Huh, olipa loppuvuosi. Sen aikana synnytettiin Turkuun uusi ryhmien välinen sopimus ja jaettiin luottamustehtäviä seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Perustrendi on se, että kukaan ei ole tyytyväinen. Nähtäväksi jää, tuoko uusi erilainen sopu edes kaupungin talouteen tasapainon. Ennusteet verokertymästä ja toisaalta menojen kasvun jatkumisesta eivät tue tätä toivetta. Ja sopimuksen keinot jättävät liikaa vielä avoimeksi. Ikäviä päätöksiä ei yleensä kukaan halua kauden mittaan tehdä, muistellaanpa vaikka viime kaudelta eräiden puolueiden "vastuullista" käyttäytymistä kouluverkkoasiassa.
Yksi harmillinen ilmentymä talousahdingon kasvaessa on keskustelu Turun kulttuuripalveluista. Martin ja Mikaelin kirjastojen lakkauttamispäätös herättää voimakkaita tunteita vastaan, minkä toki ymmärrän hyvin. Oman alueen lähikirjasto on tärkeä palvelu etenkin huonommin liikkuville vanhuksille ja lapsiperheille. Ja kaikkien ulottuvilla oleva sivistys on arvo sinänsä.
Taas päivitellään, kuinka julkeaa tulevalta kulttuuripääkaupungilta on sulkea kulttuurilaitoksia. Tämä taas on mielestäni hieman ahdasta tulkintaa kulttuurin olemuksesta. Onko se seiniä ja vanhojen rakenteiden ylläpitämistä? Olisiko uusi upea pääkirjasto pitänyt jättää rakentamatta ja vanha pääkirjasto remontoimatta? Nimittäin jo sitä päätettäessä oli selvää, että ylläpitoresursseja (sisältää palkat ja materiaalit) tullaan siirtämään kahdesta keskustan muusta lähikirjastosta.
Turku tarvitsee mielestäni erityisesti uutta kulttuuria. Toisaalta uusia kulttuurin ilmenemismuotoja siellä missä ihmiset ovat. Vuoden 2011 on siis näyttävä arkipäivässä ja jäätävä rakenteisiin. Toisaalta tarvitaan uutta toimintakulttuuria: ikävätkin päätökset on uskallettava viedä läpi, mikäli ne ovat perusteltuja. Poukkoileva päätöksenteko ei ole hyvää kulttuuria.
Martinmäen asukkaana koen tuskaa Martin sivukirjaston lakkauttamisesta, mutta koetan ajatella positiivisesti: Uusi pääkirjasto on sen arvoinen. Tasapainoinen talous taas mahdollistaisi uudenlaistenkin kulttuurin muotojen ylläpidon ja laajemman materiaalitarjonnan jäljelle jääviin kirjastoihin. Taloudellisesti vakaa kaupunki pystyy paremmin pitämään huolta asukkaistaan, kuin se, joka kynsin hampain pitää kiinni vanhoista seinistä ja rakenteista.
Ja lopuksi varoituksen sana: Ikävät päätökset eivät tule jäämään tähän.
3 kommenttia:
Keskustan kirjastojen menetys on todellisuutta niiden asiakkaille. Uuden kirjastorakennuksen päätöstä tehtäessä ei varmaankaan kovin korostetusti tuotu esille Martin ja Mikaelin kirjastojen lakkauttamista, josta johtuen kansalaisten napina lienee ymmärrettävää. Menetys mikä menetys! Asiaan vihkiytyneet päättäjät ovat varmaankin olleet tietoisia lopputuloksesta.
Mielestäni hallitussopimus on kokoomuksen diktaatti. Kokoomuksen vaaliohjelman sisältö ja tavoitteet ovat hyvin yhdensuuntaiset kirjoitetussa sopimustekstissä. Mutta vaalien tarkoituksenahan on selvittää kannatuksen lähteet!
Hallitussopimuksen ja vaalitavoitteiden sisällön punnintaa ja tehtäviä ikäviä päätöksiä markkinoidaan Turku talkoiden ja kovien aikojen viisaina päätöksinä. Medioissa vaihtoehtoisena ratkaisuna vilautellaan veronkorotuksia, mutta niiden esittäjät ovatkin demaritaustaisia päättäjiä.
Voisikohan Petja olla, että Suomen suosituin kulttuuripalvelu ja pidetyin kunnallinen palvelu, jota käyttää vuosittain yli 70 % suomalaisista, ansaitsisi sellaisen panostuksen, jolla yksi yksikkö ei söisi toista vaan ne täydentäisivät toisiaan?
Uusi pääkirjasto ei ehkä ole paras mahdollinen asiointipaikka esim. vanhuksille (pitkät välimatkat, vilkas keskustaympäristö), lapsiryhmille (paljon hälinää ja ihmistungosta johon pieni päiväkotilainen voi eksyä), eri tavalla vammaisille tai esim. mielenterveyskuntoutujille (jatkuvasti vaihtuvat, kiireiset virkailijat, joilla ei ole tietoa asiakkaan erityistarpeista) vaikka se sopiikin loistavasti näyteikkunaksi paljon vaativalle ja aktiiviselle asukkaalle. Turun kaupunki rakennutti kaupunkilaisilleen pääkirjaston ensimmäistä kertaa Turun historiassa, ei sillä kuvittelisi voivan hirveän pitkään brassailla.
Näin päätöksenteon ulkopuolelta ja erittäin värittynein lasein on helppo sanoa, että nyt säästetään pelkkiä hiluja pienimpien, vanhimpien, köyhimpien ja hiljaisimpien turkulaisten kustannuksella enkä minä näe siinä mitään kovin sosialidemokraattista.
Niin. Säästöjen tekeminen on hankalaa, kuten totesin. Ei sellaista säästöä olekaan, joka ei olisi kaikkein vähäosaisimpien kannalta ongelmatonta. Mutta mitä vääristyneemmäksi kunnan talouden päästää, sitä suurempi murhe odottaa niitä kaikkein vähäosaisimpia. Siksi jotakin olisi vaan tehtävä.
Itseäni hiukan hirvittää jatkuvan kasvun ihannointi. Joskus tarvitaan uusia yksiköitä ja laadukkaampia palveluja. Vanhusväestön lisääntyessä tarvitaan enemmän henkilökuntaa heitä hoitamaan. Lainsäädäntö tarkoittaessaan hyvää ajaa kunnat palkkaamaan yhä lisää henkilökuntaa tärkeisiin asioihin. Terveydenhuollossa kuntalaiset saavat yhä enemmän yhä kalliimpia hoitoja.
Samalla kuitenkin veronmaksajien määrä pienenee. Eikä kuitenkaan saisi luopua mistään, minkä jotkut kaupunginosat ovat jo saaneet. Kyllä nähdäkseni jatkuvan kasvun rajat ovat vain tulleet vastaan.
Aina voidaan irrottaa säästöistä yksi osa ja todeta summa pieneksi. Mutta kuten varoitin, tämä on vasta alkua.
Lähetä kommentti