Mieliinpainuva aloitus kulttuurivuodelle

Kulttuurin kokeminen on erinomaisen subjektiivista. Siksi ei paranisi ryhtyä väittämään mitään totuuksia aiheesta. Toisaalta, sehän on myös sen suola. Pahiten kulttuurikokemus epäonnistuu silloin, kun se herätä mitään tuntemuksia. Vai mitä mieltä olet?

Itselleni ja käsittääkseni Annikallekin alkanut vuosi täällä Euroopan kulttuuripääkaupungissa on ollut onnistunut kokemus. Otimme varaslähdön jo uudenvuoden aattona katsomalla kohunäytelmän Anna Karenina. Näytelmä herätti paljon tuntemuksia, eivätkä kaikki taatusti olleet positiivisia. Mutta se tuskin on ollut ukrainalaisohjaajalla tarkoituksenakaan. Moni tuttu näyttelijä teki suuren vaikutuksen uusilla ulottuvuuksillaan. Toisaalta keskittyminen herpaantui jo kolme varttia ennen loppua. Liian pitkää ei kannata tehdä, vaikka se olisi dramaturgisesti kuinka perusteltua.

Kuun puolivälissä oli avajaiset, missä Annika olikin esiintyjien puolella Kulkusten kanssa. Turkulaiskuorot olivatkin loistavan pyrotekniikan ohessa illan parasta antia. Poikkeuksena Tusarin mielipidepalstan valtavirtaan minua ei hävettänyt olla turkulainen. Illalla Logomossa tilaisuus oli ehkä latteahko odotuksiin nähden, mutta Tuomo Prättälä yhdessä Emma Salokosken kanssa pelastivat kyllä paljon.

Seuraavana aamuna kiiruhdimme tutustumaan Logomon lukuisiin näyttelyihin. Heti sisään astuttuamme tapasimme ihastuttavan yrittäjän Oppaan Helun tyttöineen. Eivät olleet päässeet ovisuuta pitemmälle, kun tytöt löysivät kiinnostavaa puuhaa jalkapallonäyttelystä. Myös Tuli on irti -näyttely ilahdutti interaktiivisuudellaan ja monipuolisuudellaan. Lapsiperheille tuskin tulee hukkareissua näihin kahteen. Ja kyllä aikuiselle riitti paljon ihmeteltävää.

Sen sijaan liput Liisa Ihmemaassa ja etenkin Suomen Tompan näyttelyihin taitaa olla lapsien osalta hukkainvestointi. Aikuisille ajatuksia herättävät näyttelyt eivät taida sopia lasten taidevalikoimaan. Tom of Finland puolustaa paikkaansa ilmiönä ja keskustelun herättäjänä, mutta teosten taiteellinen arvo ei ole mielestäni kiistaton. Kulttuurihistoriallinen ja etenkin homoseksuaalien identiteetin muokkaukseen liittyvä arvo sen sijaan on täysin kiistaton.

Ja sitten: Heti taas seuraavana viikonloppuna kiiruhdimme Logomoon. Nyt saimme seurata Turun Nuoren Teatterin jättisatsausta "1827 Infernal musical". Loistavat näyttelijät, muusikot, akrobaatit on jo moneen kertaan kehuttu, kuten myös riemastuttavasti hevikliseillä mässäilevä teksti. Myös lavastus ja puvustus, sekä kaikenlainen tekniikka oli suorastaan hengästyttävän hienoa. Parasta oli kuitenkin nuoren tekijäjoukon into ja osaaminen. Pekon harmittavaisesti pompannutta polvilumpiotakin on taidettu jo käsitellä ihan riittämiin, kuten myös Meurmannin ajanhallintakykyä. Toivotan parempaa onnea loppuihin esityksiin.

Annika tuli täysi-ikäiseksi(+) eilen keskiviikkona, minkä johdosta ostin meille liput ÅST:n Les Miserablesiin. ÅST on jo rakennuksena ja instituutiona melkoinen kulttuuriteko, ja hävettää, kuinka harvoin sen oven saa avattua. Mutta viime syksynä ensi-iltansa saanut näytelmä kruunasi meidän perheemme tammikuun. Upeasti miehitetty näytelmä herätti meissä koko tunneskaalan inhon, surun, empatian ja sympatian kautta iloon, riemuun ja toivoon. Ison näyttämön välitön tunnelma on aivan jotakin muuta kuin (valitettavasti) kaupunginteatterin isolla puolella. Tiistaina kaupunginteatterissa näkemäni Kesäyön hymyilyn omaistennäytös oli ihan mukavaa katsottavaa, mutta ei yllä aikaisemmin mainitsemieni kokemusten tasolle. Ja pelkäänpä, että siitä ei saada laitoksen valtavaan budjettivajeeseen paikkaajaa.

Kaiken kaikkiaan: Jos vuosi jatkuu näissä tunnelmissa, se ei voi olla muuta kuin menestys. Mutta edelleen huolehtivaisena kyselen: Jääkö vuodesta riittävästi myös rakenteisiin ja elinkeinoelämälle hyötyjä, jäähän?

Bore vai ilotulitus vai vanhukset?

Välillä keskustelu kunnallispolitiikan kysymyksistä hieman ihmetyttää. En oikein pidä asiallisena eri asioiden laittamista keskenään vastakkain, etenkään jos ne eivät mene samassa mittasuhteessa. Silti aion nyt niin tehdä. Olen tänään siis asiaton.

Mielipidepalstoilla vastustetaan usein raivoisasti ilotulituksia. Viimeksi 2011-avajaisten yhteydessä vaadittiin "niidenkin rahojen laittamista vanhustenhuoltoon". Kyllä taas joitakuita hävetti olla turkulainen, kun ilotulitettiin.

Mielipidepalstoilla puolustetaan raivoisasti Bore-laivan jatkoa Aurajoen rannassa. (Se muuten onkin kaunis minunkin mielestäni.) Mutta tuleeko siitä kannattavaa liiketoimintaa? Huoli siitä, että laiva jää veronmaksajien maksettavaksi, on todellinen. Tämän riskin torjuminen on otettava vakavasti. Voin sanoa varmuudella, että Boren vuosikustannuksilla toteutettaisiin useita ilotulituksia. Miksi sen ei pelätä olevan pois vanhustenhuollosta?

Vanhustenhuolto tarvitsee lisäresursseja! Tunnen monen talon arkea, eikä tilannetta voi pitää tyydyttävänä monessakaan paikassa. Ja laitoksiin olisi tulijoita, jos vain olisi paikkoja. Hoitoisuusaste on monella pielessä. Kotihoito painii resurssipulassa. Omaishoitajat kaipaisivat lisää vapaahetkiä. Ja niin edelleen.

Mutta siitäkin huolimatta ja juuri siitä syystä on syytä muistaa, että kaupunki, etenkin iso sellainen, on monisyinen toimija. Tarvitaan tuloja, jotta vanhustenpalvelut voidaan maksaa. Siksi on oltava vetovoimatekijöitä ja matkailunähtävyyksiä. Minä en haluaisi, enkä usko monen muunkaan haluavan asua kaupungissa, joka ei pidä vetovoimatekijöistään huolta. Ilotulitus ei minulle ykkösjuttu, mutta tiedän monen saavan sellaisista paljon valoa arkeensa. Ja elinkeinopanostuksia tarvitaan tai loputkin vanhukset voidaan ajaa hankeen. Voin keksiä lisääkin vastakkainasetteluja ja kärjistyksiä, jos on tarvis.

Tilaa messuta ja palloilla

Puut punervoivat ja ilma kirpakoituu. Luonnossa on äärest kaunista kulkea. (Onneksi voi suurimman osan ajasta istua toimistossa ja tuijottaa monitoria.) On siis taas se aika vuodesta kun Turun messu- ja kongressikeskus järjestää loistavat Kirja- ja ruokamessut. Se kuuluu joka syksyn ohjelmaan. Tunnelma on aina hyvä ja niteitäkin pakkaa jäädä vaatteisiin.

Tänä vuonna messukeskus palvelee uuden ravintolan voimin. Minulla oli tilaisuus käydä ihailemassa uutta upeaa keittiötä ja ruokasalia. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli ruuansekoituslaite, joka tiskaa itse itsensä. Uusi ravintola parantaa firman palveluja entisestään. Suuretkin kattaukset onnistuvat näyttävästi ja tilaa löytyy myös tanssille ja ohjelmanumeroille. Suuret tapahtumat voidaan järjestää Turussa entistä näyttävämmin, mikä tuo tänne myös matkailueuroja.

Koko Artukaisten seutu on nähdäkseni turhaan parjattu. Runsas parkkitila yhdistettynä toimiviin kiinteistöihin mahdollistaisi laajemmankin tapahtumatuotannon. Messukeskuksen seuraavana haasteena on lehtitietojen mukaan hallitilan lisätarve.

Tähän mennessä messukeskus on toteuttanut suuret investointinsa ilman kaupungin rahapanosta, mikä on erityisen arvostettavaa, kun ottaa huomioon että monilla muilla paikkakunnilla vastaavat investoinnit tehdään kunnan rahalla.

Messukeskus on ehdottanut, että uusi halli tehtäisiinkin yhdessä Turun kaupungin kanssa siten, että tila palvelisi samalla Turusta puuttuvana sisäpalloiluhallina. Asia on mielestäni kannatettava, mikäli sellaiselle oikeasti tarvetta on. En ole sen alan asiantuntija, mutta asia kannattanee selvittää. Pelkkien messuhalliseinien rakentaminen ei liene järkevää, kun kerran siihen voisi yhdistää muutakin.

Kulttuuripääkaupungin kajoa

Vaikka kansantalous osoittaa jo elpymisen merkkejä, lama näyttää jatkuvan erityisesti yksittäisten ihmisten arjessa, mutta myös kuntataloudessa vielä pitkään. Esimerkiksi Turun kaupungin talouden murheelliset vuodet lienevät vielä edessä, sillä telakan tilauskirja ammottaa lehtitietojen mukaan tyhjyyttään. Kaupungilla ei ole varaa panostaa moniin palveluihin siinä määrin, kuin tarvetta olisi.

Siitä huolimatta en yhdy heihin, jotka äityvät tuomitsemaan panostukset esim. kulttuuriin vaikeina aikoina. Ennaltaehkäisevien palvelujen tarve korostuu juuri silloin kun ahdistusta on eniten. Toisaalta luovilla aloilla eli kulttuurin liepeillä on suuri kasvupotentiaali työllistäjänä.

Minulla on vahva usko muun muassa siihen, että Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 -hanke tulee maksamaan itsensä takaisin. Onko se perusteetonta lapsen uskoa? Sen aika näyttää. Turun kaupungin 18 miljoonan euron panostukseen valtio vastaa vastaavalla summalla ja elinkeinoelämä pistää hankkeeseen myös oman merkittävän panoksensa. Turun kauppakorkeakoulun tutkijan mukaan raha tulee takaisin matkailu ym. tuloina korkojen kera.

Toisaalta on tärkeä varmistaa, että riittävä määrä kulttuuria on myös heidän tavoitettavissa, joilla ei siihen vapailla markkinoilla olisi varaa. Kulttuurin arvo ennaltaehkäisevänä toimintana on nähdäkseni kiistatonta. Tässä kohtaa en pane eroa ruumiinkulttuuriin elikkä penkkiurheiluun. Siksi en tohdi yhtyä monien taipumukseen laittaa asioita vastakkain. Panostus kulttuuriin ei ole suoraan pois jonkun vanhuksen tai lapsen hyvinvoinnista, vaikka se yhtäkkiä voisi siltä vaikuttaa. Pitkällä jänteellä useampien saatavilla oleva kulttuuripalvelu voi säästää tulevaisuuden menoissa.

Kulttuurin merkitys matkailulle on merkittävä. Matkailu on selvästi aliarvostettu elinkeino täällä teollisuususkovaisessa Pohjolassa. Teatterituristit jättävät hyvän massin vierailukohteisiinsa. Tämä on oivallettu Turku Touringissa, joka järjesti tänään viime vuoden tavoin hienon bondaustilaisuuden turkulaiselle elinkeinoväelle ja kulttuurintuottajille. Moni käyntikortti vaihtoi omistajaansa vuoden 2011 yhteiskumppaneita etsittäessä.

Kulttuuripääkaupunki esitteli omaa tapahtumatuotantoaan, mikä vaikutti hienolta ja monipuoliselta. Toivon heidän onnistuvan markkinoinnissaan, sillä noin iso hanke vaatisi koko seudun hyväksynnän. Olisin toki toivonut, että hanke olisi voitu viedä läpi parempana aikana. Toisaalta toivon sen piristävän paikallisten työvoimavaltaisten ravintoloiden ja hotellien taloutta. Näytti myös siltä, että pysyviä vaikutuksia ollaan saamassa.

Tilaisuudessa kävi selväksi, että niin Linna-teatteri, Samppalinnan kesäteatteri kuin Turun kaupunginteatterikin tulee tarjoamaan suuriin joukkoihin menevää tarjontaa myös ensi vuonna.

Itselläni oli ilo esitellä Turun kesäteatterin ensi vuoden koko perheen tuotanto: Risto Räppääjä ja Villi kone. Näytelmä herätti mukavasti kiinnostusta kuulijoissa, etenkin kun ohjaajaksi olemme saaneet vanhan tutun Antti Majanlahden Tampereelta ja musiikkeja tekemään loistavan muusikon Iiro Rantalan.

Tässä kohdassa en voi olla kehumatta, että kesäteatterimme on saanut erittäin positiivisen kohtelun Turun kaupungin toimijoilta. Niin monet virkamiehet kuin luottamushenkilötkin ovat antaneet tukensa yhdistyksellemme haastavan toimintamme pyörittämisessä. Muutenkin nähdäkseni kaupungin johto on suhtautunut kulttuuriin paljon julkisuudessa moitittua myönteisemmin. Tällä viikolla vakuutuin myös siitä, että Turussa todella löytyy tahtoa ratkaista hankala kuvataiteilijoiden työtilakysymys pikapuoleen.

Vielä, kunhan kaupunginvaltuusto vastaa entisen kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Pekka Ruolan kirjoitukseen Turun Sanomissa myönteisellä tavalla, uskon että Turku on todella valmis Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011. Pekka vaati oman normaalin kulttuurituotantomme kurjistamisen lopettamista ja valtionosuuksien täysimääräistä ohjaamista tarkoitukseensa. Tämä ei varmaan ole kohtuuton vaatimus aiemmin sanomaani viitaten.

Upea Aladdin!

Olimme eilen todistamassa Turun kesäteatterin Aladdin ja taikalamppu -näytelmän ensi-iltaa. Mukana oli lempivaimon lisäksi äiti, täti ja noin miljoona ystävää. Olen ottanut teatterin taustayhdistyksen vetäjänä tavakseni katsoa vasta ensi-illan. En kiusaa itseäni alkupään läpimenoilla, etten tulisi sotkeentuneeksi ammattilaisten asioihin. Uskon, että lopputulos on parempi näin. Taas kerran sen todisti loistava lopputulos.

Teimme uusia hieman riskaabeleja valintoja kesän 2010 toteutuksessa, ja se kyllä kannatti. Ohjaajana oli enemmän nukketeatteritaiteilijana ansioitunut Timo Väntsi, jonka teatteriohjauksen olin nähnyt aikaisemmin vain Sauvon kesäteatterissa. Mies vaikutti osaavalta. Näin hyvää henkeä tekijätiimissä ei ollakaan minun aikanani ennen nähty. Sen lisäksi, että Timo osasi valita erinomaisen tiimin ympärilleen, hän osoittautui myös kylmähermoiseksi joukkueen johtajaksi, jolla ei hermot juuri kärähdellyt. Väntsi teki myös käsikirjoituksen, mikä toimi erinomaisesti tämän päivän vaatimusten mukaan.

Minun oli vaikea uskoa, että nuket voisivat toimia ulkonäyttämöillä. Mutta ne toimivat. Nuket olivat hauskoja ja hienoja. Sekin riski kannatti ottaa.

Väntsi sai ympärilleen loistavan lavastaja Teemu Loikkaan, jo 30 vuotta sitten Vartsukalla kolme iloista rosvoa puvustaneen ikinuoren Tarja Lapintien, Sappalinnan ajoilta tutun säveltäjä Kari Mäkirannan, vakiomaskeeraaja Alisa Oksasen sekä äänimaailman pitkäaikaisen mestarimme Jokke Heikkilän. Liikunnat teki ihastuttava prinsessamme Elina Kivioja. Erinomainen kokonaisuus!

Pelkonani oli myös, saako Aladdinista myös aikuisia viihdyttävän koko perheen näytelmän. Lukuisat koomiset hahmot, etunenässä Minna Kivelä ja Antti Korhonen sekä loistavat nuket ja nukettajat, takaavat sen, että mukana menossa viihtyvät niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin. Etenkin Korhosen hillitön ruumiinkieli lampun henkenä vie jalat alta.

Kiitos koko tiimille. Taas voi ylpeänä edustaa Turun kesäteatteria. Ja kiitos jo etukäteen kaikille Turun seudun teatterin ystäville siitä, että löydätte tienne katsomoonne. Ilman katsojia tuo olisi aika turhauttavaa.

Säästöjä ja säästäjiä

Turussa, täällä Myllysillan kotikaupungissa, ollaan selvittämässä liikelaitosten muuttamista yhtiöiksi jotka osallistuvat tulevaisuudessa vapaille markkinoille. Uudet yhtiöt saattaisivat siis jäädä myös ilman kaupungin tilauksia, mikäli tarjous ei ole riittävän edullinen. Jotain maar tarttis tehrä, että kunnan työn hinta-laatusuhteen suhteen ei tarvitsisi esittää niin paljon epäilyjä. Eräät sektorit tarvitsevat tehostamista, toiset ovat jo hyvinkin kilpailukykyisiä. On vain surku, mikäli hinta ajaa kaikkien muiden arvojen edelle. Kaupunki ei tähän mennessä ole järin häävisti osannut arvioida saatavien palvelujen laadullisia tekijöitä, taikka työntekijöiden kohtelua.

Liikennelaitos yhtiöitettiin puolitoista vuotta sitten. Nyt uusi Turun kaupunkiliikenne Oy voi ylpeänä kertoa tehneensä hyvä tuloksen. Sehän on talousvaikeuksista kärsivälle kaupungille hyvä uutinen. Vai onko? Kun otetaan huomioon se, että mm. eläkevastuut jäivät emokaupungille, ei edes taloudellista hyötyä voida osoittaa.

Nähdäkseni yhtiöittäminen on perusteltua lähinnä uusia ylikunnallisia toimintoja luotaessa. Muilta osin säästöt syntyvät vain työntekijöiden työsuhdeturvaa heikentämällä tai työoloja tiukentamalla. Sellaisessa en halua olla mukana.

No mistä saisimme kymmenien miljoonien eurojen säästöt? Ennen kunnallisvaaleja kaikki puolueet hokivat mantran omaisesti, että hallintoa on kevennettävä ja työntekijöitä lisättävä. Näin ei ole käynyt. Opetustoimeen ollaan perustamassa uusia melko pienillä tehtävämäärillä rasitettuja palvelutuotantojohtajan vakansseja. SDP esitti, että asiassa otettaisiin aikalisä. Maanantaina porvarit vihreiden tuella päättivät kuitenkin, että uudet virat pistetään nopeasti valintaprosessiin. Eli kuka täällä hallintoa on keventämässä?

Turussa useat keskeiset virkamiehet kantavat eri puolueiden jäsenkirjaa. Erityisesti suurimman puolueen jäsenkirjalla valitaan pilvin pimein uutta henkilökuntaa kaupungin palvelukseen kelpoisuusvaatimuksista tai työkokemuksesta välittämättä. Julkinen kohu nousee kuitenkin vain jos valittavan nimen perässä lukee sd. Katsotaanpa vaikka Turun kulttuurijohtajan, nuorisotoimenjohtajan ja opetustoimenjohtajan töiden jälkeä, ei valintoja voi pitää kohun arvoisina. Kukin on tehnyt erinomaista työtä annettuihin resursseihin nähden. Kyseiset hallintokunnat eivät ylittele budjettejaan vaan kantavat toiminnallisen vastuun lisäksi taloudellisen vastuunsa moitteettomasti. Miksi sosialidemokraattisuus luetaan kuitenkin niin voimakkaaksi dismeriitiksi, että sen katsotaan epäpätevöittävän täysin pätevät työnhakijat? Vaikuttaa tarkoitushakuiselta.

Maksuttomalla päivähoidolla kohti todellista tasa-arvoa

Suomalaisessa politiikassa ollaan herttaisen yksimielisiä siitä, että tasa-arvo on hyvä tavoite. Näkemyseroja on lähinnä siinä, riittääkö ns. mahdollisuuksien tasa-arvo, vai onko tavoiteltava toteutuvaa tasa-arvoa. Porvarileiri tyytyy usein ensimmäiseen vaihtoehtoon vasemmiston päätyessä jälkimmäiseen.

Kysymys on siksi tärkeä, että monet meistä syntyvät edelleen olosuhteisiin, jotka tekevät tasa-arvoisuuden toteutumisen hankalaksi, ellei jopa mahdottomaksi. Sellaisten perheiden lapset, joissa on työttömyyttä ja päihdeongelmia, ovat suuressa vaarassa ajautua vanhempiensa tielle. Sosiaalinen asema on Suomessa turhankin periytyvää.

Näin ei tarvitse olla. Sosiaalista liikkuvuutta voidaan lisätä yhteiskuntaluokkien sekoittumista ja yhteisiä kokemuksia lisäämällä. Lapset saavat helpommin murrettua osattomuuden periytymisen kierteen, kun esimerkiksi päiväkoteja ja kouluja ei eriytetä eri luokkataustaisten vanhempien mieltymysten perusteella.

Monet asiantuntijat pitävät ihmisen myöhemmän kehityksen ja tasa-arvon kannalta keskeisenä tekijänä laadukasta, maksutonta päivähoitoa ja esiopetusta. Päivähoidossa lapset voivat kehittyä tasa-arvoisesti riippumatta kodin olosuhteista.

SDP esitti puoluekokouksessa 2008 Suomeenkin maksutonta päivähoitoa. Vaikka kyseessä onkin lisähelpotus lapsiperheille, ensisijainen näkökulma on lasten olosuhteissa ja tasa-arvossa. Aloitteelle kohautettiin olkia ja se vaiettiin lähes kuoliaaksi.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on julkisuudessa sanonut, että Suomella olisi varaa maksuttomaan päivähoitoon, mutta maksuttomuuteen ei pidä mennä periaatteesta. Onko siis Kokoomuksen periaatteena, että tasa-arvon ei pidä Suomessa toteutua nykyistä paremmin? Sopiiko periytyvä hyvinvointi Kataisen ideologiaan paremmin? Ovatko suuret tuloerot kenties hyvä tavoite kansantalouden mekanismien kannalta? Ei siihen ainakaan muiden pohjoismaiden esimerkki anna vahvistusta.

Toivon, että SDP jatkaa tämän tärkeän aloitteensa ajamista matkalla kohti seuraavia eduskuntavaaleja ja hyvän vaalimenestyksen kautta saa aloitteen seuraavaan hallitusohjelmaan. Siten voimme ottaa ratkaisevan askeleen mahdollisuuksien tasa-arvosta kohti todellista tasa-arvoa.