Turussa on edetty kohti valtionhallinnon kaltaista parlamentarismia hapuilevin askelin. Esimerkkinä ovat Euroopan kaupungit ja lähempää mm. Tukholma ja Tampere. Tavoitteena on osoittaa valta ja vastuu samaan paikkaan. Joulukuussa 2008 solmittu ryhmien välinen sopimus etäännytti tavoitetta entistä kauemmas, kun sopimus kelpasi kaikille valtuustopuolueille. Oppositiota ei jäänyt. Vasemmistoliitto pyysi sopimukseen mukaan lähtemisen vastineeksi paikkaa valtuuston puheenjohtajistossa ja heidän pyynnöstään aiemmin tehty päätös varapuheenjohtajien määrän supistamisesta kumottiinkin.
Kaikilla puolueilla on ollut omat vaikeat hetkensä koskien sopimuksen täytäntöönpanoa. Vihreät tuskailivat eräiden kaavoituspäätösten kanssa. Kokoomus yski muun muassa henkilöstön asemaan koskevien kirjausten takia. SDP:lle ikävintä oli antaa periksi muutamien kunnallisen yhtiön omistamien haja-asuntojen operointiin.
Ensimmäinen suuri koetinkivi oli sitoutuminen vaikeaan vuoden 2010 talousarvioon. Kaikki joutuivat tekemään ikäviä myönnytyksiä. Vain Vasemmistoliitto päätti irtautua sovusta ja tehdä omia poliittisia avauksiaan. Kaikkien olisi tehnyt mieli, mutta sellaista ei sopimus, eikä vaikea tilanne mahdollistanut. Muut ryhmät katsoivat oikeutetusti, että sopimuksessa joko ollaan mukana, tai ei olla. Irtopisteitä kerättäköön muilla tavoilla kuin leikkimällä yhteistyötä johon ei todellisuudessa kuitenkaan sitouduta. Tämän takia alkuperäinen ajatus varapuheenjohtajien määrän supistamisesta todellisen tarpeen mukaiseksi toteutettiin 25.1.2010.
Sopimuksessa on ongelmia. Keskeinen ongelma on se, että sopimusta johtava kaupungin suurimmaksi äänestetty puolue Kokoomus puhuu muidenkin äänellä, kun sopimusta laitetaan toteen. Muiden saavutukset näyttävät näin Kokoomuksen saavutuksilta, vaikka he saattavat todellisuudessa olla vastustaneet kyseisiä saavutuksia. Sellaista on sopiminen. Lehdet haastattelevat aina myönteisissä asioissa Aleksi Randellia (kok) tai Minna Arvetta (kok).
Mutta miksi ihmeessä kun on kysymys ikävistä asioista, eli tässä tapauksessa sopimusyhteistyön päättymisestä vasemmistoliiton kanssa, haastatellaan ainoastaan SDP:n edustajaa. Turun Sanomat teki tämän tempun joku viikko sitten Jarmo Rosenlöfille (sd) väittäen haastattelevansa myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajia. Mielikuva oli valmis: SDP haluaa vassarit pois yhteistyöstä (mikä ei pidä paikkaansa). Tänään 26.1.2010 Helsingin Sanomat teki saman tempun. Vasemmistoliiton Annika Lapintien aviomies toimittaja Pyry Lapintie halusi myös kaataa koko sangon nimenomaan SDP:n niskaan, ilman että olisi haastatellut suurinta puoluetta. Hänkin oli väittänyt haastattelevansa myös kokoomuksen edustajaa, mutta hän myös oli päätynyt olemaan pitämättä sanaansa. Tasan ei näköjään käy onnen lahjat. Toiset saavat korjata hedelmät ja toisille jää roiston rooli.
Vainoharhaako? En enää usko sattumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti