Myynneilläkö säästöjä?

Näiden kunnallisvaalien keskeisin kysymys on (tai ainakin pitäisi olla) miten saamme kaupunkimme erittäin huolestuttavan taloustilanteen korjattaua ilman että peruspalveluiden määrä tai laatu laskee.

Kaupunginjohtaja Armas Lahoniityn (sd) jäädessä eläkkeelle kassavarannot olivat jo hupenemaan päin ja oli selvästi nähtävissä, että taloustilanne vaatii korjausliikettä. Tilalle palkattiin Seinäjoen kaupunginjohtajana näyttöjä antanut Kuntaliiton varapuheenjohtaja Mikko Pukkinen (kok.) jolta odotettiin suuria talouden tervehdyttämiseksi. Turun kaupungin alijäämä on monikertaistunut tämän palkkauksen jälkeen: hallinto on paisunut edelleen suurimman puolueen Kokoomuksen tuella, mutta säästöjäkään ei ole löytynyt. Osan syystä voimme ottaa sosialidemokraattien niskoille: vaatimuksestamme työvoimaa on lisätty ja vakinaistettu myös suorittavaan portaaseen lähinnä vanhustenhuoltoon. Näin olemme saaneet lääninhallituksen vähimmäisvaatimukset täytettyä.

No mitä uusi kaupunginjohtaja on tuonut tullessaan: Hän aloitti kautensa esittämällä, että valtuuston päätöksestä huolimatta Kristiinankatu 1:n kiinteistöä ei pidäkään myydä. Hieman myöhemmin hän on esittänyt mm. rakennettavaksi Turkuun ns. Hämähäkkitontille suurta musiikki- ja kongressitaloa hintaan 70 miljoonaa €. Eli menoja olisi kyllä tiedossa lisääkin.

Säästöpuolella kaupunginjohtajan johdolla valmisteltiin esitys, jonka säästövaikutusten laskettiin olevan 30 miljoonaa €. Esityksen keinoista hyväksyttiin heti noin puolet, eli tietohallinnon ja hankintojen keskittäminen. Sdp katsoi, että nämä toimenpiteen voidaan hyväksyä talouden tasapainottamiseksi.

Toinen puoli säästöistä perustui Turun vuokrataloyhtiöiden myymiseen, vanhustenpalveluja tuottavan Myllykoti Oy:n myymiseen, eräiden kaupungin teknisen sektorin liikelaitosten myymiseen sekä kaupungin tekstiilihuoltoyhtiön myymiseen. Myyntitulot rahastoistaisiin ja korkotuloilla rahoitettaisiin alijäämää. Kivalta kuullostaa? Jos ei oteta huomioon sitä, että tuhannet vuokrataloasukkaat ja kaupungin työntekijät saisivat käytännössä samalla potkun persauksiin tai ainakin joutuisivat elämään sen uhan alla. Tai sitä, että myynnit eivät tosiasiassa toisi minkään valtakunnan säästöjä, vaan päin vastoin.

Vuokrataloyhtiöille löytyisi toki ostajia ja myyntitulo olisi valtava. Miksi? No tietenkin siksi, että niistä on saatavissa suurenmoinen tuotto. Kun seuraa rahastomarkkinoiden tilannetta, on helppo oivaltaa kiinteistöbisneksen turvallisuus. Vuokratalot eivät rasita kaupungin taloutta millään tavalla. Tällä hetkellä vuokratalojen tuotolla korjataan fiksusti asuntoja sitä mukaa kun on tarvetta. Hätätapauksessa tuoton voisi kuitenkin tulouttaa myös kaupungille. Yksityisessä omistuksessa voidaan kuitenkin pitää varmana, että vuokria nostetaan ja lystin maksaja olisi Turun kaupungin sosiaalitoimi. Lopulta mitään säästöä ei synny, mutta omaisuus on mennyt.

Entäpä Myllykoti? Se tarjoaa esimerkiksi vanhusten pitkäaikaissairaanhoitoa noin 20 € halvemmalla per vuorokausi kuin yksityiset palveluntarjoajat keskimäärin. Kun puhutaan kymmenistä vuoteista ja 365 vuorokaudesta vuotta kohti, on helppo laskea, että myyntitulo olisi hetkessä valunut yksityisiin käsiin. Oleellista on, että 100 % kaupungin omistama palvelutalo ei pyri voittoon vaan laadukkaisiin palveluihin oikealla hinnalla. Myynnillä menettäisimme merkittävän verrokin markkinoilla, joissa kilpailua ei ole vielä riittävästi.

Sama pätee tekstiilihuoltoyhtiöön. Tampereen esimerkki kertoo, että palvelun hinta nousi heti tuntuvasti, joten myynti oli hetken ilo. Teknisen sektorin puolella jo nyt ostetaan liikaa kalliita palveluita aloilla, joissa työt kannattaisi tehdä omana työnä.

Esitykset eivät siis perustu taloudelliseen järkeen. Mistä on kyse? Nähdäkseni kyse on ideologisesta ohjelmasta, jossa halutaan voittoa yksityisiin taskuihin. Onhan kaupunginjohtajan oltava poliittinen henkilö, koska hän on poliittisella paikalla Kuntaliiton hallituksessa Kokoomuksen mandaatilla. Kokoomus on ilmoittanut tukevansa tehtyjä esityksiä. Näissä vaaleissa ratkaistaan, millä arvoilla kaupungin omaisuutta jatkossa hallitaan - vai hallitaanko!

Vaalien välillä näkyminen osa 2

Vajaa vuosi sitten eduskuntavaalien jälkimainingeissa kirjoitin vaalien välillä näkymisestä hieman huvittuneena niistä rektioista, mitä herätimme jakamalla makkaraa, vaikkein vaaleja ollut lähimainkaan. Samaa linjaa on jatkettu koko vuosi ja siltä osin on hyvä fiilis.

Olen työni puolesta ollut mukana järjestämässä Sdp:n kojua viisille messuille Turun messukeskuksessa sekä yleisötapahtumia ympäri Turkua. Viime syksynä tapahtumia oli mm. Patterihaassa, Jäkärlässä ja Runosmäessä. Tänä keväänä olemme kiertäneet valtuustoryhmämme ja aktiiviemme voimin itäisessä Turussa Majanummen koululla, pohjoisessa Turussa Impivaaran ulkoilukeskuksessa koko perheen tapahtuman merkeissä, läntisessä Turussa Pansion koululla niinikään koko perheen tapahtuman merkeissä ja viimeksi viime torstaina eteläisessä Turussa Vähä-Heikkilän koululla.

Selkeänä havaintona voidaan todeta, että turkulaiset ovat selkeästi kiinnostuneita yhteisistä asioista, mutta lähestymistapa niihin on erilainen. Tapahtumat, joissa kävijäjakauma koostuu lapsiperheistä, saa valtuutettu patsastella rauhassa. Kynnys tehdä keskustelualoite tuntuu olevan kummallekin osapuolelle ylivoimainen. Sen sijaan tapahtumissa, joissa pääjoukko on ollut kokenempia turkulaisia, on palautetta tullut reippaasti. Vaikuttamisen kulttuuri on tutumpi seniorikansalaisille. Miksi se on vieras nuoremmille? Voisiko 80-luvulla alkanut politiikan vastainen kouluopetus ja toimintakulttuuri olla osaselitys? On todellinen haaste saada yhteisten asioiden hoidon maine palautettua hovikelpoiseksi. On saatava sanoma perille, ettei ajankohtaisista asioista kiinnostunut ole mikään friikki. Ja meidän luottamushekilöidenkin olisi opeteltava ottamaan keskustelualoite haltuun, mikäli se madaltaa kynnystä kertoa murheistaan.

Joka tapauksessa on ollut mukava kiertää Turkua ilman sitä perinteistä vaalikrääsää ja vaalikiihkoa. Joskin sitäkin on taas luvassa ensi syksynä. Ja on sekin ihan mukavaa.

Vaalien välillä näkyminen

Olipa upea kesäpäivä! Järjestimme työporukalla kesätilaisuuden Ruissalon Kansanpuistossa vanhojen työväenliikkeen perinteiden mukaisesti. Opiskelijapumppu Sohon Torwet soitti mukavaa musiikkia, lapsille oli ohjelmaa ja musiikin tauolla sana oli vapaa. Olimme myös luvanneet parissa lehti-ilmoituksessa tarjota makkaraa vieraillemme. Kaasugrillimme teki tenän - se ryhtyi palamaan täysillä ja venttiilivian takia sitä ei saanut sammutettua. Soitin paloauton katsomaan tilannetta. Pojat sanoivat, että täytyy vain antaa kaasupullon laskea tyhjäksi. Tarjosimme palomiehillekin makkarat saatuamme ensin toimivan varagrillin ja siihen toimivan kaasupullon. Että sellaistakin ohjelmaa kesäjuhlakansalle.
Paikalla oli myös mahdollisuus antaa palautetta paikalla olleille turkulaisille ja lähikuntien sosialidemokraateille. Viritimme rollupit ja kojut makkarapisteen viereen, jotta tapahtuman järjestäjä ja maksaja tulisi kaikille selväksi. Muutamia ohikulkijoita kävikin.
Joskus hymyilyttää, kun vaalien alla ihmiset tulevat aina närkästyneinä sanomaan, että kyllä sitä nyt näytään kun on vaalit, mutta muuten ei koskaan. Tänään en ollut suinkaan ensimmäistä kertaa ihmisiä tapaamassa vaalityön ulkopuolella. Mainitsemani periaate istuu kuitenkin syvässä. Nimittäin eräs herra joka poikkesi tarjotulle makkaralle totesi, että "joko te olette sen vaalityön aloittaneet?"
Asiat saadaan aina näyttämään siltä kuin halutaan...