mitään mullistavia säästötoimenpiteitä ei esitys sisällä, vaikka tarvetta olisi. Miksi keskushallintoa paisutetaan edelleen? Tulevatkohan yhä kallistuva terveyshuolto ja vanhustenhuolto yllätyksinä?

Sen sijaan merkittäviä myyntikohteita listalla kyllä on. Tarkoitus olisi myydä merkittäviä kiinteistö- ja toimintamassoja, ja rahastoida tuotto. Vuosittainen tuotto sitten laitettaisiin toimintaan. Kaunis ajatus, mutta aluksi pitää miettiä, mitä ko. kohteiden myynti aiheuttaa lisälaskua.

As. Oy Lehtolaakso on merkittävä vuokrataloyhtiö Turussa, joka majoittaa pienituloisia turkulaisia mukavissa kohteissa kohtuuhinnalla eri puolilla kaupunkia. Hallitussopimuksen allekirjoittaneet valtuustopuolueet ovat sitoutuneet takaamaan kohtuuhintaisen vuokra-asuntotarjonnan Turussa. Yksityisillä markkinoilla sitä ei voida taata. Ja kuka ostaa niin suuren kohteen?

Toinen merkittävä myyntikohde on vanhusten palvelutalo Myllykoti Oy. Sen joku saattaisi ostaakin, mutta ottaisiko se lähes satapäisen henkilökunnan vanhoilla eduilla töihin? Entä turvattaisiinko palvelutaso? Pari vuotta sitten yksityinen taho ilmoitti lopettavansa vastaavanlaisen laitoksen nimeltään Betaniakoti, koska se "ei tuottanut riittävästi". Jo nyt kaupunki joutuu ostamaan mihin hintaan tahansa vanhusten vuodepaikkoja, koska omasta puolesta niitä ei ole riittävästi. Asia ei helpotu, jos Myllykotikin alkaisi periä kiskurihintoja. Nyt 100% kaupungin omistamassa Myllykodissa hinta-laatusuhde on ollut kohdallaan.

Voidaan myydä Kristiinankatu 1 tai Pinella. Kyseiset kiinteistöt eivät ole kaupungin ydintoimintoja tukevia ja niitä sitovat suojelumääräykset. Minun puolestani voitaisiin myydä myös vaikkapa Turkuhalli tai Kupittaan jäähalli. Ei yksityisessä hallissa pelattu jääkiekko ole huonompaa kuin julkisessa pelattu. Mutta pitää miettiä kolme kertaa, ennen kuin aletaan murentamaan turkulaisten duunareiden tai vanhusten perusturvallisuutta myymällä asunnot ja palvelut alta.

Elämän vääryyksiä

2007-10-11T03:13:00.000-07:00

Luettelenpa nyt sitten kaiken mikä juuri nyt harmittaa. Lähtökohta on hyvin varsinaissuomalainen: Miksi kirjoittaa positiivisia kun voi kerran kirjoittaa negatiivisiakin?

Ensinnäkin; Miksi tällaiseen nettipäiväkirjaa ei ehdi kirjoittaa silloin, kun olisi vaikka mitä kirjoitettavaa? Itse asiassa olisi hyvä jäsentää ajatuksiaan monista ajankohtaisista aiheista kirjoittamalla mietteensä ylös muitten arvioitavaksi (mikäli joku muu kuin Jussi näitä lukee). Mutta aikaa on vain lomalla tai sellaisen tienoolla. Ja silloin sitten tulee välillä kirjoitettua vain jotta tulisi kirjoitettua. Jostakin pitäisi saada ladatuksi lisää aikaa omaan kovalevyynsä.

Toiseksi; Miksi vasta kipeänä huomaa, että kaikkea ei ole pakko saada valmiiksi sillä istumalla? Kun tauti iskee, tekee vain välttämättömän ja siirtää huomiselle sen mitä ei ole välttämätöntä tehdä tänään. Siitä ei voi syyttää edes nykyaikaa vaan ihan pelkkää peilikuvaa. Sitä yrittää hypätä juuri niin korkean riman yli, kuin miten korkealle itse on sen nostanut.

Kolmanneksi; Miksi aina on eniten töitä tai tauteja juuri silloin kun metsä on kauneimmillaan ja huhut kertovat valtavista suppilovahverosadoista? No, eipä kai sen väliä, kun en minä niitä koskaan kumminkaan edes löydä.

Neljänneksi; Kehuin tuossa aluksi, että olisi vaikka mitä, mistä on tehnyt mieli kirjoittaa. Nyt, kun olisi hetki aikaa, niin en muista mitä olin ajatellut.

Minä syytän edellä mainituista epäkohdista Suomen hallitusta. Ja Turun päättäjiä.

Patikointi ja sosialidemokratia

2007-09-24T06:11:00.001-07:00

Toisinaan on hyvä määritellä itselleen, mikä on oma ideologia. Minun tapauksessani kyse on sosialidemokratiasta. Perinteikkäät tasa-arvo, vapaus ja oikeudenmukaisuus ovat hyviä ihanteita, mutta kaipaavat hieman täsmennystä ja elävöitystä. Asiaa voisi olla hyvä lähestyä populaaristi metaforien kautta.

Oma kiteytykseni sosialidemokratiasta palautuu yllättäen partioharrastukseni oppeihin kauas 1980-luvulle. Ensimmäisillä patikkaretkilläni vaellustaitoja meille räkänokille opetti partiojohtaja Ari "Aimo" Linkolehto (nykyisin Partiovarusteen toimitusjohtaja). Eipä varmaan arvannut, että opeillaan olisi vaikutuksia jonkun pojan yhteiskunnallis-aatteelliseen ajatteluun.

Aimo opetti, että kun liikutaan ryhmässä, kannattaa aina liikkua hitaimman ja heikoimman kulkijan ehdoilla. Siten päästään parhaaseen lopputulokseen. Ei siten, että muut - vahvemmat ja nopeammat - jäisivät kaikki lorvimaan, vaan siten, että he kannustavat ja auttavat hitaampaa parempaan suoritukseen. Yhteishenki ja toimintakyky on huonoin niissä ryhmissä, joiden nopeimmat ampaisevat karkuun näyttäen omaa erinomaisuuttaan, kun heikoimmat jäävät kelkasta kokonaan. Sellainen ryhmä on perillä kokonaisuutena paljon myöhemmin, kuin toisistaan välittävä ryhmä ja yhteistyössä suunnistava ryhmä.

Olen omaksunut tämän mallin yhteiskunnallisen ajatteluni perustaksi. Sivistynyt ja menestyvä yhteisö laittaa lapset ja vanhukset etusijalle. Heikko-osaisia ei päästetä syrjäytymään, vaan turvaverkko pidetään toimintakunnossa. Heikoimman voidessa hyvin koko porukka voi hyvin.

Ehkä toimintamalli oli helppo omaksua siksi, että itse tulin aina viimeisenä. Olin lättäjalkainen ylipainoinen sohvaperunuuteen taipuvainen kaupunkilainen. Minua kuitenkin kannustettiin aina parempaan suoritukseen. Nyt kun on ihmissuhteet, kotiasiat, työasiat ynnä muut kunnossa, haluan toimia niidenkin puolesta, jotka itse eivät jaksa.

Elinvoimainen keskusta on ekoteko

2007-09-21T00:24:00.000-07:00

Osa kuluttajista autoilee omalla autollaan joka tapauksessa. Nämä valitsevat kauppapaikkansa hyvien yhteyksien ja parkkitilan perusteella. Suurissa kaupungeissa on ollut nähtävissä kehitys, että kaupungin liepeille rakennettuihin hyvien liikenneyhteyksin ja parkkitiloin varustetut jättiostoskeskukset vievät pieniä laadukkaita yrityksiä luontaisista kauppakeskustoista pois.

Luontaiset kauppakeskustat taas pakkaavat olemaan joukkoliikenteen solmukohtia. Jos merkittävä osa kuluttajista hylkää parkkitilan takia keskustan, kärsivät myös joukkoliikennettä käyttävät asiakkaat heikkenevän palvelun takia. Ja sitten pitää saada paremmat joukkoliikenneyhteydet sinne, missä on paremmat parkkitilat. Sinne missä on parhaat palvelut, kannattaa lähteä kauempaakin. Kierre toimii.

Palveluiltaan elinvoimainen, tiiviisti myös asuntokäyttöön rakennettu keskusta on ympäristön kannalta paras malli. Yksityisautoilua tulisi hillitä, mutta se ei onnistu naiivilla parkkihallin rakentamisen estämisellä. Kun laadukkaat kauppaliikkeet ovat kävelyetäisyyden päässä ja joukkoliikenneyhteydet riittävän houkuttelevat, alkavat parkkihallit tulla tarpeettomiksi. Maanalaisiin tiloihin voi silloin rakentaa vaikka liikuntahalleja, sekin palvelee tiivistä kaupunkirakentamista.

Näistä syistä nostan hattua tamperelaisille tovereille fiksusta päätöksestä rakentaa parkkihalli Hämeenkadun alle. Turussa vastaavaa hanketta tosin onneksi hoidetaan puhtaasti liike-elämän rahoilla.

Vielä jätteiden kuljetuksesta

2007-09-18T23:48:00.000-07:00

Tässä eräänä aamuna käyskennellässäni suomalaisen luonnon yhdessä harvinaisimmista keitaista Ruissalon kuuluisalla saarella tuli taas mieleen jätteidenkuljetuksen nykyjärjestelmän älyttömät piirteet. Samassa pihapiirissä oli Turun kaupungin kiinteistöjä sekä yksityisiä kiinteistöjä. Näillä on kilpailutettuna sopimukset eri jäteyhtiöiden kanssa. Eri firman autot pörräävät eri pöntöillä eri aikaan. Alueellinen kilpailuttaminen olisi vähentänyt pörräyksen ainakin puoleen siinä pihapiirissä. Ruissalon kaltaisen saaren luonnolle on merkitystä, onko jätteidenkuljetusta puolet enemmän vai vähemmän. Millepä ei?

