Tasan ei käy onnen lahjat

Turussa on edetty kohti valtionhallinnon kaltaista parlamentarismia hapuilevin askelin. Esimerkkinä ovat Euroopan kaupungit ja lähempää mm. Tukholma ja Tampere. Tavoitteena on osoittaa valta ja vastuu samaan paikkaan. Joulukuussa 2008 solmittu ryhmien välinen sopimus etäännytti tavoitetta entistä kauemmas, kun sopimus kelpasi kaikille valtuustopuolueille. Oppositiota ei jäänyt. Vasemmistoliitto pyysi sopimukseen mukaan lähtemisen vastineeksi paikkaa valtuuston puheenjohtajistossa ja heidän pyynnöstään aiemmin tehty päätös varapuheenjohtajien määrän supistamisesta kumottiinkin.

Kaikilla puolueilla on ollut omat vaikeat hetkensä koskien sopimuksen täytäntöönpanoa. Vihreät tuskailivat eräiden kaavoituspäätösten kanssa. Kokoomus yski muun muassa henkilöstön asemaan koskevien kirjausten takia. SDP:lle ikävintä oli antaa periksi muutamien kunnallisen yhtiön omistamien haja-asuntojen operointiin.

Ensimmäinen suuri koetinkivi oli sitoutuminen vaikeaan vuoden 2010 talousarvioon. Kaikki joutuivat tekemään ikäviä myönnytyksiä. Vain Vasemmistoliitto päätti irtautua sovusta ja tehdä omia poliittisia avauksiaan. Kaikkien olisi tehnyt mieli, mutta sellaista ei sopimus, eikä vaikea tilanne mahdollistanut. Muut ryhmät katsoivat oikeutetusti, että sopimuksessa joko ollaan mukana, tai ei olla. Irtopisteitä kerättäköön muilla tavoilla kuin leikkimällä yhteistyötä johon ei todellisuudessa kuitenkaan sitouduta. Tämän takia alkuperäinen ajatus varapuheenjohtajien määrän supistamisesta todellisen tarpeen mukaiseksi toteutettiin 25.1.2010.

Sopimuksessa on ongelmia. Keskeinen ongelma on se, että sopimusta johtava kaupungin suurimmaksi äänestetty puolue Kokoomus puhuu muidenkin äänellä, kun sopimusta laitetaan toteen. Muiden saavutukset näyttävät näin Kokoomuksen saavutuksilta, vaikka he saattavat todellisuudessa olla vastustaneet kyseisiä saavutuksia. Sellaista on sopiminen. Lehdet haastattelevat aina myönteisissä asioissa Aleksi Randellia (kok) tai Minna Arvetta (kok).

Mutta miksi ihmeessä kun on kysymys ikävistä asioista, eli tässä tapauksessa sopimusyhteistyön päättymisestä vasemmistoliiton kanssa, haastatellaan ainoastaan SDP:n edustajaa. Turun Sanomat teki tämän tempun joku viikko sitten Jarmo Rosenlöfille (sd) väittäen haastattelevansa myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajia. Mielikuva oli valmis: SDP haluaa vassarit pois yhteistyöstä (mikä ei pidä paikkaansa). Tänään 26.1.2010 Helsingin Sanomat teki saman tempun. Vasemmistoliiton Annika Lapintien aviomies toimittaja Pyry Lapintie halusi myös kaataa koko sangon nimenomaan SDP:n niskaan, ilman että olisi haastatellut suurinta puoluetta. Hänkin oli väittänyt haastattelevansa myös kokoomuksen edustajaa, mutta hän myös oli päätynyt olemaan pitämättä sanaansa. Tasan ei näköjään käy onnen lahjat. Toiset saavat korjata hedelmät ja toisille jää roiston rooli.

Vainoharhaako? En enää usko sattumaan.

Mikä on median vaikutin?

Medialla tuntuu olevan dilemma: vallassa olevaa porvarikoalitiota tulisi haukkua, mutta inhottaa tehdä sitä johtavan oppositiopuolueen SDP:n hyväksi. Mikään ei tunnu olevan niin vastenmielistä, kuin tylsä ja inhorealistinen sosialidemokraattinen aate.

Ajankohtainen kakkonen kokosi 17.11. suureen studiokeskusteluunsa suuren joukon mediavaikuttajia, alan tutkijoita ja pari poliitikkoa pohtimaan teemaa "media ja valta". Yleinen teesi oli, että koska oppositio on niin hampaaton, pitää median ottaa sen rooli haltuunsa (ja kirjoittaa lautakasoista, taiteenostoista ja muista politiikan ydinkysymyksistä).

Kuitenkin johtavat mediat ovat vaienneet johdonmukaisesti mm. Jutta Urpilaisen ja Ari Korhosen varoittelut koskien taantumaa (loppukesä 2008), vääriä veronalennuksia sekä elvytyksen puutetta. Kun Euroopan komissio moittii porvarihallitusta, vain HS kirjoittaa asiasta ja sekin ikään kuin pelin keksijänä. Oppositio onkin hampaaton jos se vaietaan jatkuvasti.

SDP:llä on oma linja verotuksen toteuttamiseksi, kuntien tukemiseksi ja palvelujen turvaamiseksi. Se järjestää aiheesta tiedotustilaisuuksia, mutta sisältö ilmeisesti ylittää median edustajien vastaanottokyvyn. Sen sijaan Timo Soinin reppavat hokemat aiheuttavat iloisia huudahduksia ja kätten taputuksia. Taitaa olla riittävän yksinkertaista. Mutta mitä hän esittikään.

Päätoimittaja Lasse Virtanen kirjoittaa jälleen kerran SDP:n "linjakriisistä" (Aamuset 18.11.2009). Kaikilla muilla on omia vaihtoehtoja mutta SDP vain keskittyy kertomaan, mitä vikaa niissä on.

Ensinnäkin, SDP:llä on omia tavoitteita koskien julkisen sektorin toimintakyvyn kehittämistä, mutta ne eivät ole kovinkaan radikaaleja. Pitäisikö sitten olla? Toiseksi, politiikan agendan määrittää suurin puolue Kokoomus ja esittelijänä toimiva kaupunginjohtaja. Kokoomus kyllä esittää muutoksia, mutta eiväthän ne mitään säästä. Tai säästää pitkällä jänteellä kun palveluista täytyy luopua kun niihin ei enää ole varaa. Siihenkö Aamuset ja muu media tähtää?

Media tuntee oman valtansa. Potkimalla ja ennen muuta vaientamalla demareita viestimet ottavat osaa omistajiensa talkoisiin, joilla luodaan kaupallisempaa yhteiskuntaa - yhteiskuntaa jossa ostetaan enemmän ilmoitustilaa ja maksetaan vähemmän veroja.

Onnistunut seikkailu jännittää

Muskettisoturit Markus Järvenpää, Juha-Pekka Mikkola ja Tom Petäjä seuraavat taustalla, kun nuoret rakastavaiset Oula Kitti (D'artagnan) ja Emmi Kaislakari tuijottavat toisiaan tulisesti silmiin.

Turun kesäteatterin "Kolme muskettisoturia" sai loistavat arvostelut - eikä syyttä. Antti Majanlahti joukkoineen teki erinomaista työtä. Näyttelijäkaarti on osaava ja innostunut.

On hienoa nähdä, ettei näyttelijöiden ja muun henkilökunnan moraali heikkene, vaikka esityksiä on valtava määrä. Eikä siinä kaikki, että esityksiä on paljon - heinäkuussa on totuttuun tapaan liian vähän katsojia. Asiakkaiden kiinnostus on suurempi heinä- ja elokuuta kohtaan. Eipä tilanne taida paljon olla toisenlainen muuallakaan Suomessa: Mökki ja pitkät yhtenäiset lomat kiinnostavat enemmän kuin kaupungissa poikkeaminen. Teatterin taloudesta viime kädessä vastaavalla ongelma on kuitenkin suuri. Kesässä onkin jännitettävää monessa mielessä: Juttu on hyvä ja jännä, mutta myös katsojatavoitteen täyttyminen jännittää.

Joka vuosi yhdistystämme puhuttaa mainostaminen. Kymmenet tuhannet ihmiset löytävät teatteriin joka vuosi, joten ei se voi olla epäonnistunuttakaan. Mutta lisää huomiota kaipaisimme nimenomaan heinäkuun alkuun, jolloin viidakkorumpu ei ole vielä tehnyt tehtäväänsä.

Harmillista on se, että vaikka teatteristamme suolletaan tietoa ja vinkkejä pääkaupunkivetoiselle lehdistöllemme, vain paikallinen lehdistö tuntuu kiinnostuvan Vartiovuorenmäen teatterivanhuksesta. Jutun pitäisi olla hyvä ja näyttelijöiden osaavia ja kiinnostavia. Johtuuko kiinnostuksen puute siitä, että kohdeyleisönä ovat "vain" lapsiperheet vai siitä, että ammattimaisesti tehtyjen näytelmiemme taustalla on vain harrastajaorganisaatio? Vai pelottaako pääkaupunkiseudun viestimiä, että Turusta voisi tulla liian positiivisia kulttuuriuutisia? Onneksi paikalliset viestimet eivät ole viitanneet kintaalla Turun kesäteatterin suuntaan ja onneksi kymmenet tuhannet ihmiset näyttävät löytävän tiensä teatteriimme tänäkin kesänä. Tulevina vuosina ehkä keksitään, miten heinäkuun puolivälissäkin saadaan katsomo myytyä loppuun.

Kesäjuttuja kesäterässä

Vihdoinkin olemme Annikan kanssa päässeet lomailun makuun. Hieman vierailtu siellä ja lomailtu täällä. Oikein rentouttavaa.

Olemme taas kotona käymässä ja selailin lehtiä. Taas on Turun kunnallispolitiikasta tehty "asiajuttuja" kun ei asiajuttuja näytä olevan.

TS / Heinon Jari on päässyt yhdessä pääkirjoitustoimittajan kanssa hämmästyttävään lopputulokseen: Kokoomus ja demarit ovat nimenneet pääosin kokeneita miespuolisia valtuutettuja konserniyhtiöiden hallitusten puheenjohtajiksi. Pitäisi olla kuulemma nuoria kokeilemassa ja kasvamassa.

Näiden harmaahapsisetien joukkoon lueteltiin mm. varavaltuutettu Mia Ilola ja kiinteistökehitysasiantuntija Mikko Lehtinen (noin 30-v). Tai Mikko lueteltiin virkamieskiintiöön, kun taas Esko Heinonen poliittisiin mandaatteihin (miksi?).

Jos olisimme vaihtaneet vaikkapa Turun Seudun veden puheenjohtaja Esko Heinosen juuri pari vuotta ennen valtavan hankkeen valmistumista johonkin nuoreen kokeilijaan, mitäköhän TS sanoisi siihen? Onko yhtiön puheenjohtajuus ylipäänsä oikea paikka harjoitella vaikuttamista? Tuntevatko TS:n toimittajat yhtiölakia ja sen tuomia velvollisuuksia verrattuna lautakuntatyöhön?

Eikö sille anneta mitään arvoa, että useiden yhtiöiden hallituksissa on kasvamassa fiksuja nuoria tuleviin ykköspesteihin? Opiskelija Toni Eklund nimettiin Turun Messukeskus Oy:n hallitukseen ja opiskelija Terhi Salmenoja Turun Kaapelitelevisio Oy:n hallitukseen. Minä ikäloppuna (31) jatkan Myllykoti Oy:n hallituksessa ja aloitin myös Turku Touring Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana. Säätiöt ovat sitten oma maailmansa. SDP on luottanut nuoriin niin ylioppilaskyläsäätiössä kuin kauppaopetussäätiössäkin.

Onko asioiden laittaminen mittasuhteisiinsa tai niiden laajempi tutkistelu ihan vanhanaikaista? On sitten kesä tai ei.

Tuttu ja turvallinen?

