OLen joutunut taas tarkistamaan aikaisempia mielipiteitäni saatuani perusteellista taustatietoa. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Siksi hieman vierastan kantojen lyömistä ehdottomasti lukkoon ennen perusteellista pohdintaa. Ja eikös se ole hieman edustuksellisen demokratian ideakin, että valitaan henkilöt perehtymään puolestaan asioihin, joissa pakkaa aina olemaan monta kanttia? Tähän filosofiaan eivät sovi kansanäänestykset esim. yksittäisistä kaava-asioista.
Minut nimettiin kaupunginhallituksen edustajana Jouko Turton johtamaan palkintoraatiin, joka käsittelee uutta "Pennisillaksi" ristittyä kevyen liikenteen siltaa Aurajoen yli. Mukana ovat myös mm. Mikaela Sundqvist (vihr) ympäristö- ja kaavoituslautakunnasta ja Mikko Koskinen (kok) kiinteistöliikelaitoksen johtokunnasta. Tänään 25.2.2010 julistettiin arkkitehtikilpailu sillasta. Kiinnostus oli laajaa, sillä tiedotustilaisuudessa oli noin 20 eri arkkitehtitoimiston edustajaa.
Kaupunginhallitus päätti jo aikaisemmin, että silta tulee Kauppiaskadun päästä ns. Rettinginrinteeseen. Pidin ajatusta ennen tätä päivää aivan pölvästinä. Ajattelin sen hyödyttävän vain heitä, jotka haluavat nopeasti Wiklundilta Olavin Krouviin. Asemakaava-arkkitehti Timo Hintsanen piti kuitenkin vakuuttavan esityksen siitä, miksi paikka on mitä sopivin. Sillasta tulee osa "ihmisille parempaa keskustaa". Minulle oli tuttua Vähätoriin ja Kauppiaskadun pään muuttamiset "piazzoiksi" joista ensimmäinen onkin jo toteutunut. Nämä kuten myös kauppatorin ympäristön muuttaminen parkkitilasta kevyen liikenteen alueiksi sisältyivät myös vuoden takaiseen SDP:n esitykseen keskustan kehittämiseksi. Minulle kaavoitukseen kohtuullisen vähän perehtyneelle uutta tietoa oli uusien pyörätielinjausten suunnittelu koko Kauppiaskadun pituisena. Näin ollen Brahenkatu ei jää ainoaksi pystypyörätielinjaukseksi Kauppatorin toisella puolen.
Varsinainen mielipiteen muokkaukseni tuli kuitenkin yksinkertaisen karttaharjoituksen aikana. Pidän itseäni jonkinlaisena Turun keskustan pyöräilyspesialistina, koska olen koko ikäni siellä poljeskellut. Etenkin opiskeluaikoinani poljin paljon kampuksen ja keskustan väliä. Siksi pidin paljon järkevämpänä rakentaa silta Pinellan vierestä vanhan pääkirjaston eteen. Kun nyt näin kartasta, kuinka paljon kiertää ajaa polkupyörällä Hämeenkadulta Tuomiokirkon editse Pinellan eteen, ymmärsin yskän. Ajatus siitä, että pyörätie jatkuisikin hovioikeuden edestä Hämeenkatua aina Rettinginrinteeseen saakka alkoi vaikuttaa järkevältä. Ainakin oikaisevalta. Se oikaisee myös niiden polkumatkaa, jotka pyöräilevät Uudenmaankatua pitkin. Eikä kai sekään mahdotonta ole, että Kaskenmäkeä alas polkevat poikkeaisivat jatkossa oikean kautta Kauppiaskadulle. Ainakin se on turvallisempaa kuin Aurasillalla bussien seassa sukkulointi.
Oli niin taikka näin, silta on järkevää rakentaa, koska nykyisellä Aura- ja kirkkosillalla on turhan ahdasta. Ja etenkin siksi, että valtion reilu 2 miljoona euroa jää muuten käyttämättä. Kyse on myös työllisyydestä. Mitä tulee kansallismaisemaan, julistaudun sellaiseksi, joka ei piittaa seisovasta vedestä. Kaupunkimaisemille on tyypillistä muuttuvuus ajan mukana. Sitä paitsi uuden sillan myötä syntyy uusi kansallismaisema.
Palkintoraadin jäsenenä pääsen vaikuttamaan siihen, että silta on riittävän tyylikäs ja toimiva niin herkkään maisemaan. Olen varma, että se lisää alueen elävyyttä ja palvelee myös elinkeinoelämää sekä kulttuuria. Niinhän teki myös Teatterisilta epäilyistä huolimatta. Tärkeintä on kuitenkin, että se lisää turkulaisten viihtyvyyttä sekä hyötyliikuntaa. Siksi pitää edellyttää, että pyörätiet Kauppiakadulle, Hämeenkadulle sekä Kaskenmäkeen kuuluvat samaan kauppaan.
Mikä muuten olisi hyvä nimi sillalle? Pennisilta on mielestäni turhan selkeä viittaus kaupungin taloustilanteeseen. Myllysillan, Tuomiokirkkosillan ja Teatterisillan jatkoksi jonkun ehdottama "Kirjastosilta" voisi sopia teemaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaavoittaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaavoittaminen. Näytä kaikki tekstit
torstai 25. helmikuuta 2010
tiistai 27. toukokuuta 2008
Avain ekologisempaan liikenteeseen?
Vietimme Annikan kanssa lomaviikon ikuisessa kaupungissa. Rooma on historianharrastajan paratiisi. Vanhaa kiveä oli toisen päällä ihan riittävästi. Valtava kulttuuriperintö ihastuttaa mutta samalla jopa hieman hengästyttää. Ehkäpä kauniiden vanhojen rakennusten kauneus erottuisi vielä paremmin, jos rinnalla olisi hieman uusimpiakin kerrostumia. Toisaalta yhtenäiset kokonaisuudet ovat korvaamattomia aarteita.
Mutta voi sitä ilmansaasteen määrää. Seinät olivat pölyn peitossa. Raitis ilma piti hakea syvältä puistoista. Missä selitys? Ainakin osatekijä oli henkilöautojen valtava määrä. Opas kertoi, että autoilu on rajoitettua vanhan kaupungin alueella. Ajolupia myönnetään n. 60 000, mutta parkkipaikkoja on vain noin 13 000. Autoja ja skoottereja pörräsi joka paikassa. Se ei oikein sopinut kulttuurikaupungin arvolle. Parkkihalleja ei voi rakentaa purkamatta talokaunottaria eikä parkkiluolia kaivaa ilman valtavia arkeologisia kaivauksia. Yksityisautoilun vähentäminen ei onnistu rajoituksilla, eivätkä metrot ja bussit tunnu vetävän enempää porukkaa. Metrolinjoja tarvittaisiin myös enemmän, mutta sitäkin kaivamista rajoittavat arkeologian ja suhmuraisen politiikan pelisäännöt.
Turkua sanotaan Suomen Roomaksi seitsemine kukkuloineen. Myös ikä ja kulttuuriperimä oikeuttavat vertaukseen. Vertailin mielessäni myös liikennejärjestelyjä. Kotikaupungissani Turussakin kasvava yksityisautoilu on ongelma. Mikä neuvoksi?
En keksi muuta tapaa, kuin lisätä kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen vetovoimaa. Vanhoissa kaupungeissa kapeat kadut asettavat omat rajoitteensa pyöräteiden lisäämiselle. On siis vähennetävä maanpäällistä pysäköintiä. Mitä sitten tapahtuu henkilöautoille? No ne ajavat kauemmas ostareihin, jossei parkkitilaa ole. Eivät ne lopeta ajamistaan. Siksi on rakennettava maanalaista parkkitilaa. Kyllä kaupungin suurin ostoskeskus on turvattava keskustaan parhaiden joukkoliikenneyhteyksien päähän. Näin pidetään joukkoliikenne elinvoimaisena ja kun sitä vielä terästetään joukkoliikennekaistoilla ym. järjestelyillä, alkaa kehitys pikku hiljaa ruokkia itseään. Loppujen lopuksi keskustasta saadaan ihmisten - ei autojen - keskusta.
Jos jätämme kaiken nykyiselleen, kuihtuu keskusta epäviihtyisyyteensä. Jos kiellämme henkilöautot kokonaan, saamme viihtyisämmän ympäristön, mutta keskustan vetovoima hiipuu ja kärsijänä on loppujen lopuksi ympäristö kun väki suuntaa ostareihin. Keskustan erinomaisuus joukkoliikenteen vaivattomimpana kohteena menettäisi merkitystään.
Roomassa malli ei ole yhtä helppo, kulttuuriperintöä on maaperässä monin verroin ja kadut ovat vielä ahtaampia kuin Turussa. Mutta kun kaivaukset etenevät, on samaa syytä tehdä sielläkin. Ja kaikissa kasvavan liikenteen keskuksissa. Pelissä on ainoa yhteinen ilmakehämme.
Mutta voi sitä ilmansaasteen määrää. Seinät olivat pölyn peitossa. Raitis ilma piti hakea syvältä puistoista. Missä selitys? Ainakin osatekijä oli henkilöautojen valtava määrä. Opas kertoi, että autoilu on rajoitettua vanhan kaupungin alueella. Ajolupia myönnetään n. 60 000, mutta parkkipaikkoja on vain noin 13 000. Autoja ja skoottereja pörräsi joka paikassa. Se ei oikein sopinut kulttuurikaupungin arvolle. Parkkihalleja ei voi rakentaa purkamatta talokaunottaria eikä parkkiluolia kaivaa ilman valtavia arkeologisia kaivauksia. Yksityisautoilun vähentäminen ei onnistu rajoituksilla, eivätkä metrot ja bussit tunnu vetävän enempää porukkaa. Metrolinjoja tarvittaisiin myös enemmän, mutta sitäkin kaivamista rajoittavat arkeologian ja suhmuraisen politiikan pelisäännöt.
Turkua sanotaan Suomen Roomaksi seitsemine kukkuloineen. Myös ikä ja kulttuuriperimä oikeuttavat vertaukseen. Vertailin mielessäni myös liikennejärjestelyjä. Kotikaupungissani Turussakin kasvava yksityisautoilu on ongelma. Mikä neuvoksi?
En keksi muuta tapaa, kuin lisätä kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen vetovoimaa. Vanhoissa kaupungeissa kapeat kadut asettavat omat rajoitteensa pyöräteiden lisäämiselle. On siis vähennetävä maanpäällistä pysäköintiä. Mitä sitten tapahtuu henkilöautoille? No ne ajavat kauemmas ostareihin, jossei parkkitilaa ole. Eivät ne lopeta ajamistaan. Siksi on rakennettava maanalaista parkkitilaa. Kyllä kaupungin suurin ostoskeskus on turvattava keskustaan parhaiden joukkoliikenneyhteyksien päähän. Näin pidetään joukkoliikenne elinvoimaisena ja kun sitä vielä terästetään joukkoliikennekaistoilla ym. järjestelyillä, alkaa kehitys pikku hiljaa ruokkia itseään. Loppujen lopuksi keskustasta saadaan ihmisten - ei autojen - keskusta.
Jos jätämme kaiken nykyiselleen, kuihtuu keskusta epäviihtyisyyteensä. Jos kiellämme henkilöautot kokonaan, saamme viihtyisämmän ympäristön, mutta keskustan vetovoima hiipuu ja kärsijänä on loppujen lopuksi ympäristö kun väki suuntaa ostareihin. Keskustan erinomaisuus joukkoliikenteen vaivattomimpana kohteena menettäisi merkitystään.
Roomassa malli ei ole yhtä helppo, kulttuuriperintöä on maaperässä monin verroin ja kadut ovat vielä ahtaampia kuin Turussa. Mutta kun kaivaukset etenevät, on samaa syytä tehdä sielläkin. Ja kaikissa kasvavan liikenteen keskuksissa. Pelissä on ainoa yhteinen ilmakehämme.
sunnuntai 27. tammikuuta 2008
Luonnon ja viihtyisyyden puolesta
Asumisen ja elämisen vaatimukset muuttuvat ajan mittaan. Nykyisin meitä huolettaa aiheellisesti ilmastonmuutos ja ympäristö tulee ottaa entistä paremmin huomioon. Minä näen, että liikenteen päästöjä on pienennettävä. Ihmisen on asuttava tulevaisuudessa yhä lähempänä työpaikkaansa ja käytävä ostoksilla yhä lähempänä. Siksi mielestäni turkulaisten tulee todella pohtia keskustansa elinvoimaa asuinpaikkana, mutta myös kauppa- ja työpaikkana.
Elinvoima tarvitsee viihtyvyyttä. Mielestäni maanpäällistä pysäköintiä on saatava vähenemään viihtyisyyden nimissä. Samalla on lisättävä pyöräteitä keskustan alueella, se vähentää maanpäällisten parkkipaikkojen määrää entisestään. Turun keskustan kaava juontaa juurensa 1800-luvun ensimmäiselle puoliskolle, joten tilaa on vähän sekä autojen, pyörien, jalankulkijoiden kulkemiseen, että autojen pysäköimiseen.
Kauppiaat taas toimivat liikevaihdon perusteella. Kauppa kannattaa siellä, mihin pääsee autolla helposti. Se ei sovi maanpäällisen pysäköimisen vähentämisen kanssa yksiin. Entä jos kauppiaat yhä suurempina joukkoina muuttavat kaupungin laitamille. Se taas lisää autorallia. Lapsiperheet haluavat kauppaan sinne, mihin voi pysäköidä helposti ja huokeasti.
Turun keskusta on talvisin tupaten täynnä autoja. Katujen varsilta on turha etsiä parkkipaikkaa. Huonolla kelillä myös Louhi on täynnä, olen nähnyt sen usein. Tyhjyyden mielikuva syntyy keväällä, kesällä ja syksyllä, silloin tilaa riittää. Neljä sohjoisinta kuukautta on kuitenkin ostosaikaa sekin. Olen väistellyt polkupyörällä lumisateessa parkkipaikkaa etsiviä autoilijoita jokirannassa ja muualla, mihin autot eivät kuulu. Se on johtunut siitä, että kaikki muut parkkipaikat ovat olleet täynnä.
Parasta luonnon kannalta olisi kieltää autoilu. Niin ei tule tapahtumaan. Ruuhkamaksuilla voisimme ohjata liikennettä pois keskustasta, mikä taas kurjistaa kauppaa ja kuihduttaa keskustaa, siis muuten ekologista asuin- ja kaupankäyntialuetta - sitä aluetta, minne on parhaat joukkoliikenneyhteydet. Kun kauppojen taso laskee, joukkoliikenteenkin käyttäjät suuntaavat bussinsa Myllyyn. Kierre on loputon.
Toivon, että Turun keskustan viihtyvyyttä asuinalueena lisätään, tyhjät tontit rakennetaan kerrostaloiksi, kadun varsia siivotaan autoista ja muutetaan pyöräteiksi, mutta keskustan kauppojenkin vetovoiman ylläpitoon panostetaan. Pahaa pelkään, että se tarkoittaa maanalaisen pysäköintitilan rakentamisen sallimista, haluttiin sitä tai ei. Muuta konstia en keksi.
Elinvoima tarvitsee viihtyvyyttä. Mielestäni maanpäällistä pysäköintiä on saatava vähenemään viihtyisyyden nimissä. Samalla on lisättävä pyöräteitä keskustan alueella, se vähentää maanpäällisten parkkipaikkojen määrää entisestään. Turun keskustan kaava juontaa juurensa 1800-luvun ensimmäiselle puoliskolle, joten tilaa on vähän sekä autojen, pyörien, jalankulkijoiden kulkemiseen, että autojen pysäköimiseen.
Kauppiaat taas toimivat liikevaihdon perusteella. Kauppa kannattaa siellä, mihin pääsee autolla helposti. Se ei sovi maanpäällisen pysäköimisen vähentämisen kanssa yksiin. Entä jos kauppiaat yhä suurempina joukkoina muuttavat kaupungin laitamille. Se taas lisää autorallia. Lapsiperheet haluavat kauppaan sinne, mihin voi pysäköidä helposti ja huokeasti.
Turun keskusta on talvisin tupaten täynnä autoja. Katujen varsilta on turha etsiä parkkipaikkaa. Huonolla kelillä myös Louhi on täynnä, olen nähnyt sen usein. Tyhjyyden mielikuva syntyy keväällä, kesällä ja syksyllä, silloin tilaa riittää. Neljä sohjoisinta kuukautta on kuitenkin ostosaikaa sekin. Olen väistellyt polkupyörällä lumisateessa parkkipaikkaa etsiviä autoilijoita jokirannassa ja muualla, mihin autot eivät kuulu. Se on johtunut siitä, että kaikki muut parkkipaikat ovat olleet täynnä.
Parasta luonnon kannalta olisi kieltää autoilu. Niin ei tule tapahtumaan. Ruuhkamaksuilla voisimme ohjata liikennettä pois keskustasta, mikä taas kurjistaa kauppaa ja kuihduttaa keskustaa, siis muuten ekologista asuin- ja kaupankäyntialuetta - sitä aluetta, minne on parhaat joukkoliikenneyhteydet. Kun kauppojen taso laskee, joukkoliikenteenkin käyttäjät suuntaavat bussinsa Myllyyn. Kierre on loputon.
Toivon, että Turun keskustan viihtyvyyttä asuinalueena lisätään, tyhjät tontit rakennetaan kerrostaloiksi, kadun varsia siivotaan autoista ja muutetaan pyöräteiksi, mutta keskustan kauppojenkin vetovoiman ylläpitoon panostetaan. Pahaa pelkään, että se tarkoittaa maanalaisen pysäköintitilan rakentamisen sallimista, haluttiin sitä tai ei. Muuta konstia en keksi.
tiistai 11. joulukuuta 2007
Sillanko tarpeessa olimmekin?
Kaija H. piti eilen viimeisen puheensa apulaiskaupunginjohtajana Turun kaupunginvaltuustossa. En nyt välitä palata seitsemän kuluneen vuoden aikana sattuneisiin tapauksiin Hartialan johtamalla sektorilla. Juhlapuheissa todettiin, että palvelusektori on vaikea johdettava, ja se riittänee yhteenvedoksi siitä aiheesta.
Tuli vain mieleen, että Hartiala kertoi miellyttävimpien hetkien akj-urallaan osuneen ulkomaisten ja joiden kotimaistenkin vieraiden isännöimiseen. Nämä olivat vuolaasti kehuneet kaupunkiamme miljöön, kulttuuritarjonnan ja asukkaiden ystävällisyyden puolesta. Vaikka juhlapuheet ovat usein yliampuvia, uskon kehujen olevan osin ansaittujakin. Turku on kaupunkina mainettaan parempi.
Omassa keskustelussamme vilisevät kuitenkin palvelupuolen jonot, puutteet sekä talouden epätoivoinen epätasapaino. Niskassa hengittää Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 suurine investointeineen. Olemassa olevat arvokiinteistöt herättävät kiivasta keskustelua: kuuluuko kaupungin omistaa asuintaloksi suunniteltu Kristiinankatu 1 tai ravintolaksi suunniteltu ja sellaisena jatkava Pinella etc.? Tähän ja moneen muuhun seikkaan vedoten tuntuu erikoiselta, että intoa löytyy suunnitella Aurajokea ylittämään uutta siltaa.
Keskustelua käydään lähinnä siitä, tulisiko sillan olla Kauppiaskadun vai Nunnankadun vai Suurtorin jatkeena ja mihin suuntaan viistosti. Sillan ulkonäön sopivuutta suomalaiseen kulttuurimaisemaan ei juurikaan pohdita. Saati sitä, mikä sellaisen tarve on kevyen liikenteen näkökulmasta.
Onhan selvää, että Tuomiokirkkosilta ja Auransilta ovat liian ahtaita autoille, fillareille ja jalankulkijoille. Mutta kuka kiertäisi Nunnankadun kautta keskustaan? Tosiasiassa tarvitsisimme leveämmän Auransillan, mutta nykyinen kaunis silta on suojeltu. Teatterisilta palvelee hyvin Martin suunnalta kulkevia ja Kerttulin suunnalta tulevien on ihan yhtä helppo ylittää Tuomiokirkkosilta kuin muutkin sillat. Nunnankatu ei johda yhtään mihinkään, ellei satu olemaan matkalla Kåreniin konserttiin. Sillan toisella puolella tarvetta olisi enemmän - sekä uusi pääkirjasto, että Brahenkatu houkuttelevat polkupyöräilijöitä puoleensa, mutta tuloreitti on ongelma.