Ei tule muutosta tähän. Sen takaavat Kokoomuksen ja Rkp:n valtuustoryhmät sekä muutama "vihreä" valtuutettu, pari kepulaista, vasemmistolaista ja yksi demari, joille oman alueen hyvät kokemukset nykymallista menivät uuden järjestelmän hyötyjen edelle.

Turun Sanomat asettui esityksen vastustajien tueksi pääkirjoituksessaan. Tietysti. Sen mielestä on vain "demokratiaa", että esitys kaatui. Se ei ihmettele, mitä tapahtui eräiden lautakuntien yksimielisten esitysten jälkeen. Minusta tuntuu, että jonkun muun, kuin luonnon tai tavallisen kuntalaisen taloudelliset edut ajoivat kaiken edelle. Siihen malliin systeemiä leimattiin mm. "sosialisoinniksi". Minä en ole ennen tiennytkään, että sosialisoiduilla aloilla itsenäiset yrittäjät tekevät hommat tarjouskilpailun perusteella.

Asiassa hyötyy lähinnä ylivoimainen markkinajohtaja Lassila&Tikanoja, jonka edustaja ei tahtonut pysyä housuissaan valtuuston päätöksen kuultuaan. Miksiköhän hän niin paljon riemastui? Ehkä siksi, ettei hänen tarvitse alistua yhtä vapaalle kilpailulle kuin tamperelaisen kollegansa. Se seikka ei poistu, että L&T hallitsee 70% markkinoista ja keskihinta on lähes 2,5 kertaa suurempi kuin Tampereella. Kyllä tilanteen säilyminen voikin riemastuttaa.

Edellisessä aihetta käsitelleessä kirjoituksessa arvelin olevani päättämässä asiasta. Turun Seudun Jätehuollon hallituksen jäsenten ei lakimiehen tulkinnan mukaan pitänytkään jäävätä itseään, joten minua ei tarvittukaan. Hyvä niin, lopputulosta se ei olisi muuttanut. TSJ on muuten lain mukaan taho, joka päättää jätteiden loppusijoituksesta täysin riippumatta kuljettajasta, joten vihreiden asiaa vastaan äänestäneiden argumenteissa oli myöskin hiomista.

Jälleen S:t Olofskolan

2007-09-16T23:33:00.000-07:00

Päivän Turun Sanomissa oli taas paljon ihmeteltävää. Yksi on Kokoomuksen vaikeus päästä eroon S:t Olofskolanin lisätilojen asian hoitamiseen liittyvistä epämiellyttävyyksistä vajaa vuosi sitten. Petteri Orpo vierittää syyn siitä, ettei Turun taloutta saada kuntoon Sdp:lle, koska tämä kieltäytyi osallistumasta talouden tasapainottamistyöryhmään tapauksen jälkeen. Se oli Orpon mukaan "tekosyy, ettei tarvitsisi kantaa vastuuta kaupungin taloudesta". Aika paksua tekstiä sellaisesta ryhmästä, joka osaa kyllä kertoa, minne tarvittaisiin lisää rahaa, muttei kerro mistä sitä saadaan (muuta kuin ympäripyöreästä "tehostamisesta"). Tehostaminen tarkoittaa leikkaamista. Mistä leikataan?

Siksipä kertauksena tapaus S:t Olofskolan:

Turussa oli päätetty budjetin teon yhteydessä perustaa talouden tasapainottamista pohtiva työryhmä jäseninään suurimpien "hallitussopimukseen" sitoutuneiden ryhmien edustajat. Samoihin aikoihin kaupunginhallitukseen tuli investointikorjauslista, jonka yhtenä kohtana oli S:t Olofskolanin lisätilatarpeen paikkaaminen Työväenopiston kiinteistöstä vapautuvilla tiloilla. Lisätilaan oltiin sitouduttu "hallitussopimuksessa". Kiinteistössä oli kuitenkin kaksi vaihtoehtoa tarpeen tyydyttämiseen; valmis opetukseen kelvollinen kerros, hinta 20 000 € tai tyystin remonttia vaativa kerros, hinta 600 000 €. Rkp:n vaatimuksesta kiinteistölautakuntaa ja opetuslautakuntaa kuulematta kaupunginhallitus päätti äänestämällä, että toteutetaan kalliimpi vaihtoehto. Tämä oli vallitsevassa taloustilanteessa Sdp:lle sietämätön vaihtoehto, kun halvempikin olisi kelvannut.

Hallitussopimuksessa on pykälä, että mikäli sopimusosapuolille syntyy erimielisyyttä sopimukseen kirjattujen asioiden täytäntöönpanosta, kutsuu kaupunginhallituksen puheenjohtaja (silloin Aleksi Randell, kok) sopimusosapuolet neuvottelemaan ratkaisusta. S:t Olofskolanin lisätila oli kirjattu sopimukseen. Sdp:n pyynnöstäkään neuvotteluja ei kutsuttu koolle, vaan asia vietiin porvarien äänienemmistöllä (kok, vihr, rkp) läpi.

Asiassa syntyi selvä käsitys, että Sdp:tä tarvitaan kyllä taloutta tasapainottamaan, mutta siitä ei tarvitse sopimusosapuolena piitata. Päätös oli täysin luotujen pelisääntöjen vastainen sekä järkevän taloudenpidon vastainen. Jos Sdp olisi silloin taipunut asiassa, olisi ollut todennäköistä, että sitä olisi kyykytetty työryhmänkin asioissa. Homma ei toimi niin, että toiset tuhlaavat ja toiset säästävät, asioihin pitää sitoutua yhteisesti yhteisin pelisäännöin.

Eipä tainnut huoli olla aiheeton. Kun keväällä 2007 kaupunginjohtaja toi vuoden 2008 ohjeluvut hallintokunnille, pyysi Sdp perusteita niille ennen päätöksentekoa. Miksi ammattiopetuslautakunta saa alle prosentin, kun keskushallintoa taas paisutetaan prosenttikaupalla tehtyjen päätösten vastaisesti? Luvut vietiin porvariäänin läpi niiden taustoista piittaamatta. Miten voidaan lisätä hoitajien määrää ja palkkoja, kun terveystoimen luvut eivät kata edes nykyisten palkkojen ja vuokrien indeksikorotuksia? Vastaus pitäisi löytyä kaupungin suurimmaksi äänestetyn puoleen Kokoomuksen suunnalta, mutta eipä kuulu mitään.

Järkevä jätehuolto on ympäristöteko

2007-09-15T07:03:00.000-07:00

Ollakseni ammattimainen varamies olen joutunut poikkeuksellisen paljon tekemisiin Turkuun valmisteltavan jätteidenkuljetuksen keskitetyn kilpailutuspäätöksen kanssa. Ensin asian käsitteli ympäristö- ja kaavoituslautakunta, jossa kokoomus äänesti tyhjää muiden kannattaessa keskitettyyn järjestelmään siirtymistä. Sitten asia tuotiin kaupunginhallitukseen, jossa äänestin asian puolesta Seppo Lehtisen oltua esteellinen asiassa. Siellä kokoomus ja rkp jo vastustivat uudistusta. Nyt maanantaina asia on tulossa kaupunginvaltuuston päätettäväksi ja kokoomus tekee huhujen mukaan rajua käännytystyötä epätietoisten joukossa. Valtuuston kokouksessa moni Sdp:n valtuutettu on estynyt saapumaan paikalle, minkä vuoksi olen varavaltuutettuna tulossa päättämään asiaa Lehtisen taas jäävätessä itsensä. Olen asian takana ylpeänä, joskin ymmärrän asian vastustajienkin huolen. Ympäristöarvot ajavat kuitenkin arvomaailmassani yksittäisen omakotiasukkaan valinnanvapauden edelle.

Tällä hetkellä useilla omakotialueilla eri firmojen autot ajavat eri aamuina eri pihoille ja saattavat pahimmillaan kuskata kaatopaikalle vajaita kuormia. Vertailukunnissa jäteautojen ajokilometrit ovat paljon kohtuullisemmat. Kun alueet keskitetään yksittäisille yrittäjille, vähenee turhien ajojen määrä huomattavasti. Ja taas ollaan pieni askel lähempänä puhtaampaa maailmaa.

Toinen asia (vähäpätöisempi) on hinta. Tamperelainen maksaa jätteenkuljetuksesta n. 11 senttia asuinnneliömetriä kohden ja turkulainen n. 25 senttiä. Tampereella on kunnan kilpailuttama systeemi. Varissuolainen maksaa kutakuinkin yhtä vähän kuin tamperelainen, koska se on riittävän suuri kokonaisuus jo nyt ja siellä on riittävän suuret jäteastiat.

Vastustan myös hintakartelleja. Siltähän tilanne yllä olevan perusteella näyttää. En sano että "on", mutta "näyttää". Keskitetyn systeemin myötä usemmat yrittäjät pääsivät Tampereella kisaan mukaan. Miksi meillä kävisi eri tavalla? Miksiköhän Turun seudun tämän hetken ylivoimainen markkinajohtaja Lassila&Tikanoja vastustaa innokkaasti uudistusta? Onhan se jatkossakin vahva toimija kun kilpailutetaan. Miksiköhän Varsinais-Suomen Jätehuolto Oy 5%:n markkinaosuudellaan kannattaa uudistusta?

Siis: hinta laskee, kilpailu muuttuu reilummaksi ja maailma on askeleen lähempänä pelastusta. Ei ole ollut vaikea valinta eikä ole.

Lämmin kiitos juhlani muistaneille

2007-09-14T07:20:00.000-07:00

Täytin viime viikolla 30, minkä kunniaksi sain Ari Korhoselta Frederikin parhaat. "Mä oon kolmekymppinen, takana on luja putki rilluvuosien." Tänään Korhonen pahoitteli lahjaansa uudestaan. Kävin viime viikonloppuna Lahdessa Sdp:n tulevaisuusseminaarissa, mihin ajoin käytännön syistä yksin. Pysyin hereillä mennen tullen Frederikin ansiosta, joten en ole lainkaan pahoillani saamastani lahjasta. Sanat ovat kertakaikkisen huvittavia kuten toteutuskin. Filosofinen pohdinta kohdistuu siihen, onko kysymys taiteilijan itseironiasta vaiko tahattomasta huumorista.

Itse syttärijuhlassa Ruissalon Kansanpuiston vanha kesäteatteripaviljonki oli täynnä vanhoja ja uusia ystäviä, sukulaisia, tovereita ja tuttavia. Meininki oli hieno, kiitos kaikille mukana olleille. Erityisen ylpeä olen Turun seudun musiikkioppilaitoksen kahden bändin esityksistä. Sekä Turku Swing, että Not So Grand Funk Jam Band keräsivät paljon ansaittuja kehuja. Myös Taideakatemian opeilla sirkustaituruuttaan esitellyt Erika "Typy" Halonen ihastutti. On mukava voida silloin tällöin antaa esiintymistilaisuuksia oman seudun nuorille osaajille.

Eivätkä Aurinkoravintolan braatwurstit ja hapankaalit, äitin piirakat tai omat boolisekoituksetkaan jääneet vaille kehuja - päin vastoin. Ja Annika ja äiti koristelivat paikan nätiksi. Olen otettu läheisteni viitseliäisyydestä.

Tähän liittyvät myös lukuisat muistamiset juhlavieraiden ja muiden tuttujen parista. Erityisen mielissäni olen Matti Koskelinin perikunnalta hankitusta 1970-luvun tyylikkäästä italialaisesta polkupyöräkaunottaresta, sekä eräiden valtion päämiesten tyylikkäistä rintakuvista. Kaikki lahjat ja kortit olivat kovasti mieleeni (joskin demarinuorilta saamani upea cityrinkka kehotettiin avaamaan varoen ja sisällä olikin Ritva Santavuoren kirjoittama kirja, jossa hän on itse kannessa).

Kiitos kaikille asiaan sekaantuneille. Parin vuosikymmenen kuluttua järjestän taas juhlat.

Ei vielä kirvestä kaivoon

2007-09-01T07:30:00.001-07:00

Edeltäjäni Turun sosialidemokraattien toiminnanjohtajana, eli Ari Korhonen elvytti vanhan perinteen kuukausittaisesta juttutupaillasta. Tarkoituksena on koota kuukauden viimeisenä perjantaina jäseniä epävirallisempaan debattiin ajankohtaisista aiheista. Tuoppi kädessä on helpompi kertoa mitä ajattelee. Kokoustilanamme on Panimoravintola Koulun historianluokka.

Eilen perjantaina 31.8. tupa oli tupaten täynnä. Illan otsikkona oli "Uudistumisen alku? Kalliomäen työryhmän analyysin analyysi". Alustajana oli työryhmän jäsen Pertti "Pepe" Paasio ja kommenttipuheenvuoron käytti Turun demarinuorten puheenjohtaja Piia Elo. Pertin alustus oli hyvä, Piian kommentit raikkaita ja keskusteluun ei tahtonut riittää siihen varattu kaksi tuntia. Uudistumishalukkuutta oli, eikä tyydytty pelkkään huonon onnen valittamiseen.

Itse raportti ei olisi antanut aihetta niinkin monipuoliseen keskusteluun, mutta Pertti antoi hieman ekstraa. Televisiomainokset ja huonot äänestysilmat jäivät onneksi sivulauseisiin ja keskityttiin harjoitetun politiikan ja yleisen mediaosaamisen ruotimiseen. Myös järjestö"koneelle" annettiin huutia ja etsittiin uusia toiminnan ja osallistumisen muotoja. Henkilökysymykset jäivät harmillisen pieneen rooliin.

Paikalla oli normaali juttutupaa nuorekkaampi joukko. Oli eri ikäisiä ja eri taustan omaavia demareita. Kenenkään puheista ei kuultanut epätoivo tai luovuttamisen halu. Minulle jäi sellainen olo, että tekemisen meninki tulee parantumaan ja uudistuksia seuraamaan. Pidetään kirveet vielä käsissä, veisteltävää piisaa. Kuten puheissa todettiin, heikompi tarvitsee jatkossakin puolestapuhujia ja painotusten suurista linjoista riippumatta sosialidemokraatit tulevat sellaisia olemaan.

Joukkoliikenne ja propaganda

2007-08-25T02:28:00.000-07:00

Joukkoliikennelautakunnan varapuheenjohtaja Niko Aaltonen on Turun Kokoomuksen ehdottomia propagandan mestareita. Niko teki näkyvää politiikkaa aiemmin opetuslautakunnassa ja sitä ennen nuorisolautakunnassa. Nyt Niko kirjoitti Turun Sanomien mielipidesivulla oivallisen kirjoituksen joukkoliikenteen hyvästä tilasta Turussa.

Aaltosen sanailuihin voi yhtyä muilta osin, mutta "sinivihreän" hallituksen osuus asiaan on hieman totuutta vieroksuva. Aloite suurten kaupunkien joukkoliikennetukeen lähti edellisestä hallituksesta Susanna Huovisen (sd.) toimiessa liikenneministerinä. Määrätkin olivat jo katsottuna. Porvarihallitus leikkasi ja myöhensi tätä tukea merkittävästi, mutta sai propagandavoiton ollessaan vallassa nyt kun sitä ylipäätään tullaan maksamaan. Jos edellisen hallituksen linjaa olisi noudatettu, tuki olisi niin merkittävä, että Turussakin olisi voitu peruuttaa kiusallinen kertalippujen hinnankorotus tai laajentaa työsuhdematkalippukokeilua (joka muuten ei sekään tullut tämän vuoden talousarvioon Kokoomuksen vaatimuksena vaan Sdp:n ja vihreiden aloitteesta).

Eikä Niko väitäkään tekstissään muuta. Taitavana propagandistina hän vaan tuo asiat esiin tarkoituksenmukaisella tavalla. Kaikkihan niin tekisivät jos osaisivat.

Oma näkemykseni on, että joukkoliikennelautakunta on tehnyt Turussa hyvää jälkeä erityisesti palkkaamalla Sirpa Kortteen joukkoliikennejohtajaksi. Hänen joukkonsa saavat aikaan. Yhteistyö lautakunnan puheenjohtaja Mika Maaskolan (sd.) kanssa näyttäisi sujuvan hyvin ja Mika tekeekin hyvää lobbaustyötä toimivamman joukkoliikenteen puolesta. Entistä parempaan joukkoliikenteeseen päästäisiin, kun asiaa ruvettaisiin hoitamaan seudullisesti yhdestä toimistosta käsin. Näin hyötyisivät sekä ympäristö, että tavalliset työmatkalaiset. Parhaiten joskaan ei helpoiten se kävisi kuntarajat haihduttamalla.

Positiivinen kulttuuriuutinen Turusta!

2007-08-22T00:01:00.000-07:00

Osasta turkulaista kulttuuriväkeä minulle tulee mieleen tarina pojasta, joka huvitti itseään huutamalla metsässä "susi, susi!" Sehän päättyi niin, että aikaisemmin hätiin juosseet kyläläiset luulivat pojan leikkivän silläkin kerralla, kun susi söi tämän.

Valitettavasti tämä joukko on aika äänekäs huutaessaan päättäjien olevan kulttuurivihamielisiä ja koko kaupungin kulttuuristatuksen olevan pelkkä vitsi. He eivät varmaan tule ajatelleeksi, että he sahaavat myös omaa oksaansa nakertaessaan kulttuurimainettamme. Sen verran kulutan kulttuuripalveluja Turussa ja tunnen kulttuurin tekijöitä, että tiedän tuon näkemyksen liioitelluksi. Siinä jää moni tärkeä ja oikeasti huomion arvoinen epäkohta huomiotta. Suurin osa kulttuuriväestä on kuitenkin fiksuja ja asiallisia ja valittavat vain aiheesta. Ja onhan niillä Turun Sanomia ja Helsingin Sanomia kiinnostavilla ammattivalittajillakin totuuden siemen valituksen joukossa. Susi, susi!

Oli ilo havaita, että Turun Sanomissa oli positiivinen kulttuuriuutinen Turusta. Turkua kotipaikkanaan pitävä uudenlainen teatteriryhmä Kolmas tila -tredje rummet on perustettu. Ryhmä ilmoittaa pyrkivänsä monitaiteellisuuteen ja -kielisyyteen. Monet ryhmän toimijoista eivät asu Turussa, mutta suurella osalla tiedän olevan siteitä Turkuun. Cécile Orblinin muistan lapsuudesta Nuorten Kotkien leiriltä, mutta myös Samppalinnan kesäteatterista kapteeni von Trappin esikoistyttärenä Lislinä kesällä 1995. Niinikään säveltäjä Kari Mäkirannan muistan Samppalinnan vuosiltani. Kiva nähdä heidät poseeraamassa Pinellan edessä Turussa (Sivumennen sanoen: se talo pitäisi saada kuntoon! Pronto!). Uudempia kontakteja joukossa minulle ovat ohjaaja Maiju Sallas ja pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majava, jotka tulevat tekemään Vartiovuorelle Pekka Töpöhäntää kesällä 2008. Toivotan 3 T -ryhmän tervetulleeksi osaksi turkulaista kulttuurikenttää, mukaan rakentamaan kulttuuripääkaupunkivuotta ja pitkäksi ajaksi sen jälkeenkin.

Tällaisia uusia avauksia tarvittaisiin paljon lisää. Ja aloitteen ei pidä jatkossakaan tulla virkamieskoneistosta, vaan kulttuuriväestä itsestään.

Mielipidekirjoittelun asiallisuudesta

2007-08-16T22:51:00.000-07:00

Mistäköhän se johtuu, että mielipidesivut herättävät Turun Sanomista aina eniten tunteita ja myös ajatuksia. Sellaisista sivuista, jotka eivät herätä mitään, ei liene mitään iloakaan. Usein sivulla kirjoitetaan analyyttisiä, osin positiivisiakin (epävarsinaissuomalaista!) näkemyksiä ajankohtaisista asioista. Tänään taas rupesin pohtimaan, onko fiksua, että nimimerkin suojista saa roiskia ihan mitä tahansa skeidaa ilman analyysin häivääkään.

Nimimerkki "Ex-turkulainen" kertoi, että Turussa ei hoideta mitään hyvin johtuen päätöksentekijöistä ja heidän riitaisuudestaan. Yllättävän paljon täällä on työpaikkoja, asukkaita ja tapahtumia siihen nähden. Toiset yhtä analyyttiset pakkaavat kirjoittamaan, että Turussa ei hoideta mitään hyvin, koska päätöksentekijät sopivat kaikesta keskenään. Ole siinä sitten. Ex-turkulainen päätteli, että suur-Turustakin puhutaan vain turkulaisten vallanpitäjien lisääntyneen vallanhimon takia. Kirjoittaja jättää huomiotta mm. epätarkoituksenmukaisen, ympäristölle epäedullisen ja kalliin kaavoituskilpailun, jossa Turun lähikunnat ovat liian hyvässä asemassa Turun omiin syrjäalueisiin nähden. Voisiko tämän asian vastustamisella olla myös jotakin tekemistä naapurikuntien vaikuttajien valtaan tykästymisen kanssa koko seudun edun katsomisen sijaan?

No, voi sitä kaikkea hölmöä kirjoittaa ihan omallakin nimellä, kuten kansanedustaja Ville Niinistö tänään. Maailma ei ole mustavalkoinen, ja siksi Orikedon jätteenpolttoasiaa nyt noin helpolla voi taas vierittää turkulaisten päätöksentekijöiden typeryydeksi (joihin Ville Niinistö muuten lukeutuu). Ihan ympäristön suojelunkin kannalta jätteet kannattaa muuttaa energiaksi ja käsitellä kuljetuksen takia suurten asutusten välittömässä läheisyydessä (vrt. Tukholma). Orikedolla jätteitä on poltettu paljon ennen nykyistä asutusta, joten asiasta on tiedetty kun ostopäätös on tehty. Ja sitä paitsi Orikedolla mahdolliset savuhaitatkin kohdistuvat muualle. Asukkaiden osalta on muunneltua totuutta sanoa, etteikö normaaleja kuulemisia olisi järjestetty. Ihmiset vain pakkaavat heräämään silloin, kun juna on jo mennyt. Asukaskunta ei vastustuksessaan ollutkaan yksimielinen. No, nyt sitä uutta jätteenpolttolaitosta sinne ei tule. Joka tapauksessa minua häiritsee valtuutetun kynästä kielenkäyttö, joka on omiaan alentamaan entisestään valtuuston arvovaltaa. Kysehän on vain näkemyseroista.

Katsojamenestys

2007-08-15T11:48:00.000-07:00

Viime kesinä olen harrastanut kesäteatteria hallinnosta käsin. Johdan puhetta Turun Työväen Teatterin Kannatusyhdistyksessä, joka on järjestänyt kesäteatteritoimintaa Turussa vuodesta 1928 lähtien, siitä viimeiset 20 vuotta koko perheen teatteria toteuttaen. Yhdistyksen ylläpitämä Turun Kesäteatteri Vartiovuorella on taatusti Suomen suurin koko perheen näytelmiin keskittynyt kesäteatteri Suomessa - siitä saimme näytteen tänäkin kesänä.

Kesällä 2006 väkeä katsomoomme houkutteli satuklassikko Lumikki ja ilkeää äitipuolta tulkitseva Krisse Salminen vetivät katsomoomme yli 34 000 katsojaa. Täksi kesäksi teimme ulkonäyttömöille sopivan sovituksen J.M.Barrien legendaarisesta Peter Panista. Nimiroolin teki loistava Antti Lang Helsingistä ja Kapteeni Koukkuna hauskutti Jukka Leisti Tampereelta. Tällä konseptilla saimme tänään 15.8. päättyneellä kaudella peräti 35 000 katsojaa. Se ei ole hullummin, kun näytöksiä oli 58 ja katsomoon mahtuu 650 henkeä.

Sain yhdistyksen johdettavakseni pahasti velkaantuneena kolme vuotta sitten. Kesäteatterimaailmassa näyttää käyvän niin, että kun menee pieleen, niin sitten menee kunnolla pieleen. Kun taas menee hyvin, saattaa vähän rahaa jäädäkin. Nyt näyttäisimme löytäneemme konseptin, jolla väkeä saadaan katsomoihin. Teatterimme palvelee lapsiperheitä ja talousaluettamme loistavasti, joten työmme ei mene hukkaan. Kiitos taas kaikille katsojille, lipunmyyjille, henkilökunnalle ja ennen kaikkea yhdistyksen jaksaville jäsenille.

Kuntakoko ja ympäristö

2007-08-11T07:40:00.000-07:00

Aktian pääekonomisti hämmästelee aiheellisesti viikonlopun Iltasanomissa Suomen heikkoa asuntopolitiikkaa tähän mennessä. Asuminen on kallista ja uudisrakennuskohteiden hinnat ovat pilvissä. Pitää muuttaa kauas keskustoista jos haluaa asua tilavasti. Nähdäkseni tähän on johtanut mm. sirpaleinen kuntakenttä, jossa kaikki kunnat kilpailevat vain parhaista veronmaksajista sen sijaan, että työssäkäyntialueilla tehtäisiin kestävän kehityksen mukaista asuntopolitiikkaa.

Mitä kauemmas perhe joutuu muuttaamaan vanhempien työpaikoista ja koulu- ym. palveluista, sen enemmän luontoa kuormitetaan turhalla yksityisautoilulla. Parasta, mitä tällä sektorilla on tapahtunut pitkään aikaan, on edellisen punamultahallituksen käynnistämä Paras-hanke. Sen myötä kuntien keskinäisen asukaskilpailun sijaan voitaisiin keskittyä kokonaisvaltaiseen, monipuoliseen ja ympäristöystävälliseen kaavoittamiseen kuntarajoista piittaamatta. Toivonpa vaan, että se ei jää torsoksi Turun seudulla.

Toinen kysymys on suurten asutuskeskusten keskustojen hyötykäyttö. Otan esimerkiksi parhaiten tuntemani Turun. Kadut ovat liian kapeita johtuen 1800-luvun Engelin kaavasta. Tarve oli tuolloin toisenlainen. Nyt hyviä pyöräily-yhteyksiä haittaa omituisissa paikoissa olevat vanhat tehottomat rakennukset (esim. Kivenhakkaajankadun ja Itäisen Pitkäkadun risteys, jossa vanha ränsistynyt puutalo tukkii risteyksen, eikä toimivaa poikittaista pyörätieyhteyttä voida rakentaa).

Päättäjien on kannettava vastuunsa ympäristöstä: on rakennettava parempia ja turvallisempia pyörätieyhteyksiä sinne missä ihmiset liikkuvat. Ja on luotava parempia ja monipuolisempia mahdollisuuksia ihmisten asua työpaikan ja palvelujen läheisyydessä. Valitettavasti se voi tarkoittaa joidenkin kauniiden puutalojen purkamista uusien enemmän asuttavien kerrostalojen tieltä, enkä toki esitäkään minkään rakennushistoriallisesti (sijaintinsa tai rakennustapansa puolesta) arvokkaan rakennuksen oitis kaatamista. Toivonpahan vain, että luonto ja tulevat sukupolvet menevät luopumisen tuskan edelle.

Miksi vihreät ja ns. punavihreät vasemmistoliittolaiset kiihkeimmin vastustavat tällaisia ympäristöarvoja?

Esiintymisjännitystä ilossa ja surussa

2007-08-10T09:23:00.001-07:00

On asioita joihin ei tunnu tottuvan. Yksi on esiintyminen yleisölle ainakin uusissa tilanteissa. Turun Nuori Teatteri pyysi minua ystävällisesti esitykseensä Haarakonttori vierailevaksi "pizzakuskiksi". Olen päättänyt esittää esityksen yhteydessä kauniin kansanballadin "Kaikki linnut laulelevat", jonka on tehnyt tunnetuksi Someron lahja suomalaiselle säveltaiteelle eli M.A.Numminen. Säestän itse itseäni barokkihuilulla. Harmi vaan, että sävelkorvaa on yhtä paljon kuin vastasyntyneellä variksella. Nervös! Erityisesti harmittaa, että jotkut ovat ostaneet lippunsa esitykseen ihan rahalla. Katsotaan, voiko jännitykseen kuolla.

Siitä puheen ollen, joudumme Annikan kanssa huomenna laskemaan kukat Annikan edesmenneen ystävän arkun ääreen. Koska Annika ymmärrettävästi pelkää itkun vievän vallan, olen luvannut lukea lyhet muistosanat. Kyllä sekin aiheuttaa ikävää oloa sen lisäksi että suru on suuri. Tällaiseen esiintymisjännitykseen tuskin pitääkään voida tottua. En ainakaan halua tottua.

Näihin tilanteisiin ei taida sopia puheiden yhteydessä käyttämäni vanha tilannetta laukaiseva kaskutoteamus: "Mikähän tätä paperia vaivaa kun se näin tärisee?" Parempi vaan koettaa kestää. Yleinen totuus lienee, että muut harvoin edes huomaavat jännitystä.

Onko mikään pyhää kun kännätään?

2007-07-31T03:12:00.000-07:00

Turku on upeiden kesätapahtumien kaupunki. Yksi turkulainen pop-ikoni DBTL täytti 20 vuotta, mitä kävimme Annikan kanssa todistamassa. Eräiden arvioiden mukaan tapahtuma liikutti Aurajoen rannoille yli 100000 ihmistä, minkä rinnalla pienet lieveilmiötkin ovat sivuseikka. Laiturille on tilausta.

Parhaiten mieleemme jäi pari lauantaista päiväkeikkaa. Emma Salokoski Ensemble oli fantastinen. Lauantaina klo 14.00 oli liikkeellä lähinnä hyvästä musiikista kiinnostuneita, eikä niinkään ohrapirtelöä musiikin varjolla kilpaa kitkeviä. Toinen mainio kokemus oli vanha kunnon Grand Slam. Vain yksi oli joukosta poissa, mutta laulut ja henki olivat siellä. Puntti Valtosen riehakkuus ja esiintymistaito korvasivat Leskisen leskimäisyyttä. Ihmiset olivat hyvin keikassa mukana. Loppuillasta olisi monilta todennäköisesti mopokin karannut.

Yöllisten keikkojen aikana sen sijaan koimme olevamme väärässä paikassa. Festivaalien uuden suosikin Paula Koivuniemen aloitettua musiikkinsa eräs tanssimisesta innostunut pariskunta talloi ja töni meitä sillä seurauksella, että meillä oli juomaa enemmän vaatteilla kuin mukeissa. Kun Annika huomautti asiasta, seurauksena oli nyrkki nenään. Perään tämä nyrkkeilytaitoinen rouva näytti kieltä ja keskisormea ja kehotti haistelemaan eräitä nivustaipeiden alueita. Vieressä seisonut järjestysmies kohautteli tyylikkäästi hartioitaan rouvan vielä hyppiessä Annikan jaloilla.

Pohdimme, että tokkopa tuosta voi enää mauttomammaksi mennä. Kuulimme kuitenkin, että Kristiinankadulla eräs toinen neitokainen oli kyykistynyt jalkakäytävälle keventämään kulkuaan. Noin 80-vuotias rouva oli huomauttanut asian sopimatomuudesta, minkä seurauksena neitokainen oli paukauttanut mummua kuonoon.

Lööpistä luin, että jossakin toisaalla oli otettu pikkuvauva huostaan eräältä ympäripäissään olevalta pariskunnalta. Näitä varmaan käy kaiken aikaa eri puolilla Suomea erilaisissa tapahtumissa tai vaikka arkenakin, mutta ne herättävät vasta, kun ne sattuvat omilla nurkilla. Mikä ihmisiä vaivaa? Mitä pitäisi päätellä siitä, että naiset ovat alkaneet käyttäytyä yhtä tyylittömästi kuin miehet? Eihän tasa-arvo saa tarkoittaa sitä, että naiset taantuvat miesten tasolle! Mihin tämä johtaa? Mitä asialle voisi tehdä?

Edelliset sukupolvet taistelivat rikkoakseen tabuja. Nyt tarvittaisiin taistelua eräiden asioiden uudelleen pyhittämiseksi.

Nationalismin historiasta

2007-07-26T06:28:00.000-07:00

Yksi heikkouksistani on epookkielokuvat. Vaikka epookkidvd:n kansi näyttäisi kuinka kököltä, niin en saa rauhaa, ennen kuin olen vuokrannut sen. Laadukkaampiinkin juttuihin sisältyy usein historiallisia ajallisia epätarkkuuksia tai virheitä eli anakronismeja. Olen lomalla ja Annika töissä, joten voin salaa katsoa huonoja epookkileffoja. Tänään vuokrasin Troija -nimisen leffan, jota Annika ei ole koskaan halunnut. Olipa taas elämys. Katsoin sen silti alusta loppuun.

Troijaan sisältyi yksi yleisimmistä anakronismeista. Siinä puhuttiin isänmaanrakkaudesta vaikka tapahtumat sijoittuvat yli 3000 vuoden taakse. Samanlaista puhetta näkee useissa keskiajasta kertovissa leffoissa. Käyttäydytään, kuin olisi ollut valtioita, kansallistunnetta tai isänmaanrakkautta.

Nykyisen kaltainen nationalismi luotiin Hegelin toimesta 1800-luvun lopussa. Sitäkin ennen voidaan löytää "kansoja" tai "kansallisuuksia". Keskeinen tapahtuma tässä suhteessa oli Westfalenin rauha vuodelta 1648, jolloin luotiin ensimmäiset selkeät valtiorajat Eurooppaan. Ennen sitä ei hegeliläisyydelle olisi ollut edes edellytyksiä. Oli ruhtinaskuntia ja valtakuntia, niissä alamaisia ja veronmaksajia. Paikkakuntarakkautta oli varmasti ja sopivan kuninkaan tai uskonnon puolesta oltiin valmiita sotimaan. Mutta 1900-luvun kaltaista isänmaallisuutta ei ollut.
Sodat olivat vähemmän julmia. Ihmiset olivat käytännöllisempiä. Valittiin sotajoukko sen mukaan, kuka oli voitolla tai maksoi eniten. Armeijat olivat valtiaiden henkilökohtaisia palkka-armeijoita, jotka tulivat kalliiksi. Sotaherrojen intresseissä olikin saada ihmiset toimimaan jonkun jalomman ja periaatteellisemman puolesta. Isänmaa toimi hyvin tässä tarkoituksessa.

En nyt halua sanoa, ettenkö kunnioittaisi viime sotien sankareitamme - heitä jotka puolustivat vapautta ja laillista yhteiskuntajärjestystämme. Silloinen kommunistien torjunta on yksi keskeisimmistä nykyisen hyvinvointimme peruspilareista (vrt. itäblokkiin). Olen myös hyvin kotiseuturakas ja monella tapaa isänmaallinenkin. Paheksumpahan vain sitä, mihin nationalismia on käytetty (ja käytetään) ja minkälaisin motiivein. Ja paheksun sitä, että elokuvateollisuus ilmeisen tietoisesti tunkee sitä pönkittäviä elementtejä paikkoihin, joihin ne eivät kuulu. Mitäköhän elokuvateollisuus siitä saa?

Porvarihallitus ja julkisuus

2007-07-24T01:45:00.001-07:00

Nyt mätäkuun agendalle joutunut uutinen ei ansaitsisi jäädä pelkäksi mätäkuun uutiseksi. Tosin sitä sotkee hieman, kun yhdet puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäästä. Sinänsä on toisarvoista, sopiiko porvarihallitus jatkavansa edellisen hallituksen linjaa olla vastaamatta lehtien gallupkyselyihin. Kysehän voi olla työhygieniaan liittyvästä ja töiden vaikeutumista torjuvasta toimenpiteestä. Ainakin kansanedustajille tulvii sähköposteihin jatkuvasti sen seitsemää kyselyä. Ministerin aika tuskin riittää tällaiseen.

Tänään 24.7.07 Uutispäivä Demarissa sekä Helsingin Sanomissa oli asiaan toisenlaista valoa tuovia näkökohtia. Hesari kyseenalaistaa, onko sopivaa, että poliitikkoja määrätään olemaan hiljaa mielipiteistään. Poliitikothan valitaan olemaan jotakin mieltä ja suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä kulmakiviä on mielipiteenvapaus. Vaikka Vanhanen ei tarkoittaisi tätä, vaan edellä kuvaamaani työskentelyä helpottavaa perustelua, saadaan se näyttämään siltä. Demarissa Eero Heinäluoma puolestaan muistuttaa, että porvarihallitus on salaillut edeltäjiään tiukemmin lakiasioiden valmistelutilannetta ja että ne tupasahtavat ota tai jätä -muodossa eduskuntaan. Hän tulkitsee hallituksen vievän poliittista systeemiämme salailevampaan suuntaan.

En tiedä, onko näin, vai onko kyseessä vain napakka ja hieman ennenaikainen oppositiojohtajan lausunto. Mutta jos on kuten Heinäluoma väittää, on kyse vakavasta asiasta. Eduskunta on pidettävä ajan tasalla lakien valmistelussa, sillä valmiiseen tekstiin vaikuttaminen on paljon vaikeampaa. Kansan äänen on tultava kuuluviin!

(Toinen kysymys oli sitten, että kun Heinäluoma puhui lakitekstien valmistelusta, niin hallituksen edustajat keskittyivät kommentoimaan samassa uutisessa vain pääministerin uutta ohjeistusta. Eikö samassa jutussa kaikkien pitäisi puhua samasta asiasta?)

Julkisuusvaatimus pätee myös kunnalliseen valmisteluun. Turussa kansalaisaktiivit kritisoivat kaupunkia huonosta tiedottamisesta koskien kaikkien yhteisen Kulttuuripääkaupunki 2011 -projektin valmistelua. Kaupunginjohtajan velvollisuus olisi tiedottaa tai vaatia asianosaisia virkamiehiä tiedottamaan jatkuvasti veronmaksajille kalliin vuoden valmistelusta. Kansalaiskeskustelun pitäisi käydä kiivaana ja sen tulisi vaikuttaa valmisteluun. Miksi esimerkiksi valtalehti Turun Sanomat ei vaadi tätä?

Virkamiehethän voivat aina vastavetona vedota julkisuuslakiin, jossa todetaan, että valmistelussa olevia asiakirjoja ei tarvitse näyttää kansalaisille, mikäli se häiritsee valmistelutyötä. Termiä "häiritä" voidaankin sitten tulkita jos niinkuin huvittaa. Saattaahan se papereiden näyttely häiritä vaikka valmistelun kannalta tuikitärkeitä päivänokosia. Mutta laki ei estä kansalaisia, poliitikkoja tai lehdistöä vaatimasta julkisuutta asioille. On tietenkin asioita, jotka eivät kestä ennakkojulkisuutta (esim eräät liiketoimet), mutta niitä on kuitenkin vain pieni osa. Vapaa tiedonkulku on demokratian peruspilari ja sitä on pidettävä pyhänä. Toivottavasti porvarihallitus ei ole romuttamassa sitä.

Veneilyn ekologisuudesta

2007-07-17T04:11:00.000-07:00

Olin muutaman päivän äitini ja hänen miehensä mukana purjehtimassa lähinnä Ahvenanmaan saaristossa. Menin Kökariin yhteysaluksella, mistä lähdimme kohti luonnonsatamia. Oli kaunista ja rentouttavaa. Veneessä nukkuukin paremmin kuin kaupungin kuumuudessa. Kiitos mukavasta kestinnästä.

Yhtenä päivänä kippari täytti heidän pumpattavan parikajakkinsa - upea peli. Meloimme äidin kanssa läheisen Allskärin ympäri ja ihastelimme mm. väylää ylittävää hirveä ja upeita maisemia.

