Liikennekäyttäytyminen

Arkiset asiat harmittavat usein. Yksi omaa mieltäni kaivava harmin aihe on liikennekäyttäytyminen. Harvoin tulee ajettua autolla, pyöräiltyä tai käveltyä kaupunkialueella siten, etteikö jonkun kanssaliikkujan käsitys liikennesäännöistä harmittaisi. Suurin osa ajaa oikein ja turvallisesti, mutta törppöjä on liikaa.

Annika lähtee joka aamu Stålarminkadun bussipysäkiltä töihin. Hän tulee Tiilentekijänkatua ja ylittää Stålarminkadun valottomassa risteyksessä. Aamuruuhkassa valtava määrä autoja tulee Hirvensalon suunnasta matkalla keskustaan. Annika on nuori ja vetreä, mutta silti kadun ylittäminen on aikamoinen suoritus autojen ajaessa tuhatta ja sataa yhtenäisenä virtana ilman aiettakaan hidastamisesta saati pysähtymisestä. Annika kertoi vanhasta pariskunnasta, joka viimein uskalsi lähteä ylittämään ko. katua, mutta autojen ajaessa törkeästi kohti joutuivat he palaamaan takaisin. Kukaan ei väistänyt edes vanhuksia! Samassa risteyksessä kuoli joku aika sitten turkulainen sosiaalityöntekijä työmatkallaan. Mitä tarvitaan ennen kuin jalankulkijoita kunnioitetaan? Minkälainen uhraus tarvitaan, ennenkuin kaupunki asentaa risteykseen liikennevalot?

Eipä silti. Itse kuljen niin autolla, fillarilla kuin jalankin Itäistä rantakatua töihini. Siinä on melkoiset hidasteet ja kevyeeseen liikenteeseen liittyvät varoituskyltit. Se ei estä eräitä autoilijoita ajamaan suoraan eteen vaikka jalankulkija on jo lähtenyt ylittämään katua. Autolla hidastetaan vain, jotta jousitukset eivät kärsisi - ei suinkaan väistämistarkoituksessa.

Minä olen joskus niin ajattelematon, että autoilijana pysähdyn antamaan jalankulkijalle tietä. Niin ei näköjään pitäisi tehdä etenkään silloin, kun samaan suuntaan menee kaksi kaistaa. Jos satun pysähtymään sulkuviivalle, porhaltaa joku täysillä ohi täysin piittaamatta suojatietä ylittävästä ihmisestä. Näin minulle kävi viimeksi Kuninkaankartanontien ja Kupittaankadun risteyksessä. Jalankulkijoita tuli kummastakin suunnasta.

Entäpä ne, jotka eivät pysähdy, mutta antavat tietä ja valuvat kohti sulkuviivaa? Lain mukaan viereistä kaistaa tulevan ei silloin tarvitse pysähtyä. Ajattelevaisuus muuttuu ajattelemattomuudeksi.

Esimerkkejä olisi satoja. Piittaamattomuus on päivän sana. Punaiset valot eivät merkitse mitään. Ryhmittyä voi miten sattuu huvittamaan. Vilkkua näytetään kunhan ensin ollaan käännytty...

Poliisi tekee ratsioita. Eräänä päivänä Aurasillan pielessä sakotettiin punaisiin ajavia. Se on hyvä, mutta riittämätöntä.

Etelän maissa liikenne muistuttaa normalisti suurta kaaosta. Torvet raikuvat ja autot menevät miten sattuu. Mutta jalankulkijat ovat kingejä. Ei tarvitse kuin näyttää siltä, että harkitsisi kadun ylittämistä, niin autot pysähtyvät vaikka minkälaisista nopeuksista. Mikä siellä on erilaista? Ovatko rangaistukset kovempia? Onko yleinen ihmiselämän ja/tai kevyen liikenteen arvostus suurempaa? Ollaanko siellä muuten vain sivistyneempiä? Onko Suomessa meneillään joku erityinen egoisimin puuska yhteiseen hiileen puhaltamisen sijasta?

Näihin ja moniin muihin piittaamattomuuksiin tarvittaisiin ripeitä rangaistusten lisäämisiä ja yleistä asennekasvatusta. Ihminen ja jalankulkija on nostettava liikenteen ykkösiksi.

Vasemmistoliitto osaa

Turun Sanomat kertoivat Vasemmistoliiton Varsinais-Suomen piirin piirikokouksesta tuttua tarinaa. Suurin syntipukki kaikkeen on Sdp, joka ei vieläkään ymmärrä olla vasemmistolainen puolue. Ja vasemmistolaisuudenhan määrittelee Vasemmistoliitto eikä kukaan muu. Koska he ovat fiksumpia. Tai ainakin he ovat vasemmistolaisempia - eihän sitä nyt perustella tarvitse. Joka tapauksessa Sdp on kaiken pahan alku ja juuri - ja koko kokouksen kärkisanoma olikin siinä.

Ei mitään uutta auringon alla. Vasemmistoliitto jatkaa tässäkin asiassa kommunistien perinteitä, onhan väkikin sama. Miten se vanha koira nyt voisikaan uusia temppuja oppia.

Maailma muuttuu. Sen mukana kommunistinen ideologia käytäntöön vietynä on ajautunut karille oikein ryminällä. Ja hyvä niin. Suomessa raunioille perustettiin Vasemmistoliitto, jonka ideologia on kauniisti sanottuna jäänyt ainakin minulle hieman epäselväksi. Selvää on kuitenkin se, että Sdp on edelleen luokkavihollisten puolue. Ainakin ne demarit on ärsyttävän taviksia, älymystöä siellä ei juurikaan ole niin kuin Vasemmistoliitossa, jonka jäsenet ovat paljon fiksumpia.

Maailma muuttuu, sosialidemokratia pysyy. Se on rauhan liike, jonka perustuu vapauden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ihanteille. Kuvaavaa onkin, että Stalinia ja Hitleriä yhdisti inho sosialidemokratiaa kohtaan juuri noiden ihanteiden takia. Vasemmistoliiton retoriikasta huomaa, että myös asenteet sosialidemokraatteja kohtaan pysyvät yhtä yllätyksettöminä. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.

Mielipidekirjoittelu

Lomalaisena on aikaa lukea Turun Sanomien mielipidesivulta se oikeanpuoleinenkin loosi, missä tekstarilla saa tuulettaa tuntojaan. On hyvä, että sellaiseen on paikkoja. Nettipalstoilla menee välillä jo överiksikin, lehdet sensuroinevat kuitenkin kaikkein pahimmat flopit.

Tänään (27.6.07) ihastelin erään tekstailijan positiivisuutta: "Turku, Suomen aurinkoisin kaupunki. Hyvää kesää turkulaiset! Made in Heideken". Kaikki eivät lähesty elämää valitettavasti ihan samalla asenteella.

Nimimerkki "Oire" kirjoitti: "Vanhustenhuolto ja terveydenhoito päälaellaan, eskarilaisten uimaopetus lopetetaan, uusi kirjasto, vaikka vanhakin olisi kelvannut, turhia lautakuntamatkoja, kasvoton ja hidas etuuskäsittely, turha toriparkki, maahanmuuttajien asuttaminen samaan lähiöön, katuväkivalta ja turvaton keskusta aurajokirantoineen! Tuota kaikkea ja vähän lisääkin on Turun tauti nimeltään!" Huh, onneksi vain vähän.

Turussa tehdään tietoni mukaan erinomaista vanhus- ja terveydenhuoltoa. TYKSissä makaa jonkun verran vanhuksia väärillä hoitopaikoilla, mihin koko ajan haetaan ratkaisua. Hammashuollon jonot ovat toki liian pitkät. Edellinen porvarihallitus sössi hammaslääkärien riittävän kouluttamisen.

Esikoululaisten uimaopetusta on virkamiesten puolelta ehdotettu lakkautettavaksi. Sosiaalilautakunta ei tietoni mukaan sitä tälläkään kerralla hyväksy. Kyseessä on yksi viimeisistä ei-lakisääteisistä palveluista sosiaalitoimessa ja säästökuuri on rankka. Toivottavasti järki kuitenkin voittaa.

Pääkirjaston tarpeellisuudesta olen eri mieltä. Lautakuntamatka ei useinkaan ole turha, mutta turhan kallis hyötyynsä nähden se voi minunkin mielestäni olla. Etuuskäsittelyn toimivuudesta minulla on hieman positiivisempi kuva. Toriparkki ei ole turha, mikäli kauppiaat ovat sen kaikilta osiltaan valmiita maksamaan. Liikemiehet eivät käsittääkseni laita rahojaan turhuuksiin.

Maahanmuuttajien keskittyminen Varissuon ja Lausteen lähiöihin on ongelma. Mutta me emme voi estää ketään muuttamasta tuttavien naapuriin, mikäli siinä on vapaata. Emme ainakaan sillä perusteella, että ovat syntyneet väärässä kulttuurissa. Kaikille osapuolille olisi hajauttaminen hyväksi - hyvät neuvot olisivat tarpeen. Katuväkivaltaa minäkin vastustan, mutta kun nuoria kerääntyy yhteen päihteiden kera, aina syntyy riski tappelusta. Sellaista on elämä suuressa kaupungissa.

Mistä nuo mielipiteet kumpuavat? Suomessa menee paremmin kuin koskaan ja ihmisillä tuntuu katkeruus vain kasvavan. Miksi negatiivisuus on niin suurta? Ongelmia on ja niitä tulee aina olemaan. Kun yhden tulipalon sammuttaa, syttyy toisaalla toinen. Kaikista kuitenkin yleensä selvitään. Ei sitä prosessia jatkuva murehtiminen ja manaaminen nopeuta.