Säästöjä ja säästäjiä

Turussa, täällä Myllysillan kotikaupungissa, ollaan selvittämässä liikelaitosten muuttamista yhtiöiksi jotka osallistuvat tulevaisuudessa vapaille markkinoille. Uudet yhtiöt saattaisivat siis jäädä myös ilman kaupungin tilauksia, mikäli tarjous ei ole riittävän edullinen. Jotain maar tarttis tehrä, että kunnan työn hinta-laatusuhteen suhteen ei tarvitsisi esittää niin paljon epäilyjä. Eräät sektorit tarvitsevat tehostamista, toiset ovat jo hyvinkin kilpailukykyisiä. On vain surku, mikäli hinta ajaa kaikkien muiden arvojen edelle. Kaupunki ei tähän mennessä ole järin häävisti osannut arvioida saatavien palvelujen laadullisia tekijöitä, taikka työntekijöiden kohtelua.

Liikennelaitos yhtiöitettiin puolitoista vuotta sitten. Nyt uusi Turun kaupunkiliikenne Oy voi ylpeänä kertoa tehneensä hyvä tuloksen. Sehän on talousvaikeuksista kärsivälle kaupungille hyvä uutinen. Vai onko? Kun otetaan huomioon se, että mm. eläkevastuut jäivät emokaupungille, ei edes taloudellista hyötyä voida osoittaa.

Nähdäkseni yhtiöittäminen on perusteltua lähinnä uusia ylikunnallisia toimintoja luotaessa. Muilta osin säästöt syntyvät vain työntekijöiden työsuhdeturvaa heikentämällä tai työoloja tiukentamalla. Sellaisessa en halua olla mukana.

No mistä saisimme kymmenien miljoonien eurojen säästöt? Ennen kunnallisvaaleja kaikki puolueet hokivat mantran omaisesti, että hallintoa on kevennettävä ja työntekijöitä lisättävä. Näin ei ole käynyt. Opetustoimeen ollaan perustamassa uusia melko pienillä tehtävämäärillä rasitettuja palvelutuotantojohtajan vakansseja. SDP esitti, että asiassa otettaisiin aikalisä. Maanantaina porvarit vihreiden tuella päättivät kuitenkin, että uudet virat pistetään nopeasti valintaprosessiin. Eli kuka täällä hallintoa on keventämässä?

Turussa useat keskeiset virkamiehet kantavat eri puolueiden jäsenkirjaa. Erityisesti suurimman puolueen jäsenkirjalla valitaan pilvin pimein uutta henkilökuntaa kaupungin palvelukseen kelpoisuusvaatimuksista tai työkokemuksesta välittämättä. Julkinen kohu nousee kuitenkin vain jos valittavan nimen perässä lukee sd. Katsotaanpa vaikka Turun kulttuurijohtajan, nuorisotoimenjohtajan ja opetustoimenjohtajan töiden jälkeä, ei valintoja voi pitää kohun arvoisina. Kukin on tehnyt erinomaista työtä annettuihin resursseihin nähden. Kyseiset hallintokunnat eivät ylittele budjettejaan vaan kantavat toiminnallisen vastuun lisäksi taloudellisen vastuunsa moitteettomasti. Miksi sosialidemokraattisuus luetaan kuitenkin niin voimakkaaksi dismeriitiksi, että sen katsotaan epäpätevöittävän täysin pätevät työnhakijat? Vaikuttaa tarkoitushakuiselta.

Maksuttomalla päivähoidolla kohti todellista tasa-arvoa

Suomalaisessa politiikassa ollaan herttaisen yksimielisiä siitä, että tasa-arvo on hyvä tavoite. Näkemyseroja on lähinnä siinä, riittääkö ns. mahdollisuuksien tasa-arvo, vai onko tavoiteltava toteutuvaa tasa-arvoa. Porvarileiri tyytyy usein ensimmäiseen vaihtoehtoon vasemmiston päätyessä jälkimmäiseen.

Kysymys on siksi tärkeä, että monet meistä syntyvät edelleen olosuhteisiin, jotka tekevät tasa-arvoisuuden toteutumisen hankalaksi, ellei jopa mahdottomaksi. Sellaisten perheiden lapset, joissa on työttömyyttä ja päihdeongelmia, ovat suuressa vaarassa ajautua vanhempiensa tielle. Sosiaalinen asema on Suomessa turhankin periytyvää.

Näin ei tarvitse olla. Sosiaalista liikkuvuutta voidaan lisätä yhteiskuntaluokkien sekoittumista ja yhteisiä kokemuksia lisäämällä. Lapset saavat helpommin murrettua osattomuuden periytymisen kierteen, kun esimerkiksi päiväkoteja ja kouluja ei eriytetä eri luokkataustaisten vanhempien mieltymysten perusteella.

Monet asiantuntijat pitävät ihmisen myöhemmän kehityksen ja tasa-arvon kannalta keskeisenä tekijänä laadukasta, maksutonta päivähoitoa ja esiopetusta. Päivähoidossa lapset voivat kehittyä tasa-arvoisesti riippumatta kodin olosuhteista.

SDP esitti puoluekokouksessa 2008 Suomeenkin maksutonta päivähoitoa. Vaikka kyseessä onkin lisähelpotus lapsiperheille, ensisijainen näkökulma on lasten olosuhteissa ja tasa-arvossa. Aloitteelle kohautettiin olkia ja se vaiettiin lähes kuoliaaksi.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on julkisuudessa sanonut, että Suomella olisi varaa maksuttomaan päivähoitoon, mutta maksuttomuuteen ei pidä mennä periaatteesta. Onko siis Kokoomuksen periaatteena, että tasa-arvon ei pidä Suomessa toteutua nykyistä paremmin? Sopiiko periytyvä hyvinvointi Kataisen ideologiaan paremmin? Ovatko suuret tuloerot kenties hyvä tavoite kansantalouden mekanismien kannalta? Ei siihen ainakaan muiden pohjoismaiden esimerkki anna vahvistusta.

Toivon, että SDP jatkaa tämän tärkeän aloitteensa ajamista matkalla kohti seuraavia eduskuntavaaleja ja hyvän vaalimenestyksen kautta saa aloitteen seuraavaan hallitusohjelmaan. Siten voimme ottaa ratkaisevan askeleen mahdollisuuksien tasa-arvosta kohti todellista tasa-arvoa.

