lauantai 23. helmikuuta 2008

Liikennekäyttäytyminen

Arkiset asiat harmittavat usein. Yksi omaa mieltäni kaivava harmin aihe on liikennekäyttäytyminen. Harvoin tulee ajettua autolla, pyöräiltyä tai käveltyä kaupunkialueella siten, etteikö jonkun kanssaliikkujan käsitys liikennesäännöistä harmittaisi. Suurin osa ajaa oikein ja turvallisesti, mutta törppöjä on liikaa.

Annika lähtee joka aamu Stålarminkadun bussipysäkiltä töihin. Hän tulee Tiilentekijänkatua ja ylittää Stålarminkadun valottomassa risteyksessä. Aamuruuhkassa valtava määrä autoja tulee Hirvensalon suunnasta matkalla keskustaan. Annika on nuori ja vetreä, mutta silti kadun ylittäminen on aikamoinen suoritus autojen ajaessa tuhatta ja sataa yhtenäisenä virtana ilman aiettakaan hidastamisesta saati pysähtymisestä. Annika kertoi vanhasta pariskunnasta, joka viimein uskalsi lähteä ylittämään ko. katua, mutta autojen ajaessa törkeästi kohti joutuivat he palaamaan takaisin. Kukaan ei väistänyt edes vanhuksia! Samassa risteyksessä kuoli joku aika sitten turkulainen sosiaalityöntekijä työmatkallaan. Mitä tarvitaan ennen kuin jalankulkijoita kunnioitetaan? Minkälainen uhraus tarvitaan, ennenkuin kaupunki asentaa risteykseen liikennevalot?

Eipä silti. Itse kuljen niin autolla, fillarilla kuin jalankin Itäistä rantakatua töihini. Siinä on melkoiset hidasteet ja kevyeeseen liikenteeseen liittyvät varoituskyltit. Se ei estä eräitä autoilijoita ajamaan suoraan eteen vaikka jalankulkija on jo lähtenyt ylittämään katua. Autolla hidastetaan vain, jotta jousitukset eivät kärsisi - ei suinkaan väistämistarkoituksessa.

Minä olen joskus niin ajattelematon, että autoilijana pysähdyn antamaan jalankulkijalle tietä. Niin ei näköjään pitäisi tehdä etenkään silloin, kun samaan suuntaan menee kaksi kaistaa. Jos satun pysähtymään sulkuviivalle, porhaltaa joku täysillä ohi täysin piittaamatta suojatietä ylittävästä ihmisestä. Näin minulle kävi viimeksi Kuninkaankartanontien ja Kupittaankadun risteyksessä. Jalankulkijoita tuli kummastakin suunnasta.

Entäpä ne, jotka eivät pysähdy, mutta antavat tietä ja valuvat kohti sulkuviivaa? Lain mukaan viereistä kaistaa tulevan ei silloin tarvitse pysähtyä. Ajattelevaisuus muuttuu ajattelemattomuudeksi.

Esimerkkejä olisi satoja. Piittaamattomuus on päivän sana. Punaiset valot eivät merkitse mitään. Ryhmittyä voi miten sattuu huvittamaan. Vilkkua näytetään kunhan ensin ollaan käännytty...

Poliisi tekee ratsioita. Eräänä päivänä Aurasillan pielessä sakotettiin punaisiin ajavia. Se on hyvä, mutta riittämätöntä.

Etelän maissa liikenne muistuttaa normalisti suurta kaaosta. Torvet raikuvat ja autot menevät miten sattuu. Mutta jalankulkijat ovat kingejä. Ei tarvitse kuin näyttää siltä, että harkitsisi kadun ylittämistä, niin autot pysähtyvät vaikka minkälaisista nopeuksista. Mikä siellä on erilaista? Ovatko rangaistukset kovempia? Onko yleinen ihmiselämän ja/tai kevyen liikenteen arvostus suurempaa? Ollaanko siellä muuten vain sivistyneempiä? Onko Suomessa meneillään joku erityinen egoisimin puuska yhteiseen hiileen puhaltamisen sijasta?

Näihin ja moniin muihin piittaamattomuuksiin tarvittaisiin ripeitä rangaistusten lisäämisiä ja yleistä asennekasvatusta. Ihminen ja jalankulkija on nostettava liikenteen ykkösiksi.

2 kommenttia:

Koobra kirjoitti...

Sikäli kun kadun yli menee suojatie, niin ei siinä pitäisi valoja tarvita. Tieliikennelain mukaan voit kävellä vaikka silmät kiinni suojatielle ilman mitään hätää. Näin myös teemme Helsingissä, ja lopputuloksena on se että autoilijat kyllä aika hyvin antavat sen tilan suojatielle - pakkohan se on.

Hankalassa paikassa autoilijoita pitää ehkä vähän kouluttaa jotta ajokulttuuri muuttuu. Jos naiset ja vanhukset ovat liian arkoja tähän, tarvitaan raavaita miehiä kävelemään suojatiellä vaikka edes takaisin.

Olen kuullut muitakin juttuja siitä, että liikennekulttuuri on aika erilainen Helsingissä ja muissa suomalaisissa kaupungeissa. Liittyen tilanantamiseen kaistanvaihdoissa jne. Isommissa kaupungeissa ehkä syntyy jonkinlainen yhteinen käsitys siitä, että liikenne sujuu sitä paremmin mitä enemmän otetaan huomioon muita teillä liikkujia. Ja jalankulkijoiden oikeudet ovat loukkamattomia sekä tieliikennelaissa että moraalisesti.

Petja Raaska kirjoitti...

Olet oikeassa, niin sen pitäisi toimia. Mutta olen kyllä huomannut stadissakin piittaamattomuutta muista tienkäyttäjistä. Esimerkiksi vilkun käyttäminen Helsingissä on melko harvinaista, tunnen itseni usein tyhmäksi kun vilkutan aikeistani. Jalankulkijaa taidetaan tosin kunnioittaa itä-Suomessa enemmän.