Vaikka sillan tarve olisi suurempikin, olen sitä mieltä, että sellaiseen ei nyt ole varaa. Ensin tulee kunnostaa koulut ja päiväkodit, rakentaa vanhuksille riittävästi palveluasumista ja hoivapaikkoja. Moni liikenteen ongelmakohta vaatii pyöräteitä ihan oikeasti. Rakennetaan niitä, niin kaupungistamme tulee houkuttelevampi kevyen liikenteen kaupunki. Ja siistitään kauppatorin ympäristö arvoiseensa kuntoon.
Tuli vain mieleen, että Hartiala kertoi miellyttävimpien hetkien akj-urallaan osuneen ulkomaisten ja joiden kotimaistenkin vieraiden isännöimiseen. Nämä olivat vuolaasti kehuneet kaupunkiamme miljöön, kulttuuritarjonnan ja asukkaiden ystävällisyyden puolesta. Vaikka juhlapuheet ovat usein yliampuvia, uskon kehujen olevan osin ansaittujakin. Turku on kaupunkina mainettaan parempi.
Omassa keskustelussamme vilisevät kuitenkin palvelupuolen jonot, puutteet sekä talouden epätoivoinen epätasapaino. Niskassa hengittää Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 suurine investointeineen. Olemassa olevat arvokiinteistöt herättävät kiivasta keskustelua: kuuluuko kaupungin omistaa asuintaloksi suunniteltu Kristiinankatu 1 tai ravintolaksi suunniteltu ja sellaisena jatkava Pinella etc.? Tähän ja moneen muuhun seikkaan vedoten tuntuu erikoiselta, että intoa löytyy suunnitella Aurajokea ylittämään uutta siltaa.
Keskustelua käydään lähinnä siitä, tulisiko sillan olla Kauppiaskadun vai Nunnankadun vai Suurtorin jatkeena ja mihin suuntaan viistosti. Sillan ulkonäön sopivuutta suomalaiseen kulttuurimaisemaan ei juurikaan pohdita. Saati sitä, mikä sellaisen tarve on kevyen liikenteen näkökulmasta.
Onhan selvää, että Tuomiokirkkosilta ja Auransilta ovat liian ahtaita autoille, fillareille ja jalankulkijoille. Mutta kuka kiertäisi Nunnankadun kautta keskustaan? Tosiasiassa tarvitsisimme leveämmän Auransillan, mutta nykyinen kaunis silta on suojeltu. Teatterisilta palvelee hyvin Martin suunnalta kulkevia ja Kerttulin suunnalta tulevien on ihan yhtä helppo ylittää Tuomiokirkkosilta kuin muutkin sillat. Nunnankatu ei johda yhtään mihinkään, ellei satu olemaan matkalla Kåreniin konserttiin. Sillan toisella puolella tarvetta olisi enemmän - sekä uusi pääkirjasto, että Brahenkatu houkuttelevat polkupyöräilijöitä puoleensa, mutta tuloreitti on ongelma.
Vaikka sillan tarve olisi suurempikin, olen sitä mieltä, että sellaiseen ei nyt ole varaa. Ensin tulee kunnostaa koulut ja päiväkodit, rakentaa vanhuksille riittävästi palveluasumista ja hoivapaikkoja. Moni liikenteen ongelmakohta vaatii pyöräteitä ihan oikeasti. Rakennetaan niitä, niin kaupungistamme tulee houkuttelevampi kevyen liikenteen kaupunki. Ja siistitään kauppatorin ympäristö arvoiseensa kuntoon.
lauantai 11. elokuuta 2007
Kuntakoko ja ympäristö
Aktian pääekonomisti hämmästelee aiheellisesti viikonlopun Iltasanomissa Suomen heikkoa asuntopolitiikkaa tähän mennessä. Asuminen on kallista ja uudisrakennuskohteiden hinnat ovat pilvissä. Pitää muuttaa kauas keskustoista jos haluaa asua tilavasti. Nähdäkseni tähän on johtanut mm. sirpaleinen kuntakenttä, jossa kaikki kunnat kilpailevat vain parhaista veronmaksajista sen sijaan, että työssäkäyntialueilla tehtäisiin kestävän kehityksen mukaista asuntopolitiikkaa.
