Muskettisoturit Markus Järvenpää, Juha-Pekka Mikkola ja Tom Petäjä seuraavat taustalla, kun nuoret rakastavaiset Oula Kitti (D'artagnan) ja Emmi Kaislakari tuijottavat toisiaan tulisesti silmiin.
Turun kesäteatterin "Kolme muskettisoturia" sai loistavat arvostelut - eikä syyttä. Antti Majanlahti joukkoineen teki erinomaista työtä. Näyttelijäkaarti on osaava ja innostunut.
On hienoa nähdä, ettei näyttelijöiden ja muun henkilökunnan moraali heikkene, vaikka esityksiä on valtava määrä. Eikä siinä kaikki, että esityksiä on paljon - heinäkuussa on totuttuun tapaan liian vähän katsojia. Asiakkaiden kiinnostus on suurempi heinä- ja elokuuta kohtaan. Eipä tilanne taida paljon olla toisenlainen muuallakaan Suomessa: Mökki ja pitkät yhtenäiset lomat kiinnostavat enemmän kuin kaupungissa poikkeaminen. Teatterin taloudesta viime kädessä vastaavalla ongelma on kuitenkin suuri. Kesässä onkin jännitettävää monessa mielessä: Juttu on hyvä ja jännä, mutta myös katsojatavoitteen täyttyminen jännittää.
Joka vuosi yhdistystämme puhuttaa mainostaminen. Kymmenet tuhannet ihmiset löytävät teatteriin joka vuosi, joten ei se voi olla epäonnistunuttakaan. Mutta lisää huomiota kaipaisimme nimenomaan heinäkuun alkuun, jolloin viidakkorumpu ei ole vielä tehnyt tehtäväänsä.
Harmillista on se, että vaikka teatteristamme suolletaan tietoa ja vinkkejä pääkaupunkivetoiselle lehdistöllemme, vain paikallinen lehdistö tuntuu kiinnostuvan Vartiovuorenmäen teatterivanhuksesta. Jutun pitäisi olla hyvä ja näyttelijöiden osaavia ja kiinnostavia. Johtuuko kiinnostuksen puute siitä, että kohdeyleisönä ovat "vain" lapsiperheet vai siitä, että ammattimaisesti tehtyjen näytelmiemme taustalla on vain harrastajaorganisaatio? Vai pelottaako pääkaupunkiseudun viestimiä, että Turusta voisi tulla liian positiivisia kulttuuriuutisia? Onneksi paikalliset viestimet eivät ole viitanneet kintaalla Turun kesäteatterin suuntaan ja onneksi kymmenet tuhannet ihmiset näyttävät löytävän tiensä teatteriimme tänäkin kesänä. Tulevina vuosina ehkä keksitään, miten heinäkuun puolivälissäkin saadaan katsomo myytyä loppuun.
2 kommenttia:
Eipä tuo Helsinki-media taida olla kiinnostunut myöskään Tampereen tai Helsingin kesäteattereista (tai Oulun, Jyväskylän jne. vastaavista laitoksista). Eli viestinnän ensisijainen kohde tälläisissä tapauksissa on selvästi paikallinen ja alueellinen media kuten ilmeisesti on tapahtunutkin.
Varmaan olet oikeassa, että pääosin näin on. Seuraan kuitenkin kesäisin jonkun verran aikakauslehtiä, iltapäivälehtiä ja eräitä valtakunnallisia sanomalehtiä. Niiden vakio-ohjelmistoon kuuluu mm. Pyynikin kesäteatterista kirjoittaminen tavalla tai toisella. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, hehän ovat tehneet hyvää työtä. Edustamani kesäteatteri on kokoluokaltaan suurin lasten teatteriin erikoistunut sellainen Suomessa ja Suomen vanhin kesäteatteri joten toivoisin sen onnistuvan myös saavan valtakunnallista huomiota, vaikka Turussa sijaitseekin.
Lähetä kommentti