tiistai 17. heinäkuuta 2007

Veneilyn ekologisuudesta

Olin muutaman päivän äitini ja hänen miehensä mukana purjehtimassa lähinnä Ahvenanmaan saaristossa. Menin Kökariin yhteysaluksella, mistä lähdimme kohti luonnonsatamia. Oli kaunista ja rentouttavaa. Veneessä nukkuukin paremmin kuin kaupungin kuumuudessa. Kiitos mukavasta kestinnästä.

Yhtenä päivänä kippari täytti heidän pumpattavan parikajakkinsa - upea peli. Meloimme äidin kanssa läheisen Allskärin ympäri ja ihastelimme mm. väylää ylittävää hirveä ja upeita maisemia.

Kävin pohtimaan veneilyä ympäristöystävällisyyden kannalta ja Itämeren suojelun ja EU:n vaatimusten suhteellisuutta. Polttoöljyä käytimme sen verran, että satamiin mennessä ja sieltä lähtiessä koneet kävivät. Muuten kuljettiin tuulivoimalla. Pörräsimme nähtävyyksiä katsomassa pumpattavalla melavehkeellä. Tämän kaltaista lomailua on viime vuosina tuettu siten, että huviveneisiin määrättiin septitankit, jotka voidaan imutyhjentää perinteiseen mereen pumppauksen sijaan. Huraa, Itämeri pelastuu! Moisen vehkeen asentaminen ei ole ihan ilmaista. Seuraavaksi EU:n vaatimuksesta polttoöljyä ei voi enää tankata veneisiin verovapaasti. Sekin on pitkä sentti veneilijän kukkarossa.

"Elitistien ongelma!" parahtanee skeptikko. Onhan noita eliittiveneilijöitäkin, mutta kyllä se suurimmalta osaltaan on tavallisen kansan tavallisen ekologinen lomailumuoto. Pantaisiin esim. vesiskootterit ja muskeliveneet tuplaverolle, ja annettaisiin jo entisestään ympäristön kanssa sopusoinnussa elävien ihmisten jatkaa harrastustaan. Kun vene on myyty, on vaihtoehtona usein esim. thaimaanmatka tai jokin muu "ekoteko".

Ei kommentteja: