keskiviikko 27. elokuuta 2008

Yhdistystoiminnan uusia tuulia

Suomen sanotaan olevan yhdistystoiminnan luvattu maa. Samalla kuulemme uutisia lukuisten yhdistysten ja nuorisojärjestöjen laskevista jäsenmääristä ja aktiivisuudesta. Jo pitkään minustakin on näytänyt siltä, että etenkin nuorisojärjestöt partiosta lähtien kärsivät uusien jäsenten vähyydestä. 1970-luvulla järjestötoiminta vei ihmisten vapaa-ajasta karhunosan. Nytkin vapaa-aika on täynnä toimintaa, mutta yhä enemmän erikoistutaan jo pienestä pitäen johonkin urheilulajiin tai musiikki-instrumenttiin. Vapaa-ajasta kilpailee myös vapaa-aika - siis oleskelu perhepiirissä. Enkä moiti mitään mainituista korvikkeista.

Vanhat yhdistykset jatkavat mutta vaikka jonkun verran tulee uusia toimijoita, ei se riitä korvaamaan luonnollista poistumaa. Voi ajatella, että monet yhdistykset ovat olleet poikkeuksellisen suuria ja nyt normalisoituvat kokonsa puolesta. Toisaalta rinnalle tulee koko ajan uusia aktiivisia yhdistyksiä. Eli näyttää siltä, että Suomi on edelleenkin yhdistysten luvattu maa, mutta yhä monisäikeisempi ja sirpaleisempi.

Kävin tutustumassa yhteen suhteellisen uuteen yhdistykseen, Turun seudun nivelyhdistykseen Aninkaistenkadulla. Yhdistys tarjoaa apua, kerhotoimintaa ja tukea niveltautiasioissa. Esimerkiksi anoppini, joka sai kesällä polven tekonivelen, liittyi yhdistykseen ja hän on kehunut saaneensa yhdistykseltä paljon hyödyllistä tietoa ja tukea. Jäsenmäärä ylitti nopeassa tahdissa 1000 rajapyykin.

Kuten monella muullakin vasta-alkaneella yhdistyksellä, nivelyhdistykselläkin innon ja jäsenmäärän sijaan ongelmana on käyttövarat. Se peittoaa toiminnallaan monet perinteikkäät yhdistykset, mutta uutena yhdistyksenä sen on vaikeampi päästä kaupungin vakiintuneiden avustuksensaajien joukkoon, onhan vanhoille tutuillekin tarjolla lähinnä kurjuutta. Ilman aktiivisia vapaaehtoisia toimihenkilöitä yhdistys olisi jo lakannut toimimasta. Mistä apu?

Turun kaupungin olisi syytä löytää tulevalla vaalikaudella riittävät keinot turvatakseen vapaaehtoisen yhdistystoiminnan uudet muodot. Toiminta ei saa jäädä kiinni yksittäisten toimijoiden jaksamisesta. Siinä määrin tämän kaltaiset säästävät panostuksia yhteiskunnalta. Tilanne on vaikea, kun kaupunki on talousvaikeuksissa ja vanhatkin yhdistykset tarvitsevat tukensa. Hyvällä tahdolla tilanne varmasti kuitenkin ratkeaa.

1 kommentti:

Marja-Liisa kirjoitti...

Kiitos , kun kävit..Lähetimme kaikille alueemme kansanedustajille alkukesällä kutsut samoin valtuustoryhmille ja monille muille-kukaan muu ei ole ollut kiinnostunut tulemaan tutustumaan toimintaamme. Pitääköhän toivoa nivelrikkoa tai peräti tekoniveltä politikoille-jospa alkaisi kiinnostaa..Vertaistukea ja vapaaehtoistyötä ei kannata väheksyä yhdenkään. Monet lääkäritkin todella kiitelleet oman leikkauksensa jälkeen kun on ollut paikka missä kysyä-alkuun ihan nimettömänä-lopulta kertoneet jopa nimensä ja todenneet saaneensa meiltä parhaat neuvot kun voi olla ihan oikea potilas eikä lääkäri. Tekonivelkirurgia ja sen hoito menee huimaa vauhtia eteenpäin..jos saanut opin vaikka 10v sitten-nyt monet asiat erilailla. Siksi koulutus on todella tärkeätä kaikella hoitohenkilökunnalla . Esim. endoproteesihoitajat jotka vastailevat meillä potilaille , heillä kaikilla aivan päivitetyt tiedot. Jos sairaalle antaa väärää tietoa -se voi olla samaa kuin menettää potilaan uskottavuuden. Toivon todellakin että oma kotikaupunkimme antaisi meille mahdollisuuden toimia. Olemme pitäneet kirjaa kävijöistä neuvolassa-monen nimi unohtunut kirjata-kävijöitä on riittänyt ja kaikille meillä on aikaa. Kenenkään kysymys ei edes turhaa..Kiitos jos katsot kotisivuamme www.goldenage.fi/tsny

Marja-Liisa Salminen , puheenjohtaja, vapaaehtoistyöntekijä Turun Seudun Nivelyhdistys ry