Mikä on median vaikutin?

Medialla tuntuu olevan dilemma: vallassa olevaa porvarikoalitiota tulisi haukkua, mutta inhottaa tehdä sitä johtavan oppositiopuolueen SDP:n hyväksi. Mikään ei tunnu olevan niin vastenmielistä, kuin tylsä ja inhorealistinen sosialidemokraattinen aate.

Ajankohtainen kakkonen kokosi 17.11. suureen studiokeskusteluunsa suuren joukon mediavaikuttajia, alan tutkijoita ja pari poliitikkoa pohtimaan teemaa "media ja valta". Yleinen teesi oli, että koska oppositio on niin hampaaton, pitää median ottaa sen rooli haltuunsa (ja kirjoittaa lautakasoista, taiteenostoista ja muista politiikan ydinkysymyksistä).

Kuitenkin johtavat mediat ovat vaienneet johdonmukaisesti mm. Jutta Urpilaisen ja Ari Korhosen varoittelut koskien taantumaa (loppukesä 2008), vääriä veronalennuksia sekä elvytyksen puutetta. Kun Euroopan komissio moittii porvarihallitusta, vain HS kirjoittaa asiasta ja sekin ikään kuin pelin keksijänä. Oppositio onkin hampaaton jos se vaietaan jatkuvasti.

SDP:llä on oma linja verotuksen toteuttamiseksi, kuntien tukemiseksi ja palvelujen turvaamiseksi. Se järjestää aiheesta tiedotustilaisuuksia, mutta sisältö ilmeisesti ylittää median edustajien vastaanottokyvyn. Sen sijaan Timo Soinin reppavat hokemat aiheuttavat iloisia huudahduksia ja kätten taputuksia. Taitaa olla riittävän yksinkertaista. Mutta mitä hän esittikään.

Päätoimittaja Lasse Virtanen kirjoittaa jälleen kerran SDP:n "linjakriisistä" (Aamuset 18.11.2009). Kaikilla muilla on omia vaihtoehtoja mutta SDP vain keskittyy kertomaan, mitä vikaa niissä on.

Ensinnäkin, SDP:llä on omia tavoitteita koskien julkisen sektorin toimintakyvyn kehittämistä, mutta ne eivät ole kovinkaan radikaaleja. Pitäisikö sitten olla? Toiseksi, politiikan agendan määrittää suurin puolue Kokoomus ja esittelijänä toimiva kaupunginjohtaja. Kokoomus kyllä esittää muutoksia, mutta eiväthän ne mitään säästä. Tai säästää pitkällä jänteellä kun palveluista täytyy luopua kun niihin ei enää ole varaa. Siihenkö Aamuset ja muu media tähtää?

Media tuntee oman valtansa. Potkimalla ja ennen muuta vaientamalla demareita viestimet ottavat osaa omistajiensa talkoisiin, joilla luodaan kaupallisempaa yhteiskuntaa - yhteiskuntaa jossa ostetaan enemmän ilmoitustilaa ja maksetaan vähemmän veroja.

Millä saa säästöjä, millä ei?

Turun kaupunki on korviaan myöten taloudellisissa vaikeuksissa. Se on elänyt yli varojensa jo pitkään. Kaupunkilehti Turkulainen otti pääkirjoituksessaan kantaa talouden tasapainottamislääkkeisiin tavalla, joka saa epäilemään, että kirjoituksen on laatinut lehden päätoimittaja, Kokoomuksen entinen kaupunginvaltuutettu Pauli Komsi.

"Veroja korottamalla heikennetään kuntalaisten ostovoimaa, eikä se siksi kannata". Valtiohan on keventänyt hyväosaisten verotusta rankalla kädellä ja rahoittanut sen velkarahalla. Siitä huolimatta Euroopan Komissio huomauttaa, ettei Suomi ole sijoittanut velkarahaansa elvyttäviin toimiin. Ollaanko siellä taitamattomia, vai? Miksi tätä viestiä ei ole juurikaan uutisoitu?

Samalla kun verojen korottaminen saa moitteet (mukavaahan se olisi laskea, mutta palvelujen turvaaminenkin olisi mukavaa) Turkulainen moittii myös sitä, ettei rakenteellisia muutoksia sallita. Näiksi luetellaan Myllykodin myyminen torppaaminen ja 450 hajallaan sijaitsevan vuokra-asunnon myymisen epäileminen. Rakenteellisia uudistuksia? Onhan ne sitä, jos halutaan heikentää kunnan tarjoamia palveluja entisestään.

Mainitut 450 asuntoa ovat ne kaikkein tuottavimmat, joiden tuotolla kunnostetaan halvempien vuokratalojen remontit. Onhan sekin rakenteellista uudistamista, jos päästetään asunnot niin huonoon kuntoon, ettei niissä voi enää asua. Myynti saatetaan joutua tekemään sillä ehdolla, että asukkaiden asuminen ja vuokrataso turvataan, ja sillä, että myyntitulolla rakennetaan uusia vuokrataloja ja edistetään näin työllisyyttä. Mutta vain hetkellisen rahan saamiseksi myynti ei ole perusteltua.

Myllykoti tarjoaa vanhusten palveluja huomattavasti huokeammalla kuin voittoa tavoittelevat alan yritykset. Yhtiö ei rasita Turkua millään tavoin, mutta tarjoaa hyvän verrokin ja laadukkaita huokeita vanhustenpalveluja. Jos laitos myytäisiin, vuodessa Turun kaupunki joutuisi maksamaan korkeampina maksuina n. 500.000 - 1 M € tulonsiirtoja sijoittajien taskuun. On kai sekin rakenteellista uudistamista.

Koska valtio on valinnut verojen alennukset kuntien tukemisen ja riittävien elvyttävien investointien sijaan, on kuntien nostettava verojaan. Myymisillä saataisiin hetkeksi rahaa kassaan, mutta seurauksena on tulojen tippumisen lisäksi omaisuuden katoaminen. Siitä taas seuraa koko julkisen talouden romahtaminen. Jatkossa vain raha puhuisi. Sekö on eräiden pääkirjoitustoimittajien ja porvaripuolueiden tavoitteenakin?

Torjunta toisensa perään

Turun kaupunginvaltuusto hyväksynee kaupungille omistajapolitiikan maanantaina 5.10.2009. Asiakirja on kulkenut pitkän tien ja muuttunut paljon. Kaupunginjohtajan alkuperäisessä esityksessä oltiin myymässä kaupungin vuokra-asuntokantaa, ulkoistamassa teknistä sektoria (eli irtisanomassa tuhansia työntekijöitä) ja myyntilistalla olivat myös mm. Myllykoti ja tekstiilihuoltoyhtiö. Kaupunginvaltuuston enemmistö oli taannoin valmis hyväksymään asiakirjan sellaisenaan, mutta vasemmisto vastusti.

Kun veljet vasemmalla ovat keskittyneet vain vastustamaan kaikkea, SDP on ottanut vuosikymmenten varrella linjakseen asioiden hoitamisen kuntoon. Keskinkertainen kompromissi on parempi kuin totaalinen turpiin otto. Tälläkin kerralla lähdettiin ajamaan omaa vaaliohjelmaa ja turvaamaan turkulaisten vuokra-asukkaiden ja pienipalkkaisten työntekijöiden työsuhdeturvaa. Samalla haluttiin estää eräät puhtaasti ideologiset myynnit.

Elokuussa konsernijaostolle tuotiin jo huomattavasti siedettävämpi omistajapolitiikka-asiakirja. Vieläkin mukana olivat mm. maininnat Myllykodin ja tekstiilihuollon myymisestä, mutta yhteisesti sopimalla nämäkin saatiin poistetuiksi. Nyt selvitetään teknisen sektorin yhtiöittämisestä koituvat hyödyt ja haitat. Samalla lasketaan omalle työlle hinta ja verrataan sitä vapaisiin markkinoihin. Yhtiöittäminen toteutetaan vain, jos Turun veronmaksajat todellisesti hyötyvät siitä.

Moinen muokkaaminen asiakirja SDP:n vaaliohjelman mukaiseksi ei ollut sattumaa. Se perustui pitkälti ryhmien välisen sopimuksen kirjauksiin yhdessä sopimisesta, mutta myös SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Jarmo Rosenlöfin valtavaan uurastamiseen. Vaikka uhka kyseisistä toimenpiteistä säilyy näilläkin kirjauksilla ja seuraavien vaalien jälkeen kaikki on taas avoimena, kannatti se tehdä. Kun toiminnat kerran ulkoistaa ja myy, paluuta siitä ei ole. Nyt tilanne saadaan rauhoitettua ja päästään kehittämään ja tehostamaan toimintaa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.

Mielenkiintoinen kyselytutkimus

Turun sanomat oli tehnyt sunnuntain 6.9. lehteen mielenkiintoisen kyselytutkimuksen turkulaisille suhtautumisesta kunnallisveron suuruuteen sekä kulttuuripääkaupunkivuoteen.

Ensimmäinen johtopäätös oli se, että turkulaiset ovat erittäin heterogeeninen ryhmä. Jotkut eivät tienneet kunnallispolitiikasta tahi kulttuurista tuon taivaallista, jotkut tiesivät paljonkin; joillekin tuli positiivisia, joillekin negatiivisia ajatuksia mieleen. Analyysit ja johtopäätökset vaihtelivat myös ikäryhmien sisällä.

Kunnallisveron suhteen näkemys oli melko selkeä: veroja voidaan nostaa, mikäli siten voidaan turvata keskeiset peruspalvelut, eli sosiaali- ja terveyspalvelut, sekä opetus. Tämä näkemys on yksi yhteen oman puolueeni SDP:n ajaman ajatuksen kanssa. Eli voidaan nostaa, kunhan käytetään olennaiseen ja tehostetaan myös muualta.

Kulttuurin suhteen näkemykset vaihtelivat laajemmalti. Yleinen pohjavire oli kuitenkin se, että kulttuuripääkaupunkivuosi koetaan eliitin projektina ja että se on jäänyt etäiseksi. Näin kokivat myös monet sellaiset, jotka sinänsä suhtautuvat kulttuuriin positiivisesti. On yhdentekevää, onko mielipide säätiön toimihenkilöiden mielestä kohtuullinen tai ei, jos näin kerran koetaan. Se on erittäin merkittävä singnaali 2011-säätiölle. Alkaa olla kiire tehdä jotakin asian hyväksi!

Itse koen asiat aika lailla samalla tavalla kuin jutussa haastateltu vanha kaverini Otto Sjöholm. Suhtaudun positiivisella odotuksella. Ja alakulttuurit on otettava huomioon, kuten Otto huomautti. Voihan se olla, että on otettukin, mutta turkulaiset eivät sitä nyt tiedä. Tiedotusta olisi varmaankin syytä tehostaa.

Suurtapahtumien paraati

Turun kesä on tarjonnut melkoisen määrän upeita suurtapahtumia, ja yhä riittää uusia. Viimeksi eilen lähtivät suuret purjelaivat (kuva ylhäällä), joita kävi katsomassa arviolta puoli miljoonaa henkeä. Fantastinen tapahtuma.

Aikaisemmin kesällä perinteikäs Ruisrock täytti Ruissalon Kansanpuiston yli 90 000 festarivieraan voimin. Kuten joka vuosi, taas kerran voin todeta, että olisi aika hölmöä siirtää ainutlaatuinen tapahtuma pois Ruissalosta. Paikka ja tapahtuma hakee vertaistaan. Järjestäjät ovat tehneet hyvää työtä kitkeäkseen ympäristöhaittoja. Olisi hurjaa tehdä Ruisrockista tusinamassatapahtuma jollakin suurella parkkipaikalla. Myös keskiaikamarkkinat ovat jo saaneet suuret joukot liikkeelle.

Seuraavaksi tulee niinikään jo perinteinen DBTL. Laituri luo haasteen keskustan asukkaiden viihtyvyydelle, mutta on sekin varmasti uhrauksen arvoinen. Myöhemmin loppukesällä koetaan vielä mm. Turun messut ja naisten EM-futispelejä.

Suurtapahtumilla on suuri merkitys alueen liike-elämälle. Hotellit ja ravintolat hyötyvät, kuten myös monet muut yrittäjät. Näinä aikoina tällä on entistäkin suurempi merkitys. Siksi toivon turkulaisten jaksavan häiriöitä liikenteen ja melun osalta.

PS. Ostin muuten TSR:stä hienon lippalakin ihanalta Helena Oppaalta, jolla on Puistokadulla design-yritys nimeltään "Punainen norsu". Helu keskittyy lastenvaatteisiin, mutta löytyipä jotakin tällaiselle hieman isommallekin lapselle. Suosittelen. Mukavaa, että seudulla menestyvät edelleen monet laadukkaat yritykset.

Onnistunut seikkailu jännittää

Muskettisoturit Markus Järvenpää, Juha-Pekka Mikkola ja Tom Petäjä seuraavat taustalla, kun nuoret rakastavaiset Oula Kitti (D'artagnan) ja Emmi Kaislakari tuijottavat toisiaan tulisesti silmiin.

Turun kesäteatterin "Kolme muskettisoturia" sai loistavat arvostelut - eikä syyttä. Antti Majanlahti joukkoineen teki erinomaista työtä. Näyttelijäkaarti on osaava ja innostunut.

On hienoa nähdä, ettei näyttelijöiden ja muun henkilökunnan moraali heikkene, vaikka esityksiä on valtava määrä. Eikä siinä kaikki, että esityksiä on paljon - heinäkuussa on totuttuun tapaan liian vähän katsojia. Asiakkaiden kiinnostus on suurempi heinä- ja elokuuta kohtaan. Eipä tilanne taida paljon olla toisenlainen muuallakaan Suomessa: Mökki ja pitkät yhtenäiset lomat kiinnostavat enemmän kuin kaupungissa poikkeaminen. Teatterin taloudesta viime kädessä vastaavalla ongelma on kuitenkin suuri. Kesässä onkin jännitettävää monessa mielessä: Juttu on hyvä ja jännä, mutta myös katsojatavoitteen täyttyminen jännittää.

Joka vuosi yhdistystämme puhuttaa mainostaminen. Kymmenet tuhannet ihmiset löytävät teatteriin joka vuosi, joten ei se voi olla epäonnistunuttakaan. Mutta lisää huomiota kaipaisimme nimenomaan heinäkuun alkuun, jolloin viidakkorumpu ei ole vielä tehnyt tehtäväänsä.

Harmillista on se, että vaikka teatteristamme suolletaan tietoa ja vinkkejä pääkaupunkivetoiselle lehdistöllemme, vain paikallinen lehdistö tuntuu kiinnostuvan Vartiovuorenmäen teatterivanhuksesta. Jutun pitäisi olla hyvä ja näyttelijöiden osaavia ja kiinnostavia. Johtuuko kiinnostuksen puute siitä, että kohdeyleisönä ovat "vain" lapsiperheet vai siitä, että ammattimaisesti tehtyjen näytelmiemme taustalla on vain harrastajaorganisaatio? Vai pelottaako pääkaupunkiseudun viestimiä, että Turusta voisi tulla liian positiivisia kulttuuriuutisia? Onneksi paikalliset viestimet eivät ole viitanneet kintaalla Turun kesäteatterin suuntaan ja onneksi kymmenet tuhannet ihmiset näyttävät löytävän tiensä teatteriimme tänäkin kesänä. Tulevina vuosina ehkä keksitään, miten heinäkuun puolivälissäkin saadaan katsomo myytyä loppuun.

Kesäjuttuja kesäterässä

Vihdoinkin olemme Annikan kanssa päässeet lomailun makuun. Hieman vierailtu siellä ja lomailtu täällä. Oikein rentouttavaa.

Olemme taas kotona käymässä ja selailin lehtiä. Taas on Turun kunnallispolitiikasta tehty "asiajuttuja" kun ei asiajuttuja näytä olevan.

TS / Heinon Jari on päässyt yhdessä pääkirjoitustoimittajan kanssa hämmästyttävään lopputulokseen: Kokoomus ja demarit ovat nimenneet pääosin kokeneita miespuolisia valtuutettuja konserniyhtiöiden hallitusten puheenjohtajiksi. Pitäisi olla kuulemma nuoria kokeilemassa ja kasvamassa.

Näiden harmaahapsisetien joukkoon lueteltiin mm. varavaltuutettu Mia Ilola ja kiinteistökehitysasiantuntija Mikko Lehtinen (noin 30-v). Tai Mikko lueteltiin virkamieskiintiöön, kun taas Esko Heinonen poliittisiin mandaatteihin (miksi?).

Jos olisimme vaihtaneet vaikkapa Turun Seudun veden puheenjohtaja Esko Heinosen juuri pari vuotta ennen valtavan hankkeen valmistumista johonkin nuoreen kokeilijaan, mitäköhän TS sanoisi siihen? Onko yhtiön puheenjohtajuus ylipäänsä oikea paikka harjoitella vaikuttamista? Tuntevatko TS:n toimittajat yhtiölakia ja sen tuomia velvollisuuksia verrattuna lautakuntatyöhön?

Eikö sille anneta mitään arvoa, että useiden yhtiöiden hallituksissa on kasvamassa fiksuja nuoria tuleviin ykköspesteihin? Opiskelija Toni Eklund nimettiin Turun Messukeskus Oy:n hallitukseen ja opiskelija Terhi Salmenoja Turun Kaapelitelevisio Oy:n hallitukseen. Minä ikäloppuna (31) jatkan Myllykoti Oy:n hallituksessa ja aloitin myös Turku Touring Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana. Säätiöt ovat sitten oma maailmansa. SDP on luottanut nuoriin niin ylioppilaskyläsäätiössä kuin kauppaopetussäätiössäkin.

Onko asioiden laittaminen mittasuhteisiinsa tai niiden laajempi tutkistelu ihan vanhanaikaista? On sitten kesä tai ei.