Kulttuuripääkaupungin kajoa

Vaikka kansantalous osoittaa jo elpymisen merkkejä, lama näyttää jatkuvan erityisesti yksittäisten ihmisten arjessa, mutta myös kuntataloudessa vielä pitkään. Esimerkiksi Turun kaupungin talouden murheelliset vuodet lienevät vielä edessä, sillä telakan tilauskirja ammottaa lehtitietojen mukaan tyhjyyttään. Kaupungilla ei ole varaa panostaa moniin palveluihin siinä määrin, kuin tarvetta olisi.

Siitä huolimatta en yhdy heihin, jotka äityvät tuomitsemaan panostukset esim. kulttuuriin vaikeina aikoina. Ennaltaehkäisevien palvelujen tarve korostuu juuri silloin kun ahdistusta on eniten. Toisaalta luovilla aloilla eli kulttuurin liepeillä on suuri kasvupotentiaali työllistäjänä.

Minulla on vahva usko muun muassa siihen, että Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 -hanke tulee maksamaan itsensä takaisin. Onko se perusteetonta lapsen uskoa? Sen aika näyttää. Turun kaupungin 18 miljoonan euron panostukseen valtio vastaa vastaavalla summalla ja elinkeinoelämä pistää hankkeeseen myös oman merkittävän panoksensa. Turun kauppakorkeakoulun tutkijan mukaan raha tulee takaisin matkailu ym. tuloina korkojen kera.

Toisaalta on tärkeä varmistaa, että riittävä määrä kulttuuria on myös heidän tavoitettavissa, joilla ei siihen vapailla markkinoilla olisi varaa. Kulttuurin arvo ennaltaehkäisevänä toimintana on nähdäkseni kiistatonta. Tässä kohtaa en pane eroa ruumiinkulttuuriin elikkä penkkiurheiluun. Siksi en tohdi yhtyä monien taipumukseen laittaa asioita vastakkain. Panostus kulttuuriin ei ole suoraan pois jonkun vanhuksen tai lapsen hyvinvoinnista, vaikka se yhtäkkiä voisi siltä vaikuttaa. Pitkällä jänteellä useampien saatavilla oleva kulttuuripalvelu voi säästää tulevaisuuden menoissa.

Kulttuurin merkitys matkailulle on merkittävä. Matkailu on selvästi aliarvostettu elinkeino täällä teollisuususkovaisessa Pohjolassa. Teatterituristit jättävät hyvän massin vierailukohteisiinsa. Tämä on oivallettu Turku Touringissa, joka järjesti tänään viime vuoden tavoin hienon bondaustilaisuuden turkulaiselle elinkeinoväelle ja kulttuurintuottajille. Moni käyntikortti vaihtoi omistajaansa vuoden 2011 yhteiskumppaneita etsittäessä.

Kulttuuripääkaupunki esitteli omaa tapahtumatuotantoaan, mikä vaikutti hienolta ja monipuoliselta. Toivon heidän onnistuvan markkinoinnissaan, sillä noin iso hanke vaatisi koko seudun hyväksynnän. Olisin toki toivonut, että hanke olisi voitu viedä läpi parempana aikana. Toisaalta toivon sen piristävän paikallisten työvoimavaltaisten ravintoloiden ja hotellien taloutta. Näytti myös siltä, että pysyviä vaikutuksia ollaan saamassa.

Tilaisuudessa kävi selväksi, että niin Linna-teatteri, Samppalinnan kesäteatteri kuin Turun kaupunginteatterikin tulee tarjoamaan suuriin joukkoihin menevää tarjontaa myös ensi vuonna.

Itselläni oli ilo esitellä Turun kesäteatterin ensi vuoden koko perheen tuotanto: Risto Räppääjä ja Villi kone. Näytelmä herätti mukavasti kiinnostusta kuulijoissa, etenkin kun ohjaajaksi olemme saaneet vanhan tutun Antti Majanlahden Tampereelta ja musiikkeja tekemään loistavan muusikon Iiro Rantalan.