Turun Sanomat uutisoi tänään 26.8.2008 kunnallisvaaliasetelmista. Jo aikaisemmin lehti esitteli Kokoomuksen ehdokaslistaa kertoen mm. että "lähes puolet ehdokkaista on uusia". Sdp:n osalta lehti totesi puolueettomaan tyyliinsä, että Sdp:n lista on kuten puheenjohtajansa Seppo Lehtisen slogan "tuttu ja turvallinen". Olen kohtuullisen pahoillani luodusta vastakkainasettelusta. En siksi, että tuttuudessa ja turvallisuudessa olisi jotakin pahaa, vaan siksi, että olemme osittain pakon edessä ja osin tietoisesti hakeneet hallittua muutosta ryhmään ja uusia kasvoja.

Sdp:n listalla on 52 uutta ehdokasta vuoden 2004 vaaleihin nähden. En ole matemaattisesti kyvykäs, mutta minun käsitykseni mukaan 52 on yli puolet sadasta. Turun Sanomien mukaan lista on siis tuttu ja turvallinen mutta Kokoomuksen lista on uudistunut. Millä logiikalla? Sdp:n ehdokkaista 18 on 30-vuotiaita tai sitä nuorempia. Mutta varsinainen uutinen mielestäni on suuri määrä aiemmin kadoksissa olleita kolmi- ja nelikymppisiä.

Viittaako turvallisuuteen se, että Sdp:stä on luopumassa kuusi suosittua valtuutettua Pertti ja Kirsti Paasio suurimpina ääniharavoina? Minusta tilanne on suorastaan kihelmöivä. Pystyvätkö uudet haastajat pitämään luopujien äänet? Ketkä nousevat vapautuneille paikoille? Kokoomuksella on muuten luopujia huomattavasti vähemmän kuin Sdp:llä joten vaihtuvuus tullee olemaan vähäisempää ja ääniharavina vanhat tutut Ilkka Kanervan johdolla.

Haastajia, joilla on hyvät saumat, on sdp:n listalla paljon. Onnistuneella kampanjalla Sdp pystyy pitämään asemansa tai jopa nousemaan kaupungin valtapuolueeksi. Nyt on nähty viimeiset 12 vuotta, mihin on johtanut kokoomuksen hegemonia. Yhteistyötä pitää jatkaa talouden tervehdyttämiseksi mutta aloite voisi olla välillä inhimillisissä mutta jämpteissä käsissä, eli Sdp:llä.

Voisiko Turun Sanomien lähestymistavalla olla joitain ideologisia tarkoitusperiä?

Harmaat hapset

Suomalaisen työn juhlaa eli vappua juhlittiin perinteisen juhlavasti. Keli suosi, joskin se verotti yhdessä viikonlopun läheisyyden kanssa väkeä mökeille ja lomamatkoille. Työhöni kuuluu aina järjestää sdp:n vappujuhla, joka onnistui mielestäni ja saamani palautteen perusteella oikein mukavasti.

Eikä Turun Sanomatkaan muuta väittänyt. Tällä kertaa toimituksesta oli demareiden vappujuhlavuorossa Jari Heino, fiksu toimittaja. Hieman minua vain alkaa sapettamaan jokaisen toimittajan suosima hokema "harmaista ohimoista". Se on pakko mahduttaa jokaiseen vappujuttuun, ikäänkuin olisi yllätys, että vappujuhliin osallistuu erityisesti puolueen seniorijäsenet.

Onko rikos ikääntyä? Onko Sdp jotenkin poikkeuksellinen järjestö, kun siellä keski-ikä on korkea? Minä kuulun todella moneen yhdistykseen ja jokaisen jäsenkuntaan kuuluu huomattava joukko seniorikansalaisia ja keski-ikä on sen myötä korkea. Mukaan tulevien nuorten määrä ei ole vastaava kuin "kultaisella" 1970-luvulla. Osoittaa aikamoista analyyttisyyden puutetta leimata ilmiö vuodesta toiseen lähinnä vasemmistolle kuuluvaksi piirteeksi, jossa on jotakin todella syntistä.

Minä toivon, etteivät kokeneemmat toimijamme lannistu moisesta halveksunnasta, vaan jatkavat aktiivista toimintaansa järjestökentässämme, joka on monipuolinen ja tärkeä. Yhteiskunnallamme ei ole varaa menettää tuota panosta - sanoo Turun Sanomat mitä vain.

