Epäilin jo etukäteen, että erityisesti Betaniakodin kohtaloa koskeva osuus voi herättää sanomista. Toisaalta pelkäsin, ettei kirjoitus herätä mitään kenessäkään. Turhaan. Kirjoitus julkaistiin viime perjantaina 11.7.2008 ja heti lauantaina oli asiallinen joskin kipakka vastine Betaniakodin aiemmin omistaneen yhdistyksen edustajilta. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään, mutta herättää kylläkin ajatuksia asiasta. Nopeasta ja kiivaasta rektiosta tuli mieleen, että ehkä taustatyössä ei olisi pitänyt tyytyä pelkkiin muistikuviin aiheesta. Enkä minä tietenkään voi tietää lopettamisen todellista motiivia, kunhan provosoin. Toisaalta tuli mieleen vanha sananlasku koirasta, kalikasta ja älähdyksestä.
Vastineen kirjoittajat painottavat, että Betaniakodin lakkauttaminen tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä kaupungin kanssa. Olin siellä hieman minäkin. Minun muistikuvani mukaan kaupungille ilmoitettiin ystävällisesti, että toiminta lakkaa. Vanhuksille piti löytää uusi paikka. Kaikki eivät mahtuneet Iso-Heikkilään. Toivottavasti mahtuvat jatkossa. Osa laitettiin Portsakotiin, minne oli tarkoitus alun perin sijoittaa väärillä hoitopaikoilla olevia vanhuksia esimerkiksi TYKS:istä. Ei kai siinä muukaan auttanut vaikka hetki oli kaupungin kannalta eritäin huono. Avun tarvitsija on kuitenkin aina pääasia.
Meidän entinen naapuripariskuntamme muutti Betaniakotiin kolme vuotta sitten siinä uskossa, että se on heidän viimeinen muuttonsa. Ei kulunut kauan, kun tuli ilmoitus uudesta muutosta. Ei se nyt hirveän suunnitelmalliselta alasajolta mielestäni näyttänyt.
Ja tässä alkuperäinen kirjoitukseni:
Myllykodin myyminen olisi tuhlausta
Turun kaupungin taloudessa on kymmenien miljoonien vääristymä, jota on lähdetty oikaisemaan kaupunginjohtajan talousohjelmalla. Osa säästötoimenpiteistä on järkeviä, osa ei. Vuokrataloyhtiö Lehtolaakson myyntiehdotusta on kritisoitu, ja minäkin suhtaudun asiaan kielteisesti. Sellaiset myynnit ovat tyhmiä, jotka tulevat toisesta taskusta viemään vielä enemmän, kuin mitä myyntitulon rahastoitu tuotto olisi.
Niinikään vanhusten palvelutalo Myllykoti Oy:n myyminen olisi vikatikki. Ensinnäkin kaupunginjohtajan alkuperäisessä talousohjelmassa esittämä arvio hinnasta on liioiteltu. Korjausvelkaisesta Myllykodista ei voi saada kolmen, saatikka kymmenen miljoonan myyntituloa, kun uuden rakentaminen tulisi kuitenkin kannattavammaksi. Puoltatoista miljoonaakin voidaan pitää optimistisena arviona.
Myllykodin toiminta on Turun kaupungille tuiki tarpeellista. Vanhusten laitospaikkoja tarvitaan enemmän kuin mitä pystytään osoittamaan. Kaupungin tulisikin aloittaa välittömästi uuden vanhusten hoitolaitoksen rakentaminen eikä miettiä yhdenkään myymistä.
Myllykoti tarjoaa erittäin laadukkaita vanhusten hoiva- ja pitkäaikaissairaanhoidon palveluja. Palaute palvelun laadusta on positiivista. Myllykoti pystyy kilpailemaan työntekijöistä yhä kiristyvillä markkinoilla ottamalla työntekijöiden jaksamisen tosissaan huomioon.
Korkeasta laadusta huolimatta Myllykoti tarjoaa palvelujaan Turun kaupungille niin halvalla, että esimerkiksi pitkäaikaissairaanhoidon kilpailutuksessa vastaavaan hintaan pystyy vain Lähimmäispalveluyhdistyksen ylläpitämä Kotikunnas, joka myös on tunnettu laadusta. Kaikkien yksityisten voittoa tavoittelevien toimijoiden hinnat ovat reilusti korkeammat. Myynnistä koituvat tulot olisi alta aikayksikön tuhraantuneet korkeampiin hintoihin, ja erotus menisi suoraan uusien omistajien kukkaroon. Talon ostamisesta koitunut lasku tietysti kuoletettaisiin näillä korkeammilla hinnoilla.
Kaiken lisäksi Myllykoti 100% kaupungin omistamana osakeyhtiönä on luotettava yhteistyökumppani. Kaupunki tuskin menettelisi kuten yksityisen Betaniakodin tapauksessa meneteltiin. Omistaja päätti lakkauttaa Betaniakodin toiminnan ja jättää vanhukset kaupungin kontolle huomattuaan, että asuntoina sama kiinteistö tuottaa paremman voiton. Vanhukset eivät siis tuottaneet omistajalleen tarpeeksi, joten heidät laitettiin pihalle.
Kilpailua tulee hyödyntää sellaisilla alueilla joissa kilpailun voidaan todeta olevan rehellistä ja aitoa. Vanhustenpalvelujen osalta kaikki palveluntarjoajat tietävät, että kaupunki joutuu ostamaan kaiken minkä saa, joten hinnan suhteen ei ole mitään estoja. Siksi olisi tyhmää luopua oikean hintatason mittaavasta palveluntarjoajasta.
2 kommenttia:
"Sellaiset myynnit ovat tyhmiä, jotka tulevat toisesta taskusta viemään vielä enemmän, kuin mitä myyntitulon rahastoitu tuotto olisi."
Totta ja vielä enemmän vastustettava tämä hanke on sikäli, että vuokra-asuntojen tarjoaminen ja ylläpito edukkaaseen hintaan jos joku on julkishallinnon elementaarinen tehtävä pohjoismaisissa olosuhteissa.
Jos rahaa ei ole, unohdetaan esimerkiksi perustarpeiden kannalta epäolennaisempi 2011-hanke ja pidetään huolta asuntopolitiikasta.
Kulttuuripääkaupunkistatus on kuitenkin sellaisten kaupungintaloudellisten olosuhteiden toiminto, jossa ylijäämää on reilusti ja voidaan briljeerata. Nyt niin ei mitä ilmeisemmin ole. Keskuslämmitys ja katto pään päällä ovat aina tärkeämpiä kuin hienoimmatkaan kuvaelmat, palatsit tai näytökset. Kulttuuriväen työtiloista puhumattakaan.
Pukkinen kaivaa itselleen ennenaikaista hautaa näillä aloitteillaan.
Pukkisen strategiana on ehdottaa jotakin hatusta ja hanskasta. Kun ehdotusten huonous todetaan, toteaa hän, että tehkää sitten parempi ehdotus. Minun on vaikea käsittää, miksi niitä syyllistetään, jotka osoittavat, että esitetyt säästöt eivät tosiasiassa säästä vaan tuovat lisää menoja ja ohjaavat yhteistä omistustamme sijoittajien käsiin. Ehkäpä valittu toimintatapa on ideologinen.
Kulttuuripääkaupunkivuodesta haluan uskoa, että se tuo vilkastuvan matkailun ja kulttuurin arvonnousun myötä lisää verotuloja ja työpaikkoja alueelle. Se onnistuu ilman tarpeettomia kerskainvestointejakin. Kuten totesit, tärkeämpiäkin menokohteita sillä saralla on.
Lähetä kommentti