Vietimme Annikan kanssa lomaviikon ikuisessa kaupungissa. Rooma on historianharrastajan paratiisi. Vanhaa kiveä oli toisen päällä ihan riittävästi. Valtava kulttuuriperintö ihastuttaa mutta samalla jopa hieman hengästyttää. Ehkäpä kauniiden vanhojen rakennusten kauneus erottuisi vielä paremmin, jos rinnalla olisi hieman uusimpiakin kerrostumia. Toisaalta yhtenäiset kokonaisuudet ovat korvaamattomia aarteita.
Mutta voi sitä ilmansaasteen määrää. Seinät olivat pölyn peitossa. Raitis ilma piti hakea syvältä puistoista. Missä selitys? Ainakin osatekijä oli henkilöautojen valtava määrä. Opas kertoi, että autoilu on rajoitettua vanhan kaupungin alueella. Ajolupia myönnetään n. 60 000, mutta parkkipaikkoja on vain noin 13 000. Autoja ja skoottereja pörräsi joka paikassa. Se ei oikein sopinut kulttuurikaupungin arvolle. Parkkihalleja ei voi rakentaa purkamatta talokaunottaria eikä parkkiluolia kaivaa ilman valtavia arkeologisia kaivauksia. Yksityisautoilun vähentäminen ei onnistu rajoituksilla, eivätkä metrot ja bussit tunnu vetävän enempää porukkaa. Metrolinjoja tarvittaisiin myös enemmän, mutta sitäkin kaivamista rajoittavat arkeologian ja suhmuraisen politiikan pelisäännöt.
Turkua sanotaan Suomen Roomaksi seitsemine kukkuloineen. Myös ikä ja kulttuuriperimä oikeuttavat vertaukseen. Vertailin mielessäni myös liikennejärjestelyjä. Kotikaupungissani Turussakin kasvava yksityisautoilu on ongelma. Mikä neuvoksi?
En keksi muuta tapaa, kuin lisätä kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen vetovoimaa. Vanhoissa kaupungeissa kapeat kadut asettavat omat rajoitteensa pyöräteiden lisäämiselle. On siis vähennetävä maanpäällistä pysäköintiä. Mitä sitten tapahtuu henkilöautoille? No ne ajavat kauemmas ostareihin, jossei parkkitilaa ole. Eivät ne lopeta ajamistaan. Siksi on rakennettava maanalaista parkkitilaa. Kyllä kaupungin suurin ostoskeskus on turvattava keskustaan parhaiden joukkoliikenneyhteyksien päähän. Näin pidetään joukkoliikenne elinvoimaisena ja kun sitä vielä terästetään joukkoliikennekaistoilla ym. järjestelyillä, alkaa kehitys pikku hiljaa ruokkia itseään. Loppujen lopuksi keskustasta saadaan ihmisten - ei autojen - keskusta.
Jos jätämme kaiken nykyiselleen, kuihtuu keskusta epäviihtyisyyteensä. Jos kiellämme henkilöautot kokonaan, saamme viihtyisämmän ympäristön, mutta keskustan vetovoima hiipuu ja kärsijänä on loppujen lopuksi ympäristö kun väki suuntaa ostareihin. Keskustan erinomaisuus joukkoliikenteen vaivattomimpana kohteena menettäisi merkitystään.
Roomassa malli ei ole yhtä helppo, kulttuuriperintöä on maaperässä monin verroin ja kadut ovat vielä ahtaampia kuin Turussa. Mutta kun kaivaukset etenevät, on samaa syytä tehdä sielläkin. Ja kaikissa kasvavan liikenteen keskuksissa. Pelissä on ainoa yhteinen ilmakehämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti