Kesäistä jännitystä Vartiovuorenmäelle

Janne Virtanen ja Kristiina Halttu poseerasivat Vartsukan lehdistötilaisuuden jälkeen omalle väelle.

Olen aika innoissani ensi kesän näytelmästämme Turun kesäteatterissa. Järjestimme tänään lehdistötilaisuuden Kolmesta muskettisoturista Vanhalla suurtorilla. Tiedotusvälineitä oli ihan mukavasti paikalla perjantaipäivästä huolimatta.

Edeltäjäni teatterin peräsimessä, kunniapuheenjohtaja Kauko Leinonen, ehdotti minulle moneen kertaan kyseistä näytelmää. Hän ehti siitä jo tilaamaankin koko perheen sovituksen Anna Eloaholta, mutta projekti jäi kun puheenjohtaja vaihtui. Niin usein tapahtuu. Kaken ja minun välissä puheenjohtajana toimi Mauri Heikkilä. Kake poistui muille näyttämöille hieman sen jälkeen, kun julkistimme näytelmän, eikä hän siis ehdi näkemään lopputulosta. Mutta uskon hänen olevan edelleen hengessä mukana.

Käännyimme pari vuotta sitten uudelleen Anna Eloahon puoleen, joka otti työparikseen Kari Tuomen. Kaksikko kirjoitti verrattoman hauskan sovituksen, joka varmasti viihdyttää koko perhettä vauvasta vaariin. Oma oivallukseni näytelmän toteutuksessa on Antti Majanlahden kutsuminen näytelmää ohjaamaan. Antti näytteli ja ohjasi vuosikaudet Turun kaupunginteatterissa. Tutustuimme aikanaan Samppalinnan Tukkijoella 1994. Antin tyylillä pystytysajasta tulee varmasti mukava kokemus.

Sikälikin luvassa on mukava kesä tulossa, että koko muukin tiimi ja eritoten näyttämötaiteilijat ovat mainio kokonaisuus. Tänään esittelimme vain terävimmän kärjen: Kolme muskettisoturia ovat Tom Petäjä, Markus Järvenpää ja Juha-Pekka Mikkola. Sekä Petäjä että Mikkola ovat turkulaisille vanhoja rakkaita tuttavuuksia ja Järvenpää hieman uudempi sellainen. D'artagnan on Oula Kitti, joka myös tekee näytelmän vauhdikkaat miekkailukohtaukset.

Kardinaaliksi tulee viimeksi Turun kesäteatterissa Zorroa näytellyt Janne Virtanen. Janne muisteli, että Kake olisi häntä jo kysellyt Kolmeen muskettisoturiin mukaan - silloin soturiksi. Vuodet ovat vierineet... Viekasta Myladya näyttelee loistava Kansallisteatterin näyttelijä Kristiina Halttu, joka teki vaikuttavan roolisuorituksen Dome Karukosken ohjaamassa Tummien perhosten kodissa.

Muita mukavia työryhmän jäseniä tulevat olemaan mm. Turun Nuoren Teatterin monivuotinen upea tähti Emmi Kaislakari. Emmi oli antanut lapsena Turun Sanomiin haastattelun, että tavoitteena on mennä Teatterikorkeaan ja pyrkiä Vartiovuorelle. Kannattaa tähdätä korkealle;-) Mukana on myös Peter Panin Helinäkeijuna näytellyt Outi Ikonen ja taiteen turkulainen moniottelija Roope Lipasti. Ja monta muuta vanhaa tuttua ja uutta kasvoa.

Lavastajana jatkaa Teemu Loikas, joka nyt ottaa huolekseen myös puvut. Pukujen valmistus on Turun nuorten työpaja Fendarin tehtävänä. Maskit ja peruukit loihtii Alisa Oksanen. Yhtenä erikoisuutena näytelmässä on myös metallin kalske. Metallia on luvassa myös musiikeissa, jotka säveltää Janne Engblom.

On hyvä ja innostunut mieli. Jutusta täytyy tulla menestys.