Tasan ei käy onnen lahjat

Turussa on edetty kohti valtionhallinnon kaltaista parlamentarismia hapuilevin askelin. Esimerkkinä ovat Euroopan kaupungit ja lähempää mm. Tukholma ja Tampere. Tavoitteena on osoittaa valta ja vastuu samaan paikkaan. Joulukuussa 2008 solmittu ryhmien välinen sopimus etäännytti tavoitetta entistä kauemmas, kun sopimus kelpasi kaikille valtuustopuolueille. Oppositiota ei jäänyt. Vasemmistoliitto pyysi sopimukseen mukaan lähtemisen vastineeksi paikkaa valtuuston puheenjohtajistossa ja heidän pyynnöstään aiemmin tehty päätös varapuheenjohtajien määrän supistamisesta kumottiinkin.

Kaikilla puolueilla on ollut omat vaikeat hetkensä koskien sopimuksen täytäntöönpanoa. Vihreät tuskailivat eräiden kaavoituspäätösten kanssa. Kokoomus yski muun muassa henkilöstön asemaan koskevien kirjausten takia. SDP:lle ikävintä oli antaa periksi muutamien kunnallisen yhtiön omistamien haja-asuntojen operointiin.

Ensimmäinen suuri koetinkivi oli sitoutuminen vaikeaan vuoden 2010 talousarvioon. Kaikki joutuivat tekemään ikäviä myönnytyksiä. Vain Vasemmistoliitto päätti irtautua sovusta ja tehdä omia poliittisia avauksiaan. Kaikkien olisi tehnyt mieli, mutta sellaista ei sopimus, eikä vaikea tilanne mahdollistanut. Muut ryhmät katsoivat oikeutetusti, että sopimuksessa joko ollaan mukana, tai ei olla. Irtopisteitä kerättäköön muilla tavoilla kuin leikkimällä yhteistyötä johon ei todellisuudessa kuitenkaan sitouduta. Tämän takia alkuperäinen ajatus varapuheenjohtajien määrän supistamisesta todellisen tarpeen mukaiseksi toteutettiin 25.1.2010.

Sopimuksessa on ongelmia. Keskeinen ongelma on se, että sopimusta johtava kaupungin suurimmaksi äänestetty puolue Kokoomus puhuu muidenkin äänellä, kun sopimusta laitetaan toteen. Muiden saavutukset näyttävät näin Kokoomuksen saavutuksilta, vaikka he saattavat todellisuudessa olla vastustaneet kyseisiä saavutuksia. Sellaista on sopiminen. Lehdet haastattelevat aina myönteisissä asioissa Aleksi Randellia (kok) tai Minna Arvetta (kok).

Mutta miksi ihmeessä kun on kysymys ikävistä asioista, eli tässä tapauksessa sopimusyhteistyön päättymisestä vasemmistoliiton kanssa, haastatellaan ainoastaan SDP:n edustajaa. Turun Sanomat teki tämän tempun joku viikko sitten Jarmo Rosenlöfille (sd) väittäen haastattelevansa myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajia. Mielikuva oli valmis: SDP haluaa vassarit pois yhteistyöstä (mikä ei pidä paikkaansa). Tänään 26.1.2010 Helsingin Sanomat teki saman tempun. Vasemmistoliiton Annika Lapintien aviomies toimittaja Pyry Lapintie halusi myös kaataa koko sangon nimenomaan SDP:n niskaan, ilman että olisi haastatellut suurinta puoluetta. Hänkin oli väittänyt haastattelevansa myös kokoomuksen edustajaa, mutta hän myös oli päätynyt olemaan pitämättä sanaansa. Tasan ei näköjään käy onnen lahjat. Toiset saavat korjata hedelmät ja toisille jää roiston rooli.

Vainoharhaako? En enää usko sattumaan.

Outoja avauksia kaupunginjohtajalta

Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen esitti käsityksiään Turun kehittämisestä Turun Sanomissa 3.1.2010. Tälläkään kerralla kaupungin ykkönen ei ota kantaa palvelujen järjestämiseen valtavassa rahapulassa vaan ideoi tulevia investointeja ja Turun vetovoimatekijöiden uudelleenjärjestelyjä. Ovathan ne kai sitten mukavampia aiheita pohtia, kuin oikeiden ihmisten oikeat ongelmat.

Kaupunginjohtajan visioissa tuntuu olevan varaa noin 100 miljoonan euroan musiikki- ja kongressitalolle Aurajoen rannassa. Siitä Pukkinen ei tälläkään kerralla puhu, että laitos vaatisi kokonaan oman henkilökunnan, mikä tarkoittaisi vuodessa kulttuuritoimelle tai vastaavalle taloa ylläpitävälle taholle noin miljoonan euron kiinteät vuosittaiset kustannukset. Tämän lisäksi tulisi sitoutua VR:n vanhaan konepajaan sijoitettavaan kulttuurikeskukseen (noin 500.000 - 1 M euroa / vuosi) ja Artukaisten alueen kehittämiseen samaan tarkoitukseen. Varmaankin Pukkisen visioon mahtuu myös Göteborgin asukkaisen sodan jälkeen lahjoittaman konserttitalon peruskorjaus. Mahtaako kyseessä ollakin miljoonametropoli, eikä Turun seutu?

Todennäköisesti Mikko Pukkinen on oikeassa siinä, että TuTo:n mestispelit pitäisi siirtää Turkuhalliin ja Kupittaan halli pitäisi muuttaa sisäpalloiluhalliksi. En tosi pidä siitäkään ajatuksesta, sillä 1000 katsojan mestispelien tunnelma on pilalla 10.000 katsojan hallissa. On varmaan kuitenkin liioittelua ylläpitää kahta tuon tason jäähallia Turussa. Mutta jos on varaa kaikkeen edellä lueteltuun ylellisyyteen, niin on varmaan varaa myös pitää TuTolle omaa jäähallia.