Tässä kohdassa en voi olla kehumatta, että kesäteatterimme on saanut erittäin positiivisen kohtelun Turun kaupungin toimijoilta. Niin monet virkamiehet kuin luottamushenkilötkin ovat antaneet tukensa yhdistyksellemme haastavan toimintamme pyörittämisessä. Muutenkin nähdäkseni kaupungin johto on suhtautunut kulttuuriin paljon julkisuudessa moitittua myönteisemmin. Tällä viikolla vakuutuin myös siitä, että Turussa todella löytyy tahtoa ratkaista hankala kuvataiteilijoiden työtilakysymys pikapuoleen.

Vielä, kunhan kaupunginvaltuusto vastaa entisen kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Pekka Ruolan kirjoitukseen Turun Sanomissa myönteisellä tavalla, uskon että Turku on todella valmis Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011. Pekka vaati oman normaalin kulttuurituotantomme kurjistamisen lopettamista ja valtionosuuksien täysimääräistä ohjaamista tarkoitukseensa. Tämä ei varmaan ole kohtuuton vaatimus aiemmin sanomaani viitaten.

Upea Aladdin!

Olimme eilen todistamassa Turun kesäteatterin Aladdin ja taikalamppu -näytelmän ensi-iltaa. Mukana oli lempivaimon lisäksi äiti, täti ja noin miljoona ystävää. Olen ottanut teatterin taustayhdistyksen vetäjänä tavakseni katsoa vasta ensi-illan. En kiusaa itseäni alkupään läpimenoilla, etten tulisi sotkeentuneeksi ammattilaisten asioihin. Uskon, että lopputulos on parempi näin. Taas kerran sen todisti loistava lopputulos.

Teimme uusia hieman riskaabeleja valintoja kesän 2010 toteutuksessa, ja se kyllä kannatti. Ohjaajana oli enemmän nukketeatteritaiteilijana ansioitunut Timo Väntsi, jonka teatteriohjauksen olin nähnyt aikaisemmin vain Sauvon kesäteatterissa. Mies vaikutti osaavalta. Näin hyvää henkeä tekijätiimissä ei ollakaan minun aikanani ennen nähty. Sen lisäksi, että Timo osasi valita erinomaisen tiimin ympärilleen, hän osoittautui myös kylmähermoiseksi joukkueen johtajaksi, jolla ei hermot juuri kärähdellyt. Väntsi teki myös käsikirjoituksen, mikä toimi erinomaisesti tämän päivän vaatimusten mukaan.

Minun oli vaikea uskoa, että nuket voisivat toimia ulkonäyttämöillä. Mutta ne toimivat. Nuket olivat hauskoja ja hienoja. Sekin riski kannatti ottaa.

Väntsi sai ympärilleen loistavan lavastaja Teemu Loikkaan, jo 30 vuotta sitten Vartsukalla kolme iloista rosvoa puvustaneen ikinuoren Tarja Lapintien, Sappalinnan ajoilta tutun säveltäjä Kari Mäkirannan, vakiomaskeeraaja Alisa Oksasen sekä äänimaailman pitkäaikaisen mestarimme Jokke Heikkilän. Liikunnat teki ihastuttava prinsessamme Elina Kivioja. Erinomainen kokonaisuus!

Pelkonani oli myös, saako Aladdinista myös aikuisia viihdyttävän koko perheen näytelmän. Lukuisat koomiset hahmot, etunenässä Minna Kivelä ja Antti Korhonen sekä loistavat nuket ja nukettajat, takaavat sen, että mukana menossa viihtyvät niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin. Etenkin Korhosen hillitön ruumiinkieli lampun henkenä vie jalat alta.

Kiitos koko tiimille. Taas voi ylpeänä edustaa Turun kesäteatteria. Ja kiitos jo etukäteen kaikille Turun seudun teatterin ystäville siitä, että löydätte tienne katsomoonne. Ilman katsojia tuo olisi aika turhauttavaa.

Onnistunut seikkailu jännittää

Muskettisoturit Markus Järvenpää, Juha-Pekka Mikkola ja Tom Petäjä seuraavat taustalla, kun nuoret rakastavaiset Oula Kitti (D'artagnan) ja Emmi Kaislakari tuijottavat toisiaan tulisesti silmiin.

Turun kesäteatterin "Kolme muskettisoturia" sai loistavat arvostelut - eikä syyttä. Antti Majanlahti joukkoineen teki erinomaista työtä. Näyttelijäkaarti on osaava ja innostunut.

On hienoa nähdä, ettei näyttelijöiden ja muun henkilökunnan moraali heikkene, vaikka esityksiä on valtava määrä. Eikä siinä kaikki, että esityksiä on paljon - heinäkuussa on totuttuun tapaan liian vähän katsojia. Asiakkaiden kiinnostus on suurempi heinä- ja elokuuta kohtaan. Eipä tilanne taida paljon olla toisenlainen muuallakaan Suomessa: Mökki ja pitkät yhtenäiset lomat kiinnostavat enemmän kuin kaupungissa poikkeaminen. Teatterin taloudesta viime kädessä vastaavalla ongelma on kuitenkin suuri. Kesässä onkin jännitettävää monessa mielessä: Juttu on hyvä ja jännä, mutta myös katsojatavoitteen täyttyminen jännittää.

Joka vuosi yhdistystämme puhuttaa mainostaminen. Kymmenet tuhannet ihmiset löytävät teatteriin joka vuosi, joten ei se voi olla epäonnistunuttakaan. Mutta lisää huomiota kaipaisimme nimenomaan heinäkuun alkuun, jolloin viidakkorumpu ei ole vielä tehnyt tehtäväänsä.

Harmillista on se, että vaikka teatteristamme suolletaan tietoa ja vinkkejä pääkaupunkivetoiselle lehdistöllemme, vain paikallinen lehdistö tuntuu kiinnostuvan Vartiovuorenmäen teatterivanhuksesta. Jutun pitäisi olla hyvä ja näyttelijöiden osaavia ja kiinnostavia. Johtuuko kiinnostuksen puute siitä, että kohdeyleisönä ovat "vain" lapsiperheet vai siitä, että ammattimaisesti tehtyjen näytelmiemme taustalla on vain harrastajaorganisaatio? Vai pelottaako pääkaupunkiseudun viestimiä, että Turusta voisi tulla liian positiivisia kulttuuriuutisia? Onneksi paikalliset viestimet eivät ole viitanneet kintaalla Turun kesäteatterin suuntaan ja onneksi kymmenet tuhannet ihmiset näyttävät löytävän tiensä teatteriimme tänäkin kesänä. Tulevina vuosina ehkä keksitään, miten heinäkuun puolivälissäkin saadaan katsomo myytyä loppuun.

Kesäistä jännitystä Vartiovuorenmäelle

Janne Virtanen ja Kristiina Halttu poseerasivat Vartsukan lehdistötilaisuuden jälkeen omalle väelle.

Olen aika innoissani ensi kesän näytelmästämme Turun kesäteatterissa. Järjestimme tänään lehdistötilaisuuden Kolmesta muskettisoturista Vanhalla suurtorilla. Tiedotusvälineitä oli ihan mukavasti paikalla perjantaipäivästä huolimatta.

Edeltäjäni teatterin peräsimessä, kunniapuheenjohtaja Kauko Leinonen, ehdotti minulle moneen kertaan kyseistä näytelmää. Hän ehti siitä jo tilaamaankin koko perheen sovituksen Anna Eloaholta, mutta projekti jäi kun puheenjohtaja vaihtui. Niin usein tapahtuu. Kaken ja minun välissä puheenjohtajana toimi Mauri Heikkilä. Kake poistui muille näyttämöille hieman sen jälkeen, kun julkistimme näytelmän, eikä hän siis ehdi näkemään lopputulosta. Mutta uskon hänen olevan edelleen hengessä mukana.

Käännyimme pari vuotta sitten uudelleen Anna Eloahon puoleen, joka otti työparikseen Kari Tuomen. Kaksikko kirjoitti verrattoman hauskan sovituksen, joka varmasti viihdyttää koko perhettä vauvasta vaariin. Oma oivallukseni näytelmän toteutuksessa on Antti Majanlahden kutsuminen näytelmää ohjaamaan. Antti näytteli ja ohjasi vuosikaudet Turun kaupunginteatterissa. Tutustuimme aikanaan Samppalinnan Tukkijoella 1994. Antin tyylillä pystytysajasta tulee varmasti mukava kokemus.

Sikälikin luvassa on mukava kesä tulossa, että koko muukin tiimi ja eritoten näyttämötaiteilijat ovat mainio kokonaisuus. Tänään esittelimme vain terävimmän kärjen: Kolme muskettisoturia ovat Tom Petäjä, Markus Järvenpää ja Juha-Pekka Mikkola. Sekä Petäjä että Mikkola ovat turkulaisille vanhoja rakkaita tuttavuuksia ja Järvenpää hieman uudempi sellainen. D'artagnan on Oula Kitti, joka myös tekee näytelmän vauhdikkaat miekkailukohtaukset.

Kardinaaliksi tulee viimeksi Turun kesäteatterissa Zorroa näytellyt Janne Virtanen. Janne muisteli, että Kake olisi häntä jo kysellyt Kolmeen muskettisoturiin mukaan - silloin soturiksi. Vuodet ovat vierineet... Viekasta Myladya näyttelee loistava Kansallisteatterin näyttelijä Kristiina Halttu, joka teki vaikuttavan roolisuorituksen Dome Karukosken ohjaamassa Tummien perhosten kodissa.

Muita mukavia työryhmän jäseniä tulevat olemaan mm. Turun Nuoren Teatterin monivuotinen upea tähti Emmi Kaislakari. Emmi oli antanut lapsena Turun Sanomiin haastattelun, että tavoitteena on mennä Teatterikorkeaan ja pyrkiä Vartiovuorelle. Kannattaa tähdätä korkealle;-) Mukana on myös Peter Panin Helinäkeijuna näytellyt Outi Ikonen ja taiteen turkulainen moniottelija Roope Lipasti. Ja monta muuta vanhaa tuttua ja uutta kasvoa.

Lavastajana jatkaa Teemu Loikas, joka nyt ottaa huolekseen myös puvut. Pukujen valmistus on Turun nuorten työpaja Fendarin tehtävänä. Maskit ja peruukit loihtii Alisa Oksanen. Yhtenä erikoisuutena näytelmässä on myös metallin kalske. Metallia on luvassa myös musiikeissa, jotka säveltää Janne Engblom.

On hyvä ja innostunut mieli. Jutusta täytyy tulla menestys.

Katsojamenestys

Viime kesinä olen harrastanut kesäteatteria hallinnosta käsin. Johdan puhetta Turun Työväen Teatterin Kannatusyhdistyksessä, joka on järjestänyt kesäteatteritoimintaa Turussa vuodesta 1928 lähtien, siitä viimeiset 20 vuotta koko perheen teatteria toteuttaen. Yhdistyksen ylläpitämä Turun Kesäteatteri Vartiovuorella on taatusti Suomen suurin koko perheen näytelmiin keskittynyt kesäteatteri Suomessa - siitä saimme näytteen tänäkin kesänä.

Kesällä 2006 väkeä katsomoomme houkutteli satuklassikko Lumikki ja ilkeää äitipuolta tulkitseva Krisse Salminen vetivät katsomoomme yli 34 000 katsojaa. Täksi kesäksi teimme ulkonäyttömöille sopivan sovituksen J.M.Barrien legendaarisesta Peter Panista. Nimiroolin teki loistava Antti Lang Helsingistä ja Kapteeni Koukkuna hauskutti Jukka Leisti Tampereelta. Tällä konseptilla saimme tänään 15.8. päättyneellä kaudella peräti 35 000 katsojaa. Se ei ole hullummin, kun näytöksiä oli 58 ja katsomoon mahtuu 650 henkeä.

Sain yhdistyksen johdettavakseni pahasti velkaantuneena kolme vuotta sitten. Kesäteatterimaailmassa näyttää käyvän niin, että kun menee pieleen, niin sitten menee kunnolla pieleen. Kun taas menee hyvin, saattaa vähän rahaa jäädäkin. Nyt näyttäisimme löytäneemme konseptin, jolla väkeä saadaan katsomoihin. Teatterimme palvelee lapsiperheitä ja talousaluettamme loistavasti, joten työmme ei mene hukkaan. Kiitos taas kaikille katsojille, lipunmyyjille, henkilökunnalle ja ennen kaikkea yhdistyksen jaksaville jäsenille.

Esiintymisjännitystä ilossa ja surussa

On asioita joihin ei tunnu tottuvan. Yksi on esiintyminen yleisölle ainakin uusissa tilanteissa. Turun Nuori Teatteri pyysi minua ystävällisesti esitykseensä Haarakonttori vierailevaksi "pizzakuskiksi". Olen päättänyt esittää esityksen yhteydessä kauniin kansanballadin "Kaikki linnut laulelevat", jonka on tehnyt tunnetuksi Someron lahja suomalaiselle säveltaiteelle eli M.A.Numminen. Säestän itse itseäni barokkihuilulla. Harmi vaan, että sävelkorvaa on yhtä paljon kuin vastasyntyneellä variksella. Nervös! Erityisesti harmittaa, että jotkut ovat ostaneet lippunsa esitykseen ihan rahalla. Katsotaan, voiko jännitykseen kuolla.

Siitä puheen ollen, joudumme Annikan kanssa huomenna laskemaan kukat Annikan edesmenneen ystävän arkun ääreen. Koska Annika ymmärrettävästi pelkää itkun vievän vallan, olen luvannut lukea lyhet muistosanat. Kyllä sekin aiheuttaa ikävää oloa sen lisäksi että suru on suuri. Tällaiseen esiintymisjännitykseen tuskin pitääkään voida tottua. En ainakaan halua tottua.

Näihin tilanteisiin ei taida sopia puheiden yhteydessä käyttämäni vanha tilannetta laukaiseva kaskutoteamus: "Mikähän tätä paperia vaivaa kun se näin tärisee?" Parempi vaan koettaa kestää. Yleinen totuus lienee, että muut harvoin edes huomaavat jännitystä.

Arvostelumenestys

Ennen vanhaan oli kesäteatteripiireissä tapana todeta, että huono arvostelu takaa hyvän kävijämäärän - väki tykkää siitä, mistä kriitikko ei. Nykyisin ylistäviä kirjoituksia näkee usein. Joko näytelmien taso on parantunut, kriitikoiden mieli muuttunut tai kesäteattereihin suhtaudutaan eri tavalla. Haluan tietenkin uskoa ensin mainittuun vaihtoehtoon.

Turun Kesäteatterin Peter Pan sai melkoiset kehut sekä Turun Sanomilta, Åbo Underrättelseriltä että Salon Seudun Sanomilta. Eikä Uutispäivä Demarin Sandellikaan haukkunut niin paljon kuin yleensä. Erityisesti Teemu Loikkaan lavastusta on kehuttu, eikä syyttä. Lavastus on perusidealtaan verraton ja toteutus on taidokas (siitä huolimatta, että olin siellä minäkin pensseli kädessä). Myös ohjaus ja dramatisointi sai kehuja, sekä kaikki roolityöt.

Erikoista on se, että yleisön kommentit ovat samanlaisia. Ollaanko päästy pois siitä ajasta, että kriitikot ja yleisö ovat täysin eri maailmoista?

No, Linna-teatterin Puhelinluettelo sai kyllä moitteita, joihin vihastuneet asiakkaat laittoivat mielipidesivulle kovasti toisenlaista palautetta. Komedia on vaikea laji arvostella, sillä huumoreja on erilaisia. Linna-teatterin vakioyleisö haluaa juuri sellaista viihdettä, mitä siellä tehdään, eikä Linna petä fanejaan. Arvostelija katsoo hieman toisesta vinkkelistä ja tarkastelee taiteellisia ulottuvuuksia. Minun on tunnustettava, että olin melkolailla kriitikon kannoilla tässäkin tapauksessa.

