Köyhyys lisääntyy Suomessa, eikä talouden taantuma paranna asiaa. Kunnat on ajettu ahdinkoon valtion toimesta: velvoitteet kasvavat toisin kuin tulot. Valtio on laskenut verojaan ja kunnat joutuneet vastaavasti nostamaan niitä, mikä huomioimatta eräitä vahennyksiä on askel kohti tasaverotusta. Ja tasaverotus taas on omiaan suosimaan suhteellisen köyhyyden lisääntymistä.
Huonosti hoidetut kunnat ovat suuri uhka köyhiä kohtaan. Talous on saatava tasapainoon omilla konsteilla ennen kuin ollaan pakon edessä. Pakkosäästämisestä syntyy suurimmat vaurioit niille, joista lähtee vähiten ääntä ja jotka eniten palveluja tarvitsisivat. Tätä taustaa vasten on hyvä tarkastella myös eräitä palveluverkkopäätöksiä.
Työ on parasta köyhyyden ehkäisyä. Siksi päättäjien on otettava kaikessa päätöksenteossa huomioon elinkeinoelämän tarpeet jos ei muuten, niin työllistämismielessä. Kuluttaminen tukee työllisyyttä, ja pienituloisten mahdollisimman matala verotus tukee kuluttamista. Ja helpottaa työllistämistä. Toisaalta verokertymä on pyrittävä pitämään mahdollisimman korkeana ja palvelutaso riittävänä pienituloisia ajatellen. Ja riittävä palvelutaso auttaa taas siihen työllisyyteen.
Keynes julisti aikanaan, että julkisen sektorin tulisi pienentää investointitasoaan hyvä taloustilanteen aikana ja lisätä sitä talouden taantuman aikana. Naulan kantaan. Pääministeri Vanhanen on antanut tätä ajattelua tukevia lausuntoja. Toivottavasti myös Kokoomus siirtyy SDP:n linjoille tässäkin asiassa. Valtiontaloutta ehtii taas laittaa kuntoon talouden lähtiessä uuteen nousuun, niin kuin SDP teki edellisellä hallituskaudellaan. Kun taas yksityinen sektori osoittaa kiinnostusta suuria investointeja kohtaan, on julkisen vallan tässä mielessä syytä mahdollistaa niiden tekeminen.
Suomessa ollaan tulossa tilanteeseen, joilloin liian pieni osuus väestöstä käy töissä. Ikäihmisten suhteellinen määrä kasvaa onnistuneen terveydenhuollon ja suurten ikäluokkien eläköitymisen ansiosta. Moni eläkkeestä haaveileva on havahtunut siihen, että vuosien varrella on kertynyt liian vähän eläkettä ja joudutaan jatkamaan työuraa. Yhteiskunnan kannalta tämä on positiivista - kokeneiden kansalaisten työpanosta ja osaamista tarvitaan. Ongelmaksi tämä muodostuu henkilökohtaisella tasolla, mikäli sairaatkin joutuvat tekemään töitä tai motivaatio on tyystin hukassa alalla. Tämä on ikävää yleisemminkin aloilla, joissa esiintyy työttömyyttä.
Eläkeläisten asema on yksi keskeisiä haasteita puhuttaessa köyhyyden torjumisesta. Toivottavasti hallituksen komiteatyö kantaa hedelmää tässä suhteessa. Epäilen, että taikatemppuja ei ole luvassa, vaan luu on jäämässä köyhtyvän käteen. Toivottavasti olen väärässä.
En tässä tarjoa mitää suurta visiota tai analyysia - en ole kansantaloustieteilijä enkä sosiaalipoliitikko. Kunhan hieman ajattelin ääneen talouden perusmekanismeista ja omasta arvomaailmastani niiden suhteen. Perusmurheenani on, että köyhyyttä ei tule edistää eikä tuloeroja kasvattaa. Mutta elinkeinoelämän pyörät pitäisi pitää pyörimässä juuri tästä syystä. Ja nämä tavoitteet tuntuvat välillä lyövän toisiaan korville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti