Luonnon ja viihtyisyyden puolesta

Asumisen ja elämisen vaatimukset muuttuvat ajan mittaan. Nykyisin meitä huolettaa aiheellisesti ilmastonmuutos ja ympäristö tulee ottaa entistä paremmin huomioon. Minä näen, että liikenteen päästöjä on pienennettävä. Ihmisen on asuttava tulevaisuudessa yhä lähempänä työpaikkaansa ja käytävä ostoksilla yhä lähempänä. Siksi mielestäni turkulaisten tulee todella pohtia keskustansa elinvoimaa asuinpaikkana, mutta myös kauppa- ja työpaikkana.

Elinvoima tarvitsee viihtyvyyttä. Mielestäni maanpäällistä pysäköintiä on saatava vähenemään viihtyisyyden nimissä. Samalla on lisättävä pyöräteitä keskustan alueella, se vähentää maanpäällisten parkkipaikkojen määrää entisestään. Turun keskustan kaava juontaa juurensa 1800-luvun ensimmäiselle puoliskolle, joten tilaa on vähän sekä autojen, pyörien, jalankulkijoiden kulkemiseen, että autojen pysäköimiseen.

Kauppiaat taas toimivat liikevaihdon perusteella. Kauppa kannattaa siellä, mihin pääsee autolla helposti. Se ei sovi maanpäällisen pysäköimisen vähentämisen kanssa yksiin. Entä jos kauppiaat yhä suurempina joukkoina muuttavat kaupungin laitamille. Se taas lisää autorallia. Lapsiperheet haluavat kauppaan sinne, mihin voi pysäköidä helposti ja huokeasti.

Turun keskusta on talvisin tupaten täynnä autoja. Katujen varsilta on turha etsiä parkkipaikkaa. Huonolla kelillä myös Louhi on täynnä, olen nähnyt sen usein. Tyhjyyden mielikuva syntyy keväällä, kesällä ja syksyllä, silloin tilaa riittää. Neljä sohjoisinta kuukautta on kuitenkin ostosaikaa sekin. Olen väistellyt polkupyörällä lumisateessa parkkipaikkaa etsiviä autoilijoita jokirannassa ja muualla, mihin autot eivät kuulu. Se on johtunut siitä, että kaikki muut parkkipaikat ovat olleet täynnä.

Parasta luonnon kannalta olisi kieltää autoilu. Niin ei tule tapahtumaan. Ruuhkamaksuilla voisimme ohjata liikennettä pois keskustasta, mikä taas kurjistaa kauppaa ja kuihduttaa keskustaa, siis muuten ekologista asuin- ja kaupankäyntialuetta - sitä aluetta, minne on parhaat joukkoliikenneyhteydet. Kun kauppojen taso laskee, joukkoliikenteenkin käyttäjät suuntaavat bussinsa Myllyyn. Kierre on loputon.

Toivon, että Turun keskustan viihtyvyyttä asuinalueena lisätään, tyhjät tontit rakennetaan kerrostaloiksi, kadun varsia siivotaan autoista ja muutetaan pyöräteiksi, mutta keskustan kauppojenkin vetovoiman ylläpitoon panostetaan. Pahaa pelkään, että se tarkoittaa maanalaisen pysäköintitilan rakentamisen sallimista, haluttiin sitä tai ei. Muuta konstia en keksi.

Pankkien armoilla

Uutisissa kuulin jonkun Suomen Pankin asiantuntijan ehdottavan, että käteisen nostaminen ja luottokortin käyttäminen pitäisi kalleutensa takia laittaa maksullisiksi. Johan on. Saman aikaisesti joku toinen uutisoi, että pankkikorteista luovutaan kokonaan. Sillä lailla. Ja veronmaksajat seurailevat iloisina vieressä, kuinka heidän 1990-luvun alun kriisivuosina pelastamansa pankit etsivät uusia keinoja riistää asiakkaitaan. Mielestäni huolenaiheena ei Suomen Pankissa saisi niinkään olla pankkien kustannukset vaan suomalaisten maksukyky ja talouden hyvinvointi.

En tiedä muista, mutta minä ainakin maksan jo nyt korttini luotto-ominaisuudesta ihan kivasti. Ja työkorteista työnantajani maksaa pankeille mukavia summia. Tileiltä napsitaan palvelumaksuja ja asuntolainasta ihan kivoja korkoja. Minä en toivoisi että minun veroeuroillani joku "asiantuntija" Suomen Pankin kammareiden perukoilla uhraa kauheasti yöuniaan pankkien asiakkaittensa maksuvälineisiin kuluvien kustannusten takia.

Käsittääkseni palkkaa ei saa enää nykyisin ohjata muualle, kuin pankkitilille. Se olkoon riittävä kädenojennus lainsäätäjältä pankeille. Olemme siis pakotetut käyttämään pankkeja. Siksi pankit eivät saisi käyttää meitä ihan miten lystää.

Suomen kansalaisella tulisi olla oikeus maksaa ostoksensa käteisellä ilman lisäkustannuksia. Näin ennen kaikkea siksi, että kärsijänä muutoksessa olisivat ensisijassa pienituloiset eläkeläiset.

Ryhmäpäätös

Tänään loppiaisena oli TS:ssä mielenkiintoinen artikkeli koskien Turun nykyisten kaupunginvaltuutettujen jatkohalukkuuksia perusteluineen. Muutama toveri ilmoitti päättävänsä valtuustouransa tähän kauteen. Riitta Eklund kertoi fiksusti haluavansa antaa tilaa nuoremmille. Jo pitkään olen Riitan puheista saanut sen kuva, että sopiva nuori ehdokas onkin jo katsottuna ja että hän on valmis tekemään töitä ehdokkaansa hyväksi. Niin uusiudutaan.

Toinen tapa ilmoittaa lopettamisestaan on kaataa sangollinen jätöksiä lopun porukan niskaan. "Enemmistö on tehnyt vääriä valintoja ja päätöksiä." Sellaista on demokratia - porukalla saatetaan olla joskus eri mieltä, kuin mitä oma järki sanoo. Mutta kun näitä asioita retostellaan lehdistössä tuohon tyyliin, ei tarvitse ihmetellä, jos julkikuva on rosoinen.

Arveluttavinta on perustella lähtemistään sillä, että Sdp:ssä tehdään ryhmäpäätöksiä, ja että se vasta on kamalaa. Ryhmäpäätös on Sdp:n säännöissä määritelty menettelytapa, jonka avulla on luotu nykyinen hyvinvointiyhteiskunta. Ei sellaisten ryhmien kanssa tehdä sopimuksia, jotka eivät ole yhtenäisiä, joiden neuvottelijoiden sana ei välttämättä pidä. Eivät sellaiset ryhmät saa muutosta aikaan, jotka hajaantuvat eri suuntiin. Joukkovoima on työväen paras apu.

Suurin osa puolueista tekee ryhmäpäätöksiä, mutta verhoavat sen sanahelinällä: "Me nyt vain satumme olemaan näin paljon samaa mieltä." Ei Kokoomuksessa juuri livetä ryhmäpäätöksistä eikä ruotsalaisissa. Eduskunnassa vihreät ovat tiukasti samaa mieltä asioista. Turun valtuustossa vain 10:n hengen vasemmistoliitto ajaa asiaansa jäntevästi äänestämällä toistuvasti 5-5. Mitä sanoo vasemmistoliittoa äänestänyt turkulainen siihen? Mihin se hänen ääni nyt menikään?

Eriävin menettely ryhmäpäätöksiä tekevien puoleiden välillä nähdään ryhmästä lipeämisten jälkeen. Kun demari äänestää ryhmäpäätöksen vastaisesti, media peräänkuuluttaa ryhmän ranagaistustoimia haukan lailla. Ja aina lopputuloksena on huomautus. Hui. Kun kokoomuslainen lipeää, ryhmän johtoa ei haastattele kukaan, koska heillä ei muka edes ole ryhmäkuria. Kulissien takana he voivat rauhassa haukkua ja myllyttää pahantekijän, mutta julkisuudessa ei tapahdu mitään. Ehkäpä Sdp:nkin pitäisi jo ottaa säännöissään askel kohti tällaista salailevampaa käytäntöä?

Ryhmäpäätös on maan tapa ja hyvä niin. Se luo ennustettavuutta ja mahdollisuuden tehdä sovinnossa hyviä kompromisseja. Nihkeä kopromissi on parempi kuin näyttävä tappio. Ainoa poliittinen ryhmä, joka uskalataa uhmata individualismin muoti-ihannetta ja julistaa ääneen noudattavansa ryhmäpäätöksiä on Sdp. Se kärsii siitä julkisessa sanassa, mutta onpahan rehellinen.

Joka tapauksessa on mukavaa, että moni toveri lähtee vielä ensi syksyn kisaan mukaan ja samalla moni uusi tulokas saa todellisen mahdollisuuden mahtua joukkoon. Ehkäpä ryhmämme keski-ikä laskee ja muutos tuo uutta dynamiikkaa. Sitä ei ole koskaan liikaa.