Kävin pohtimaan veneilyä ympäristöystävällisyyden kannalta ja Itämeren suojelun ja EU:n vaatimusten suhteellisuutta. Polttoöljyä käytimme sen verran, että satamiin mennessä ja sieltä lähtiessä koneet kävivät. Muuten kuljettiin tuulivoimalla. Pörräsimme nähtävyyksiä katsomassa pumpattavalla melavehkeellä. Tämän kaltaista lomailua on viime vuosina tuettu siten, että huviveneisiin määrättiin septitankit, jotka voidaan imutyhjentää perinteiseen mereen pumppauksen sijaan. Huraa, Itämeri pelastuu! Moisen vehkeen asentaminen ei ole ihan ilmaista. Seuraavaksi EU:n vaatimuksesta polttoöljyä ei voi enää tankata veneisiin verovapaasti. Sekin on pitkä sentti veneilijän kukkarossa.

"Elitistien ongelma!" parahtanee skeptikko. Onhan noita eliittiveneilijöitäkin, mutta kyllä se suurimmalta osaltaan on tavallisen kansan tavallisen ekologinen lomailumuoto. Pantaisiin esim. vesiskootterit ja muskeliveneet tuplaverolle, ja annettaisiin jo entisestään ympäristön kanssa sopusoinnussa elävien ihmisten jatkaa harrastustaan. Kun vene on myyty, on vaihtoehtona usein esim. thaimaanmatka tai jokin muu "ekoteko".

Arvostelumenestys

2007-07-09T03:13:00.000-07:00

Ennen vanhaan oli kesäteatteripiireissä tapana todeta, että huono arvostelu takaa hyvän kävijämäärän - väki tykkää siitä, mistä kriitikko ei. Nykyisin ylistäviä kirjoituksia näkee usein. Joko näytelmien taso on parantunut, kriitikoiden mieli muuttunut tai kesäteattereihin suhtaudutaan eri tavalla. Haluan tietenkin uskoa ensin mainittuun vaihtoehtoon.

Turun Kesäteatterin Peter Pan sai melkoiset kehut sekä Turun Sanomilta, Åbo Underrättelseriltä että Salon Seudun Sanomilta. Eikä Uutispäivä Demarin Sandellikaan haukkunut niin paljon kuin yleensä. Erityisesti Teemu Loikkaan lavastusta on kehuttu, eikä syyttä. Lavastus on perusidealtaan verraton ja toteutus on taidokas (siitä huolimatta, että olin siellä minäkin pensseli kädessä). Myös ohjaus ja dramatisointi sai kehuja, sekä kaikki roolityöt.

Erikoista on se, että yleisön kommentit ovat samanlaisia. Ollaanko päästy pois siitä ajasta, että kriitikot ja yleisö ovat täysin eri maailmoista?

No, Linna-teatterin Puhelinluettelo sai kyllä moitteita, joihin vihastuneet asiakkaat laittoivat mielipidesivulle kovasti toisenlaista palautetta. Komedia on vaikea laji arvostella, sillä huumoreja on erilaisia. Linna-teatterin vakioyleisö haluaa juuri sellaista viihdettä, mitä siellä tehdään, eikä Linna petä fanejaan. Arvostelija katsoo hieman toisesta vinkkelistä ja tarkastelee taiteellisia ulottuvuuksia. Minun on tunnustettava, että olin melkolailla kriitikon kannoilla tässäkin tapauksessa.

Terveisiä Kansanpuistosta

2007-07-08T04:02:00.001-07:00

Pohjoismaiden vanhin festivaali Ruisrock on jälleen meneillään Ruissalon kauniissa Kansanpuistossa. Upea meininki ei ainakaan vielä ole latistunut sateestakaan. Mutamäärät eivät ylläkään Roskilden festivaalin tasolle.

Ensimmäisenä iltana oli 18 000 ja toisena 30 000 musiikin kuulijaa. Sunnuntainakin varmaan menee 20 000 puhki. Aivan mieletön konsepti! Vuosi vuodelta Merimaa ja kumppanit ovat hioneet järjestelyjä kuntoon ja koko ajan paranee. Jonot olivat lyhyemmät, palvelut pelasivat ja eurot vaihtoivat omistajia.

Vaikka Vantaan Festivaalit hyötyvät tilaisuudesta paljon, on suurin hyötyjä Turun talousalue. Hotellit ovat täynnä ja kauppa käy. Turun imago saa vahvistusta. Vastaan työni puolesta alueen rakennusten siisteydestä, ja rokilla on negatiivinen vaikutus siihen. Siitä saamme toki asianmukaisen korvauksen, mutta joka tapauksessa asiat on nähtävä suuremmassa mittakaavassa. Järjestäjä näkee paljon vaivaa löytääkseen parannuksia ympäristöongelmiin, jotka ovat sittenkin pieniä. Kansanpuisto on tarkoitettu kansan käyttöön eikä ulkomuseoksi!

Mikäli Lounais-Suomen ympäristökeskus ja Turun Sanomat onnistuvat tavoitteessaan pilata niin monen rakastama viehättävä tilaisuus viemällä se jollekin tusinakentälle, ollaan kyllä erikoisilla jäljillä. Se tappaisi Ruisrockin.

Mielipidekirjoittelu

2007-06-27T01:31:00.000-07:00

Lomalaisena on aikaa lukea Turun Sanomien mielipidesivulta se oikeanpuoleinenkin loosi, missä tekstarilla saa tuulettaa tuntojaan. On hyvä, että sellaiseen on paikkoja. Nettipalstoilla menee välillä jo överiksikin, lehdet sensuroinevat kuitenkin kaikkein pahimmat flopit.

Tänään (27.6.07) ihastelin erään tekstailijan positiivisuutta: "Turku, Suomen aurinkoisin kaupunki. Hyvää kesää turkulaiset! Made in Heideken". Kaikki eivät lähesty elämää valitettavasti ihan samalla asenteella.

Nimimerkki "Oire" kirjoitti: "Vanhustenhuolto ja terveydenhoito päälaellaan, eskarilaisten uimaopetus lopetetaan, uusi kirjasto, vaikka vanhakin olisi kelvannut, turhia lautakuntamatkoja, kasvoton ja hidas etuuskäsittely, turha toriparkki, maahanmuuttajien asuttaminen samaan lähiöön, katuväkivalta ja turvaton keskusta aurajokirantoineen! Tuota kaikkea ja vähän lisääkin on Turun tauti nimeltään!" Huh, onneksi vain vähän.

Turussa tehdään tietoni mukaan erinomaista vanhus- ja terveydenhuoltoa. TYKSissä makaa jonkun verran vanhuksia väärillä hoitopaikoilla, mihin koko ajan haetaan ratkaisua. Hammashuollon jonot ovat toki liian pitkät. Edellinen porvarihallitus sössi hammaslääkärien riittävän kouluttamisen.

Esikoululaisten uimaopetusta on virkamiesten puolelta ehdotettu lakkautettavaksi. Sosiaalilautakunta ei tietoni mukaan sitä tälläkään kerralla hyväksy. Kyseessä on yksi viimeisistä ei-lakisääteisistä palveluista sosiaalitoimessa ja säästökuuri on rankka. Toivottavasti järki kuitenkin voittaa.

Pääkirjaston tarpeellisuudesta olen eri mieltä. Lautakuntamatka ei useinkaan ole turha, mutta turhan kallis hyötyynsä nähden se voi minunkin mielestäni olla. Etuuskäsittelyn toimivuudesta minulla on hieman positiivisempi kuva. Toriparkki ei ole turha, mikäli kauppiaat ovat sen kaikilta osiltaan valmiita maksamaan. Liikemiehet eivät käsittääkseni laita rahojaan turhuuksiin.

Maahanmuuttajien keskittyminen Varissuon ja Lausteen lähiöihin on ongelma. Mutta me emme voi estää ketään muuttamasta tuttavien naapuriin, mikäli siinä on vapaata. Emme ainakaan sillä perusteella, että ovat syntyneet väärässä kulttuurissa. Kaikille osapuolille olisi hajauttaminen hyväksi - hyvät neuvot olisivat tarpeen. Katuväkivaltaa minäkin vastustan, mutta kun nuoria kerääntyy yhteen päihteiden kera, aina syntyy riski tappelusta. Sellaista on elämä suuressa kaupungissa.

Mistä nuo mielipiteet kumpuavat? Suomessa menee paremmin kuin koskaan ja ihmisillä tuntuu katkeruus vain kasvavan. Miksi negatiivisuus on niin suurta? Ongelmia on ja niitä tulee aina olemaan. Kun yhden tulipalon sammuttaa, syttyy toisaalla toinen. Kaikista kuitenkin yleensä selvitään. Ei sitä prosessia jatkuva murehtiminen ja manaaminen nopeuta.

Pakkomielteitä on monenlaisia

2007-06-25T00:35:00.001-07:00

Juhannuksen jälkeen puuskuttaa aina pari päivää. Hiki kirpoaa kun liikauttaa eviään. Juhannuksena on aina pakko päästä samaan paikkaan, eli Suomen kauneimpaan saaristoon ja viihdytettävä itseään samoin metodein. Rasvaista ruokaa ja olutta kuluu enemmän kuin lääkäri määrää.
Ei pidä itseään toisaalta soimata. Kesä ja loma ovat rentoutumisen aikaa. Jokaista suupalaa ei pidä kauhistella liikaa. Joka toinen riittää. Kun kuuluu heimoon, joka lihoo vain makkarapaketin nähdessään, pitää kuitenkin hieman koettaa rajoitella.
Onneksi pakkomielteitä on myös toisenlaisia. Vaimoni pakotti minut kuntosalille joku vuosi sitten. Kokemus oli hirveä. Vaan kaikkeen tottuu. Nyt tulee fyysisesti huono olo, jollei pääse salille riittävän usein. Lähden tästä Kristiinankadulle polttamaan edellisiä juhannusruokia ja iltapäivällä ostamaan torikauppiailta hieman makkaraa keveämpi toisenlaisia kesämuonia. Nekin ovat parhaimmillaan pahuksen hyviä, ja jos ei niitä saa riittävästi, ei ole kivaa silloinkaan.

