Torstaina osallistuin todella miellyttävään tilaisuuteen Sigyn-salissa. Siellä vihittiin käyttöön uusi seudullinen jäteveden puhdistuslaitos. Uusi laitos on merkittävä ympäristöteko sekä kuntarajat ylittävä yhteistyöhanke.
Turun seudun jätevedenpuhdistamo edustaa uusinta teknologiaa. Puhdistustulokset ovat huippuluokkaa ja seudun asukkaiden jätökset otetaan pääosiltaan hyötykäyttöön ja satama-altaaseen lasketaan lähes täysin puhdistunutta vettä. Tulokset ovat jo nähtävissä: meri on lähtenyt puhdistumaan oleellisesti.
Tavan mukaan hanketta vastustettiin raivokkaasti. Se taitaa olla Turun tapa. Mitä ei tunneta sitä on parempi vastustaa. Suurin syy taisi olla sijainti ja pelko hajuhaitoista. Ympäristön kannalta jätevedet kannattaa käsitellä siellä, missä sitä eniten syntyy. Siksi Turun keskusta on seudun sopivin sijoituspaikka. Enkä ole pannut merkille, että Portsa olisi alkanut haista. Päin vastoin Patterihaan vanhoista "paskakaruselleista" tahi tuttavallisemmin "poliisien uima-altaista" eroon pääseminen on parantanut alueen ilmanlaatua.
Puhdistamo-osakeyhtiön hallituksen pj, puoluetoverini Esko Heinonen kertoi puheenvuorossaan, että jätevedestä erotellusta lietteestä tehdään energiaa ja sitä käytetään lämmitykseen. Ympäristö kiittää monin tavoin. On myös hienoa, että naapurikunnat ovat mukana hankkeessa. Esimerkiksi Raision mukaan lähteminen on puhdistanut Raisionlahtea välittömästi. Toivottavasti yhteistyö luontevoituu myös muissa hankkeissa.
Tilaisuudesta jäi myös muutoin hyvä mieli. Juhlassa hyödynnettiin alueella sijaitsevat Taideakatemian opiskelijoiden osaamista. Sali oli täynnä alueen päättäjiä, jotka varmuudella vakuuttuivat siitä, että Turun AMK:ssa osataan kouluttaa loistavia muusikoita, tanssijoita sekä sirkustaiteilijoita.
Mutta mitäpä näistä, kun on niin paljon mukavampaa taivastella kaikenlaisia ikäviä asioita. Palataan niihin taas ensi kerralla, niin menee turkulaisittain.
Kansalainen Raaska ajattelee ääneen ajankohtaisista lähinnä turkulaisista ilmiöistä.
lauantai 30. tammikuuta 2010
tiistai 26. tammikuuta 2010
Tasan ei käy onnen lahjat
Turussa on edetty kohti valtionhallinnon kaltaista parlamentarismia hapuilevin askelin. Esimerkkinä ovat Euroopan kaupungit ja lähempää mm. Tukholma ja Tampere. Tavoitteena on osoittaa valta ja vastuu samaan paikkaan. Joulukuussa 2008 solmittu ryhmien välinen sopimus etäännytti tavoitetta entistä kauemmas, kun sopimus kelpasi kaikille valtuustopuolueille. Oppositiota ei jäänyt. Vasemmistoliitto pyysi sopimukseen mukaan lähtemisen vastineeksi paikkaa valtuuston puheenjohtajistossa ja heidän pyynnöstään aiemmin tehty päätös varapuheenjohtajien määrän supistamisesta kumottiinkin.
Kaikilla puolueilla on ollut omat vaikeat hetkensä koskien sopimuksen täytäntöönpanoa. Vihreät tuskailivat eräiden kaavoituspäätösten kanssa. Kokoomus yski muun muassa henkilöstön asemaan koskevien kirjausten takia. SDP:lle ikävintä oli antaa periksi muutamien kunnallisen yhtiön omistamien haja-asuntojen operointiin.
Ensimmäinen suuri koetinkivi oli sitoutuminen vaikeaan vuoden 2010 talousarvioon. Kaikki joutuivat tekemään ikäviä myönnytyksiä. Vain Vasemmistoliitto päätti irtautua sovusta ja tehdä omia poliittisia avauksiaan. Kaikkien olisi tehnyt mieli, mutta sellaista ei sopimus, eikä vaikea tilanne mahdollistanut. Muut ryhmät katsoivat oikeutetusti, että sopimuksessa joko ollaan mukana, tai ei olla. Irtopisteitä kerättäköön muilla tavoilla kuin leikkimällä yhteistyötä johon ei todellisuudessa kuitenkaan sitouduta. Tämän takia alkuperäinen ajatus varapuheenjohtajien määrän supistamisesta todellisen tarpeen mukaiseksi toteutettiin 25.1.2010.
Sopimuksessa on ongelmia. Keskeinen ongelma on se, että sopimusta johtava kaupungin suurimmaksi äänestetty puolue Kokoomus puhuu muidenkin äänellä, kun sopimusta laitetaan toteen. Muiden saavutukset näyttävät näin Kokoomuksen saavutuksilta, vaikka he saattavat todellisuudessa olla vastustaneet kyseisiä saavutuksia. Sellaista on sopiminen. Lehdet haastattelevat aina myönteisissä asioissa Aleksi Randellia (kok) tai Minna Arvetta (kok).
Mutta miksi ihmeessä kun on kysymys ikävistä asioista, eli tässä tapauksessa sopimusyhteistyön päättymisestä vasemmistoliiton kanssa, haastatellaan ainoastaan SDP:n edustajaa. Turun Sanomat teki tämän tempun joku viikko sitten Jarmo Rosenlöfille (sd) väittäen haastattelevansa myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajia. Mielikuva oli valmis: SDP haluaa vassarit pois yhteistyöstä (mikä ei pidä paikkaansa). Tänään 26.1.2010 Helsingin Sanomat teki saman tempun. Vasemmistoliiton Annika Lapintien aviomies toimittaja Pyry Lapintie halusi myös kaataa koko sangon nimenomaan SDP:n niskaan, ilman että olisi haastatellut suurinta puoluetta. Hänkin oli väittänyt haastattelevansa myös kokoomuksen edustajaa, mutta hän myös oli päätynyt olemaan pitämättä sanaansa. Tasan ei näköjään käy onnen lahjat. Toiset saavat korjata hedelmät ja toisille jää roiston rooli.
Vainoharhaako? En enää usko sattumaan.
Kaikilla puolueilla on ollut omat vaikeat hetkensä koskien sopimuksen täytäntöönpanoa. Vihreät tuskailivat eräiden kaavoituspäätösten kanssa. Kokoomus yski muun muassa henkilöstön asemaan koskevien kirjausten takia. SDP:lle ikävintä oli antaa periksi muutamien kunnallisen yhtiön omistamien haja-asuntojen operointiin.
Ensimmäinen suuri koetinkivi oli sitoutuminen vaikeaan vuoden 2010 talousarvioon. Kaikki joutuivat tekemään ikäviä myönnytyksiä. Vain Vasemmistoliitto päätti irtautua sovusta ja tehdä omia poliittisia avauksiaan. Kaikkien olisi tehnyt mieli, mutta sellaista ei sopimus, eikä vaikea tilanne mahdollistanut. Muut ryhmät katsoivat oikeutetusti, että sopimuksessa joko ollaan mukana, tai ei olla. Irtopisteitä kerättäköön muilla tavoilla kuin leikkimällä yhteistyötä johon ei todellisuudessa kuitenkaan sitouduta. Tämän takia alkuperäinen ajatus varapuheenjohtajien määrän supistamisesta todellisen tarpeen mukaiseksi toteutettiin 25.1.2010.
Sopimuksessa on ongelmia. Keskeinen ongelma on se, että sopimusta johtava kaupungin suurimmaksi äänestetty puolue Kokoomus puhuu muidenkin äänellä, kun sopimusta laitetaan toteen. Muiden saavutukset näyttävät näin Kokoomuksen saavutuksilta, vaikka he saattavat todellisuudessa olla vastustaneet kyseisiä saavutuksia. Sellaista on sopiminen. Lehdet haastattelevat aina myönteisissä asioissa Aleksi Randellia (kok) tai Minna Arvetta (kok).
Mutta miksi ihmeessä kun on kysymys ikävistä asioista, eli tässä tapauksessa sopimusyhteistyön päättymisestä vasemmistoliiton kanssa, haastatellaan ainoastaan SDP:n edustajaa. Turun Sanomat teki tämän tempun joku viikko sitten Jarmo Rosenlöfille (sd) väittäen haastattelevansa myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajia. Mielikuva oli valmis: SDP haluaa vassarit pois yhteistyöstä (mikä ei pidä paikkaansa). Tänään 26.1.2010 Helsingin Sanomat teki saman tempun. Vasemmistoliiton Annika Lapintien aviomies toimittaja Pyry Lapintie halusi myös kaataa koko sangon nimenomaan SDP:n niskaan, ilman että olisi haastatellut suurinta puoluetta. Hänkin oli väittänyt haastattelevansa myös kokoomuksen edustajaa, mutta hän myös oli päätynyt olemaan pitämättä sanaansa. Tasan ei näköjään käy onnen lahjat. Toiset saavat korjata hedelmät ja toisille jää roiston rooli.
Vainoharhaako? En enää usko sattumaan.
Tunnisteet:
julkisuus,
politiikka,
sopimus,
Turku
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Outoja avauksia kaupunginjohtajalta
Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen esitti käsityksiään Turun kehittämisestä Turun Sanomissa 3.1.2010. Tälläkään kerralla kaupungin ykkönen ei ota kantaa palvelujen järjestämiseen valtavassa rahapulassa vaan ideoi tulevia investointeja ja Turun vetovoimatekijöiden uudelleenjärjestelyjä. Ovathan ne kai sitten mukavampia aiheita pohtia, kuin oikeiden ihmisten oikeat ongelmat.