Vastuun jaon vaikeudesta

Olen nyt toiminut kohta kolme kesää kunnianarvoisan Turun kesäteatterin peräsimessä. Kysymyksessä on luottamustehtävä, ei ammatti. Koko teatterin hallinto perustuu yhdistyksen harrastajavoimiin, mutta tuotamme ammattimaisia produktioita. Tapamme tehdä on halpa ja siihen nähden lopputulos on vuodesta toiseen erittäin laadukas. Tänä kesänä on luvassa erittäin upea Peter Pan.
Kun aloitin yhdistyksen luotsaamisen, ajattelin kirkasotsaisesti laittavani yhdistyksen organisaation rip rap kuntoon. Tehdään selkeät vastuujaot ja tasataan työtaakkaa täten. Ongelma ei ole siinä, etteikö kaikki hoitaisi ne tehtävät, mitkä heille on osoitettu. Ongelma on siinä, että vähän väliä tulee vastaan tekemättä jääneitä tehtäviä, josta kukaan ei kanna vastuuta. Ja kaikki osaavat kyllä sanoa, että "ei kuulu minulle".
Kaikkiin organisaatioihin tarvitaan jatkuvasti läsnäoleva ihminen, jolle kuuluu kaikki. Tuottajamme Anneli Larkia taikka minä olemme päivätöissä, emmekä tällaisia ihmisiä pysty olemaan. Näyttää siltä, että noin suuri lafka tarvitsee täysipäiväisen johtajan tai tuottajan. Yritämme nyt vielä täsmentää vastuujakoa entisestään, mutta alan muuttua skeptiseksi.
No, oli niin tai näin, niin joka vuosi osaava harrastajaporukkamme saa yhdessä upeiden ammattilaistemme kanssa loistavan teatterielämyksen koko perheelle - niin tänäkin vuonna. Synnytystuskat ovat silloin toissijaisia.

Suomen kesäteatteripääkaupunki

Suomalaisilla kaupungeilla on muotivillityksenä julistautua erilaisiksi pääkaupungeiksi. Helsingistä tehtiin riittävän itämyönteisyyden ansiosta Suomen pääkaupunki pari vuosisataa sitten. Vanhasta pääkaupungista Turusta on tulossa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Vastaiskuna Tampere julistautui Suomen teatteripääkaupungiksi. Se lieneekin oikeutettua.
Samppalinnan kesäteatterin väki oivalsi pikapuoleen, että Turku on Suomen kesäteatteripääkaupunki. Kesällä 2006 Turussa kävi yli 120 000 henkeä katsomassa kesäteatteria. Suurin osa kävi Samppalinnassa, Linna-teatterin kahdella kesänäyttömöllä kävi myös paljon kesäkulttuurin nälkäisiä. Johdan puhetta Turun Työväen Teatterin Kannatusyhdistyksessä, joka pyörittää Turun Kesäteatteria Vartiovuorella. Keskitymme koko perheen näytelmiin ollen Suomen suurin lastennäytelmiin keskittyvä kesäteatteri. Krisse Salmisen tähdittämän Lumikin näki 35000 henkeä.
Jos Turku haluaa olla uskottava kulttuuripääkaupunki, tulee sen nostaa populaarikulttuuri keskeiselle sijalle. Festivaalit ja kesäteatterit ovat keskeinen osa Turun imagoa ja ovat suurimpia matkailuvaltteja. Niitä tulee tukea kaupungin organisaatioiden toimesta, mihin TurkuTouring onkin osoittanut kiinnostusta.
Kulttuuri on muutakin kuin ns. korkeakulttuuria. Ihmisten mieltymykset on otettava demokraattisesti huomioon. Georg Dolivon kakkosmiehenä toiminut Jorma Bergholm kertoi, että Helsinki oivalsi tämän omana kulttuuripääkaupunkivuotenaan. Turunkin tulee tehdä samoin.