Kävelykatua kulkiessaan on vaikea olla törmäämättä merkittävien järjestöjen jäsenrekrytoijiin. Nämä tekevät arvokasta työtä tärkeiden asioiden hyväksi. Pääasiassa kyse on luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöistä.
Saman aikaisesti monet perinteiset järjestöt kituvat alamäen alhossa. Ei niiden työ sen arvottomampaa ole ollut, mutta niitä ei nuoret sukupolvet ole kokeneet samalla lailla rankan työn väärteiksi.
Lapsi olisi kyllä kiva viedä partioon, jotta itselle tulisi vapaa viikonloppu. Sehän on tervehenkinen harrastus. Mutta vapaaehtoisia tekijöitä ei tahdo enää partioonkaan riittää. Eikä oikein lapsiakaan, kun urheilu- ja musiikkiharrastukset ovat muuttuneet teini-iässä kokopäivätyöksi.
Saakohan enää mitään nykyisin "vain pikkaisen harrastaa" vai halutaanko kaikista lapsista litmasia ja paganineja?
Itse toimin mm. Ry Toivo II:n johtokunnassa voidakseni omalla panoksellani tukea päihteetöntä nuorisotyötä. Yhdistyksen talkoisiinkin koetan ehtiä (huonolla menestyksellä).
Miksi vielä 1980-luvulla kaikilla riitti aikaa myös yhdessä tekemiseen ja toimimiseen? Mihin se aika on kadonnut? Antakaa se takaisin kaikille!
Meillä ei ole varaa menettää upeaa yhdistysverkkoamme. Tehdään asialle jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti