Ryhmäpäätös

Tänään loppiaisena oli TS:ssä mielenkiintoinen artikkeli koskien Turun nykyisten kaupunginvaltuutettujen jatkohalukkuuksia perusteluineen. Muutama toveri ilmoitti päättävänsä valtuustouransa tähän kauteen. Riitta Eklund kertoi fiksusti haluavansa antaa tilaa nuoremmille. Jo pitkään olen Riitan puheista saanut sen kuva, että sopiva nuori ehdokas onkin jo katsottuna ja että hän on valmis tekemään töitä ehdokkaansa hyväksi. Niin uusiudutaan.

Toinen tapa ilmoittaa lopettamisestaan on kaataa sangollinen jätöksiä lopun porukan niskaan. "Enemmistö on tehnyt vääriä valintoja ja päätöksiä." Sellaista on demokratia - porukalla saatetaan olla joskus eri mieltä, kuin mitä oma järki sanoo. Mutta kun näitä asioita retostellaan lehdistössä tuohon tyyliin, ei tarvitse ihmetellä, jos julkikuva on rosoinen.

Arveluttavinta on perustella lähtemistään sillä, että Sdp:ssä tehdään ryhmäpäätöksiä, ja että se vasta on kamalaa. Ryhmäpäätös on Sdp:n säännöissä määritelty menettelytapa, jonka avulla on luotu nykyinen hyvinvointiyhteiskunta. Ei sellaisten ryhmien kanssa tehdä sopimuksia, jotka eivät ole yhtenäisiä, joiden neuvottelijoiden sana ei välttämättä pidä. Eivät sellaiset ryhmät saa muutosta aikaan, jotka hajaantuvat eri suuntiin. Joukkovoima on työväen paras apu.

Suurin osa puolueista tekee ryhmäpäätöksiä, mutta verhoavat sen sanahelinällä: "Me nyt vain satumme olemaan näin paljon samaa mieltä." Ei Kokoomuksessa juuri livetä ryhmäpäätöksistä eikä ruotsalaisissa. Eduskunnassa vihreät ovat tiukasti samaa mieltä asioista. Turun valtuustossa vain 10:n hengen vasemmistoliitto ajaa asiaansa jäntevästi äänestämällä toistuvasti 5-5. Mitä sanoo vasemmistoliittoa äänestänyt turkulainen siihen? Mihin se hänen ääni nyt menikään?

Eriävin menettely ryhmäpäätöksiä tekevien puoleiden välillä nähdään ryhmästä lipeämisten jälkeen. Kun demari äänestää ryhmäpäätöksen vastaisesti, media peräänkuuluttaa ryhmän ranagaistustoimia haukan lailla. Ja aina lopputuloksena on huomautus. Hui. Kun kokoomuslainen lipeää, ryhmän johtoa ei haastattele kukaan, koska heillä ei muka edes ole ryhmäkuria. Kulissien takana he voivat rauhassa haukkua ja myllyttää pahantekijän, mutta julkisuudessa ei tapahdu mitään. Ehkäpä Sdp:nkin pitäisi jo ottaa säännöissään askel kohti tällaista salailevampaa käytäntöä?

Ryhmäpäätös on maan tapa ja hyvä niin. Se luo ennustettavuutta ja mahdollisuuden tehdä sovinnossa hyviä kompromisseja. Nihkeä kopromissi on parempi kuin näyttävä tappio. Ainoa poliittinen ryhmä, joka uskalataa uhmata individualismin muoti-ihannetta ja julistaa ääneen noudattavansa ryhmäpäätöksiä on Sdp. Se kärsii siitä julkisessa sanassa, mutta onpahan rehellinen.

Joka tapauksessa on mukavaa, että moni toveri lähtee vielä ensi syksyn kisaan mukaan ja samalla moni uusi tulokas saa todellisen mahdollisuuden mahtua joukkoon. Ehkäpä ryhmämme keski-ikä laskee ja muutos tuo uutta dynamiikkaa. Sitä ei ole koskaan liikaa.