Pukkisen linjauksista lyhytnäköisin on kuitenkin ajatus Ruisrockin siirtämisestä Ruissalon Kansanpuistosta Artukaisten messukeskukseen. Messukeskus tekee paljon hyviä tapahtumia ja saa kansaa liikkeelle, mutta tähän tarkoitukseen sitä on turha kaavailla. Sinä päivänä, kun Ruisrokin siirtää pois Ruissalossa, voidaan hyvästellä koko tapahtuma. Samalla menetetään upea brändi ja Turun vetovoimatekijä. Miksi kaupunginjohtaja haluaa tuhota yhden Turun merkittävimmästä tapahtumista? Luontoarvoihin en selityksenä usko, koska Auragolf ja leirintäalue saavat olla rauhassa. Todennäköisesti kyseessä on ymmärtämättömyys ja taitamattomuus, sillä millään järkiseikalla tuota populaarikulttuurin vainoamista ei voida selittää.

Mikä on median vaikutin?

Medialla tuntuu olevan dilemma: vallassa olevaa porvarikoalitiota tulisi haukkua, mutta inhottaa tehdä sitä johtavan oppositiopuolueen SDP:n hyväksi. Mikään ei tunnu olevan niin vastenmielistä, kuin tylsä ja inhorealistinen sosialidemokraattinen aate.

Ajankohtainen kakkonen kokosi 17.11. suureen studiokeskusteluunsa suuren joukon mediavaikuttajia, alan tutkijoita ja pari poliitikkoa pohtimaan teemaa "media ja valta". Yleinen teesi oli, että koska oppositio on niin hampaaton, pitää median ottaa sen rooli haltuunsa (ja kirjoittaa lautakasoista, taiteenostoista ja muista politiikan ydinkysymyksistä).

Kuitenkin johtavat mediat ovat vaienneet johdonmukaisesti mm. Jutta Urpilaisen ja Ari Korhosen varoittelut koskien taantumaa (loppukesä 2008), vääriä veronalennuksia sekä elvytyksen puutetta. Kun Euroopan komissio moittii porvarihallitusta, vain HS kirjoittaa asiasta ja sekin ikään kuin pelin keksijänä. Oppositio onkin hampaaton jos se vaietaan jatkuvasti.

SDP:llä on oma linja verotuksen toteuttamiseksi, kuntien tukemiseksi ja palvelujen turvaamiseksi. Se järjestää aiheesta tiedotustilaisuuksia, mutta sisältö ilmeisesti ylittää median edustajien vastaanottokyvyn. Sen sijaan Timo Soinin reppavat hokemat aiheuttavat iloisia huudahduksia ja kätten taputuksia. Taitaa olla riittävän yksinkertaista. Mutta mitä hän esittikään.

Päätoimittaja Lasse Virtanen kirjoittaa jälleen kerran SDP:n "linjakriisistä" (Aamuset 18.11.2009). Kaikilla muilla on omia vaihtoehtoja mutta SDP vain keskittyy kertomaan, mitä vikaa niissä on.

Ensinnäkin, SDP:llä on omia tavoitteita koskien julkisen sektorin toimintakyvyn kehittämistä, mutta ne eivät ole kovinkaan radikaaleja. Pitäisikö sitten olla? Toiseksi, politiikan agendan määrittää suurin puolue Kokoomus ja esittelijänä toimiva kaupunginjohtaja. Kokoomus kyllä esittää muutoksia, mutta eiväthän ne mitään säästä. Tai säästää pitkällä jänteellä kun palveluista täytyy luopua kun niihin ei enää ole varaa. Siihenkö Aamuset ja muu media tähtää?

Media tuntee oman valtansa. Potkimalla ja ennen muuta vaientamalla demareita viestimet ottavat osaa omistajiensa talkoisiin, joilla luodaan kaupallisempaa yhteiskuntaa - yhteiskuntaa jossa ostetaan enemmän ilmoitustilaa ja maksetaan vähemmän veroja.

Kesäjuttuja kesäterässä

Vihdoinkin olemme Annikan kanssa päässeet lomailun makuun. Hieman vierailtu siellä ja lomailtu täällä. Oikein rentouttavaa.

Olemme taas kotona käymässä ja selailin lehtiä. Taas on Turun kunnallispolitiikasta tehty "asiajuttuja" kun ei asiajuttuja näytä olevan.

TS / Heinon Jari on päässyt yhdessä pääkirjoitustoimittajan kanssa hämmästyttävään lopputulokseen: Kokoomus ja demarit ovat nimenneet pääosin kokeneita miespuolisia valtuutettuja konserniyhtiöiden hallitusten puheenjohtajiksi. Pitäisi olla kuulemma nuoria kokeilemassa ja kasvamassa.

Näiden harmaahapsisetien joukkoon lueteltiin mm. varavaltuutettu Mia Ilola ja kiinteistökehitysasiantuntija Mikko Lehtinen (noin 30-v). Tai Mikko lueteltiin virkamieskiintiöön, kun taas Esko Heinonen poliittisiin mandaatteihin (miksi?).

Jos olisimme vaihtaneet vaikkapa Turun Seudun veden puheenjohtaja Esko Heinosen juuri pari vuotta ennen valtavan hankkeen valmistumista johonkin nuoreen kokeilijaan, mitäköhän TS sanoisi siihen? Onko yhtiön puheenjohtajuus ylipäänsä oikea paikka harjoitella vaikuttamista? Tuntevatko TS:n toimittajat yhtiölakia ja sen tuomia velvollisuuksia verrattuna lautakuntatyöhön?

Eikö sille anneta mitään arvoa, että useiden yhtiöiden hallituksissa on kasvamassa fiksuja nuoria tuleviin ykköspesteihin? Opiskelija Toni Eklund nimettiin Turun Messukeskus Oy:n hallitukseen ja opiskelija Terhi Salmenoja Turun Kaapelitelevisio Oy:n hallitukseen. Minä ikäloppuna (31) jatkan Myllykoti Oy:n hallituksessa ja aloitin myös Turku Touring Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana. Säätiöt ovat sitten oma maailmansa. SDP on luottanut nuoriin niin ylioppilaskyläsäätiössä kuin kauppaopetussäätiössäkin.

Onko asioiden laittaminen mittasuhteisiinsa tai niiden laajempi tutkistelu ihan vanhanaikaista? On sitten kesä tai ei.

Köyhyyttä torjuttava

Köyhyys lisääntyy Suomessa, eikä talouden taantuma paranna asiaa. Kunnat on ajettu ahdinkoon valtion toimesta: velvoitteet kasvavat toisin kuin tulot. Valtio on laskenut verojaan ja kunnat joutuneet vastaavasti nostamaan niitä, mikä huomioimatta eräitä vahennyksiä on askel kohti tasaverotusta. Ja tasaverotus taas on omiaan suosimaan suhteellisen köyhyyden lisääntymistä.

Huonosti hoidetut kunnat ovat suuri uhka köyhiä kohtaan. Talous on saatava tasapainoon omilla konsteilla ennen kuin ollaan pakon edessä. Pakkosäästämisestä syntyy suurimmat vaurioit niille, joista lähtee vähiten ääntä ja jotka eniten palveluja tarvitsisivat. Tätä taustaa vasten on hyvä tarkastella myös eräitä palveluverkkopäätöksiä.

Työ on parasta köyhyyden ehkäisyä. Siksi päättäjien on otettava kaikessa päätöksenteossa huomioon elinkeinoelämän tarpeet jos ei muuten, niin työllistämismielessä. Kuluttaminen tukee työllisyyttä, ja pienituloisten mahdollisimman matala verotus tukee kuluttamista. Ja helpottaa työllistämistä. Toisaalta verokertymä on pyrittävä pitämään mahdollisimman korkeana ja palvelutaso riittävänä pienituloisia ajatellen. Ja riittävä palvelutaso auttaa taas siihen työllisyyteen.

Keynes julisti aikanaan, että julkisen sektorin tulisi pienentää investointitasoaan hyvä taloustilanteen aikana ja lisätä sitä talouden taantuman aikana. Naulan kantaan. Pääministeri Vanhanen on antanut tätä ajattelua tukevia lausuntoja. Toivottavasti myös Kokoomus siirtyy SDP:n linjoille tässäkin asiassa. Valtiontaloutta ehtii taas laittaa kuntoon talouden lähtiessä uuteen nousuun, niin kuin SDP teki edellisellä hallituskaudellaan. Kun taas yksityinen sektori osoittaa kiinnostusta suuria investointeja kohtaan, on julkisen vallan tässä mielessä syytä mahdollistaa niiden tekeminen.

Suomessa ollaan tulossa tilanteeseen, joilloin liian pieni osuus väestöstä käy töissä. Ikäihmisten suhteellinen määrä kasvaa onnistuneen terveydenhuollon ja suurten ikäluokkien eläköitymisen ansiosta. Moni eläkkeestä haaveileva on havahtunut siihen, että vuosien varrella on kertynyt liian vähän eläkettä ja joudutaan jatkamaan työuraa. Yhteiskunnan kannalta tämä on positiivista - kokeneiden kansalaisten työpanosta ja osaamista tarvitaan. Ongelmaksi tämä muodostuu henkilökohtaisella tasolla, mikäli sairaatkin joutuvat tekemään töitä tai motivaatio on tyystin hukassa alalla. Tämä on ikävää yleisemminkin aloilla, joissa esiintyy työttömyyttä.

Eläkeläisten asema on yksi keskeisiä haasteita puhuttaessa köyhyyden torjumisesta. Toivottavasti hallituksen komiteatyö kantaa hedelmää tässä suhteessa. Epäilen, että taikatemppuja ei ole luvassa, vaan luu on jäämässä köyhtyvän käteen. Toivottavasti olen väärässä.

En tässä tarjoa mitää suurta visiota tai analyysia - en ole kansantaloustieteilijä enkä sosiaalipoliitikko. Kunhan hieman ajattelin ääneen talouden perusmekanismeista ja omasta arvomaailmastani niiden suhteen. Perusmurheenani on, että köyhyyttä ei tule edistää eikä tuloeroja kasvattaa. Mutta elinkeinoelämän pyörät pitäisi pitää pyörimässä juuri tästä syystä. Ja nämä tavoitteet tuntuvat välillä lyövän toisiaan korville.

Kasvun rajat?

Turun kaupunki on taloudellisesti ikävässä tilanteessa. Tulot ovat huomattavasti pienemmät kuin menot. Ennusteet vakuuttavat verotulojen pienenevän entisestään taloudellisen taantuman johdosta. Jo hyvinä aikoina Turku teki kymmenien miljoonien edestä alijäämäisiä vuosia.

Saman aikaisesti turkulaisten tarve laadukkaisiin palveluihin kasvaa. Jotkut menettävät työpaikkansa. Ikääntymisen tuomat palvelutarpeet lisääntyvät. Maahanmuuttajien integroiminen on vielä lapsen kengissään. Näiden työkykyiseksi kouluttamiseen pitäisi riittää paljon enemmän paukkuja.

Kuten Helsingissä, myös Turussa on yliedustus ikäihmisiä ja maahanmuuttajia verrattuna naapurikuntiin. Lapsiperheet muuttavat suurempien ja halvempien tonttien perässä lähikuntiin ja käyvät kahdella autolla Turussa töissä (raa'asti yleistäen). Uusia päiväkoteja ja kouluja rakennetaan yhä syrjemmäs sieltä, missä työpaikat sijaitsevat. Se ei ole erityisen kestävän kehityksen mukaista kaupunkisuunnittelua ja ilmiön taustat löytyvät tietenkin Turun kaupungin omasta takavuosikymmenten päätöksenteosta. Siitä huolimatta asiaan pitäisi saada korjaus. Jotta Turku voisi maksaa mm. seudun työpaikat, kulttuuri ja koulutuspalvelut, tarvitaan uusi tapa jakaa tuloja.

Saman aikaisesti Turku yrittää saada talouttaan tasapainoon. Keinovalikoimaa tarvitaan laajasti. Yksi ikävimpiä keinoja on nykyisen palveluverkon tarkistaminen. Se on luotu kultaisella 1970-luvulla silloisten väestökehityslinjojen pohjalta. Se ei monin paikoin vastaa enää tarvetta. Keskittämällä voitaisiin taata taloudellisuuden ohella laatu. Tunnetekijät estävät kuitenkin järkevät päätökset, kuten kävi viimeisessä kouluverkkoselvityksessä Kokoomukselle.

Opetustoimi on tehnyt sinänsä hyvää työtä Timo Jalosen ja Henry Toivarin johdolla saadakseen sektorin talouden kuntoon. Nyt on aika korjata hedelmiä ja panostaa oppilashuoltoon tulevien vuosikymmenten paremmat elämänvalmiudet saavien oppilaiden ja sosiaalitoimen säästöjen nimissä. Toki eräitä järkeistyksiä verkkoon tarvitaan lisää.

Edellisten sukupolvien päätöksenteossa oli varmasti mukava olla mukana. Satraapit päättivät vain, mihin paikkoihin sijoitetaan mikäkin uusi palvelu. Nykyisten päättäjien ikävä mutta välttämätön velvollisuus on karsia verkko uudelleen realistiset tarvevaatimukset täyttäväksi. Näin minun sukupolveni ja minua nuoremmat pääsevät päätöksentekoon puhtaalta pöydältä, eikä useiden sukupolvien luomuksia purkamaan. Päätökset ovat siinä määrin ikäviä, ettei kukaan niitä erityisesti halua tehdä, mutta valitettavasti on pakko.

Kasvun rajat on monin paikoin saavutettu. Uusia nykyiset asuinvaatimukset täyttäviä alueita syntyy, mutta monet palvelut puuttuvat. Siellä missä on pikkulapsia, tarvittaisiin päiväkotia. Siellä, missä on lapsia, tarvittaisiin kouluja. Sitä vanhemmat voivat liikkua pitempiäkin matkoja, kunhan tarjolla olevat palvelut ovat laadukkaita. Se taas vaatii toimivaa joukkoliikennettä ja tiivistä yhdyskuntarakennetta.

Kun palveluverkot on tarkistettu, on syytä käydä hallinnon kimppuun. Turhat projektit ja konsultit tulee hylätä ensi tilassa. Koko hallinnon rakenteita pitää uskaltaa tarkastella ennakkoluulottomasti kuntarajoista lähtien aina pienimpien virastojen toimintatapoihin. Palvelujen laadun valvontaa on tehostettava ja hintakontrollia on tiukennettava. Jos maksamme ulkopuoliselle ylihintaa, on palvelu tuotettava omana työnä. Jos oma työ on ylihintaista, on rinnalle saatava tervehdyttävää kilpailua. Kaikille aloille tosin kilpailu ei sovi.

Kun palvelut ja rakenteet on käyty läpi, voimme harkita myös verojen ja taksojen korotuksia. Kyllä näistä vuosista voidaan selvitä, mutta se vaatii valmiutta ikäviinkin päätöksiin. Siksi esimerkiksi Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Keskustan kannattaisi tarkistaa toimintatapojaan. Mitä haluamme tuleville turkulaisille jättää?

Omaishoitajan arki

Eräs kunnallisvaaliehdokkaamme kävi tänään luonani. Hän kertoi, että kesä on mennyt 89-vuotiasta äitiä hoidellessa Uudessakaupungissa. Muut lapset asuvat vielä kauempana äidin sijoilta, mutta vuorovedoin häntä hoidetaan. Pää toimii, mutta siivous, kaupassakäynti ja sairauden jälkeinen kuntoutus vaativat apua. Itse toimimaan tottunut rouva purkaa tietysti turhautumistaan siihen lähimmäiseensä, joka eniten auttaa. Tinki on raskas, mutta arvokas.

Ehdokas kertoi aikovansa pyrkiä vaikuttamaan omaishoitajien aseman helpottamiseen ja kotisairaanhoidon palvelujen lisäämiseen, kun nyt on tutustunut omaishoitajan arkeen. Asian hyväksi on pitkään toiminut mm. Omaishoitajat ja läheiset -liitto, mutta kuntia ja muita rahoittajia tarvittaisiin hätiin.

Itse olen saanut hieman häivähdystä siitä, mitä se on. Anoppi muutti joku vuosi sitten Turkuun asuttuaan siihen saakka pääkaupunkiseudulla. Polvivaivat seurasivat mukana ja hän lähti jonottamaan keinoniveltä. Ylpeydellä voimme todeta, että operaatio, jota Helsingissä saisi jonottaa kolmekin vuotta, tuli täällä puolessa vuodessa. Kallis operaatio vaatisi vielä kotona tehtävää kuntoutusta ja jälkiseurantaa. Nykyisellään tämä on potilaan ja tämän läheisten aktiivisuuden varassa. Ilman kuntoutusta kallis operaatio on turhanpäiväinen ja se saadaan uusia.

Ei muuten tekisi mieli kokeilla: polvi irrotettiin ja sen tilalle laitettiin uusi muovinen. Anoppi kuunteli musiikkia siinä vieressä, kun nukutusta ei anneta komplikaatioiden pelossa. Sitten vaan hakasilla ja tikeillä kiinni. Sattuipa niinkin, että kipulääkepumppu oli ensimmäisen yön tukossa. Ja kyllä kuulemma sattuikin.

Olemme Annikan kanssa käyneet anopin urheaa kultaista noutajaa Akua lenkittämässä kolmasti päivässä. Kaupassa on tullut käytyä ja ruokaa tehtyä. Ei voi väittää, että kesäloman lopulla ja töiden juuri alettua urakka olisi kohtuuton, mutta työtahdin kiihtyessä asioiden sovittaminen käy yhä haasteellisemmaksi. Vaikka toki Akun kanssa ulkoilu on mukavaa vastapainoa toimistossa kökkimiselle.

Osaan jo aika hyvin eläytyä siihen, mitä se vaatisi, jos toinen olisi täysin armoillasi, eikä kyseessä olisi tilapäinen vaiva, vaan pysyvä hoitosuhde. Kiitos ja kumarrus niille, jotka niin tekevät. Tämä joukko ei tule pienenemään, vaan vanhusten kunnon kohetessa pikemminkin päin vastoin. Yhteiskunnan on kyettävä tavalla tai toisella vastaamaan tähän haasteeseen.

Hyvin meni turkulaisittain... ja muutenkin

Sdp kokoontui erinäisten hälyjen saattelemana Hämeenlinnaan linjaamaan seuraavien vuosien politiikkaansa ja valitsemaan puolueelle kokonaan uutta johtoa. Tiedettiin, että Heinäluoma ja Feldt-Ranta jäisivät syrjään. Halukkaita paikoille oli todella runsaasti. Asetelma suosi osaavia turkulaisia. Etukäteen juntatuissa jutuissa kun turkulaiset harvemmin ovat päässeet juhlimaan.