Kaupunginjohtajan visioissa tuntuu olevan varaa noin 100 miljoonan euroan musiikki- ja kongressitalolle Aurajoen rannassa. Siitä Pukkinen ei tälläkään kerralla puhu, että laitos vaatisi kokonaan oman henkilökunnan, mikä tarkoittaisi vuodessa kulttuuritoimelle tai vastaavalle taloa ylläpitävälle taholle noin miljoonan euron kiinteät vuosittaiset kustannukset. Tämän lisäksi tulisi sitoutua VR:n vanhaan konepajaan sijoitettavaan kulttuurikeskukseen (noin 500.000 - 1 M euroa / vuosi) ja Artukaisten alueen kehittämiseen samaan tarkoitukseen. Varmaankin Pukkisen visioon mahtuu myös Göteborgin asukkaisen sodan jälkeen lahjoittaman konserttitalon peruskorjaus. Mahtaako kyseessä ollakin miljoonametropoli, eikä Turun seutu?
Todennäköisesti Mikko Pukkinen on oikeassa siinä, että TuTo:n mestispelit pitäisi siirtää Turkuhalliin ja Kupittaan halli pitäisi muuttaa sisäpalloiluhalliksi. En tosi pidä siitäkään ajatuksesta, sillä 1000 katsojan mestispelien tunnelma on pilalla 10.000 katsojan hallissa. On varmaan kuitenkin liioittelua ylläpitää kahta tuon tason jäähallia Turussa. Mutta jos on varaa kaikkeen edellä lueteltuun ylellisyyteen, niin on varmaan varaa myös pitää TuTolle omaa jäähallia.
Pukkisen linjauksista lyhytnäköisin on kuitenkin ajatus Ruisrockin siirtämisestä Ruissalon Kansanpuistosta Artukaisten messukeskukseen. Messukeskus tekee paljon hyviä tapahtumia ja saa kansaa liikkeelle, mutta tähän tarkoitukseen sitä on turha kaavailla. Sinä päivänä, kun Ruisrokin siirtää pois Ruissalossa, voidaan hyvästellä koko tapahtuma. Samalla menetetään upea brändi ja Turun vetovoimatekijä. Miksi kaupunginjohtaja haluaa tuhota yhden Turun merkittävimmästä tapahtumista? Luontoarvoihin en selityksenä usko, koska Auragolf ja leirintäalue saavat olla rauhassa. Todennäköisesti kyseessä on ymmärtämättömyys ja taitamattomuus, sillä millään järkiseikalla tuota populaarikulttuurin vainoamista ei voida selittää.
Kaupunginjohtajan visioissa tuntuu olevan varaa noin 100 miljoonan euroan musiikki- ja kongressitalolle Aurajoen rannassa. Siitä Pukkinen ei tälläkään kerralla puhu, että laitos vaatisi kokonaan oman henkilökunnan, mikä tarkoittaisi vuodessa kulttuuritoimelle tai vastaavalle taloa ylläpitävälle taholle noin miljoonan euron kiinteät vuosittaiset kustannukset. Tämän lisäksi tulisi sitoutua VR:n vanhaan konepajaan sijoitettavaan kulttuurikeskukseen (noin 500.000 - 1 M euroa / vuosi) ja Artukaisten alueen kehittämiseen samaan tarkoitukseen. Varmaankin Pukkisen visioon mahtuu myös Göteborgin asukkaisen sodan jälkeen lahjoittaman konserttitalon peruskorjaus. Mahtaako kyseessä ollakin miljoonametropoli, eikä Turun seutu?
Todennäköisesti Mikko Pukkinen on oikeassa siinä, että TuTo:n mestispelit pitäisi siirtää Turkuhalliin ja Kupittaan halli pitäisi muuttaa sisäpalloiluhalliksi. En tosi pidä siitäkään ajatuksesta, sillä 1000 katsojan mestispelien tunnelma on pilalla 10.000 katsojan hallissa. On varmaan kuitenkin liioittelua ylläpitää kahta tuon tason jäähallia Turussa. Mutta jos on varaa kaikkeen edellä lueteltuun ylellisyyteen, niin on varmaan varaa myös pitää TuTolle omaa jäähallia.
Pukkisen linjauksista lyhytnäköisin on kuitenkin ajatus Ruisrockin siirtämisestä Ruissalon Kansanpuistosta Artukaisten messukeskukseen. Messukeskus tekee paljon hyviä tapahtumia ja saa kansaa liikkeelle, mutta tähän tarkoitukseen sitä on turha kaavailla. Sinä päivänä, kun Ruisrokin siirtää pois Ruissalossa, voidaan hyvästellä koko tapahtuma. Samalla menetetään upea brändi ja Turun vetovoimatekijä. Miksi kaupunginjohtaja haluaa tuhota yhden Turun merkittävimmästä tapahtumista? Luontoarvoihin en selityksenä usko, koska Auragolf ja leirintäalue saavat olla rauhassa. Todennäköisesti kyseessä on ymmärtämättömyys ja taitamattomuus, sillä millään järkiseikalla tuota populaarikulttuurin vainoamista ei voida selittää.
Tunnisteet:
musiikki,
politiikka,
Ruisrock,
Turku
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)