Vihdoin kulttuuripääkaupunki on saanut varsinaisen johtotähtensä. Ehkä odotin vielä tunnetumpaa kulttuurinimeä ja olin hieman huolissanikin siitä, olisiko tällä talouden tajua. Noin suuri projekti vaatii myös sitä. Mielessäni siinsi Georg Dolivon kaltainen kulttuurinimi, jolla olisi myös talouden tajua. Mutta lienee hyvä näin.
Kulttuuripääkaupunkisäätiön väki piti valintaprosessin visusti salassa. Kyselin kovasti toimitusjohtajan perään, mutta aina sain vastaukseksi, että heihin kannattaa luottaa. Ja eivätköhän he olleet luottamuksen arvoisia, niin haluan uskoa. Olisi tietenkin kovin mielenkiintoista tietää, keitä muita hakijoiden joukossa oli.
Cay Sevón omaa mainion suhdeverkoston ja hänen täytyy ymmärtää jotakin myös taloudesta. Minulla ei ole mitään käsitystä hänen kulttuuritaipumuksistaan, mutta nekin selvinnevät lähikuukausina. Toivotan hänelle onnea ja menestystä vaativassa työssään.
Nyt Sevónin haasteina on voittaa Turun seudun kulttuuriväen luottamus puolelleen ja kerätä pääkaupunkivuoden hankkeisiin yksityiseltä sektorilta muhkea 18 miljoonan euron tuki. Ne ovat isoja haasteita. Mikäli niiltä jää aikaa myös sisältökysymyksiin, toivon hänen jakavan näkemykseni siitä, että 2011 tulisi olla erityiseti lasten kulttuurin ja kaikkien turkulaisten, eli populaarin kulttuurin vuosi. Vuosi ei saa jäädä eliittien näpräämiseksi.
lauantai 15. maaliskuuta 2008
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Laadukas opetus
Pitää myöntää, että edellisessä kirjoituksessa käsittelemäni Turun päätöksenteko todella kaipaa välillä kriittistä tarkastelua. Eipä silti, ettenkö puutteita olisi aiemminkin nähnyt, mutta sattui juuri edellisen kirjoituksen aikoihin taas niin huono esimerkki, että sitä pitää hieman ruotia.
Turun kaupunginvaltuusto on useaan otteeseen päättänyt muokata kouluverkkoaan vastaamaan tarvetta lähialueen oppilaita varten. Sdp:n mielestä opetuksen laatu on vielä koulun läheisyyttäkin tärkeämpi tekijä pohdittaessa kouluverkon kattavuutta. Opetuslautakunnan sos.dem. ryhmä on tehnyt hyvää työtä, kun otetaan huomioon, minkälaiset resurssit kaupunginvaltuusto ko. hallintokunnalle on kulloinkin osoittanut.
Yhtenä osana kouluverkon karsimista ovat olleet Paimalan ja Kärsämäen pienten koulujen opetuksen lopettaminen ja vähien oppilaiden siirtäminen muihin kouluihin. Oppilaiden vanhemmat olivat saaneet tiedon lakkautuksista. Siinä tilanteessa kokoomuksen valtuustoryhmä päätti pistää hyrskyn myrskyn. Paimalasta ei saakkaan opetus loppua. Ensi syksynä tulee yksi uusi oppilas noin kahdenkymmenen hengen kouluun. Kuutta eri vuosiluokkaa opettaa yksi opettaja! Miten käy opetuksen laadun?
Osoittautui, että esitys menee läpi valtuustossa, joten Sdp otti tilaisuudesta vaarin ja vaati, että myös Kärsämäessä opetuksen on jatkuttava. Kärsämäen koulun lakkauttamista kristisoitiin jo päätöstä tehtäessä, mutta yhteisessä ikävässä päätöksessä haluttiin kuitenkin olla vastuullisesti mukana.