Turun poliittinen yhteydenpito valtakunnantasolle on viime vuosina jäänyt kokoomuksen ja eräiden yksittäisten pienten puolueiden kellokkaiden harteille. On ollut Itälää ja Kanervaa, nyt uusina niminä mm. Wallin ja Niinistö. Sdp:n yhteydenpito on jäänyt muutamien seniori-taustavaikuttajien varaan.

Nyt tilanne muuttui kertaheitolla. Ari Korhonen Turun Halisista valittiin Sdp:n puoluesihteeriksi politiikan raskaimpaan sarjaan. Eipä käy kiistäminen, että suurimpina vaikuttajina pidetään kolmen suurimman puolueen puheenjohtajia ja puoluesihteereitä. Painoarvo kasvaa yleensä vielä hallituksessa oltaessa. Mutta myös suurten puolueiden varapuheenjohtajat ovat usein niissä pöydissä, missä päätöksiä tehdään. Ilkka Kantola huudettiin kätten taputuksin Sdp:n 1. varapuheenjohtajaksi. Onnittelut herroille hienosta suorituksesta! Asiaa hehkutti myös Turun Sanomat pääkirjoituksessaan nimenomaan Turun edunvalvonnan kannalta. Vaikka Sdp onkin oppositiossa, että villojakin tullaan odottamaan parin vuoden sisällä. Uskon, että valinnat näkyvät. Ja lupaan toimia sen edistämiseksi.

Mutta Turun ohella jättimenestyksestä nautti Sdp. Jutta Urpilainen on vielä kirjoittamaton lehti, mutta edellytykset on todelliseen kasvojenkohotukseen. Jutta on erinomainen keulakuva ja pelinrakentaja. He muodostavat Arin kanssa melkoisen tarmokkaan ja osaavan parivaljakon ja pari näyttää myös tuoreelta ja hyvältä.

Nyt vain pitää pitää kieli keskellä suuta, etteivät seniorikansalaiset ja SAK:n miljoonainen väki tunne itseään hyljityksi ja käännä meille selkäänsä. Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää. Niin ei saisi käydä.

Vaalien välillä näkyminen osa 2

Vajaa vuosi sitten eduskuntavaalien jälkimainingeissa kirjoitin vaalien välillä näkymisestä hieman huvittuneena niistä rektioista, mitä herätimme jakamalla makkaraa, vaikkein vaaleja ollut lähimainkaan. Samaa linjaa on jatkettu koko vuosi ja siltä osin on hyvä fiilis.

Olen työni puolesta ollut mukana järjestämässä Sdp:n kojua viisille messuille Turun messukeskuksessa sekä yleisötapahtumia ympäri Turkua. Viime syksynä tapahtumia oli mm. Patterihaassa, Jäkärlässä ja Runosmäessä. Tänä keväänä olemme kiertäneet valtuustoryhmämme ja aktiiviemme voimin itäisessä Turussa Majanummen koululla, pohjoisessa Turussa Impivaaran ulkoilukeskuksessa koko perheen tapahtuman merkeissä, läntisessä Turussa Pansion koululla niinikään koko perheen tapahtuman merkeissä ja viimeksi viime torstaina eteläisessä Turussa Vähä-Heikkilän koululla.

Selkeänä havaintona voidaan todeta, että turkulaiset ovat selkeästi kiinnostuneita yhteisistä asioista, mutta lähestymistapa niihin on erilainen. Tapahtumat, joissa kävijäjakauma koostuu lapsiperheistä, saa valtuutettu patsastella rauhassa. Kynnys tehdä keskustelualoite tuntuu olevan kummallekin osapuolelle ylivoimainen. Sen sijaan tapahtumissa, joissa pääjoukko on ollut kokenempia turkulaisia, on palautetta tullut reippaasti. Vaikuttamisen kulttuuri on tutumpi seniorikansalaisille. Miksi se on vieras nuoremmille? Voisiko 80-luvulla alkanut politiikan vastainen kouluopetus ja toimintakulttuuri olla osaselitys? On todellinen haaste saada yhteisten asioiden hoidon maine palautettua hovikelpoiseksi. On saatava sanoma perille, ettei ajankohtaisista asioista kiinnostunut ole mikään friikki. Ja meidän luottamushekilöidenkin olisi opeteltava ottamaan keskustelualoite haltuun, mikäli se madaltaa kynnystä kertoa murheistaan.

Joka tapauksessa on ollut mukava kiertää Turkua ilman sitä perinteistä vaalikrääsää ja vaalikiihkoa. Joskin sitäkin on taas luvassa ensi syksynä. Ja on sekin ihan mukavaa.

Palkka on vaikea asia

Sairaanhoitajien työtaistelutoimet toivat viime hetkillä toivotun tuloksen: turvallisuusvajetta ei tarvitse päästää syntymään palkkatasa-arvon etenemisen takia. Odotan mielenkiinnolla, miten Suomen hallitus ministeri Kataisen johdolla osaa tästä ottaa rusinat pullasta. Todennäköisesti osaa.

Hallitushan ei ole työmarkkinaosapuoli. Paitsi silloin, kun tulokset ovat miellyttäviä. Hallitus ei ole työmarkkinaosapuoli, kun työtaistelutoimet uhkaavat. Mutta kun ihmiset saavat lisää rahaa, se on hallituksen ansiota.

No, kunniaa kokoomukselle: lumipallo lähti pyörimään kokoomuksen vaalistrategien tuuppaamana. Etenikin aika pitkälle. Mutta tyylipisteet eivät ole kovin korkeat. Tulee mieleen Jan Boklöv mäkihyppytermejä lainatakseni.

Olisiko kuntatyönantajan kannattanut lähteä hakemaan haluttua palkkatasa-arvoa jollakin muulla taktiikalla, kuin ehdottamalla lääkäreille heti 10 % till? Tulee meinaan kalliiksi tämä jatko, kun sairaanhoitajat tarvitsivat tietenkin paljon enemmän jotta palkat yhtään lähestyisivät toisiaan.