Mitä kauemmas perhe joutuu muuttaamaan vanhempien työpaikoista ja koulu- ym. palveluista, sen enemmän luontoa kuormitetaan turhalla yksityisautoilulla. Parasta, mitä tällä sektorilla on tapahtunut pitkään aikaan, on edellisen punamultahallituksen käynnistämä Paras-hanke. Sen myötä kuntien keskinäisen asukaskilpailun sijaan voitaisiin keskittyä kokonaisvaltaiseen, monipuoliseen ja ympäristöystävälliseen kaavoittamiseen kuntarajoista piittaamatta. Toivonpa vaan, että se ei jää torsoksi Turun seudulla.
Toinen kysymys on suurten asutuskeskusten keskustojen hyötykäyttö. Otan esimerkiksi parhaiten tuntemani Turun. Kadut ovat liian kapeita johtuen 1800-luvun Engelin kaavasta. Tarve oli tuolloin toisenlainen. Nyt hyviä pyöräily-yhteyksiä haittaa omituisissa paikoissa olevat vanhat tehottomat rakennukset (esim. Kivenhakkaajankadun ja Itäisen Pitkäkadun risteys, jossa vanha ränsistynyt puutalo tukkii risteyksen, eikä toimivaa poikittaista pyörätieyhteyttä voida rakentaa).
Päättäjien on kannettava vastuunsa ympäristöstä: on rakennettava parempia ja turvallisempia pyörätieyhteyksiä sinne missä ihmiset liikkuvat. Ja on luotava parempia ja monipuolisempia mahdollisuuksia ihmisten asua työpaikan ja palvelujen läheisyydessä. Valitettavasti se voi tarkoittaa joidenkin kauniiden puutalojen purkamista uusien enemmän asuttavien kerrostalojen tieltä, enkä toki esitäkään minkään rakennushistoriallisesti (sijaintinsa tai rakennustapansa puolesta) arvokkaan rakennuksen oitis kaatamista. Toivonpahan vain, että luonto ja tulevat sukupolvet menevät luopumisen tuskan edelle.
Miksi vihreät ja ns. punavihreät vasemmistoliittolaiset kiihkeimmin vastustavat tällaisia ympäristöarvoja?
Mitä kauemmas perhe joutuu muuttaamaan vanhempien työpaikoista ja koulu- ym. palveluista, sen enemmän luontoa kuormitetaan turhalla yksityisautoilulla. Parasta, mitä tällä sektorilla on tapahtunut pitkään aikaan, on edellisen punamultahallituksen käynnistämä Paras-hanke. Sen myötä kuntien keskinäisen asukaskilpailun sijaan voitaisiin keskittyä kokonaisvaltaiseen, monipuoliseen ja ympäristöystävälliseen kaavoittamiseen kuntarajoista piittaamatta. Toivonpa vaan, että se ei jää torsoksi Turun seudulla.
Toinen kysymys on suurten asutuskeskusten keskustojen hyötykäyttö. Otan esimerkiksi parhaiten tuntemani Turun. Kadut ovat liian kapeita johtuen 1800-luvun Engelin kaavasta. Tarve oli tuolloin toisenlainen. Nyt hyviä pyöräily-yhteyksiä haittaa omituisissa paikoissa olevat vanhat tehottomat rakennukset (esim. Kivenhakkaajankadun ja Itäisen Pitkäkadun risteys, jossa vanha ränsistynyt puutalo tukkii risteyksen, eikä toimivaa poikittaista pyörätieyhteyttä voida rakentaa).
Päättäjien on kannettava vastuunsa ympäristöstä: on rakennettava parempia ja turvallisempia pyörätieyhteyksiä sinne missä ihmiset liikkuvat. Ja on luotava parempia ja monipuolisempia mahdollisuuksia ihmisten asua työpaikan ja palvelujen läheisyydessä. Valitettavasti se voi tarkoittaa joidenkin kauniiden puutalojen purkamista uusien enemmän asuttavien kerrostalojen tieltä, enkä toki esitäkään minkään rakennushistoriallisesti (sijaintinsa tai rakennustapansa puolesta) arvokkaan rakennuksen oitis kaatamista. Toivonpahan vain, että luonto ja tulevat sukupolvet menevät luopumisen tuskan edelle.
Miksi vihreät ja ns. punavihreät vasemmistoliittolaiset kiihkeimmin vastustavat tällaisia ympäristöarvoja?
Tilaa:
Kommentit (Atom)