Suurtapahtumien paraati

Turun kesä on tarjonnut melkoisen määrän upeita suurtapahtumia, ja yhä riittää uusia. Viimeksi eilen lähtivät suuret purjelaivat (kuva ylhäällä), joita kävi katsomassa arviolta puoli miljoonaa henkeä. Fantastinen tapahtuma.

Aikaisemmin kesällä perinteikäs Ruisrock täytti Ruissalon Kansanpuiston yli 90 000 festarivieraan voimin. Kuten joka vuosi, taas kerran voin todeta, että olisi aika hölmöä siirtää ainutlaatuinen tapahtuma pois Ruissalosta. Paikka ja tapahtuma hakee vertaistaan. Järjestäjät ovat tehneet hyvää työtä kitkeäkseen ympäristöhaittoja. Olisi hurjaa tehdä Ruisrockista tusinamassatapahtuma jollakin suurella parkkipaikalla. Myös keskiaikamarkkinat ovat jo saaneet suuret joukot liikkeelle.

Seuraavaksi tulee niinikään jo perinteinen DBTL. Laituri luo haasteen keskustan asukkaiden viihtyvyydelle, mutta on sekin varmasti uhrauksen arvoinen. Myöhemmin loppukesällä koetaan vielä mm. Turun messut ja naisten EM-futispelejä.

Suurtapahtumilla on suuri merkitys alueen liike-elämälle. Hotellit ja ravintolat hyötyvät, kuten myös monet muut yrittäjät. Näinä aikoina tällä on entistäkin suurempi merkitys. Siksi toivon turkulaisten jaksavan häiriöitä liikenteen ja melun osalta.

PS. Ostin muuten TSR:stä hienon lippalakin ihanalta Helena Oppaalta, jolla on Puistokadulla design-yritys nimeltään "Punainen norsu". Helu keskittyy lastenvaatteisiin, mutta löytyipä jotakin tällaiselle hieman isommallekin lapselle. Suosittelen. Mukavaa, että seudulla menestyvät edelleen monet laadukkaat yritykset.

Onnistunut seikkailu jännittää

Muskettisoturit Markus Järvenpää, Juha-Pekka Mikkola ja Tom Petäjä seuraavat taustalla, kun nuoret rakastavaiset Oula Kitti (D'artagnan) ja Emmi Kaislakari tuijottavat toisiaan tulisesti silmiin.

Turun kesäteatterin "Kolme muskettisoturia" sai loistavat arvostelut - eikä syyttä. Antti Majanlahti joukkoineen teki erinomaista työtä. Näyttelijäkaarti on osaava ja innostunut.

On hienoa nähdä, ettei näyttelijöiden ja muun henkilökunnan moraali heikkene, vaikka esityksiä on valtava määrä. Eikä siinä kaikki, että esityksiä on paljon - heinäkuussa on totuttuun tapaan liian vähän katsojia. Asiakkaiden kiinnostus on suurempi heinä- ja elokuuta kohtaan. Eipä tilanne taida paljon olla toisenlainen muuallakaan Suomessa: Mökki ja pitkät yhtenäiset lomat kiinnostavat enemmän kuin kaupungissa poikkeaminen. Teatterin taloudesta viime kädessä vastaavalla ongelma on kuitenkin suuri. Kesässä onkin jännitettävää monessa mielessä: Juttu on hyvä ja jännä, mutta myös katsojatavoitteen täyttyminen jännittää.

Joka vuosi yhdistystämme puhuttaa mainostaminen. Kymmenet tuhannet ihmiset löytävät teatteriin joka vuosi, joten ei se voi olla epäonnistunuttakaan. Mutta lisää huomiota kaipaisimme nimenomaan heinäkuun alkuun, jolloin viidakkorumpu ei ole vielä tehnyt tehtäväänsä.

Harmillista on se, että vaikka teatteristamme suolletaan tietoa ja vinkkejä pääkaupunkivetoiselle lehdistöllemme, vain paikallinen lehdistö tuntuu kiinnostuvan Vartiovuorenmäen teatterivanhuksesta. Jutun pitäisi olla hyvä ja näyttelijöiden osaavia ja kiinnostavia. Johtuuko kiinnostuksen puute siitä, että kohdeyleisönä ovat "vain" lapsiperheet vai siitä, että ammattimaisesti tehtyjen näytelmiemme taustalla on vain harrastajaorganisaatio? Vai pelottaako pääkaupunkiseudun viestimiä, että Turusta voisi tulla liian positiivisia kulttuuriuutisia? Onneksi paikalliset viestimet eivät ole viitanneet kintaalla Turun kesäteatterin suuntaan ja onneksi kymmenet tuhannet ihmiset näyttävät löytävän tiensä teatteriimme tänäkin kesänä. Tulevina vuosina ehkä keksitään, miten heinäkuun puolivälissäkin saadaan katsomo myytyä loppuun.

Kesäjuttuja kesäterässä

Vihdoinkin olemme Annikan kanssa päässeet lomailun makuun. Hieman vierailtu siellä ja lomailtu täällä. Oikein rentouttavaa.

Olemme taas kotona käymässä ja selailin lehtiä. Taas on Turun kunnallispolitiikasta tehty "asiajuttuja" kun ei asiajuttuja näytä olevan.

TS / Heinon Jari on päässyt yhdessä pääkirjoitustoimittajan kanssa hämmästyttävään lopputulokseen: Kokoomus ja demarit ovat nimenneet pääosin kokeneita miespuolisia valtuutettuja konserniyhtiöiden hallitusten puheenjohtajiksi. Pitäisi olla kuulemma nuoria kokeilemassa ja kasvamassa.

Näiden harmaahapsisetien joukkoon lueteltiin mm. varavaltuutettu Mia Ilola ja kiinteistökehitysasiantuntija Mikko Lehtinen (noin 30-v). Tai Mikko lueteltiin virkamieskiintiöön, kun taas Esko Heinonen poliittisiin mandaatteihin (miksi?).

Jos olisimme vaihtaneet vaikkapa Turun Seudun veden puheenjohtaja Esko Heinosen juuri pari vuotta ennen valtavan hankkeen valmistumista johonkin nuoreen kokeilijaan, mitäköhän TS sanoisi siihen? Onko yhtiön puheenjohtajuus ylipäänsä oikea paikka harjoitella vaikuttamista? Tuntevatko TS:n toimittajat yhtiölakia ja sen tuomia velvollisuuksia verrattuna lautakuntatyöhön?

Eikö sille anneta mitään arvoa, että useiden yhtiöiden hallituksissa on kasvamassa fiksuja nuoria tuleviin ykköspesteihin? Opiskelija Toni Eklund nimettiin Turun Messukeskus Oy:n hallitukseen ja opiskelija Terhi Salmenoja Turun Kaapelitelevisio Oy:n hallitukseen. Minä ikäloppuna (31) jatkan Myllykoti Oy:n hallituksessa ja aloitin myös Turku Touring Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana. Säätiöt ovat sitten oma maailmansa. SDP on luottanut nuoriin niin ylioppilaskyläsäätiössä kuin kauppaopetussäätiössäkin.

Onko asioiden laittaminen mittasuhteisiinsa tai niiden laajempi tutkistelu ihan vanhanaikaista? On sitten kesä tai ei.