Nimittäin mitä tehdään sen kokoomuksen toisen vaalilupauksen kanssa? He lupasivat, että jos asia on heistä kiinni, valtio kattaa täysimääräisesti koko normaalin palkankorotuskierroksen ylimenevän osan. Vaan mitä sanoo Katainen nyt? 150 000 000 € saa riittää. Summa on samaa luokkaa kuin vanhoissa tupojen tasa-arvoerissä. Kunnat ovat kohta eritteissä.

Kaiken tämän seurauksena sairaanhoitajien osalta lähestytään oikeudenmukaisempaa palkkaa. Näin he ainakin kokevat ja hyvä niin. Mutta missä piilee seuraava tärkeä hyvin koulutettu naisvaltainen ryhmä, ja miten suhteet sitten heittävät häränpyllyä. Minä en osaa arvioida eri ammattien vaativuutta ym. seikkoja, enkä kadehdi niitä jotka joutuvat niitä arvottamaan.

Vielä jätteiden kuljetuksesta

Tässä eräänä aamuna käyskennellässäni suomalaisen luonnon yhdessä harvinaisimmista keitaista Ruissalon kuuluisalla saarella tuli taas mieleen jätteidenkuljetuksen nykyjärjestelmän älyttömät piirteet. Samassa pihapiirissä oli Turun kaupungin kiinteistöjä sekä yksityisiä kiinteistöjä. Näillä on kilpailutettuna sopimukset eri jäteyhtiöiden kanssa. Eri firman autot pörräävät eri pöntöillä eri aikaan. Alueellinen kilpailuttaminen olisi vähentänyt pörräyksen ainakin puoleen siinä pihapiirissä. Ruissalon kaltaisen saaren luonnolle on merkitystä, onko jätteidenkuljetusta puolet enemmän vai vähemmän. Millepä ei?

Ei tule muutosta tähän. Sen takaavat Kokoomuksen ja Rkp:n valtuustoryhmät sekä muutama "vihreä" valtuutettu, pari kepulaista, vasemmistolaista ja yksi demari, joille oman alueen hyvät kokemukset nykymallista menivät uuden järjestelmän hyötyjen edelle.

Turun Sanomat asettui esityksen vastustajien tueksi pääkirjoituksessaan. Tietysti. Sen mielestä on vain "demokratiaa", että esitys kaatui. Se ei ihmettele, mitä tapahtui eräiden lautakuntien yksimielisten esitysten jälkeen. Minusta tuntuu, että jonkun muun, kuin luonnon tai tavallisen kuntalaisen taloudelliset edut ajoivat kaiken edelle. Siihen malliin systeemiä leimattiin mm. "sosialisoinniksi". Minä en ole ennen tiennytkään, että sosialisoiduilla aloilla itsenäiset yrittäjät tekevät hommat tarjouskilpailun perusteella.

Asiassa hyötyy lähinnä ylivoimainen markkinajohtaja Lassila&Tikanoja, jonka edustaja ei tahtonut pysyä housuissaan valtuuston päätöksen kuultuaan. Miksiköhän hän niin paljon riemastui? Ehkä siksi, ettei hänen tarvitse alistua yhtä vapaalle kilpailulle kuin tamperelaisen kollegansa. Se seikka ei poistu, että L&T hallitsee 70% markkinoista ja keskihinta on lähes 2,5 kertaa suurempi kuin Tampereella. Kyllä tilanteen säilyminen voikin riemastuttaa.

Edellisessä aihetta käsitelleessä kirjoituksessa arvelin olevani päättämässä asiasta. Turun Seudun Jätehuollon hallituksen jäsenten ei lakimiehen tulkinnan mukaan pitänytkään jäävätä itseään, joten minua ei tarvittukaan. Hyvä niin, lopputulosta se ei olisi muuttanut. TSJ on muuten lain mukaan taho, joka päättää jätteiden loppusijoituksesta täysin riippumatta kuljettajasta, joten vihreiden asiaa vastaan äänestäneiden argumenteissa oli myöskin hiomista.

Järkevä jätehuolto on ympäristöteko

Ollakseni ammattimainen varamies olen joutunut poikkeuksellisen paljon tekemisiin Turkuun valmisteltavan jätteidenkuljetuksen keskitetyn kilpailutuspäätöksen kanssa. Ensin asian käsitteli ympäristö- ja kaavoituslautakunta, jossa kokoomus äänesti tyhjää muiden kannattaessa keskitettyyn järjestelmään siirtymistä. Sitten asia tuotiin kaupunginhallitukseen, jossa äänestin asian puolesta Seppo Lehtisen oltua esteellinen asiassa. Siellä kokoomus ja rkp jo vastustivat uudistusta. Nyt maanantaina asia on tulossa kaupunginvaltuuston päätettäväksi ja kokoomus tekee huhujen mukaan rajua käännytystyötä epätietoisten joukossa. Valtuuston kokouksessa moni Sdp:n valtuutettu on estynyt saapumaan paikalle, minkä vuoksi olen varavaltuutettuna tulossa päättämään asiaa Lehtisen taas jäävätessä itsensä. Olen asian takana ylpeänä, joskin ymmärrän asian vastustajienkin huolen. Ympäristöarvot ajavat kuitenkin arvomaailmassani yksittäisen omakotiasukkaan valinnanvapauden edelle.

Tällä hetkellä useilla omakotialueilla eri firmojen autot ajavat eri aamuina eri pihoille ja saattavat pahimmillaan kuskata kaatopaikalle vajaita kuormia. Vertailukunnissa jäteautojen ajokilometrit ovat paljon kohtuullisemmat. Kun alueet keskitetään yksittäisille yrittäjille, vähenee turhien ajojen määrä huomattavasti. Ja taas ollaan pieni askel lähempänä puhtaampaa maailmaa.

Toinen asia (vähäpätöisempi) on hinta. Tamperelainen maksaa jätteenkuljetuksesta n. 11 senttia asuinnneliömetriä kohden ja turkulainen n. 25 senttiä. Tampereella on kunnan kilpailuttama systeemi. Varissuolainen maksaa kutakuinkin yhtä vähän kuin tamperelainen, koska se on riittävän suuri kokonaisuus jo nyt ja siellä on riittävän suuret jäteastiat.