Vaikeuksien kautta uuteen nousuun

2007-06-20T00:12:00.000-07:00

Sdp on käynyt erittäin raikasta ja tarpeellista keskustelua vaalitappionsa syistä tulevaisuuden tekemisensä tavoista. Katson, että vahvaa sosialidemokraattista puoluetta tarvitaan Suomessa jatkossakin. Isänmaa on aina ollut heikoimmillaan silloin, kun Sdp on ollut vaikeuksissa.

Kun minulta kysytään perusteluja, miksi olen valinnut sosialidemokraattisen aatemaailman ja puolueen, olen aloittanut perustelut historiasta. Se on luontevaa, sillä olen saanut historian tutkijan koulutuksen. Sdp on uudistuksellisilla ohjelmillaan ollut keskeisesti luomassa hyvinvointivaltiota ja ollut tärkein toimija padotessaan kommunismin etenemistä Suomessa. Tämä on täyttä totta, mutta kelpaako se perusteluksi enää vuonna 2007?

Minun, kuten kaikkien sosialidemokraattien, tulisi esittää itselleen kysymys: "Mitä minä voisin tehdä paremmin?" Itse olen koettanut muuttaa näkökulmaani. Miksi ajattelen edelleen, että Sdp on kannatettavin joukko kantamaan vastuuta Suomesta? Vaikka aatteellinen taustani löytyy edelleen historian saavutuksista, tulee minunkin miettiä tätä päivää ja tulevaisuutta.

Jahka sosialidemokraatit saavat jähmeän järjestökoneistonsa ja toimijoidensa ajatusmaailman vastaamaan 2000-luvun vaatimustasoa, uskon että sosialidemokratia on edelleen paras voima aatteellisen perustansa toteuttamisessa. Sdp edistää aidoimmin suvaitsevuutta ja tasa-arvoa. Paavo Lipponen ärsytti pitkälle menevällä tasa-arvoajattelullaan jopa lähipiiriään. Mutta tällainen ehdottomuus meille perustavaa laatua olevassa kysymyksessä tulee olla ylpeyden aihe ja itsestäänselvyys. Myös kansainvälisen solidaarisuuden ajatus kytee väessämme syvällä. Sdp:n tulee kertoa kaikille olevansa vastuullisten menestyjien puolue, puolue joka kantaa huolta myös niistä jotka eivät omillaan pärjää, eikä mikään yksittäisten ammattikuntien etujärjestö.

Työelämän kysymykset ovat jatkossakin Sdp:n ominta aluetta. Vaikka suomalaiset tienaavat enemmän kuin koskaan ja ihmisillä menee pintapuolisesti hyvin, on henkinen pahoinvointi lisääntynyt. Työelämän pelisääntöjä on parannettava yhdessä kaikkien ammattijärjestöjen kanssa. Toisaalta on huolehdittava siitä, että työtä riittää tasapuolisesti kaikille. Hyvänä alkuna näen keskustelun päivähoidon nollamaksuluokan poistamisesta. Jos työtön yksinhuoltajaäiti lähtee vauvan sylissään työnhakuun vain siksi, että porvarit haluavat, että köyhä ei voi lastaan maksutta päivähoitoon laittaa, ollaan väärillä jäljillä. Työnhaun tulee olla mahdollista täysipäiväisesti myös yksinhuoltajille. Kysymys on ensisijaisesti lapsen edusta, mutta myös työelämän tasa-arvon edistämisestä.

Toivon, että mahdollisimman moni sosialidemokraatti saa itsensä positiiviseen asentoon käytävän keskustelun pohjalta ja ottaa itseään niskasta kiinni. Meitä tarvitaan vielä!

Tervetuloa joukkoon

2007-06-18T07:05:00.000-07:00

Työpaikkani naapurissa on Kelan "kaunis" sinapinkeltainen toimitalo. Kuulemma sen on suunnitellut sama kaveri, kuin yliopiston hallintoaukean rakennukset. Eipä uskoisi. Koko kevään olen ohi kävellessäni pohtinut talon tutun dirikan Heikki "Hessu" Heilän kutsua poiketa kun ehdin. Tänään oli viimein se päivä, kun sain aikaiseksi.
Hessu on aikanaan sudarijohtajana kaitsenut satoja turkulaisia - niin minuakin. Meillä on siis yhteistä järjestöhistoriaa kohta neljännesvuosisadan ajalta. Puhuimme Kelan byrokratiaviidakosta ja työpaikkani kuohunnasta kevään vaalitappion jälkeen. Puhuimme kuitenkin pääasiassa yhteisistä "toippalaisista" kuvioistamme.
Kerroin, kuinka tapasin yhdistyksemme viime tilaisuudessa nuoren naisen, jota en aluksi tuntenut. Kävi ilmi, että kysymyksessä oli Hessun ja minun yhteisen tutun tytär. Olin järkyttynyt - juurihan tuo oli vauva. Hessu toivotti minut tervetulleeksi joukkoon. Tällaiset havainnot tulevat kuulemma olemaan arkipäivää.
Hessu toivotti minut tervetulleeksi myös joukkoon nimeltä Eräkilta. Joukkoa kuulemma uhkaa ukkoutuminen. Kilta tukee Turun Eränkävijöiden ja Toivon Erätyttöjen toimintaa sekä
ylläpitää retkipaikkaa Saariselällä. Koska tunnen ukkoutumisen tuskan monesta muustakin yhteydestä, lupasin harkita asiaa.
Luulenpa, että jokaiselle suomalaiselle riittäisi koko joukko yhdistyksiä, joihin nämä olisivat tervetulleita. Suurin osa tekee hyvää ja kannatettavaa toimintaa. Ei anneta niiden hiipua!

Yrittäjä on useimmiten työläinen

2007-06-16T02:53:00.000-07:00

En ole koskaan mieltänyt sosialidemokratiaa yrittäjyyttä tai yritysmaailmaa vastustavaksi aatteeksi eikä se sellainen olekaan. Sdp kuitenkin mielletään turhan usein siten, vaikka puolueen ensimmäiset aktiivit olivat mitä suurimmassa määrin pienyrittäjiä. Ei Sdp:n vieläkään pitäisi tyytyä olemaan tehtaiden ja kuntatyöntekijöiden puolue.
Tänään 16.6.2007 oli Turun Sanomissa Turun Yrittäjien puheenjohtajan Tuula Lindströmmin haastattelu, missä hän aiheellisesti toivoi enemmän keskustelua yrittäjien ja kaupungin päättäjien välillä. Samaa ovat Turun sosialidemokraatit vaatineet ja saivat asian kirjatuksi ns. hallitussopimukseen. Sopimuksesta olisi nyt pidettävä kiinni tältäkin osin ja pitää huolta, että seudun menestyksekkään yrittäjät olisivat edes keskusteluyhteydessä kaupunkiin.
Yrittäminen tuo työtä ja verotuloja seudullemme. Mutta alalla olisi myös paljon kehitettävää työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin suhteen. Oma isäni oli yrittäjä ja kaiket päivät hänellä meni toimistossa istuessa. Veljieni kanssa hän ehti viettää aikaa lähinnä lomilla. Hänen oli tehtävä töitä kovaa oman yrityksensä ja työntekijöiden sä hyvinvoinnin takaamiseksi. Tarina on tuttu. Jotain olisi keksittävä olosuhteiden parantamiseksi. Olen myös mm. harkinnut aloitteen laatimista Sdp:n puoluekokoukselle 2008, että yritykset tulisi vapauttaa pakollisesta kirkollisverosta.
Olen ilahtunut, että Sdp on saamassa kuntavaaleihin 2008 taas ainakin muutamia turkulaisia yrittäjiä, kuten Ahmed Al Chibibin ja Eija Niemisen. Toivottavasti myös pitkän päivätyön tehneet Mika Stepanoff ja Ruth Hasan jaksavat joukkuessa mukana. Yritysmaailmassa työskenteleviäkin on lähdössä mukaan. Näin taataan parhaiten, että yritysmaailman ääni kuuluu ainakin Sdp:n joukoissa.

Vastuun jaon vaikeudesta

2007-06-12T11:41:00.001-07:00

Olen nyt toiminut kohta kolme kesää kunnianarvoisan Turun kesäteatterin peräsimessä. Kysymyksessä on luottamustehtävä, ei ammatti. Koko teatterin hallinto perustuu yhdistyksen harrastajavoimiin, mutta tuotamme ammattimaisia produktioita. Tapamme tehdä on halpa ja siihen nähden lopputulos on vuodesta toiseen erittäin laadukas. Tänä kesänä on luvassa erittäin upea Peter Pan.
Kun aloitin yhdistyksen luotsaamisen, ajattelin kirkasotsaisesti laittavani yhdistyksen organisaation rip rap kuntoon. Tehdään selkeät vastuujaot ja tasataan työtaakkaa täten. Ongelma ei ole siinä, etteikö kaikki hoitaisi ne tehtävät, mitkä heille on osoitettu. Ongelma on siinä, että vähän väliä tulee vastaan tekemättä jääneitä tehtäviä, josta kukaan ei kanna vastuuta. Ja kaikki osaavat kyllä sanoa, että "ei kuulu minulle".
Kaikkiin organisaatioihin tarvitaan jatkuvasti läsnäoleva ihminen, jolle kuuluu kaikki. Tuottajamme Anneli Larkia taikka minä olemme päivätöissä, emmekä tällaisia ihmisiä pysty olemaan. Näyttää siltä, että noin suuri lafka tarvitsee täysipäiväisen johtajan tai tuottajan. Yritämme nyt vielä täsmentää vastuujakoa entisestään, mutta alan muuttua skeptiseksi.
No, oli niin tai näin, niin joka vuosi osaava harrastajaporukkamme saa yhdessä upeiden ammattilaistemme kanssa loistavan teatterielämyksen koko perheelle - niin tänäkin vuonna. Synnytystuskat ovat silloin toissijaisia.

Rakkikoirista ei pidetä

2007-06-10T08:25:00.000-07:00

Olen pohdiskellut Sdp:n toimintatapoja paljon. Valtakunnallisessa toimitsija/puheenjohtajapalverissa pari viikkoa sitten vakuuteltiin Eero Heinäluoman suulla, että "ei lähdetä ampumaan kaikkea mikä liikkuu vaan tehdään uskottavaa oppositiopolitiikkaa". Se on erittäin viisas lähestymistapa. Ei pidä vastustaa asioita vain siksi että esittäjä on väärä. Pitää puuttua vain todellisiin asioihin.
Uusi porvarihallitus vaan tuntuu antavan kaikki aseet kaiken haukkumiseen. Perintöveron poiston yksipuolisuus, hoitoalan palkkauskysymys ja sokerina pohjalla päivähoidon nollamaksuluokan poistaminen.
Näihin asioihin voidaan puuttua ja pitää puuttua. Mutta ihmiset ovat yliherkkiä sille, että heti hallitusvastuun loputtua aletaan ampua kaikkea liikkuvaa. Ja pöljää se olisikin. Ihmisiä ei pidä aliarvioida. Ollaan tarkkoina!

Vapaaehtoistyölle arvostusta

2007-06-08T23:41:00.000-07:00

Kävelykatua kulkiessaan on vaikea olla törmäämättä merkittävien järjestöjen jäsenrekrytoijiin. Nämä tekevät arvokasta työtä tärkeiden asioiden hyväksi. Pääasiassa kyse on luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöistä.
Saman aikaisesti monet perinteiset järjestöt kituvat alamäen alhossa. Ei niiden työ sen arvottomampaa ole ollut, mutta niitä ei nuoret sukupolvet ole kokeneet samalla lailla rankan työn väärteiksi.
Lapsi olisi kyllä kiva viedä partioon, jotta itselle tulisi vapaa viikonloppu. Sehän on tervehenkinen harrastus. Mutta vapaaehtoisia tekijöitä ei tahdo enää partioonkaan riittää. Eikä oikein lapsiakaan, kun urheilu- ja musiikkiharrastukset ovat muuttuneet teini-iässä kokopäivätyöksi.
Saakohan enää mitään nykyisin "vain pikkaisen harrastaa" vai halutaanko kaikista lapsista litmasia ja paganineja?
Itse toimin mm. Ry Toivo II:n johtokunnassa voidakseni omalla panoksellani tukea päihteetöntä nuorisotyötä. Yhdistyksen talkoisiinkin koetan ehtiä (huonolla menestyksellä).
Miksi vielä 1980-luvulla kaikilla riitti aikaa myös yhdessä tekemiseen ja toimimiseen? Mihin se aika on kadonnut? Antakaa se takaisin kaikille!
Meillä ei ole varaa menettää upeaa yhdistysverkkoamme. Tehdään asialle jotakin.

Menot jatkavat karkailuaan

2007-06-06T10:10:00.000-07:00

Turun Sanomat kertoi, kuinka Turun menokuri on edelleenkin heikko. Poliitikot sitoutuivat tälle vuodelle aiempaa tiukempaan menokuriin, mutta yli mennään taas niin että rytisee. Turussa on toimeenpano-ongelma.
Aiemmin on nähty asioiden menevän siten, että kaupunginvaltuusto tekee virkamiesten esittelystä poikkeavan päätöksen. Jääräpäiset virkamiehet jättävät päätöksen toteuttamatta, odottavat muutaman kuukauden jotta asia unohtuu ja tuovat sen uudelleen alkuperäisellä tavalla päätettäväksi. Onko vika oman työnsä ohessa toimivissa luottamushenkilöissä vai virkamieskunnassa? Vika näyttäisi olevan henkilöissä ja johtamisjärjestelmässä.
Jos valtuusto tekee tiukan budjetin, virkamiesten tehtävä on toteuttaa se. Vain siten valtuusto voi kantaa asiasta vastuun. Ikävätkin leikkaukset menisivät poliitikkojen piikkiin. Jos ylitetään niin kuin ylitetään, siirtyykö vastuu virkamiehille? Näyttää kyllä siltä, ettei mene kenellekään.
Kaupunginjohtajan on pantava tuulemaan! Vaikka ongelma onkin vanhempi kuin Mikko Pukkisen kausi, noin suurta palkkaa ei olkien kohauttelusta makseta.

Vaihtoehto musiikki- ja kongressitalolle

2007-06-03T23:15:00.000-07:00

Turun kaupunginjohtajan Mikko Pukkisen johdolla tehdyssä esityksessä Aurajoen rantaan syntyisi valtava kompleksi uudeksi musiikki- ja kongressitaloksi. Investointi olisi valtava ja sen vuosittaiset käyttökustannukset nousisivat useisiin miljooniin euroihin. Samalla luotaisiin kilpaileva organisaatio Turun Messukeskukselle, missä kaupunkikin on merkittävänä osakkaana.
Turun Sanomien mukaan Turun hotellit ovat täynnä kesäisin ja kongerssikaupunkina Turku on noussut maan suurimpien joukkoon. Tilannetta on varaa vielä hieman parantaa, mutta kuvatun kaltaista jättilaitosta tilanne ei vaadi. Panos-tuotos-suhde ei olisi kohdallaan.
Ja mitä tehdään akustiikaltaan ylistetylle Aninkaistenkadun konserttitalolle? Se on peruskorjauksen tarpeessa, eikä siitäkään ole tulossa halpa investointi.
Kaupunginhallitus nimeää tänään työryhmän pohtimaan Aurajoen rannan pytingin sijoituksen rahoittamista. Sitä tulee johtamaan kokoomuksen Pekka Ruola, jäseniksi tullee Pauliina de Anna (vihr), Rauno Artesola (vas) sekä Sdp:n Piia Elo. Demarit katsoivat, että ryhmässä tulisi olla mukana myös joku sellainen, joka 40 vuoden päästä maksaa niitä käyttökustannuksia, ja Piia 28-vuotiaana on sellainen.
Toivon, että ryhmä päätyy sellaiseen lopputulokseen, että Aurajoen rannan mallille ei löydy rahaa. Sen sijaan kunnostettaisiin nykyinen konserttitalo ja tuettaisiin Messukeskuksen laajennusosaa siten, että Turkuun saataisiin Suomen komein kongressitila näyttelytiloineen. Näin elinkeinoelämä ja veronmaksajat saavat parhaan hyödyn.

Vaalien välillä näkyminen

2007-06-03T13:03:00.000-07:00

Olipa upea kesäpäivä! Järjestimme työporukalla kesätilaisuuden Ruissalon Kansanpuistossa vanhojen työväenliikkeen perinteiden mukaisesti. Opiskelijapumppu Sohon Torwet soitti mukavaa musiikkia, lapsille oli ohjelmaa ja musiikin tauolla sana oli vapaa. Olimme myös luvanneet parissa lehti-ilmoituksessa tarjota makkaraa vieraillemme. Kaasugrillimme teki tenän - se ryhtyi palamaan täysillä ja venttiilivian takia sitä ei saanut sammutettua. Soitin paloauton katsomaan tilannetta. Pojat sanoivat, että täytyy vain antaa kaasupullon laskea tyhjäksi. Tarjosimme palomiehillekin makkarat saatuamme ensin toimivan varagrillin ja siihen toimivan kaasupullon. Että sellaistakin ohjelmaa kesäjuhlakansalle.
Paikalla oli myös mahdollisuus antaa palautetta paikalla olleille turkulaisille ja lähikuntien sosialidemokraateille. Viritimme rollupit ja kojut makkarapisteen viereen, jotta tapahtuman järjestäjä ja maksaja tulisi kaikille selväksi. Muutamia ohikulkijoita kävikin.
Joskus hymyilyttää, kun vaalien alla ihmiset tulevat aina närkästyneinä sanomaan, että kyllä sitä nyt näytään kun on vaalit, mutta muuten ei koskaan. Tänään en ollut suinkaan ensimmäistä kertaa ihmisiä tapaamassa vaalityön ulkopuolella. Mainitsemani periaate istuu kuitenkin syvässä. Nimittäin eräs herra joka poikkesi tarjotulle makkaralle totesi, että "joko te olette sen vaalityön aloittaneet?"
Asiat saadaan aina näyttämään siltä kuin halutaan...

Suomen kesäteatteripääkaupunki

2007-06-02T07:08:00.000-07:00

Suomalaisilla kaupungeilla on muotivillityksenä julistautua erilaisiksi pääkaupungeiksi. Helsingistä tehtiin riittävän itämyönteisyyden ansiosta Suomen pääkaupunki pari vuosisataa sitten. Vanhasta pääkaupungista Turusta on tulossa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Vastaiskuna Tampere julistautui Suomen teatteripääkaupungiksi. Se lieneekin oikeutettua.
Samppalinnan kesäteatterin väki oivalsi pikapuoleen, että Turku on Suomen kesäteatteripääkaupunki. Kesällä 2006 Turussa kävi yli 120 000 henkeä katsomassa kesäteatteria. Suurin osa kävi Samppalinnassa, Linna-teatterin kahdella kesänäyttömöllä kävi myös paljon kesäkulttuurin nälkäisiä. Johdan puhetta Turun Työväen Teatterin Kannatusyhdistyksessä, joka pyörittää Turun Kesäteatteria Vartiovuorella. Keskitymme koko perheen näytelmiin ollen Suomen suurin lastennäytelmiin keskittyvä kesäteatteri. Krisse Salmisen tähdittämän Lumikin näki 35000 henkeä.
Jos Turku haluaa olla uskottava kulttuuripääkaupunki, tulee sen nostaa populaarikulttuuri keskeiselle sijalle. Festivaalit ja kesäteatterit ovat keskeinen osa Turun imagoa ja ovat suurimpia matkailuvaltteja. Niitä tulee tukea kaupungin organisaatioiden toimesta, mihin TurkuTouring onkin osoittanut kiinnostusta.
Kulttuuri on muutakin kuin ns. korkeakulttuuria. Ihmisten mieltymykset on otettava demokraattisesti huomioon. Georg Dolivon kakkosmiehenä toiminut Jorma Bergholm kertoi, että Helsinki oivalsi tämän omana kulttuuripääkaupunkivuotenaan. Turunkin tulee tehdä samoin.