maanantai 27. lokakuuta 2008

Voima hiipui

Sdp on toiminut markkinavoimien kontrollina ja sosiaalisena omanatuntona viimeiset kaudet ja pystynyt paljoon. Kokoomusjohtoiseen tuhlailuun ja keskushallinnon paisuttamiseen on pyritty puuttumaan.

Turkulaiset äänestivät Kokoomuksen ylivoimaiseksi ykköseksi. Minun nähdäkseni se on lupalappu vuokrataloyhtiöiden myynnille ja palveluiden ulkoistamiselle. Viesti on selkeä. Harmi vain, että kyseessä on ideologinen tuki kansainvälisille pörssiyhtiöille, mutta kaupungin talousongelmat eivät siitä oikene. Tosin kukaan ei taida juuri nyt olla ostopuuhissakaan.

Sdp ei ole enää vuodenvaihteen jälkeen toinen selkeä voimapuolue Turussa. Kokoomus vie ja muut vikisevät. Se on kansan tahto ja sen mukaan edetään.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Sukuni naiset

Minulta usein kysytään, miksi nuori suht pärjäävä mies on valinnut puoleekseen Sdp:n. Perustelen valintaa arvomaailmalla, mutta sitten kun satun jaksamaan, kerron tarkemmin taustastani. Kertaanpa sen nytkin.

Kutsuin äitini äitiä mummiksi. Hän asui pääosan elämästään Etelä-Karjalassa Joutsenossa, vaikka kävikin syntymässä Seikolla turkuiseen porvariperheeseen vuonna 1920. Vankilaperheen jäsenenä mummi muutti Konnunsuolle uutta varavankilaa perustamaan 1930-luvun alussa. Hän oli lottana talvisodassa 1939-40, mutta jatkosodan vuosina rakastui kirvesmies Raaskaan.

Sodan aikana ja sen jälkeen perhe kasvoi ja oma äitini syntyi vuonna 1948. Mummi valitsi luokkayhteiskunnan vallitessa rakkauden syntymäänsä perustuvan aseman sijasta. Hän liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen vaaran vuosina ja oli kuolemaansa 2001 omien sanojensa mukaan "tannerilainen sosialidemokraatti". Asetelma kommunismia vastaan oli yhtä merkitsevä kuin uusi aate sosialistina.

Sodan jälkeisinä vuosina kaikesta oli puute. Mummi kävi useissa töissä lapion varresta paikallislehden toimittajaksi ennen kuin sai eläkevirkansa Konnunsuon keskusvankilan keittiömestarina. Äiti muutti 1960-luvulla miehen perässä Turkuun ja sai nykyisen työpaikkansa Turun kaupunginteatterin puvustajana vuonna 1967. Minä synnyin vuonna 1977 huomattavasti tasa-arvoisempaan maailmaan. Äiti oli silloin jo eronnut ensimmäisestä miehestään.

1980-luku oli yhteiskunnallemme taloudellisen menestyksen vuosikymmen. Kaupungin palvelut paisuivat. Mummi jäi eläkkeelle ja muutti Turkuun. Me muutimme äitin kanssa samaan omakotitaloon mummin kanssa. Äiti kasvatti minua pienellä kaupungin palkalla ja mummi auttoi pienestä eläkkeestään. Sain ennen kaikkea perheeni aikaa ja rakkautta.

Menin vuonna 1984 Martin kouluun ja olin kuin kuka tahansa lapsi, vaikka äitini oli pienituloinen yksinhuoltaja. Muistan kuinka äitiä itketti aina muutama päivä ennen palkkapäivää. Kirjoitin itseni ylioppilaaksi ja myöhemmin filosofian maisteriksi. Sosialidemokraattisessa Suomessa tämä oli mahdollista ja suorastaan helppoa. Toki se edellytti myös älykästä äitiä ja isoäitiä. Oleellista on mahdollisuuksien tasa-arvo. Koen, että se on sosialidemokraattinen projekti. Ja erittäin onnistunut sellainen.

Näemme jatkuvasti apua tarvitsevia lapsia, aikuisia ja vanhuksia. Maailma ei ole vielä valmis. Sosiaalinen eriarvoistuminen periytyy ja asian korjaaminen vaikuttaa haasteelliselta. Mutta kukaan ei ole enää syntyjään tuomittu alemman luokan jäseneksi. Tavoitteenani on pitää huoli, että tulevatkin sukupolvet voivat nauttia laadukkaasta maksuttomasta koulutuksesta ja muista palveluista ja elää hyvän tasapainoisen elämän vaikka sattuisikin syntymään vähävaraiseen perheeseen.

Kuinka ympäristöä suojellaan?

Hei hulinaa. Kunnallisvaalikiireet ovat vieneet kaiken liikennevän ajan. Tunnelma on suht positiivinen, joskin vaalijulisteita rikotaan enemmän kuin koskaan ja enteet talouden tulevaisuudesta heikkenevät jatkuvasti. Helpolle kaudelle en ole pyrkimässä.

Aika yleinen syy olla äänestämättä Raaskaa tai SDP:tä tuntuu olevan se, että vihreät ajavat paremmin ympäristön asiaa. Se on kyllä väite, josta pakkaan loukkaantumaan. Peilaan omaa ideologiaani usein historiaan ja tässäkin tapauksessa on syytä lähteä 1970-luvun alusta, jolloin Sdp laati ensimmäisen ympäristöohjelmansa. Sdp:n aloitteesta perustettiin myös mm. ympäristöministeriö.

Mutta viime aikojenkaan poliittiset päätökset eivät tue yleistä käsitystä vihreiden ympäristöosaamisesta. Lähinnä joukkoliikenteen rahalisäyksissä rintamamme ovat pitäneet yhtä. Ja siinäkin suhteessa Suomen hallitus on tuottanut pettymyksen myöntämällä huomattavasti kaavailtua pienemmän tuen suurten kaupunkien joukkoliikenteelle - vihreät mukana. Sen sijaan polttoaineen verotuksen yhteydessä myös joukkoliikenne ajettiin kaiken muun liikenteen tavoin ahdinkoon. Veropäätöksin hallitus päätti tukea myös mm. citymaastureiden ostamista.

Turussa minua nyppii parikin asiaa. Toinen on taannoinen päätös olla keskittämättä jätehuollon kilpailutusta, missä vihreiden ryhmä hajosi. Osa vihreistä oli sitä mieltä, että voidaan jatkaa nykymeinikiä siten, että eri firmojen rekat pörräävät vähän väliä eri puolilla kaupunkia sen sijaan että päätöksellä olisi ajettu päästöt huomattavasti alhaisemmiksi. Samalla jätehuollon kustannukset ajettiin huomattavan korkeiksi, esim. Tampereen hinnat ovat paljon halvemmat kyseisen kilpailutuspäätöksen takia.

Entäpä jätteiden loppusijoitus? Lounais-Suomen Ympäristökeskuksen tuella saatiin kaadettua uuden jätteenpolttolaitoksen rakentaminen. Vasemmistoliitto ja Vihreät saivat "ympäristötietoisen" tahtonsa läpi. Ei tehdäkään jätteistä energiaa vaan rahdataan ne vaikkapa Saksaan!

Enkä minä ymmärrä tiiviin kaupunkirakentamisen vastustamistakaan, mihin mainitut kaksi puoluetta usein mielellään syyllistyvät. Jos haluamma vähentää päästöjä, on meidän sijoitettava ihmiset, palvelut ja työpaikat mahdollisimman lähelle toisiaan. Jonkun idylli saattaa kärsiä (vaikkapa Raunistulassa), mutta puhtaamman ympäristön ja Itämeren takia pitää joskus tehdä uhrauksia.

Toki kyseisillä puolueilla on paljon oikeanlaisiakin näkemyksiä ympäristön suojelemisesta, mutta ei pidä asettaa puolueita vastakkain tässä asiassa, koska kukaan ei ole syytön. Sdp antoi lamavuosina periksi muutamista ympäristötavoitteistaan ihmisten hädän edelle, enkä osaa siitä oikein moittiakaan. Ne periksiannot on kuitenkin jo otettu takaisin.