lauantai 25. elokuuta 2007

Joukkoliikenne ja propaganda

Joukkoliikennelautakunnan varapuheenjohtaja Niko Aaltonen on Turun Kokoomuksen ehdottomia propagandan mestareita. Niko teki näkyvää politiikkaa aiemmin opetuslautakunnassa ja sitä ennen nuorisolautakunnassa. Nyt Niko kirjoitti Turun Sanomien mielipidesivulla oivallisen kirjoituksen joukkoliikenteen hyvästä tilasta Turussa.

Aaltosen sanailuihin voi yhtyä muilta osin, mutta "sinivihreän" hallituksen osuus asiaan on hieman totuutta vieroksuva. Aloite suurten kaupunkien joukkoliikennetukeen lähti edellisestä hallituksesta Susanna Huovisen (sd.) toimiessa liikenneministerinä. Määrätkin olivat jo katsottuna. Porvarihallitus leikkasi ja myöhensi tätä tukea merkittävästi, mutta sai propagandavoiton ollessaan vallassa nyt kun sitä ylipäätään tullaan maksamaan. Jos edellisen hallituksen linjaa olisi noudatettu, tuki olisi niin merkittävä, että Turussakin olisi voitu peruuttaa kiusallinen kertalippujen hinnankorotus tai laajentaa työsuhdematkalippukokeilua (joka muuten ei sekään tullut tämän vuoden talousarvioon Kokoomuksen vaatimuksena vaan Sdp:n ja vihreiden aloitteesta).

Eikä Niko väitäkään tekstissään muuta. Taitavana propagandistina hän vaan tuo asiat esiin tarkoituksenmukaisella tavalla. Kaikkihan niin tekisivät jos osaisivat.

Oma näkemykseni on, että joukkoliikennelautakunta on tehnyt Turussa hyvää jälkeä erityisesti palkkaamalla Sirpa Kortteen joukkoliikennejohtajaksi. Hänen joukkonsa saavat aikaan. Yhteistyö lautakunnan puheenjohtaja Mika Maaskolan (sd.) kanssa näyttäisi sujuvan hyvin ja Mika tekeekin hyvää lobbaustyötä toimivamman joukkoliikenteen puolesta. Entistä parempaan joukkoliikenteeseen päästäisiin, kun asiaa ruvettaisiin hoitamaan seudullisesti yhdestä toimistosta käsin. Näin hyötyisivät sekä ympäristö, että tavalliset työmatkalaiset. Parhaiten joskaan ei helpoiten se kävisi kuntarajat haihduttamalla.

keskiviikko 22. elokuuta 2007

Positiivinen kulttuuriuutinen Turusta!

Osasta turkulaista kulttuuriväkeä minulle tulee mieleen tarina pojasta, joka huvitti itseään huutamalla metsässä "susi, susi!" Sehän päättyi niin, että aikaisemmin hätiin juosseet kyläläiset luulivat pojan leikkivän silläkin kerralla, kun susi söi tämän.

Valitettavasti tämä joukko on aika äänekäs huutaessaan päättäjien olevan kulttuurivihamielisiä ja koko kaupungin kulttuuristatuksen olevan pelkkä vitsi. He eivät varmaan tule ajatelleeksi, että he sahaavat myös omaa oksaansa nakertaessaan kulttuurimainettamme. Sen verran kulutan kulttuuripalveluja Turussa ja tunnen kulttuurin tekijöitä, että tiedän tuon näkemyksen liioitelluksi. Siinä jää moni tärkeä ja oikeasti huomion arvoinen epäkohta huomiotta. Suurin osa kulttuuriväestä on kuitenkin fiksuja ja asiallisia ja valittavat vain aiheesta. Ja onhan niillä Turun Sanomia ja Helsingin Sanomia kiinnostavilla ammattivalittajillakin totuuden siemen valituksen joukossa. Susi, susi!

Oli ilo havaita, että Turun Sanomissa oli positiivinen kulttuuriuutinen Turusta. Turkua kotipaikkanaan pitävä uudenlainen teatteriryhmä Kolmas tila -tredje rummet on perustettu. Ryhmä ilmoittaa pyrkivänsä monitaiteellisuuteen ja -kielisyyteen. Monet ryhmän toimijoista eivät asu Turussa, mutta suurella osalla tiedän olevan siteitä Turkuun. Cécile Orblinin muistan lapsuudesta Nuorten Kotkien leiriltä, mutta myös Samppalinnan kesäteatterista kapteeni von Trappin esikoistyttärenä Lislinä kesällä 1995. Niinikään säveltäjä Kari Mäkirannan muistan Samppalinnan vuosiltani. Kiva nähdä heidät poseeraamassa Pinellan edessä Turussa (Sivumennen sanoen: se talo pitäisi saada kuntoon! Pronto!). Uudempia kontakteja joukossa minulle ovat ohjaaja Maiju Sallas ja pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majava, jotka tulevat tekemään Vartiovuorelle Pekka Töpöhäntää kesällä 2008. Toivotan 3 T -ryhmän tervetulleeksi osaksi turkulaista kulttuurikenttää, mukaan rakentamaan kulttuuripääkaupunkivuotta ja pitkäksi ajaksi sen jälkeenkin.

Tällaisia uusia avauksia tarvittaisiin paljon lisää. Ja aloitteen ei pidä jatkossakaan tulla virkamieskoneistosta, vaan kulttuuriväestä itsestään.

torstai 16. elokuuta 2007

Mielipidekirjoittelun asiallisuudesta

Mistäköhän se johtuu, että mielipidesivut herättävät Turun Sanomista aina eniten tunteita ja myös ajatuksia. Sellaisista sivuista, jotka eivät herätä mitään, ei liene mitään iloakaan. Usein sivulla kirjoitetaan analyyttisiä, osin positiivisiakin (epävarsinaissuomalaista!) näkemyksiä ajankohtaisista asioista. Tänään taas rupesin pohtimaan, onko fiksua, että nimimerkin suojista saa roiskia ihan mitä tahansa skeidaa ilman analyysin häivääkään.

Nimimerkki "Ex-turkulainen" kertoi, että Turussa ei hoideta mitään hyvin johtuen päätöksentekijöistä ja heidän riitaisuudestaan. Yllättävän paljon täällä on työpaikkoja, asukkaita ja tapahtumia siihen nähden. Toiset yhtä analyyttiset pakkaavat kirjoittamaan, että Turussa ei hoideta mitään hyvin, koska päätöksentekijät sopivat kaikesta keskenään. Ole siinä sitten. Ex-turkulainen päätteli, että suur-Turustakin puhutaan vain turkulaisten vallanpitäjien lisääntyneen vallanhimon takia. Kirjoittaja jättää huomiotta mm. epätarkoituksenmukaisen, ympäristölle epäedullisen ja kalliin kaavoituskilpailun, jossa Turun lähikunnat ovat liian hyvässä asemassa Turun omiin syrjäalueisiin nähden. Voisiko tämän asian vastustamisella olla myös jotakin tekemistä naapurikuntien vaikuttajien valtaan tykästymisen kanssa koko seudun edun katsomisen sijaan?

No, voi sitä kaikkea hölmöä kirjoittaa ihan omallakin nimellä, kuten kansanedustaja Ville Niinistö tänään. Maailma ei ole mustavalkoinen, ja siksi Orikedon jätteenpolttoasiaa nyt noin helpolla voi taas vierittää turkulaisten päätöksentekijöiden typeryydeksi (joihin Ville Niinistö muuten lukeutuu). Ihan ympäristön suojelunkin kannalta jätteet kannattaa muuttaa energiaksi ja käsitellä kuljetuksen takia suurten asutusten välittömässä läheisyydessä (vrt. Tukholma). Orikedolla jätteitä on poltettu paljon ennen nykyistä asutusta, joten asiasta on tiedetty kun ostopäätös on tehty. Ja sitä paitsi Orikedolla mahdolliset savuhaitatkin kohdistuvat muualle. Asukkaiden osalta on muunneltua totuutta sanoa, etteikö normaaleja kuulemisia olisi järjestetty. Ihmiset vain pakkaavat heräämään silloin, kun juna on jo mennyt. Asukaskunta ei vastustuksessaan ollutkaan yksimielinen. No, nyt sitä uutta jätteenpolttolaitosta sinne ei tule. Joka tapauksessa minua häiritsee valtuutetun kynästä kielenkäyttö, joka on omiaan alentamaan entisestään valtuuston arvovaltaa. Kysehän on vain näkemyseroista.

keskiviikko 15. elokuuta 2007

Katsojamenestys

Viime kesinä olen harrastanut kesäteatteria hallinnosta käsin. Johdan puhetta Turun Työväen Teatterin Kannatusyhdistyksessä, joka on järjestänyt kesäteatteritoimintaa Turussa vuodesta 1928 lähtien, siitä viimeiset 20 vuotta koko perheen teatteria toteuttaen. Yhdistyksen ylläpitämä Turun Kesäteatteri Vartiovuorella on taatusti Suomen suurin koko perheen näytelmiin keskittynyt kesäteatteri Suomessa - siitä saimme näytteen tänäkin kesänä.

Kesällä 2006 väkeä katsomoomme houkutteli satuklassikko Lumikki ja ilkeää äitipuolta tulkitseva Krisse Salminen vetivät katsomoomme yli 34 000 katsojaa. Täksi kesäksi teimme ulkonäyttömöille sopivan sovituksen J.M.Barrien legendaarisesta Peter Panista. Nimiroolin teki loistava Antti Lang Helsingistä ja Kapteeni Koukkuna hauskutti Jukka Leisti Tampereelta. Tällä konseptilla saimme tänään 15.8. päättyneellä kaudella peräti 35 000 katsojaa. Se ei ole hullummin, kun näytöksiä oli 58 ja katsomoon mahtuu 650 henkeä.

Sain yhdistyksen johdettavakseni pahasti velkaantuneena kolme vuotta sitten. Kesäteatterimaailmassa näyttää käyvän niin, että kun menee pieleen, niin sitten menee kunnolla pieleen. Kun taas menee hyvin, saattaa vähän rahaa jäädäkin. Nyt näyttäisimme löytäneemme konseptin, jolla väkeä saadaan katsomoihin. Teatterimme palvelee lapsiperheitä ja talousaluettamme loistavasti, joten työmme ei mene hukkaan. Kiitos taas kaikille katsojille, lipunmyyjille, henkilökunnalle ja ennen kaikkea yhdistyksen jaksaville jäsenille.

lauantai 11. elokuuta 2007

Kuntakoko ja ympäristö

Aktian pääekonomisti hämmästelee aiheellisesti viikonlopun Iltasanomissa Suomen heikkoa asuntopolitiikkaa tähän mennessä. Asuminen on kallista ja uudisrakennuskohteiden hinnat ovat pilvissä. Pitää muuttaa kauas keskustoista jos haluaa asua tilavasti. Nähdäkseni tähän on johtanut mm. sirpaleinen kuntakenttä, jossa kaikki kunnat kilpailevat vain parhaista veronmaksajista sen sijaan, että työssäkäyntialueilla tehtäisiin kestävän kehityksen mukaista asuntopolitiikkaa.

Mitä kauemmas perhe joutuu muuttaamaan vanhempien työpaikoista ja koulu- ym. palveluista, sen enemmän luontoa kuormitetaan turhalla yksityisautoilulla. Parasta, mitä tällä sektorilla on tapahtunut pitkään aikaan, on edellisen punamultahallituksen käynnistämä Paras-hanke. Sen myötä kuntien keskinäisen asukaskilpailun sijaan voitaisiin keskittyä kokonaisvaltaiseen, monipuoliseen ja ympäristöystävälliseen kaavoittamiseen kuntarajoista piittaamatta. Toivonpa vaan, että se ei jää torsoksi Turun seudulla.

Toinen kysymys on suurten asutuskeskusten keskustojen hyötykäyttö. Otan esimerkiksi parhaiten tuntemani Turun. Kadut ovat liian kapeita johtuen 1800-luvun Engelin kaavasta. Tarve oli tuolloin toisenlainen. Nyt hyviä pyöräily-yhteyksiä haittaa omituisissa paikoissa olevat vanhat tehottomat rakennukset (esim. Kivenhakkaajankadun ja Itäisen Pitkäkadun risteys, jossa vanha ränsistynyt puutalo tukkii risteyksen, eikä toimivaa poikittaista pyörätieyhteyttä voida rakentaa).

Päättäjien on kannettava vastuunsa ympäristöstä: on rakennettava parempia ja turvallisempia pyörätieyhteyksiä sinne missä ihmiset liikkuvat. Ja on luotava parempia ja monipuolisempia mahdollisuuksia ihmisten asua työpaikan ja palvelujen läheisyydessä. Valitettavasti se voi tarkoittaa joidenkin kauniiden puutalojen purkamista uusien enemmän asuttavien kerrostalojen tieltä, enkä toki esitäkään minkään rakennushistoriallisesti (sijaintinsa tai rakennustapansa puolesta) arvokkaan rakennuksen oitis kaatamista. Toivonpahan vain, että luonto ja tulevat sukupolvet menevät luopumisen tuskan edelle.

Miksi vihreät ja ns. punavihreät vasemmistoliittolaiset kiihkeimmin vastustavat tällaisia ympäristöarvoja?

perjantai 10. elokuuta 2007

Esiintymisjännitystä ilossa ja surussa

On asioita joihin ei tunnu tottuvan. Yksi on esiintyminen yleisölle ainakin uusissa tilanteissa. Turun Nuori Teatteri pyysi minua ystävällisesti esitykseensä Haarakonttori vierailevaksi "pizzakuskiksi". Olen päättänyt esittää esityksen yhteydessä kauniin kansanballadin "Kaikki linnut laulelevat", jonka on tehnyt tunnetuksi Someron lahja suomalaiselle säveltaiteelle eli M.A.Numminen. Säestän itse itseäni barokkihuilulla. Harmi vaan, että sävelkorvaa on yhtä paljon kuin vastasyntyneellä variksella. Nervös! Erityisesti harmittaa, että jotkut ovat ostaneet lippunsa esitykseen ihan rahalla. Katsotaan, voiko jännitykseen kuolla.

Siitä puheen ollen, joudumme Annikan kanssa huomenna laskemaan kukat Annikan edesmenneen ystävän arkun ääreen. Koska Annika ymmärrettävästi pelkää itkun vievän vallan, olen luvannut lukea lyhet muistosanat. Kyllä sekin aiheuttaa ikävää oloa sen lisäksi että suru on suuri. Tällaiseen esiintymisjännitykseen tuskin pitääkään voida tottua. En ainakaan halua tottua.

Näihin tilanteisiin ei taida sopia puheiden yhteydessä käyttämäni vanha tilannetta laukaiseva kaskutoteamus: "Mikähän tätä paperia vaivaa kun se näin tärisee?" Parempi vaan koettaa kestää. Yleinen totuus lienee, että muut harvoin edes huomaavat jännitystä.