Yksi heikkouksistani on epookkielokuvat. Vaikka epookkidvd:n kansi näyttäisi kuinka kököltä, niin en saa rauhaa, ennen kuin olen vuokrannut sen. Laadukkaampiinkin juttuihin sisältyy usein historiallisia ajallisia epätarkkuuksia tai virheitä eli anakronismeja. Olen lomalla ja Annika töissä, joten voin salaa katsoa huonoja epookkileffoja. Tänään vuokrasin Troija -nimisen leffan, jota Annika ei ole koskaan halunnut. Olipa taas elämys. Katsoin sen silti alusta loppuun.
Troijaan sisältyi yksi yleisimmistä anakronismeista. Siinä puhuttiin isänmaanrakkaudesta vaikka tapahtumat sijoittuvat yli 3000 vuoden taakse. Samanlaista puhetta näkee useissa keskiajasta kertovissa leffoissa. Käyttäydytään, kuin olisi ollut valtioita, kansallistunnetta tai isänmaanrakkautta.
Nykyisen kaltainen nationalismi luotiin Hegelin toimesta 1800-luvun lopussa. Sitäkin ennen voidaan löytää "kansoja" tai "kansallisuuksia". Keskeinen tapahtuma tässä suhteessa oli Westfalenin rauha vuodelta 1648, jolloin luotiin ensimmäiset selkeät valtiorajat Eurooppaan. Ennen sitä ei hegeliläisyydelle olisi ollut edes edellytyksiä. Oli ruhtinaskuntia ja valtakuntia, niissä alamaisia ja veronmaksajia. Paikkakuntarakkautta oli varmasti ja sopivan kuninkaan tai uskonnon puolesta oltiin valmiita sotimaan. Mutta 1900-luvun kaltaista isänmaallisuutta ei ollut.
Sodat olivat vähemmän julmia. Ihmiset olivat käytännöllisempiä. Valittiin sotajoukko sen mukaan, kuka oli voitolla tai maksoi eniten. Armeijat olivat valtiaiden henkilökohtaisia palkka-armeijoita, jotka tulivat kalliiksi. Sotaherrojen intresseissä olikin saada ihmiset toimimaan jonkun jalomman ja periaatteellisemman puolesta. Isänmaa toimi hyvin tässä tarkoituksessa.
En nyt halua sanoa, ettenkö kunnioittaisi viime sotien sankareitamme - heitä jotka puolustivat vapautta ja laillista yhteiskuntajärjestystämme. Silloinen kommunistien torjunta on yksi keskeisimmistä nykyisen hyvinvointimme peruspilareista (vrt. itäblokkiin). Olen myös hyvin kotiseuturakas ja monella tapaa isänmaallinenkin. Paheksumpahan vain sitä, mihin nationalismia on käytetty (ja käytetään) ja minkälaisin motiivein. Ja paheksun sitä, että elokuvateollisuus ilmeisen tietoisesti tunkee sitä pönkittäviä elementtejä paikkoihin, joihin ne eivät kuulu. Mitäköhän elokuvateollisuus siitä saa?
1 kommentti:
Erinomainen kirjoitus! Anakronismien lisäksi elokuvista löytyy paljon muitakin omituisuuksia tai onttouksia. Kyllä sitä täytyykin pitää laatuelokuvan keskeisenä piirteenä, että detaljit on mietitty. Silti, suurena elokuvien - myös ja paljon juuri historiallisten - ystävänä joskus muuten upean elokuvan kohdalla on jopa helppoa ummistaa silmänsä virheiltä, kun kokonaisuus jättää sydämen pomppimaan. Nationalismista esittämäsi asiat ovat tietysti juuri noin. Kai se on globalisaation aikakaudella osa jonkinlaista vastareaktiota.
Lähetä kommentti