Tilaa messuta ja palloilla

Puut punervoivat ja ilma kirpakoituu. Luonnossa on äärest kaunista kulkea. (Onneksi voi suurimman osan ajasta istua toimistossa ja tuijottaa monitoria.) On siis taas se aika vuodesta kun Turun messu- ja kongressikeskus järjestää loistavat Kirja- ja ruokamessut. Se kuuluu joka syksyn ohjelmaan. Tunnelma on aina hyvä ja niteitäkin pakkaa jäädä vaatteisiin.

Tänä vuonna messukeskus palvelee uuden ravintolan voimin. Minulla oli tilaisuus käydä ihailemassa uutta upeaa keittiötä ja ruokasalia. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli ruuansekoituslaite, joka tiskaa itse itsensä. Uusi ravintola parantaa firman palveluja entisestään. Suuretkin kattaukset onnistuvat näyttävästi ja tilaa löytyy myös tanssille ja ohjelmanumeroille. Suuret tapahtumat voidaan järjestää Turussa entistä näyttävämmin, mikä tuo tänne myös matkailueuroja.

Koko Artukaisten seutu on nähdäkseni turhaan parjattu. Runsas parkkitila yhdistettynä toimiviin kiinteistöihin mahdollistaisi laajemmankin tapahtumatuotannon. Messukeskuksen seuraavana haasteena on lehtitietojen mukaan hallitilan lisätarve.

Tähän mennessä messukeskus on toteuttanut suuret investointinsa ilman kaupungin rahapanosta, mikä on erityisen arvostettavaa, kun ottaa huomioon että monilla muilla paikkakunnilla vastaavat investoinnit tehdään kunnan rahalla.

Messukeskus on ehdottanut, että uusi halli tehtäisiinkin yhdessä Turun kaupungin kanssa siten, että tila palvelisi samalla Turusta puuttuvana sisäpalloiluhallina. Asia on mielestäni kannatettava, mikäli sellaiselle oikeasti tarvetta on. En ole sen alan asiantuntija, mutta asia kannattanee selvittää. Pelkkien messuhalliseinien rakentaminen ei liene järkevää, kun kerran siihen voisi yhdistää muutakin.

Pakkomielteitä on monenlaisia

Juhannuksen jälkeen puuskuttaa aina pari päivää. Hiki kirpoaa kun liikauttaa eviään. Juhannuksena on aina pakko päästä samaan paikkaan, eli Suomen kauneimpaan saaristoon ja viihdytettävä itseään samoin metodein. Rasvaista ruokaa ja olutta kuluu enemmän kuin lääkäri määrää.
Ei pidä itseään toisaalta soimata. Kesä ja loma ovat rentoutumisen aikaa. Jokaista suupalaa ei pidä kauhistella liikaa. Joka toinen riittää. Kun kuuluu heimoon, joka lihoo vain makkarapaketin nähdessään, pitää kuitenkin hieman koettaa rajoitella.
Onneksi pakkomielteitä on myös toisenlaisia. Vaimoni pakotti minut kuntosalille joku vuosi sitten. Kokemus oli hirveä. Vaan kaikkeen tottuu. Nyt tulee fyysisesti huono olo, jollei pääse salille riittävän usein. Lähden tästä Kristiinankadulle polttamaan edellisiä juhannusruokia ja iltapäivällä ostamaan torikauppiailta hieman makkaraa keveämpi toisenlaisia kesämuonia. Nekin ovat parhaimmillaan pahuksen hyviä, ja jos ei niitä saa riittävästi, ei ole kivaa silloinkaan.