Luettelenpa nyt sitten kaiken mikä juuri nyt harmittaa. Lähtökohta on hyvin varsinaissuomalainen: Miksi kirjoittaa positiivisia kun voi kerran kirjoittaa negatiivisiakin?
Ensinnäkin; Miksi tällaiseen nettipäiväkirjaa ei ehdi kirjoittaa silloin, kun olisi vaikka mitä kirjoitettavaa? Itse asiassa olisi hyvä jäsentää ajatuksiaan monista ajankohtaisista aiheista kirjoittamalla mietteensä ylös muitten arvioitavaksi (mikäli joku muu kuin Jussi näitä lukee). Mutta aikaa on vain lomalla tai sellaisen tienoolla. Ja silloin sitten tulee välillä kirjoitettua vain jotta tulisi kirjoitettua. Jostakin pitäisi saada ladatuksi lisää aikaa omaan kovalevyynsä.
Toiseksi; Miksi vasta kipeänä huomaa, että kaikkea ei ole pakko saada valmiiksi sillä istumalla? Kun tauti iskee, tekee vain välttämättömän ja siirtää huomiselle sen mitä ei ole välttämätöntä tehdä tänään. Siitä ei voi syyttää edes nykyaikaa vaan ihan pelkkää peilikuvaa. Sitä yrittää hypätä juuri niin korkean riman yli, kuin miten korkealle itse on sen nostanut.
Kolmanneksi; Miksi aina on eniten töitä tai tauteja juuri silloin kun metsä on kauneimmillaan ja huhut kertovat valtavista suppilovahverosadoista? No, eipä kai sen väliä, kun en minä niitä koskaan kumminkaan edes löydä.
Neljänneksi; Kehuin tuossa aluksi, että olisi vaikka mitä, mistä on tehnyt mieli kirjoittaa. Nyt, kun olisi hetki aikaa, niin en muista mitä olin ajatellut.
Minä syytän edellä mainituista epäkohdista Suomen hallitusta. Ja Turun päättäjiä.
3 kommenttia:
Älä hyvä mies nimitä blogiasi nettipäiväkirjaksi. Eihän se sellainen ole eikä pidäkkään olla (tyyliin:"kävin aamulla krapulaisena jääkaapilla ja astuin kissan päälle.."). Ei päiväkirjoja jaksa kukaan lukea. No tirkistelijät tietysti.
Olet ehkä blogisi otsikossa (ja mielessäsi) rajannut aihealueesi turhankin tiukasti. Mikä tahansa mielekäs aihe kelpaa. Parhaimmillaan blogi on kuin pienoisessee, toki vailla suurempia tyylivaatimuksia. Ja virheetkin annetaan anteeksi. Tai sitten ei.
Jokaisella kunnon blogistilla pitää olla turhautunut kotiopponentti, pikkuseikkoihin takertuva pilkunastuja. Kuten allekirjoittanut. Pidän blogia (parhaimmillaan) eräänlaisena keskustelun avauksena. Siksihän siinä on mahdollisuus kommentteihin. Eikä haittaa vaikka juttu kulkeutuisi vähän sivupoluillekin. Rimankin saa asettaa juuri niin korkealle kuin itse haluaa. Eikä väkisin kannata yrittää. Kirjoitustiheys on jokaisen ikioma asia.
Lisää tekstiä vaan, kun kirjoituttaa. Vähän laveammasta aihepiiristä. Historianäkökulmaa ehkä? Katsaus johonkin menneisyyden vähän tunnettuun detaljiin. Onhan noita.
Istuvaa hallitusta ja Turun päättäjiä voi syyttää melkein mistä tahansa, eikä pieleen mene.
terv. Jussi (kotiopponentti)
Älä hyvä mies nimitä blogiasi nettipäiväkirjaksi. Eihän se sellainen ole eikä pidäkkään olla (tyyliin:"kävin aamulla krapulaisena jääkaapilla ja astuin kissan päälle.."). Ei päiväkirjoja jaksa kukaan lukea. No tirkistelijät tietysti.
Olet ehkä blogisi otsikossa (ja mielessäsi) rajannut aihealueesi turhankin tiukasti. Mikä tahansa mielekäs aihe kelpaa. Parhaimmillaan blogi on kuin pienoisessee, toki vailla suurempia tyylivaatimuksia. Ja virheetkin annetaan anteeksi. Tai sitten ei.
Jokaisella kunnon blogistilla pitää olla turhautunut kotiopponentti, pikkuseikkoihin takertuva pilkunastuja. Kuten allekirjoittanut. Pidän blogia (parhaimmillaan) eräänlaisena keskustelun avauksena. Siksihän siinä on mahdollisuus kommentteihin. Eikä haittaa vaikka juttu kulkeutuisi vähän sivupoluillekin. Rimankin saa asettaa juuri niin korkealle kuin itse haluaa. Eikä väkisin kannata yrittää. Kirjoitustiheys on jokaisen ikioma asia.
Lisää tekstiä vaan, kun kirjoituttaa. Vähän laveammasta aihepiiristä. Historianäkökulmaa ehkä? Katsaus johonkin menneisyyden vähän tunnettuun detaljiin. Onhan noita.
Istuvaa hallitusta ja Turun päättäjiä voi syyttää melkein mistä tahansa, eikä pieleen mene.
terv. Jussi (kotiopponentti)
Jussin lisäksi ainakin minä luen näitä jorinoita.
Lähetä kommentti