Vastustan myös hintakartelleja. Siltähän tilanne yllä olevan perusteella näyttää. En sano että "on", mutta "näyttää". Keskitetyn systeemin myötä usemmat yrittäjät pääsivät Tampereella kisaan mukaan. Miksi meillä kävisi eri tavalla? Miksiköhän Turun seudun tämän hetken ylivoimainen markkinajohtaja Lassila&Tikanoja vastustaa innokkaasti uudistusta? Onhan se jatkossakin vahva toimija kun kilpailutetaan. Miksiköhän Varsinais-Suomen Jätehuolto Oy 5%:n markkinaosuudellaan kannattaa uudistusta?

Siis: hinta laskee, kilpailu muuttuu reilummaksi ja maailma on askeleen lähempänä pelastusta. Ei ole ollut vaikea valinta eikä ole.

Ei vielä kirvestä kaivoon

Edeltäjäni Turun sosialidemokraattien toiminnanjohtajana, eli Ari Korhonen elvytti vanhan perinteen kuukausittaisesta juttutupaillasta. Tarkoituksena on koota kuukauden viimeisenä perjantaina jäseniä epävirallisempaan debattiin ajankohtaisista aiheista. Tuoppi kädessä on helpompi kertoa mitä ajattelee. Kokoustilanamme on Panimoravintola Koulun historianluokka.

Eilen perjantaina 31.8. tupa oli tupaten täynnä. Illan otsikkona oli "Uudistumisen alku? Kalliomäen työryhmän analyysin analyysi". Alustajana oli työryhmän jäsen Pertti "Pepe" Paasio ja kommenttipuheenvuoron käytti Turun demarinuorten puheenjohtaja Piia Elo. Pertin alustus oli hyvä, Piian kommentit raikkaita ja keskusteluun ei tahtonut riittää siihen varattu kaksi tuntia. Uudistumishalukkuutta oli, eikä tyydytty pelkkään huonon onnen valittamiseen.

Itse raportti ei olisi antanut aihetta niinkin monipuoliseen keskusteluun, mutta Pertti antoi hieman ekstraa. Televisiomainokset ja huonot äänestysilmat jäivät onneksi sivulauseisiin ja keskityttiin harjoitetun politiikan ja yleisen mediaosaamisen ruotimiseen. Myös järjestö"koneelle" annettiin huutia ja etsittiin uusia toiminnan ja osallistumisen muotoja. Henkilökysymykset jäivät harmillisen pieneen rooliin.

Paikalla oli normaali juttutupaa nuorekkaampi joukko. Oli eri ikäisiä ja eri taustan omaavia demareita. Kenenkään puheista ei kuultanut epätoivo tai luovuttamisen halu. Minulle jäi sellainen olo, että tekemisen meninki tulee parantumaan ja uudistuksia seuraamaan. Pidetään kirveet vielä käsissä, veisteltävää piisaa. Kuten puheissa todettiin, heikompi tarvitsee jatkossakin puolestapuhujia ja painotusten suurista linjoista riippumatta sosialidemokraatit tulevat sellaisia olemaan.

Mielipidekirjoittelun asiallisuudesta

Mistäköhän se johtuu, että mielipidesivut herättävät Turun Sanomista aina eniten tunteita ja myös ajatuksia. Sellaisista sivuista, jotka eivät herätä mitään, ei liene mitään iloakaan. Usein sivulla kirjoitetaan analyyttisiä, osin positiivisiakin (epävarsinaissuomalaista!) näkemyksiä ajankohtaisista asioista. Tänään taas rupesin pohtimaan, onko fiksua, että nimimerkin suojista saa roiskia ihan mitä tahansa skeidaa ilman analyysin häivääkään.

Nimimerkki "Ex-turkulainen" kertoi, että Turussa ei hoideta mitään hyvin johtuen päätöksentekijöistä ja heidän riitaisuudestaan. Yllättävän paljon täällä on työpaikkoja, asukkaita ja tapahtumia siihen nähden. Toiset yhtä analyyttiset pakkaavat kirjoittamaan, että Turussa ei hoideta mitään hyvin, koska päätöksentekijät sopivat kaikesta keskenään. Ole siinä sitten. Ex-turkulainen päätteli, että suur-Turustakin puhutaan vain turkulaisten vallanpitäjien lisääntyneen vallanhimon takia. Kirjoittaja jättää huomiotta mm. epätarkoituksenmukaisen, ympäristölle epäedullisen ja kalliin kaavoituskilpailun, jossa Turun lähikunnat ovat liian hyvässä asemassa Turun omiin syrjäalueisiin nähden. Voisiko tämän asian vastustamisella olla myös jotakin tekemistä naapurikuntien vaikuttajien valtaan tykästymisen kanssa koko seudun edun katsomisen sijaan?

No, voi sitä kaikkea hölmöä kirjoittaa ihan omallakin nimellä, kuten kansanedustaja Ville Niinistö tänään. Maailma ei ole mustavalkoinen, ja siksi Orikedon jätteenpolttoasiaa nyt noin helpolla voi taas vierittää turkulaisten päätöksentekijöiden typeryydeksi (joihin Ville Niinistö muuten lukeutuu). Ihan ympäristön suojelunkin kannalta jätteet kannattaa muuttaa energiaksi ja käsitellä kuljetuksen takia suurten asutusten välittömässä läheisyydessä (vrt. Tukholma). Orikedolla jätteitä on poltettu paljon ennen nykyistä asutusta, joten asiasta on tiedetty kun ostopäätös on tehty. Ja sitä paitsi Orikedolla mahdolliset savuhaitatkin kohdistuvat muualle. Asukkaiden osalta on muunneltua totuutta sanoa, etteikö normaaleja kuulemisia olisi järjestetty. Ihmiset vain pakkaavat heräämään silloin, kun juna on jo mennyt. Asukaskunta ei vastustuksessaan ollutkaan yksimielinen. No, nyt sitä uutta jätteenpolttolaitosta sinne ei tule. Joka tapauksessa minua häiritsee valtuutetun kynästä kielenkäyttö, joka on omiaan alentamaan entisestään valtuuston arvovaltaa. Kysehän on vain näkemyseroista.