Juhannuksen jälkeen puuskuttaa aina pari päivää. Hiki kirpoaa kun liikauttaa eviään. Juhannuksena on aina pakko päästä samaan paikkaan, eli Suomen kauneimpaan saaristoon ja viihdytettävä itseään samoin metodein. Rasvaista ruokaa ja olutta kuluu enemmän kuin lääkäri määrää.
Ei pidä itseään toisaalta soimata. Kesä ja loma ovat rentoutumisen aikaa. Jokaista suupalaa ei pidä kauhistella liikaa. Joka toinen riittää. Kun kuuluu heimoon, joka lihoo vain makkarapaketin nähdessään, pitää kuitenkin hieman koettaa rajoitella.
Onneksi pakkomielteitä on myös toisenlaisia. Vaimoni pakotti minut kuntosalille joku vuosi sitten. Kokemus oli hirveä. Vaan kaikkeen tottuu. Nyt tulee fyysisesti huono olo, jollei pääse salille riittävän usein. Lähden tästä Kristiinankadulle polttamaan edellisiä juhannusruokia ja iltapäivällä ostamaan torikauppiailta hieman makkaraa keveämpi toisenlaisia kesämuonia. Nekin ovat parhaimmillaan pahuksen hyviä, ja jos ei niitä saa riittävästi, ei ole kivaa silloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti