Minun on taas vaikea käsittää, millä tavalla Turusta on onnistuttu saamaan roisto asiassa, jossa se on pitkään ollut edelläkävijä. Eläinhoitola on tärkeä kohde, vaikka humanistina omassa arvojärjestyksessäni esim. lapset ja vanhukset menevätkin edelle. Kun olen lukenut sähköpostistani lukuisia vetoomuksia, käy niistä ilmi, että tyhmät Turun päättäjät haluavat lakkauttaa eläinhoitolan.
Olen yrittänyt turhaan etsiä yhtä päättäjää tai yhtä puoluetta, joka edes vihjaisi hieman siihen suuntaan, että haluaisi näin. Päin vastoin - ongelma halutaan ratkaista pikaisesti.
Vaikeutena on tietenkin raha. Vuonna 2004 tehdyssä hankesuunnitelmassa uusi eläinhoitola maksoi tietyn verran, niin on tunnettua, että rakennuskustannukset ovat nousseet noin 5 % vuosivauhtia. Lisäksi jossakin tuntemattomassa vaiheessa joku valmistelija on lisännyt suunniteltuihin 1000 neliön tiloihin 400 neliötä lisää, vaikka jopa Heidi Leyser on sanonut, että vaatimattomampikin riittäisi. Terveyslautakunta pyysi Turun talotoimea selvittämään, miten eläinhoitola saataisiin toteutettua nopeasti sille jo varatulla määrärahalla. Tämä selvitys on syytä tehdä, koska asiat on toteutettava niille varatuilla rahoilla ja satoja tarpeettomia neliöitä ei voi vain tupsahtaa jostakin.
Eli: rahat ovat olemassa, suunnitelma pitää vain palauttaa entiselleen. Poliitikot ovat yksimielisiä.
Toivon toki eläinhoitolan osalta pikaisempaa menettelyä kuin esim. Reilun kaupan kaupungin aseman tavoittelussa. Kaupunginvaltuusto päätti yksimielisesti Sdp:n ehdotuksesta marraskuussa 2007, että Turku tavoittelee reilun kaupan kaupungin asemaa ensimmäisenä Suomessa. Asia annettiin kaupunginjohtajan valmisteltavaksi. Asia tulee kaupunginhallitukseen päätettäväksi 2.6.2008. Neljän sivun esittelytekstiin ja mittaluokaltaan helppoon valmisteluun meni puoli vuotta!
torstai 29. toukokuuta 2008
tiistai 27. toukokuuta 2008
Avain ekologisempaan liikenteeseen?
Vietimme Annikan kanssa lomaviikon ikuisessa kaupungissa. Rooma on historianharrastajan paratiisi. Vanhaa kiveä oli toisen päällä ihan riittävästi. Valtava kulttuuriperintö ihastuttaa mutta samalla jopa hieman hengästyttää. Ehkäpä kauniiden vanhojen rakennusten kauneus erottuisi vielä paremmin, jos rinnalla olisi hieman uusimpiakin kerrostumia. Toisaalta yhtenäiset kokonaisuudet ovat korvaamattomia aarteita.
Mutta voi sitä ilmansaasteen määrää. Seinät olivat pölyn peitossa. Raitis ilma piti hakea syvältä puistoista. Missä selitys? Ainakin osatekijä oli henkilöautojen valtava määrä. Opas kertoi, että autoilu on rajoitettua vanhan kaupungin alueella. Ajolupia myönnetään n. 60 000, mutta parkkipaikkoja on vain noin 13 000. Autoja ja skoottereja pörräsi joka paikassa. Se ei oikein sopinut kulttuurikaupungin arvolle. Parkkihalleja ei voi rakentaa purkamatta talokaunottaria eikä parkkiluolia kaivaa ilman valtavia arkeologisia kaivauksia. Yksityisautoilun vähentäminen ei onnistu rajoituksilla, eivätkä metrot ja bussit tunnu vetävän enempää porukkaa. Metrolinjoja tarvittaisiin myös enemmän, mutta sitäkin kaivamista rajoittavat arkeologian ja suhmuraisen politiikan pelisäännöt.
Turkua sanotaan Suomen Roomaksi seitsemine kukkuloineen. Myös ikä ja kulttuuriperimä oikeuttavat vertaukseen. Vertailin mielessäni myös liikennejärjestelyjä. Kotikaupungissani Turussakin kasvava yksityisautoilu on ongelma. Mikä neuvoksi?
En keksi muuta tapaa, kuin lisätä kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen vetovoimaa. Vanhoissa kaupungeissa kapeat kadut asettavat omat rajoitteensa pyöräteiden lisäämiselle. On siis vähennetävä maanpäällistä pysäköintiä. Mitä sitten tapahtuu henkilöautoille? No ne ajavat kauemmas ostareihin, jossei parkkitilaa ole. Eivät ne lopeta ajamistaan. Siksi on rakennettava maanalaista parkkitilaa. Kyllä kaupungin suurin ostoskeskus on turvattava keskustaan parhaiden joukkoliikenneyhteyksien päähän. Näin pidetään joukkoliikenne elinvoimaisena ja kun sitä vielä terästetään joukkoliikennekaistoilla ym. järjestelyillä, alkaa kehitys pikku hiljaa ruokkia itseään. Loppujen lopuksi keskustasta saadaan ihmisten - ei autojen - keskusta.
Jos jätämme kaiken nykyiselleen, kuihtuu keskusta epäviihtyisyyteensä. Jos kiellämme henkilöautot kokonaan, saamme viihtyisämmän ympäristön, mutta keskustan vetovoima hiipuu ja kärsijänä on loppujen lopuksi ympäristö kun väki suuntaa ostareihin. Keskustan erinomaisuus joukkoliikenteen vaivattomimpana kohteena menettäisi merkitystään.
Roomassa malli ei ole yhtä helppo, kulttuuriperintöä on maaperässä monin verroin ja kadut ovat vielä ahtaampia kuin Turussa. Mutta kun kaivaukset etenevät, on samaa syytä tehdä sielläkin. Ja kaikissa kasvavan liikenteen keskuksissa. Pelissä on ainoa yhteinen ilmakehämme.
Mutta voi sitä ilmansaasteen määrää. Seinät olivat pölyn peitossa. Raitis ilma piti hakea syvältä puistoista. Missä selitys? Ainakin osatekijä oli henkilöautojen valtava määrä. Opas kertoi, että autoilu on rajoitettua vanhan kaupungin alueella. Ajolupia myönnetään n. 60 000, mutta parkkipaikkoja on vain noin 13 000. Autoja ja skoottereja pörräsi joka paikassa. Se ei oikein sopinut kulttuurikaupungin arvolle. Parkkihalleja ei voi rakentaa purkamatta talokaunottaria eikä parkkiluolia kaivaa ilman valtavia arkeologisia kaivauksia. Yksityisautoilun vähentäminen ei onnistu rajoituksilla, eivätkä metrot ja bussit tunnu vetävän enempää porukkaa. Metrolinjoja tarvittaisiin myös enemmän, mutta sitäkin kaivamista rajoittavat arkeologian ja suhmuraisen politiikan pelisäännöt.
Turkua sanotaan Suomen Roomaksi seitsemine kukkuloineen. Myös ikä ja kulttuuriperimä oikeuttavat vertaukseen. Vertailin mielessäni myös liikennejärjestelyjä. Kotikaupungissani Turussakin kasvava yksityisautoilu on ongelma. Mikä neuvoksi?
En keksi muuta tapaa, kuin lisätä kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen vetovoimaa. Vanhoissa kaupungeissa kapeat kadut asettavat omat rajoitteensa pyöräteiden lisäämiselle. On siis vähennetävä maanpäällistä pysäköintiä. Mitä sitten tapahtuu henkilöautoille? No ne ajavat kauemmas ostareihin, jossei parkkitilaa ole. Eivät ne lopeta ajamistaan. Siksi on rakennettava maanalaista parkkitilaa. Kyllä kaupungin suurin ostoskeskus on turvattava keskustaan parhaiden joukkoliikenneyhteyksien päähän. Näin pidetään joukkoliikenne elinvoimaisena ja kun sitä vielä terästetään joukkoliikennekaistoilla ym. järjestelyillä, alkaa kehitys pikku hiljaa ruokkia itseään. Loppujen lopuksi keskustasta saadaan ihmisten - ei autojen - keskusta.
Jos jätämme kaiken nykyiselleen, kuihtuu keskusta epäviihtyisyyteensä. Jos kiellämme henkilöautot kokonaan, saamme viihtyisämmän ympäristön, mutta keskustan vetovoima hiipuu ja kärsijänä on loppujen lopuksi ympäristö kun väki suuntaa ostareihin. Keskustan erinomaisuus joukkoliikenteen vaivattomimpana kohteena menettäisi merkitystään.
Roomassa malli ei ole yhtä helppo, kulttuuriperintöä on maaperässä monin verroin ja kadut ovat vielä ahtaampia kuin Turussa. Mutta kun kaivaukset etenevät, on samaa syytä tehdä sielläkin. Ja kaikissa kasvavan liikenteen keskuksissa. Pelissä on ainoa yhteinen ilmakehämme.
lauantai 10. toukokuuta 2008
Uutta verta demariryhmään
Alkuviikosta varmistui Turun sosialidemokraattien jäsenten tahto koskien kunnallisvaaliehdokkaita ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Tulos loi jälleen kerran uskoa uudistuvaan liikkeeseen. Kuten puoluekokousäänestyksessä, nytkin uudet kasvot ja erityisesti nuoret sellaiset menestyivät mainiosti. Uudistuminen tapahtuu kuitenkin hallitusti - myös konkareita jatkaa rinnalla.
Näyttää selvältä, että valtuustoryhmään tulee ainakin yksi uusi nimi - kansanedustaja Ilkka Kantolan menestys oli niin omaa luokkaansa. Oma menestykseni oli myös ilahduttavaa: sain seitsemänneksi eniten ääniä 114 ehdokkaan joukosta. Kiitos kaikille, jotka minuun luotitte. Myös Korhosen Ari ja Elon Piia menestyivät uusista naamoista mainiosti. Uskon erityisesti siihen, että hyvällä vaalityöllä Piia heilauttaa itsensä läpi - mainio eduskuntavaalitulos on pohjalla. Arin menestys liittynee puoluesihteerimenestykseen, mutta on hän muutenkin halislaisena perheenisänä ja näkyvänä puoluepamppuna oivallinen ehdokas.
Mainiota on myös se, että lyhyen ajan mukana olleita fiksuja nuoria tai hieman kokeneempiakin äänestettiin riittävästi: muiden muassa lakimies Petra Määttäsen, avainasiakaspäällikkö Kimmo Laatan, kätilö Päivi Pietarin, sairaanhoitaja Taina Leppäsen ja yrittäjä Mikko Alikorven nimet kannattaa painaa mieleen. Suurta ennakkoluulottomuutta jäsenkenttä osoitti myös äänestäessää kaksi nuorta maahanmuuttajamiestä, Ahmed Al Chibibin ja Arttu Efremovin ehdokaslistan kärkipäähän. Ahmedilla on kova vaikuttamisen palo ja valtavat verkostot. Arttu on 17-vuotias nuorisokulttuurin puolestapuhuja ja melkoisella varmuudella tulee olemaan Turun ellei koko Suomen nuorin kunnallisvaaliehdokas.
Mutta tuleehan niitä pettymyksiäkin, kun ehdokkaita on enemmän kuin paikkoja: Olisin suonut listalle mahtuvan mm. Turun albaaniyhteisön nokkamiehen, toimittaja Selim Selimin ja metalliliiton aktiivin, venäläisyhteisöaktiivin Viktor Germanin. Uskon, että kunnallistoimikunta huomio nämä nimet täydentäessään ehdokaslistaa. Myös OTL, lakimies Juha Turunen, kauppias Eija Nieminen, logistiikkakoordinaattori Kalle Leinonen, FK Päivi Salminen, toimitilavälittäjä Juho Viljanen, nuorisotyöntekijä Ana Kuusisto ja liikkeenharjoittaja Rauni Laine olisivat olleet mieluisia nimiä listalla, kuten monet muutkin. Tulee olemaan vaikeaa valikoida loistavasta joukosta muutamia "villillä kortilla" mukaan syksyn koetokseen.
Ongelma on tietenkin positiivinen - hankalampaa olisi jos halukkaita fiksuja turkulaisia ei olisi riittävästi. Tästä on hyvä jatkaa.
Näyttää selvältä, että valtuustoryhmään tulee ainakin yksi uusi nimi - kansanedustaja Ilkka Kantolan menestys oli niin omaa luokkaansa. Oma menestykseni oli myös ilahduttavaa: sain seitsemänneksi eniten ääniä 114 ehdokkaan joukosta. Kiitos kaikille, jotka minuun luotitte. Myös Korhosen Ari ja Elon Piia menestyivät uusista naamoista mainiosti. Uskon erityisesti siihen, että hyvällä vaalityöllä Piia heilauttaa itsensä läpi - mainio eduskuntavaalitulos on pohjalla. Arin menestys liittynee puoluesihteerimenestykseen, mutta on hän muutenkin halislaisena perheenisänä ja näkyvänä puoluepamppuna oivallinen ehdokas.
Mainiota on myös se, että lyhyen ajan mukana olleita fiksuja nuoria tai hieman kokeneempiakin äänestettiin riittävästi: muiden muassa lakimies Petra Määttäsen, avainasiakaspäällikkö Kimmo Laatan, kätilö Päivi Pietarin, sairaanhoitaja Taina Leppäsen ja yrittäjä Mikko Alikorven nimet kannattaa painaa mieleen. Suurta ennakkoluulottomuutta jäsenkenttä osoitti myös äänestäessää kaksi nuorta maahanmuuttajamiestä, Ahmed Al Chibibin ja Arttu Efremovin ehdokaslistan kärkipäähän. Ahmedilla on kova vaikuttamisen palo ja valtavat verkostot. Arttu on 17-vuotias nuorisokulttuurin puolestapuhuja ja melkoisella varmuudella tulee olemaan Turun ellei koko Suomen nuorin kunnallisvaaliehdokas.
Mutta tuleehan niitä pettymyksiäkin, kun ehdokkaita on enemmän kuin paikkoja: Olisin suonut listalle mahtuvan mm. Turun albaaniyhteisön nokkamiehen, toimittaja Selim Selimin ja metalliliiton aktiivin, venäläisyhteisöaktiivin Viktor Germanin. Uskon, että kunnallistoimikunta huomio nämä nimet täydentäessään ehdokaslistaa. Myös OTL, lakimies Juha Turunen, kauppias Eija Nieminen, logistiikkakoordinaattori Kalle Leinonen, FK Päivi Salminen, toimitilavälittäjä Juho Viljanen, nuorisotyöntekijä Ana Kuusisto ja liikkeenharjoittaja Rauni Laine olisivat olleet mieluisia nimiä listalla, kuten monet muutkin. Tulee olemaan vaikeaa valikoida loistavasta joukosta muutamia "villillä kortilla" mukaan syksyn koetokseen.
Ongelma on tietenkin positiivinen - hankalampaa olisi jos halukkaita fiksuja turkulaisia ei olisi riittävästi. Tästä on hyvä jatkaa.
torstai 1. toukokuuta 2008
Harmaat hapset
Suomalaisen työn juhlaa eli vappua juhlittiin perinteisen juhlavasti. Keli suosi, joskin se verotti yhdessä viikonlopun läheisyyden kanssa väkeä mökeille ja lomamatkoille. Työhöni kuuluu aina järjestää sdp:n vappujuhla, joka onnistui mielestäni ja saamani palautteen perusteella oikein mukavasti.
Eikä Turun Sanomatkaan muuta väittänyt. Tällä kertaa toimituksesta oli demareiden vappujuhlavuorossa Jari Heino, fiksu toimittaja. Hieman minua vain alkaa sapettamaan jokaisen toimittajan suosima hokema "harmaista ohimoista". Se on pakko mahduttaa jokaiseen vappujuttuun, ikäänkuin olisi yllätys, että vappujuhliin osallistuu erityisesti puolueen seniorijäsenet.
Onko rikos ikääntyä? Onko Sdp jotenkin poikkeuksellinen järjestö, kun siellä keski-ikä on korkea? Minä kuulun todella moneen yhdistykseen ja jokaisen jäsenkuntaan kuuluu huomattava joukko seniorikansalaisia ja keski-ikä on sen myötä korkea. Mukaan tulevien nuorten määrä ei ole vastaava kuin "kultaisella" 1970-luvulla. Osoittaa aikamoista analyyttisyyden puutetta leimata ilmiö vuodesta toiseen lähinnä vasemmistolle kuuluvaksi piirteeksi, jossa on jotakin todella syntistä.
Minä toivon, etteivät kokeneemmat toimijamme lannistu moisesta halveksunnasta, vaan jatkavat aktiivista toimintaansa järjestökentässämme, joka on monipuolinen ja tärkeä. Yhteiskunnallamme ei ole varaa menettää tuota panosta - sanoo Turun Sanomat mitä vain.
Ja missä nuoret? Sdp äänesti Varsinais-Suomesta puoluekokoukseen 1/3 delegaatiosta alle 30-vuotiaita, mikä viestii nuorten vahvasta panoksesta tämän päivän Sdp:ssä. Vappumarssin lippulinna on nuorentunut vuosi vuodelta. Myös kulkueen jatkona oli nuoria, nyt myös maahanmuuttajataustaisia nuoria. Nämä kokevat marssin tärkeäksi osaksi vappuaan, vaikka kaverit ovat jo tähtitorninmäellä piknikillä tai järjestävät juhlia kotonaan. 20 minuuttia voi silti uhrata marssia varten. Mutta juhla jää väliin. Ne kokeneet toverit, jotka eivät ole jaksaneet enää marssia, ottavat heidän paikkansa juhlassa. Hyvä työnjako.
Mutta niistä marssilla olevista nuoristahan ei ole tarpeen mainita. Voisiko ajatella, että lähestymistapa on tarkoitushakuinen?
Eikä Turun Sanomatkaan muuta väittänyt. Tällä kertaa toimituksesta oli demareiden vappujuhlavuorossa Jari Heino, fiksu toimittaja. Hieman minua vain alkaa sapettamaan jokaisen toimittajan suosima hokema "harmaista ohimoista". Se on pakko mahduttaa jokaiseen vappujuttuun, ikäänkuin olisi yllätys, että vappujuhliin osallistuu erityisesti puolueen seniorijäsenet.
Onko rikos ikääntyä? Onko Sdp jotenkin poikkeuksellinen järjestö, kun siellä keski-ikä on korkea? Minä kuulun todella moneen yhdistykseen ja jokaisen jäsenkuntaan kuuluu huomattava joukko seniorikansalaisia ja keski-ikä on sen myötä korkea. Mukaan tulevien nuorten määrä ei ole vastaava kuin "kultaisella" 1970-luvulla. Osoittaa aikamoista analyyttisyyden puutetta leimata ilmiö vuodesta toiseen lähinnä vasemmistolle kuuluvaksi piirteeksi, jossa on jotakin todella syntistä.
Minä toivon, etteivät kokeneemmat toimijamme lannistu moisesta halveksunnasta, vaan jatkavat aktiivista toimintaansa järjestökentässämme, joka on monipuolinen ja tärkeä. Yhteiskunnallamme ei ole varaa menettää tuota panosta - sanoo Turun Sanomat mitä vain.
Ja missä nuoret? Sdp äänesti Varsinais-Suomesta puoluekokoukseen 1/3 delegaatiosta alle 30-vuotiaita, mikä viestii nuorten vahvasta panoksesta tämän päivän Sdp:ssä. Vappumarssin lippulinna on nuorentunut vuosi vuodelta. Myös kulkueen jatkona oli nuoria, nyt myös maahanmuuttajataustaisia nuoria. Nämä kokevat marssin tärkeäksi osaksi vappuaan, vaikka kaverit ovat jo tähtitorninmäellä piknikillä tai järjestävät juhlia kotonaan. 20 minuuttia voi silti uhrata marssia varten. Mutta juhla jää väliin. Ne kokeneet toverit, jotka eivät ole jaksaneet enää marssia, ottavat heidän paikkansa juhlassa. Hyvä työnjako.
Mutta niistä marssilla olevista nuoristahan ei ole tarpeen mainita. Voisiko ajatella, että lähestymistapa on tarkoitushakuinen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)