Rahat opetuslautakunnalle on osoitettava. Nyt ei saa käydä niin, että valtuusto käskee opetuslautakuntaa jatkamaan opetusta kyseisissä kouluissa, mutta laadukasta opetusta niissä ei pystytä järjestämään. Se vaatii kunnon panostuksia myös lisähenkilökuntaan. Asia olisi hoitunut opetuslautakunnan esittämällä tavalla huomattavasti järkevämmin ja huokeammin.
Pitää muistaa, että opetustoimi teettää jatkuvasti uusia kouluja uusille asuinalueille suurimman tarpeen mukaan. Kauempana asuvia kuljetetaan. Niin se menee, joka kortteliin ei omaa koulua voida rakentaa. Ja jotta uusia olisi varaa rakentaa, olisi jostakin luovuttava.
Päätösten luulisi olevan päätöksiä. Eipä ole ihme, että naapurit nauravat, kun tehdyt päätökset nousevat esiin uudelleen ja uudelleen ja ne pyörretään kun oma vaalimenestys menee koko kaupungin edun edelle. Kokoomus voisi hieman mennä itseensä ja pohtia, ketkä tässä kaupungissa ovat epäjohdonmukaisia ja ketkä eivät. Kokoomus pyörsi nyt moneen kertaan eri elimissä tekemänsä päätökset. Ikävintä on, että pienet lapset joutuvat kärsimään tässä päätöksentekojärjestelmässä. Ja lapsiperheet etsivät vielä innokkaammin uusia asuntoja naapurikunnista.
Turun kaupunginvaltuusto on useaan otteeseen päättänyt muokata kouluverkkoaan vastaamaan tarvetta lähialueen oppilaita varten. Sdp:n mielestä opetuksen laatu on vielä koulun läheisyyttäkin tärkeämpi tekijä pohdittaessa kouluverkon kattavuutta. Opetuslautakunnan sos.dem. ryhmä on tehnyt hyvää työtä, kun otetaan huomioon, minkälaiset resurssit kaupunginvaltuusto ko. hallintokunnalle on kulloinkin osoittanut.
Yhtenä osana kouluverkon karsimista ovat olleet Paimalan ja Kärsämäen pienten koulujen opetuksen lopettaminen ja vähien oppilaiden siirtäminen muihin kouluihin. Oppilaiden vanhemmat olivat saaneet tiedon lakkautuksista. Siinä tilanteessa kokoomuksen valtuustoryhmä päätti pistää hyrskyn myrskyn. Paimalasta ei saakkaan opetus loppua. Ensi syksynä tulee yksi uusi oppilas noin kahdenkymmenen hengen kouluun. Kuutta eri vuosiluokkaa opettaa yksi opettaja! Miten käy opetuksen laadun?
Osoittautui, että esitys menee läpi valtuustossa, joten Sdp otti tilaisuudesta vaarin ja vaati, että myös Kärsämäessä opetuksen on jatkuttava. Kärsämäen koulun lakkauttamista kristisoitiin jo päätöstä tehtäessä, mutta yhteisessä ikävässä päätöksessä haluttiin kuitenkin olla vastuullisesti mukana.
Rahat opetuslautakunnalle on osoitettava. Nyt ei saa käydä niin, että valtuusto käskee opetuslautakuntaa jatkamaan opetusta kyseisissä kouluissa, mutta laadukasta opetusta niissä ei pystytä järjestämään. Se vaatii kunnon panostuksia myös lisähenkilökuntaan. Asia olisi hoitunut opetuslautakunnan esittämällä tavalla huomattavasti järkevämmin ja huokeammin.
Pitää muistaa, että opetustoimi teettää jatkuvasti uusia kouluja uusille asuinalueille suurimman tarpeen mukaan. Kauempana asuvia kuljetetaan. Niin se menee, joka kortteliin ei omaa koulua voida rakentaa. Ja jotta uusia olisi varaa rakentaa, olisi jostakin luovuttava.
Päätösten luulisi olevan päätöksiä. Eipä ole ihme, että naapurit nauravat, kun tehdyt päätökset nousevat esiin uudelleen ja uudelleen ja ne pyörretään kun oma vaalimenestys menee koko kaupungin edun edelle. Kokoomus voisi hieman mennä itseensä ja pohtia, ketkä tässä kaupungissa ovat epäjohdonmukaisia ja ketkä eivät. Kokoomus pyörsi nyt moneen kertaan eri elimissä tekemänsä päätökset. Ikävintä on, että pienet lapset joutuvat kärsimään tässä päätöksentekojärjestelmässä. Ja lapsiperheet etsivät vielä innokkaammin uusia asuntoja naapurikunnista.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
Paras ei ole mustavalkoinen
Turun kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen (kok.) piti lehdistötilaisuuden aiheellisesta huolestaan, jonka mukaan 50 miljoonaa euroa verotuloja valuu naapurikuntiin. Pendelöinnin mukana moni Turusta palkkansa hakeva vie verot pienempiin kuntiin - kuntiin, joissa ei juurikaan panosteta elinkeinotoimintaan, kulttuuriin tai huono-osaisten asiaan.
Lehtijutut aiheuttivat ärtyneitä kommentteja naapurikunnista - osin aiheellisia, osin aiheettomia. TS:n mielipidesivulle kirjoittanut lietolaisherra loukkaantui aiheellisesti pendelöitsijän syyllistämisestä. Tarkoitus ei olekaan ketään yksittäistä ihmistä syyllistää, muuttamisen motiivit ovat monet. Myös naapurikuntaan on rakennettava uutta infraa ja palveluja. Kirjoittaja muistutti myös yritysten maksavan veroa, harmi vaan että sen vaikutus on tuloveroa pienempi. Turun päätöksenteon asettaminen ainoaksi syypääksi ei osoittanut suurta analyyttisyyttä.
Toinen huomiotani herättänyt vastalause tuli Naantalin kaupunginvaltuuston puheenjohtajalta Mikko Rönnholmilta (sd.). Siinä Mikko raflaavaan tyyliinsä pelkäsi turkulaisten pilaavan tekemisillään nykyiset valtionavut ja kurjistavansa seutua siten. Hän ei kuitenkaan huomioinut valtionapujen pitävän sisällään suuret valtion panostukset mm. Suomen suurimpaan ammattikorkeakouluun. Ne tuskin katoaisivat kuntaliitosten myötä.
Turun työpaikkaomavaraisuus on 125 prosentin luokkaa, kun naapurikunnissa on jotakin 40 ja 80 prosentin välillä. Samalla Turun työttömyys on 10 % luokkaa. Turku on Suomen vanhusvoittoisin kaupunki. Täällä on Helsingin jälkeen suhteessa toiseksi eniten maahanmuuttajia välilukuun nähden. Turkulaiset maksavat jokaista teatterikäyntiä kohden enemmän kuin 55 euroa, joten naapurikuntien teatterinystävät saavat kelpo kompensaation. Elinkeinoelämään Turku sijoittaa vuosittain yli 10 miljoonaa euroa. Tässä muutama näkökohta, miksi Turun näkökulmasta jotakin on tehtävä, jottei koko seutukunnan veturi ala nykyistä pahemmin yskiä.
Turun seudun 18 kuntaa kilpailevat asukkaistaan. Seudullinen joukkoliikenne ja kaavoitus voisivat toimia paremmin. Ympäristöystävällisyys lisääntyisi huomattavasti, jos koko seudun liikennettä ja asumista ruvettaisiin toteuttamaan yhtenä kokonaisuutena. Kun kerran on yksi työssäkäyntialue, olisi modernia ja oikeudenmukaista hoitaa sitä yhtenä pitäjänä.
Ja kuntademokratiakin lisääntyisi. Erilaisten kuntayhtymien ja muiden välillisesti valittujen elimien päätöksenteon sijaan kuntalaisten asioista ja veroeurojen käyttämisestä päätettäisiin vaaleilla valitussa elimessä.
Heikko-osaisten, ympäristön ja demokratian nimissä toivoisin, että keskustelua Paras-hankkeesta käytäisiin asiapohjalta eikä vain saavutettuja valta-asemia raivokkaasti puolustaen. Mikko Pukkinen teki kauan odotetun keskustelunavauksen ja nyt olisi aika käydä asiallista keskustelua yhteisestä paremmasta tulevaisuudesta tekemisen hengessä ilman kermankuorintameininkiä. Muuten koko seutukunta taantuu muutamassa vuodessa.
Lehtijutut aiheuttivat ärtyneitä kommentteja naapurikunnista - osin aiheellisia, osin aiheettomia. TS:n mielipidesivulle kirjoittanut lietolaisherra loukkaantui aiheellisesti pendelöitsijän syyllistämisestä. Tarkoitus ei olekaan ketään yksittäistä ihmistä syyllistää, muuttamisen motiivit ovat monet. Myös naapurikuntaan on rakennettava uutta infraa ja palveluja. Kirjoittaja muistutti myös yritysten maksavan veroa, harmi vaan että sen vaikutus on tuloveroa pienempi. Turun päätöksenteon asettaminen ainoaksi syypääksi ei osoittanut suurta analyyttisyyttä.
Toinen huomiotani herättänyt vastalause tuli Naantalin kaupunginvaltuuston puheenjohtajalta Mikko Rönnholmilta (sd.). Siinä Mikko raflaavaan tyyliinsä pelkäsi turkulaisten pilaavan tekemisillään nykyiset valtionavut ja kurjistavansa seutua siten. Hän ei kuitenkaan huomioinut valtionapujen pitävän sisällään suuret valtion panostukset mm. Suomen suurimpaan ammattikorkeakouluun. Ne tuskin katoaisivat kuntaliitosten myötä.
Turun työpaikkaomavaraisuus on 125 prosentin luokkaa, kun naapurikunnissa on jotakin 40 ja 80 prosentin välillä. Samalla Turun työttömyys on 10 % luokkaa. Turku on Suomen vanhusvoittoisin kaupunki. Täällä on Helsingin jälkeen suhteessa toiseksi eniten maahanmuuttajia välilukuun nähden. Turkulaiset maksavat jokaista teatterikäyntiä kohden enemmän kuin 55 euroa, joten naapurikuntien teatterinystävät saavat kelpo kompensaation. Elinkeinoelämään Turku sijoittaa vuosittain yli 10 miljoonaa euroa. Tässä muutama näkökohta, miksi Turun näkökulmasta jotakin on tehtävä, jottei koko seutukunnan veturi ala nykyistä pahemmin yskiä.
Turun seudun 18 kuntaa kilpailevat asukkaistaan. Seudullinen joukkoliikenne ja kaavoitus voisivat toimia paremmin. Ympäristöystävällisyys lisääntyisi huomattavasti, jos koko seudun liikennettä ja asumista ruvettaisiin toteuttamaan yhtenä kokonaisuutena. Kun kerran on yksi työssäkäyntialue, olisi modernia ja oikeudenmukaista hoitaa sitä yhtenä pitäjänä.
Ja kuntademokratiakin lisääntyisi. Erilaisten kuntayhtymien ja muiden välillisesti valittujen elimien päätöksenteon sijaan kuntalaisten asioista ja veroeurojen käyttämisestä päätettäisiin vaaleilla valitussa elimessä.
Heikko-osaisten, ympäristön ja demokratian nimissä toivoisin, että keskustelua Paras-hankkeesta käytäisiin asiapohjalta eikä vain saavutettuja valta-asemia raivokkaasti puolustaen. Mikko Pukkinen teki kauan odotetun keskustelunavauksen ja nyt olisi aika käydä asiallista keskustelua yhteisestä paremmasta tulevaisuudesta tekemisen hengessä ilman kermankuorintameininkiä. Muuten koko seutukunta taantuu muutamassa vuodessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)