Ja missä nuoret? Sdp äänesti Varsinais-Suomesta puoluekokoukseen 1/3 delegaatiosta alle 30-vuotiaita, mikä viestii nuorten vahvasta panoksesta tämän päivän Sdp:ssä. Vappumarssin lippulinna on nuorentunut vuosi vuodelta. Myös kulkueen jatkona oli nuoria, nyt myös maahanmuuttajataustaisia nuoria. Nämä kokevat marssin tärkeäksi osaksi vappuaan, vaikka kaverit ovat jo tähtitorninmäellä piknikillä tai järjestävät juhlia kotonaan. 20 minuuttia voi silti uhrata marssia varten. Mutta juhla jää väliin. Ne kokeneet toverit, jotka eivät ole jaksaneet enää marssia, ottavat heidän paikkansa juhlassa. Hyvä työnjako.

Mutta niistä marssilla olevista nuoristahan ei ole tarpeen mainita. Voisiko ajatella, että lähestymistapa on tarkoitushakuinen?

Kaikenko sai ja hieman enemmän?

Tästä nyt näyttäisi tulevan minulle hieman tällainen vastineluukku. Pitäisi tietenkin osata linjata uutta ja mullistavaa, mutta kiireen keskellä sitä yleensä vain reagoi erilaisiin esityksiin.

Nyt on tarpeen kommentoida vaihteeksi alueen valtalehden Turun Sanomien erästä hokemaa. Lehti tapaa ottaa melko kritiikittömästi kaupunginjohtajan puheet täytenä totuutena.

Viimeksi 28.11. TS kirjoittaa pääkirjoituksessaan, kuinka valtuusto antoi Turun hallintokunnille kaiken mitä nämä ymmärsivät pyytää ja hieman enemmänkin.

Ettei jäisi epäselväksi ensi vuoden budjetin osalta: hallintokunnat eivät saaneet ensi vuoden budjettiin kaikkea mitä halusivat ja hieman enemmän. Kaupunginjohtaja laati keväällä 2007 (ilmeisesti legendaarisella hattu tai hanska -menetelmällä) ohjeluvut kullekin hallintokunnalle ja hallintokuntien oli sopeutettava omat budjettinsa niihin. Ohjeluvut hyväksyttiin kaupunginhallituksessa äänestyspäätöksellä. Sdp äänesti niitä vastaan, koska halusi ensin kuulla kunkin luvun (hajonta oli suuri) perustelut. Niitä ei kuulunut.

Hallintokunnat (mm. sosiaalitoimi ja opetustoimi) esittivät paljon suurempia lukuja voidakseen täyttää lakien ja inhimillisyyden kannalta välttämättömät palvelut laadukkaasti. Tällainen menettely kiellettiin.

Kaupungin talouden kannalta tiukat luvut olivat välttämättömät, mutta on vastuutonta väittää että hallintokunnat olisivat saaneet haluamansa. Sitenhän voitoisiin myös väittää, että lautakunnat ovat asiantuntemattomia kun eivät saa rahaa riittämään vaikkapa kohtuullisiin luokkakokoihin tai riittävään vanhustenhuoltoon. Kyllä lautakunnissa tiedetään puutteet tarkoin ja ikävä totuus on, että kurjuutta jaetaan myös ensi vuonna.

Joukkoliikenne ja propaganda

Joukkoliikennelautakunnan varapuheenjohtaja Niko Aaltonen on Turun Kokoomuksen ehdottomia propagandan mestareita. Niko teki näkyvää politiikkaa aiemmin opetuslautakunnassa ja sitä ennen nuorisolautakunnassa. Nyt Niko kirjoitti Turun Sanomien mielipidesivulla oivallisen kirjoituksen joukkoliikenteen hyvästä tilasta Turussa.

Aaltosen sanailuihin voi yhtyä muilta osin, mutta "sinivihreän" hallituksen osuus asiaan on hieman totuutta vieroksuva. Aloite suurten kaupunkien joukkoliikennetukeen lähti edellisestä hallituksesta Susanna Huovisen (sd.) toimiessa liikenneministerinä. Määrätkin olivat jo katsottuna. Porvarihallitus leikkasi ja myöhensi tätä tukea merkittävästi, mutta sai propagandavoiton ollessaan vallassa nyt kun sitä ylipäätään tullaan maksamaan. Jos edellisen hallituksen linjaa olisi noudatettu, tuki olisi niin merkittävä, että Turussakin olisi voitu peruuttaa kiusallinen kertalippujen hinnankorotus tai laajentaa työsuhdematkalippukokeilua (joka muuten ei sekään tullut tämän vuoden talousarvioon Kokoomuksen vaatimuksena vaan Sdp:n ja vihreiden aloitteesta).

Eikä Niko väitäkään tekstissään muuta. Taitavana propagandistina hän vaan tuo asiat esiin tarkoituksenmukaisella tavalla. Kaikkihan niin tekisivät jos osaisivat.

Oma näkemykseni on, että joukkoliikennelautakunta on tehnyt Turussa hyvää jälkeä erityisesti palkkaamalla Sirpa Kortteen joukkoliikennejohtajaksi. Hänen joukkonsa saavat aikaan. Yhteistyö lautakunnan puheenjohtaja Mika Maaskolan (sd.) kanssa näyttäisi sujuvan hyvin ja Mika tekeekin hyvää lobbaustyötä toimivamman joukkoliikenteen puolesta. Entistä parempaan joukkoliikenteeseen päästäisiin, kun asiaa ruvettaisiin hoitamaan seudullisesti yhdestä toimistosta käsin. Näin hyötyisivät sekä ympäristö, että tavalliset työmatkalaiset. Parhaiten joskaan ei helpoiten se kävisi kuntarajat haihduttamalla.

Positiivinen kulttuuriuutinen Turusta!

Osasta turkulaista kulttuuriväkeä minulle tulee mieleen tarina pojasta, joka huvitti itseään huutamalla metsässä "susi, susi!" Sehän päättyi niin, että aikaisemmin hätiin juosseet kyläläiset luulivat pojan leikkivän silläkin kerralla, kun susi söi tämän.

Valitettavasti tämä joukko on aika äänekäs huutaessaan päättäjien olevan kulttuurivihamielisiä ja koko kaupungin kulttuuristatuksen olevan pelkkä vitsi. He eivät varmaan tule ajatelleeksi, että he sahaavat myös omaa oksaansa nakertaessaan kulttuurimainettamme. Sen verran kulutan kulttuuripalveluja Turussa ja tunnen kulttuurin tekijöitä, että tiedän tuon näkemyksen liioitelluksi. Siinä jää moni tärkeä ja oikeasti huomion arvoinen epäkohta huomiotta. Suurin osa kulttuuriväestä on kuitenkin fiksuja ja asiallisia ja valittavat vain aiheesta. Ja onhan niillä Turun Sanomia ja Helsingin Sanomia kiinnostavilla ammattivalittajillakin totuuden siemen valituksen joukossa. Susi, susi!

Oli ilo havaita, että Turun Sanomissa oli positiivinen kulttuuriuutinen Turusta. Turkua kotipaikkanaan pitävä uudenlainen teatteriryhmä Kolmas tila -tredje rummet on perustettu. Ryhmä ilmoittaa pyrkivänsä monitaiteellisuuteen ja -kielisyyteen. Monet ryhmän toimijoista eivät asu Turussa, mutta suurella osalla tiedän olevan siteitä Turkuun. Cécile Orblinin muistan lapsuudesta Nuorten Kotkien leiriltä, mutta myös Samppalinnan kesäteatterista kapteeni von Trappin esikoistyttärenä Lislinä kesällä 1995. Niinikään säveltäjä Kari Mäkirannan muistan Samppalinnan vuosiltani. Kiva nähdä heidät poseeraamassa Pinellan edessä Turussa (Sivumennen sanoen: se talo pitäisi saada kuntoon! Pronto!). Uudempia kontakteja joukossa minulle ovat ohjaaja Maiju Sallas ja pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majava, jotka tulevat tekemään Vartiovuorelle Pekka Töpöhäntää kesällä 2008. Toivotan 3 T -ryhmän tervetulleeksi osaksi turkulaista kulttuurikenttää, mukaan rakentamaan kulttuuripääkaupunkivuotta ja pitkäksi ajaksi sen jälkeenkin.

Tällaisia uusia avauksia tarvittaisiin paljon lisää. Ja aloitteen ei pidä jatkossakaan tulla virkamieskoneistosta, vaan kulttuuriväestä itsestään.

Porvarihallitus ja julkisuus

Nyt mätäkuun agendalle joutunut uutinen ei ansaitsisi jäädä pelkäksi mätäkuun uutiseksi. Tosin sitä sotkee hieman, kun yhdet puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäästä. Sinänsä on toisarvoista, sopiiko porvarihallitus jatkavansa edellisen hallituksen linjaa olla vastaamatta lehtien gallupkyselyihin. Kysehän voi olla työhygieniaan liittyvästä ja töiden vaikeutumista torjuvasta toimenpiteestä. Ainakin kansanedustajille tulvii sähköposteihin jatkuvasti sen seitsemää kyselyä. Ministerin aika tuskin riittää tällaiseen.

Tänään 24.7.07 Uutispäivä Demarissa sekä Helsingin Sanomissa oli asiaan toisenlaista valoa tuovia näkökohtia. Hesari kyseenalaistaa, onko sopivaa, että poliitikkoja määrätään olemaan hiljaa mielipiteistään. Poliitikothan valitaan olemaan jotakin mieltä ja suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä kulmakiviä on mielipiteenvapaus. Vaikka Vanhanen ei tarkoittaisi tätä, vaan edellä kuvaamaani työskentelyä helpottavaa perustelua, saadaan se näyttämään siltä. Demarissa Eero Heinäluoma puolestaan muistuttaa, että porvarihallitus on salaillut edeltäjiään tiukemmin lakiasioiden valmistelutilannetta ja että ne tupasahtavat ota tai jätä -muodossa eduskuntaan. Hän tulkitsee hallituksen vievän poliittista systeemiämme salailevampaan suuntaan.

En tiedä, onko näin, vai onko kyseessä vain napakka ja hieman ennenaikainen oppositiojohtajan lausunto. Mutta jos on kuten Heinäluoma väittää, on kyse vakavasta asiasta. Eduskunta on pidettävä ajan tasalla lakien valmistelussa, sillä valmiiseen tekstiin vaikuttaminen on paljon vaikeampaa. Kansan äänen on tultava kuuluviin!

(Toinen kysymys oli sitten, että kun Heinäluoma puhui lakitekstien valmistelusta, niin hallituksen edustajat keskittyivät kommentoimaan samassa uutisessa vain pääministerin uutta ohjeistusta. Eikö samassa jutussa kaikkien pitäisi puhua samasta asiasta?)

Julkisuusvaatimus pätee myös kunnalliseen valmisteluun. Turussa kansalaisaktiivit kritisoivat kaupunkia huonosta tiedottamisesta koskien kaikkien yhteisen Kulttuuripääkaupunki 2011 -projektin valmistelua. Kaupunginjohtajan velvollisuus olisi tiedottaa tai vaatia asianosaisia virkamiehiä tiedottamaan jatkuvasti veronmaksajille kalliin vuoden valmistelusta. Kansalaiskeskustelun pitäisi käydä kiivaana ja sen tulisi vaikuttaa valmisteluun. Miksi esimerkiksi valtalehti Turun Sanomat ei vaadi tätä?

Virkamiehethän voivat aina vastavetona vedota julkisuuslakiin, jossa todetaan, että valmistelussa olevia asiakirjoja ei tarvitse näyttää kansalaisille, mikäli se häiritsee valmistelutyötä. Termiä "häiritä" voidaankin sitten tulkita jos niinkuin huvittaa. Saattaahan se papereiden näyttely häiritä vaikka valmistelun kannalta tuikitärkeitä päivänokosia. Mutta laki ei estä kansalaisia, poliitikkoja tai lehdistöä vaatimasta julkisuutta asioille. On tietenkin asioita, jotka eivät kestä ennakkojulkisuutta (esim eräät liiketoimet), mutta niitä on kuitenkin vain pieni osa. Vapaa tiedonkulku on demokratian peruspilari ja sitä on pidettävä pyhänä. Toivottavasti porvarihallitus ei ole romuttamassa sitä.