Teatteriviikonloppu Tampereella

Usein harmittelen, etten työni takia juurikaan ehdi harrastaa. Iltaisin lueskelen hieman historiallista tietokirjallisuutta. Luonnossa tulee liikuttua aivan liian harvoin. Vanha harrastukseni Turun Eränkävijöissä viikonloppureissuineen on työni luonteen takia ollut hankala pitää harrastusvalikoimassa. Iltoihin saati viikonloppuihin sitoutuminen ei vain onnistu.

Onneksi on jäänyt vaatteisiin tällainen mukava teatteriharrastus. Kun menin pikkupoikana 1994 Samppalinnan kesäteatterin työhaastatteluun, teatterinjohtaja Aulis Ruostepuro kyseli minulta taiteellisista taidoistani. "Osaatko laulaa?" Valitettavasti en. "Entäpä tanssia?" Eipä taida siitäkään tulla mitään, enkä ole näyttelemistäkään kokeillut. Sitten Auliksen ilme kirkastui ja hän kysyi "Osaisitko toimia äänimiehenä ja puuhailla mikrofonien ja kaiuttimien parissa?" Mutta enpä osannut sitäkään. Ruostepuro pudisteli päätään ja virkkoi "No niin, eiköhän me sinulle jotakin keksitä..."

En osaa vieläkään laulaa enkä tanssia, enkä ymmärrä äänentoistokaan mitään, mutta kesäteatterissa edelleen pyöritään. Olen vain vaihtanut mäkeä. Turun kesäteatteri Vartiovuorella tekee Suomen suurimmat koko perheen kesäteatterituotannot. Olen teatteria pyörittävän Turun Työväen Teatterin Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja ja siinä sitä riittää harrastusta kerrakseen. Enemmänkin pitäisi ehtiä sitä sorttia harrastamaan.

Yksi osa harrastusta on itsensä valistaminen alan näytelmistä. Lastenteatteri on haastava laji, mitä vain ei voi perheen pienimmille syöttää. Sopivia näytelmiä ei loppujen lopuksi ole kovin paljon. Klassikot ovat suosituimpia, mutta uudistuakin pitäisi. Perheen pienimpien pitää saada virikkeitä ja kipinä teatteriin, mutta vanhemillekin pitää voida tarjota kunnon elämys. Siksi on hyvä hieman kiertää Suomea valistamassa itseään.

Tampere on julistautunut Suomen teatteripääkaupungiksi. Siellä onkin useita laadukkaita teattereita, jotka saavat sekä kaupungin että valtion tukea. Ja kävijämäärät ovat suuret hyvän maineen ja keskeisen sijainnin ansiosta. Eipä silti, Turun veronmaksajat laittavat vielä runsaammin rahaa omaan laitosteatteriinsa, sekä suureen ruotsinkieliseen teatteriin. Tampereella taloudellinen vastuu jakautuu tasaisemmin ja lipputulojen osuus on suurempi. Julistautuminen ei siksi ole kohtuutonta. Turun kulttuuripääkaupunkistatuksen puolesta puhuu se, että meidän kulttuuritarjontamme on monipuolisempaa mm. upean museoverkon ja tanssiteattereiden ansiosta. Mutta teatterissa on kirittävää. Siksi sinne on syytä tehdä aina silloin tällöin opintomatkoja.

Käväisimme Annikan kanssa piristämässä helmikuutamme ensin lauantaina Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä Lukkosulan ja Lumpeenkukkien parissa ja sitten pyhänä Komediateatterissa Ison Pahan Suden merkeissä. Heidi Krohnin mainio teksti oli samalla opiskelijoiden harjoitustyö. Teoksen on ohjannut Ilmari "Immu" Saarelainen (kuvassa Annikan kanssa). Ensimmäisen vaikutuksen tekivät upeassa kunnossa olevat teatterirakennukset. Ja seuraavan vaikutuksen tekivät laadukkaat näytelmät. Ja käsitin isäntämme Immun puheista, ettei se raha kasva Tampereellakaan puissa, vaan kaikessa vaaditaan nokkeluutta ja säästäväisyyttä. Se on syytä tiedostaa Turunkin talousvaikeuksien keskellä. Missään ei taide saa tarpeeksi rahaa ja se taitaa ollakin yksi sen käyttövoima.