Turun kaupunginvaltuusto hyväksynee kaupungille omistajapolitiikan maanantaina 5.10.2009. Asiakirja on kulkenut pitkän tien ja muuttunut paljon. Kaupunginjohtajan alkuperäisessä esityksessä oltiin myymässä kaupungin vuokra-asuntokantaa, ulkoistamassa teknistä sektoria (eli irtisanomassa tuhansia työntekijöitä) ja myyntilistalla olivat myös mm. Myllykoti ja tekstiilihuoltoyhtiö. Kaupunginvaltuuston enemmistö oli taannoin valmis hyväksymään asiakirjan sellaisenaan, mutta vasemmisto vastusti.
Kun veljet vasemmalla ovat keskittyneet vain vastustamaan kaikkea, SDP on ottanut vuosikymmenten varrella linjakseen asioiden hoitamisen kuntoon. Keskinkertainen kompromissi on parempi kuin totaalinen turpiin otto. Tälläkin kerralla lähdettiin ajamaan omaa vaaliohjelmaa ja turvaamaan turkulaisten vuokra-asukkaiden ja pienipalkkaisten työntekijöiden työsuhdeturvaa. Samalla haluttiin estää eräät puhtaasti ideologiset myynnit.
Elokuussa konsernijaostolle tuotiin jo huomattavasti siedettävämpi omistajapolitiikka-asiakirja. Vieläkin mukana olivat mm. maininnat Myllykodin ja tekstiilihuollon myymisestä, mutta yhteisesti sopimalla nämäkin saatiin poistetuiksi. Nyt selvitetään teknisen sektorin yhtiöittämisestä koituvat hyödyt ja haitat. Samalla lasketaan omalle työlle hinta ja verrataan sitä vapaisiin markkinoihin. Yhtiöittäminen toteutetaan vain, jos Turun veronmaksajat todellisesti hyötyvät siitä.
Moinen muokkaaminen asiakirja SDP:n vaaliohjelman mukaiseksi ei ollut sattumaa. Se perustui pitkälti ryhmien välisen sopimuksen kirjauksiin yhdessä sopimisesta, mutta myös SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Jarmo Rosenlöfin valtavaan uurastamiseen. Vaikka uhka kyseisistä toimenpiteistä säilyy näilläkin kirjauksilla ja seuraavien vaalien jälkeen kaikki on taas avoimena, kannatti se tehdä. Kun toiminnat kerran ulkoistaa ja myy, paluuta siitä ei ole. Nyt tilanne saadaan rauhoitettua ja päästään kehittämään ja tehostamaan toimintaa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.
perjantai 2. lokakuuta 2009
lauantai 5. syyskuuta 2009
Mielenkiintoinen kyselytutkimus
Turun sanomat oli tehnyt sunnuntain 6.9. lehteen mielenkiintoisen kyselytutkimuksen turkulaisille suhtautumisesta kunnallisveron suuruuteen sekä kulttuuripääkaupunkivuoteen.
Ensimmäinen johtopäätös oli se, että turkulaiset ovat erittäin heterogeeninen ryhmä. Jotkut eivät tienneet kunnallispolitiikasta tahi kulttuurista tuon taivaallista, jotkut tiesivät paljonkin; joillekin tuli positiivisia, joillekin negatiivisia ajatuksia mieleen. Analyysit ja johtopäätökset vaihtelivat myös ikäryhmien sisällä.
Kunnallisveron suhteen näkemys oli melko selkeä: veroja voidaan nostaa, mikäli siten voidaan turvata keskeiset peruspalvelut, eli sosiaali- ja terveyspalvelut, sekä opetus. Tämä näkemys on yksi yhteen oman puolueeni SDP:n ajaman ajatuksen kanssa. Eli voidaan nostaa, kunhan käytetään olennaiseen ja tehostetaan myös muualta.
Kulttuurin suhteen näkemykset vaihtelivat laajemmalti. Yleinen pohjavire oli kuitenkin se, että kulttuuripääkaupunkivuosi koetaan eliitin projektina ja että se on jäänyt etäiseksi. Näin kokivat myös monet sellaiset, jotka sinänsä suhtautuvat kulttuuriin positiivisesti. On yhdentekevää, onko mielipide säätiön toimihenkilöiden mielestä kohtuullinen tai ei, jos näin kerran koetaan. Se on erittäin merkittävä singnaali 2011-säätiölle. Alkaa olla kiire tehdä jotakin asian hyväksi!
Itse koen asiat aika lailla samalla tavalla kuin jutussa haastateltu vanha kaverini Otto Sjöholm. Suhtaudun positiivisella odotuksella. Ja alakulttuurit on otettava huomioon, kuten Otto huomautti. Voihan se olla, että on otettukin, mutta turkulaiset eivät sitä nyt tiedä. Tiedotusta olisi varmaankin syytä tehostaa.
Ensimmäinen johtopäätös oli se, että turkulaiset ovat erittäin heterogeeninen ryhmä. Jotkut eivät tienneet kunnallispolitiikasta tahi kulttuurista tuon taivaallista, jotkut tiesivät paljonkin; joillekin tuli positiivisia, joillekin negatiivisia ajatuksia mieleen. Analyysit ja johtopäätökset vaihtelivat myös ikäryhmien sisällä.
Kunnallisveron suhteen näkemys oli melko selkeä: veroja voidaan nostaa, mikäli siten voidaan turvata keskeiset peruspalvelut, eli sosiaali- ja terveyspalvelut, sekä opetus. Tämä näkemys on yksi yhteen oman puolueeni SDP:n ajaman ajatuksen kanssa. Eli voidaan nostaa, kunhan käytetään olennaiseen ja tehostetaan myös muualta.
Kulttuurin suhteen näkemykset vaihtelivat laajemmalti. Yleinen pohjavire oli kuitenkin se, että kulttuuripääkaupunkivuosi koetaan eliitin projektina ja että se on jäänyt etäiseksi. Näin kokivat myös monet sellaiset, jotka sinänsä suhtautuvat kulttuuriin positiivisesti. On yhdentekevää, onko mielipide säätiön toimihenkilöiden mielestä kohtuullinen tai ei, jos näin kerran koetaan. Se on erittäin merkittävä singnaali 2011-säätiölle. Alkaa olla kiire tehdä jotakin asian hyväksi!
Itse koen asiat aika lailla samalla tavalla kuin jutussa haastateltu vanha kaverini Otto Sjöholm. Suhtaudun positiivisella odotuksella. Ja alakulttuurit on otettava huomioon, kuten Otto huomautti. Voihan se olla, että on otettukin, mutta turkulaiset eivät sitä nyt tiedä. Tiedotusta olisi varmaankin syytä tehostaa.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Suurtapahtumien paraati
Turun kesä on tarjonnut melkoisen määrän upeita suurtapahtumia, ja yhä riittää uusia. Viimeksi eilen lähtivät suuret purjelaivat (kuva ylhäällä), joita kävi katsomassa arviolta puoli miljoonaa henkeä. Fantastinen tapahtuma.
Aikaisemmin kesällä perinteikäs Ruisrock täytti Ruissalon Kansanpuiston yli 90 000 festarivieraan voimin. Kuten joka vuosi, taas kerran voin todeta, että olisi aika hölmöä siirtää ainutlaatuinen tapahtuma pois Ruissalosta. Paikka ja tapahtuma hakee vertaistaan. Järjestäjät ovat tehneet hyvää työtä kitkeäkseen ympäristöhaittoja. Olisi hurjaa tehdä Ruisrockista tusinamassatapahtuma jollakin suurella parkkipaikalla. Myös keskiaikamarkkinat ovat jo saaneet suuret joukot liikkeelle.
Seuraavaksi tulee niinikään jo perinteinen DBTL. Laituri luo haasteen keskustan asukkaiden viihtyvyydelle, mutta on sekin varmasti uhrauksen arvoinen. Myöhemmin loppukesällä koetaan vielä mm. Turun messut ja naisten EM-futispelejä.
Suurtapahtumilla on suuri merkitys alueen liike-elämälle. Hotellit ja ravintolat hyötyvät, kuten myös monet muut yrittäjät. Näinä aikoina tällä on entistäkin suurempi merkitys. Siksi toivon turkulaisten jaksavan häiriöitä liikenteen ja melun osalta.
PS. Ostin muuten TSR:stä hienon lippalakin ihanalta Helena Oppaalta, jolla on Puistokadulla design-yritys nimeltään "Punainen norsu". Helu keskittyy lastenvaatteisiin, mutta löytyipä jotakin tällaiselle hieman isommallekin lapselle. Suosittelen. Mukavaa, että seudulla menestyvät edelleen monet laadukkaat yritykset.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Onnistunut seikkailu jännittää
Muskettisoturit Markus Järvenpää, Juha-Pekka Mikkola ja Tom Petäjä seuraavat taustalla, kun nuoret rakastavaiset Oula Kitti (D'artagnan) ja Emmi Kaislakari tuijottavat toisiaan tulisesti silmiin.
Turun kesäteatterin "Kolme muskettisoturia" sai loistavat arvostelut - eikä syyttä. Antti Majanlahti joukkoineen teki erinomaista työtä. Näyttelijäkaarti on osaava ja innostunut.
On hienoa nähdä, ettei näyttelijöiden ja muun henkilökunnan moraali heikkene, vaikka esityksiä on valtava määrä. Eikä siinä kaikki, että esityksiä on paljon - heinäkuussa on totuttuun tapaan liian vähän katsojia. Asiakkaiden kiinnostus on suurempi heinä- ja elokuuta kohtaan. Eipä tilanne taida paljon olla toisenlainen muuallakaan Suomessa: Mökki ja pitkät yhtenäiset lomat kiinnostavat enemmän kuin kaupungissa poikkeaminen. Teatterin taloudesta viime kädessä vastaavalla ongelma on kuitenkin suuri. Kesässä onkin jännitettävää monessa mielessä: Juttu on hyvä ja jännä, mutta myös katsojatavoitteen täyttyminen jännittää.
Joka vuosi yhdistystämme puhuttaa mainostaminen. Kymmenet tuhannet ihmiset löytävät teatteriin joka vuosi, joten ei se voi olla epäonnistunuttakaan. Mutta lisää huomiota kaipaisimme nimenomaan heinäkuun alkuun, jolloin viidakkorumpu ei ole vielä tehnyt tehtäväänsä.
Harmillista on se, että vaikka teatteristamme suolletaan tietoa ja vinkkejä pääkaupunkivetoiselle lehdistöllemme, vain paikallinen lehdistö tuntuu kiinnostuvan Vartiovuorenmäen teatterivanhuksesta. Jutun pitäisi olla hyvä ja näyttelijöiden osaavia ja kiinnostavia. Johtuuko kiinnostuksen puute siitä, että kohdeyleisönä ovat "vain" lapsiperheet vai siitä, että ammattimaisesti tehtyjen näytelmiemme taustalla on vain harrastajaorganisaatio? Vai pelottaako pääkaupunkiseudun viestimiä, että Turusta voisi tulla liian positiivisia kulttuuriuutisia? Onneksi paikalliset viestimet eivät ole viitanneet kintaalla Turun kesäteatterin suuntaan ja onneksi kymmenet tuhannet ihmiset näyttävät löytävän tiensä teatteriimme tänäkin kesänä. Tulevina vuosina ehkä keksitään, miten heinäkuun puolivälissäkin saadaan katsomo myytyä loppuun.
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Kesäjuttuja kesäterässä
Vihdoinkin olemme Annikan kanssa päässeet lomailun makuun. Hieman vierailtu siellä ja lomailtu täällä. Oikein rentouttavaa.
Olemme taas kotona käymässä ja selailin lehtiä. Taas on Turun kunnallispolitiikasta tehty "asiajuttuja" kun ei asiajuttuja näytä olevan.
TS / Heinon Jari on päässyt yhdessä pääkirjoitustoimittajan kanssa hämmästyttävään lopputulokseen: Kokoomus ja demarit ovat nimenneet pääosin kokeneita miespuolisia valtuutettuja konserniyhtiöiden hallitusten puheenjohtajiksi. Pitäisi olla kuulemma nuoria kokeilemassa ja kasvamassa.
Näiden harmaahapsisetien joukkoon lueteltiin mm. varavaltuutettu Mia Ilola ja kiinteistökehitysasiantuntija Mikko Lehtinen (noin 30-v). Tai Mikko lueteltiin virkamieskiintiöön, kun taas Esko Heinonen poliittisiin mandaatteihin (miksi?).
Jos olisimme vaihtaneet vaikkapa Turun Seudun veden puheenjohtaja Esko Heinosen juuri pari vuotta ennen valtavan hankkeen valmistumista johonkin nuoreen kokeilijaan, mitäköhän TS sanoisi siihen? Onko yhtiön puheenjohtajuus ylipäänsä oikea paikka harjoitella vaikuttamista? Tuntevatko TS:n toimittajat yhtiölakia ja sen tuomia velvollisuuksia verrattuna lautakuntatyöhön?
Eikö sille anneta mitään arvoa, että useiden yhtiöiden hallituksissa on kasvamassa fiksuja nuoria tuleviin ykköspesteihin? Opiskelija Toni Eklund nimettiin Turun Messukeskus Oy:n hallitukseen ja opiskelija Terhi Salmenoja Turun Kaapelitelevisio Oy:n hallitukseen. Minä ikäloppuna (31) jatkan Myllykoti Oy:n hallituksessa ja aloitin myös Turku Touring Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana. Säätiöt ovat sitten oma maailmansa. SDP on luottanut nuoriin niin ylioppilaskyläsäätiössä kuin kauppaopetussäätiössäkin.
Onko asioiden laittaminen mittasuhteisiinsa tai niiden laajempi tutkistelu ihan vanhanaikaista? On sitten kesä tai ei.
Olemme taas kotona käymässä ja selailin lehtiä. Taas on Turun kunnallispolitiikasta tehty "asiajuttuja" kun ei asiajuttuja näytä olevan.
TS / Heinon Jari on päässyt yhdessä pääkirjoitustoimittajan kanssa hämmästyttävään lopputulokseen: Kokoomus ja demarit ovat nimenneet pääosin kokeneita miespuolisia valtuutettuja konserniyhtiöiden hallitusten puheenjohtajiksi. Pitäisi olla kuulemma nuoria kokeilemassa ja kasvamassa.
Näiden harmaahapsisetien joukkoon lueteltiin mm. varavaltuutettu Mia Ilola ja kiinteistökehitysasiantuntija Mikko Lehtinen (noin 30-v). Tai Mikko lueteltiin virkamieskiintiöön, kun taas Esko Heinonen poliittisiin mandaatteihin (miksi?).
Jos olisimme vaihtaneet vaikkapa Turun Seudun veden puheenjohtaja Esko Heinosen juuri pari vuotta ennen valtavan hankkeen valmistumista johonkin nuoreen kokeilijaan, mitäköhän TS sanoisi siihen? Onko yhtiön puheenjohtajuus ylipäänsä oikea paikka harjoitella vaikuttamista? Tuntevatko TS:n toimittajat yhtiölakia ja sen tuomia velvollisuuksia verrattuna lautakuntatyöhön?
Eikö sille anneta mitään arvoa, että useiden yhtiöiden hallituksissa on kasvamassa fiksuja nuoria tuleviin ykköspesteihin? Opiskelija Toni Eklund nimettiin Turun Messukeskus Oy:n hallitukseen ja opiskelija Terhi Salmenoja Turun Kaapelitelevisio Oy:n hallitukseen. Minä ikäloppuna (31) jatkan Myllykoti Oy:n hallituksessa ja aloitin myös Turku Touring Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana. Säätiöt ovat sitten oma maailmansa. SDP on luottanut nuoriin niin ylioppilaskyläsäätiössä kuin kauppaopetussäätiössäkin.
Onko asioiden laittaminen mittasuhteisiinsa tai niiden laajempi tutkistelu ihan vanhanaikaista? On sitten kesä tai ei.
lauantai 30. toukokuuta 2009
Säästämisen tuskaa
Kuntasektori on joutumassa toden teolla laman maksumieheksi. Turun kaupunki oli jo valmiiksi ongelmissa, eikä maailmanlaajuiset virtaukset helpota tätä tuskaa. Yksinkertainen fakta on, että Turkuun ei muuta riittävästi uusia hyvätuloisia veronmaksajia mutta palvelujen tarvitsijoiden määrä kasvaa. Yhtälö ei toimi.
Kehitys on osaltaan aiempien ja varmaan nykyistenkin päättäjien edesauttamaa, mutta kaikki olisi epä-älyllistä kaataa heidänkään syliin. Turku on kantanut vastuunsa riittävästä palvelutasosta mm. vanhuksille, riittävistä panostuksista elinkeinoelämään koko seudun työpaikkojen tarpeiksi, laadukkaista monipuolisista kulttuuripalveluista (koko seudun tarpeiksi) sekä asuttanut seudun maahanmuuttajat ja yrittänyt tarjota näille kotouttamiseen tähtääviä palveluja (siis yrittänyt).
Nyt ei vieteri enää veny. Koko palvelurakennetta on voitava tarkastella kriittisesti. Kaupungin nykyjohto ei tosin tee sitä kovin johdonmukaisesti. Yksi selvittää yhden palvelun verkkoa ja toinen toisen. Näiden kanssa rinnakkain keskushallinto tekee omaa verkkoselvitystään lainkaan kommunikoimatta näiden hallintokuntien kanssa. Se, että asiassa sählätään (taas) ei poista sitä tosiasiaa, että verkkoja on voitava tarkastella.
Lehdistä saa lukea, että on pöyritstyttävää edes keskustella koululaisista säästämisestä tai lastentarhoista. Vanhuksiin pitäisi panostaa enemmän (mikä pitää paikkansa). Samalla kuullaan huutoa siitä, että kirjastojen kokonaisvolyymia pitäisi kasvattaa, vaikka asukasmäärä ei ole kasvanut. Pöyristyttävää ja hirveää jos ei näin tehdä. Kulttuuripääkaupunkistatus pois vaan! Samalla olen itse huolissani kolmannen sektorin toimijoista. Avsutuksien karsimisella uhkaillaan jatkuvasti, vaikka järjestöt tekevät osittain lakisääteisiä tehtäviä ja nimenomaan ennaltaehkäisevää työtä, mikä säästää kalliin terveyden- ja sosiaalihuollon kustannuksia. Erityisen huolissani olen kaupungin mielenterveyspalvelujen tarvitsijoista. Heitä ei moni puolusta, mutta palvelutarjonta ei paikoin täytä edes lain henkeä. Asiat pitäisi lehdissäkin laittaa mittasuhteisiinsa. Vain hyväosaisten kapina kuuluu.
Investointien tekemättä jättäminen ei ole mikään säästöratkaisu. Jos kuntakaan ei investoi, verotulot tippuvat entisestään ja sosiaalipuolen menot karkaavat. Nyt tarvitaan töitä julkiselta sektorilta!
Yhtälö on kuntien kannalta hankala. Jos Turku nostaa prosentilla veroastetta, saa se noin 23 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tarve olisi vähintään 100 miljoonaa euroa! Veroprosenttia pitää nostaa, mutta neljä prosenttia on mahdoton ajatus, kun kymmenen minuutin ajomatkan päässä olevat kermankuorijakunnat eivät niin tee.
Miksi Suomen hallitus pääsee kuin koira veräjästä? Veroja alennetaan sieltä ja täältä, eivätkä ne vaikuta taloutta elvyttävästi. Valtion veropolitiikan keinoin kunnat voitaisiin pelastaa, mutta mm. metsänomistajien ja suurkauppiaiden edut menevät edelle. Miksi rahavirtoja ei voida verottaa kunnolla? Koska kuntien veroprosentit ovat lähempänä porvari-ideologian mukaista tasaveromallia. Valtion vero on progressiivista ja se tulee porvaritaktiikan mukaan ajaa alas. Talousahdingossa on helppoa myös kokoomusjohtoisissa kunnissa ulkoistaa palveluja "säästöjen" nimissä laatua sen enempää pohtimatta.
No, mitä pitäisi tehdä? Vaikea sanoa. Minimoida vahingot? Odottaa äänestäjien heräämistä porvarihypen jälkeen? Niin kai sitten.
Kehitys on osaltaan aiempien ja varmaan nykyistenkin päättäjien edesauttamaa, mutta kaikki olisi epä-älyllistä kaataa heidänkään syliin. Turku on kantanut vastuunsa riittävästä palvelutasosta mm. vanhuksille, riittävistä panostuksista elinkeinoelämään koko seudun työpaikkojen tarpeiksi, laadukkaista monipuolisista kulttuuripalveluista (koko seudun tarpeiksi) sekä asuttanut seudun maahanmuuttajat ja yrittänyt tarjota näille kotouttamiseen tähtääviä palveluja (siis yrittänyt).
Nyt ei vieteri enää veny. Koko palvelurakennetta on voitava tarkastella kriittisesti. Kaupungin nykyjohto ei tosin tee sitä kovin johdonmukaisesti. Yksi selvittää yhden palvelun verkkoa ja toinen toisen. Näiden kanssa rinnakkain keskushallinto tekee omaa verkkoselvitystään lainkaan kommunikoimatta näiden hallintokuntien kanssa. Se, että asiassa sählätään (taas) ei poista sitä tosiasiaa, että verkkoja on voitava tarkastella.
Lehdistä saa lukea, että on pöyritstyttävää edes keskustella koululaisista säästämisestä tai lastentarhoista. Vanhuksiin pitäisi panostaa enemmän (mikä pitää paikkansa). Samalla kuullaan huutoa siitä, että kirjastojen kokonaisvolyymia pitäisi kasvattaa, vaikka asukasmäärä ei ole kasvanut. Pöyristyttävää ja hirveää jos ei näin tehdä. Kulttuuripääkaupunkistatus pois vaan! Samalla olen itse huolissani kolmannen sektorin toimijoista. Avsutuksien karsimisella uhkaillaan jatkuvasti, vaikka järjestöt tekevät osittain lakisääteisiä tehtäviä ja nimenomaan ennaltaehkäisevää työtä, mikä säästää kalliin terveyden- ja sosiaalihuollon kustannuksia. Erityisen huolissani olen kaupungin mielenterveyspalvelujen tarvitsijoista. Heitä ei moni puolusta, mutta palvelutarjonta ei paikoin täytä edes lain henkeä. Asiat pitäisi lehdissäkin laittaa mittasuhteisiinsa. Vain hyväosaisten kapina kuuluu.
Investointien tekemättä jättäminen ei ole mikään säästöratkaisu. Jos kuntakaan ei investoi, verotulot tippuvat entisestään ja sosiaalipuolen menot karkaavat. Nyt tarvitaan töitä julkiselta sektorilta!
Yhtälö on kuntien kannalta hankala. Jos Turku nostaa prosentilla veroastetta, saa se noin 23 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tarve olisi vähintään 100 miljoonaa euroa! Veroprosenttia pitää nostaa, mutta neljä prosenttia on mahdoton ajatus, kun kymmenen minuutin ajomatkan päässä olevat kermankuorijakunnat eivät niin tee.
Miksi Suomen hallitus pääsee kuin koira veräjästä? Veroja alennetaan sieltä ja täältä, eivätkä ne vaikuta taloutta elvyttävästi. Valtion veropolitiikan keinoin kunnat voitaisiin pelastaa, mutta mm. metsänomistajien ja suurkauppiaiden edut menevät edelle. Miksi rahavirtoja ei voida verottaa kunnolla? Koska kuntien veroprosentit ovat lähempänä porvari-ideologian mukaista tasaveromallia. Valtion vero on progressiivista ja se tulee porvaritaktiikan mukaan ajaa alas. Talousahdingossa on helppoa myös kokoomusjohtoisissa kunnissa ulkoistaa palveluja "säästöjen" nimissä laatua sen enempää pohtimatta.
No, mitä pitäisi tehdä? Vaikea sanoa. Minimoida vahingot? Odottaa äänestäjien heräämistä porvarihypen jälkeen? Niin kai sitten.
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Perspektiiviä Pihkovasta
Venäjän poliittinen kenttä ei ole erityisen vakiintunut neuvostoajan päätyttyä. Yhtenäinen Venäjä hallitsee ja oppositiopuolueista tunnetuin lienee vanhan ajan kommunistit. Uskottavan oppositiopuolueen ei ole onnistunut nousta todelliseksi haastajaksi.
Pari vuotta sitten muutama pienempi puolue yhdistyi Oikeudenmukainen Venäjä -nimiseksi puolueeksi. Sille myönnettiin Sosialistisen internationaalin seuraajajäsenyys ja se onkin hakenut sisäpoliittista uskottavuutta kansainvälisillä yhteyksillä. Sosialidemokraattinen maailmanyhteisö on edelleen maailman suurin poliittinen liike, joten se on luonteva tapa nivoa puolue osaksi laajempaa kokonaisuutta.
Suomen SDP solmi viime lokakuussa yhteistyösuhteet OV-puolueeseen Moskovassa. Samalla sovittiin paikallistason pilottiyhteistyöstä Turun ja Pihkovan osastojen kesken. Kävimme Seppo Lehtisen ja Viktor Germanin kanssa solmimassa paikallisyhteistösopimuksen viime viikonloppuna Pihkovassa. Tapaus herätti paljon kiinnostusta paikan päällä. Huomasimme, että uskottavalle oppositiopuolueelle onkin tarvetta. Toivottavasti vierailustamme oli hyötyä siinä työssä.
Pietarin matkaajat tietävät, että matka Karjalan kannaksen halki ei vaurautta näytä. Matka Viron rajalta Pihkovaan oli vielä hurjemman näköinen. Tuloerot ja julkisten varojen puute näyttäytyivät uskomattoman selkeästi. Teiden päällystyksestä on pitkä aika. Talot ränsistyvät pystyyn. Muutama loistolukaali erottui joukosta. Kerrostaloalueiden kunnostuksesta oli pitempi aika.
Pihkova sijaitsee historiallisella rajaseudulla. Lukuisat linnoitukset kertovat seudun sotaisasta historiasta. Ilmeisesti venäläiseen filosofiaan ei sovi rajaseutujen kunnostaminen - kohta siellä paikat taas hajoavat kuitenkin. Onneksi linnoituksia oli laitettu kuntoon. Kulttuurihistorialle vallanpitäjät näyttäisivät antavan enemmän arvoa kuin asukkaille. Erityisesti kirkollisissa kohteissa kuluista ei ollut säästelty, esimerkkinä loistelia Petserin luostari.
Saimme isänniltämme herra Mihail Brachyakin johdolla lämpimän ja yltäkylläisen vastaanoton. Kuulimme OV-puolueen haasteista, joista päällimmäisiä olivat suuret tuloerot sekä korruptio. Eläkeläisten asema tuntui huolettavan aivan erityisesti. Vähäisistä julkisista töistä tai turvaverkoista huolimatta isäntämmekään eivät näyttäneet ajavan verotuksen muuttamista nykyisestä 13 % tasaveromallista. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että äänestäjät eivät ole halukkaita veroja maksamaan, koska niistä saatavaan hyötyyn ei uskota. Haasteita siis riittää.
Matkamme osui aika hyvään saumaan siltä kannalta, että se auttaa näkemään maailmaa taas hieman laajemmasta perspektiivistä. Kotikaupungissamme Turussa ollaan tekemässä rajuja palvelujen leikkauslistoja, jotka aiheuttavat tuskaa monille. Tilanne on toki vakava, mutta kaukaisemmasta kulmasta katsottuna kovin länsimainen ongelma.
Pari vuotta sitten muutama pienempi puolue yhdistyi Oikeudenmukainen Venäjä -nimiseksi puolueeksi. Sille myönnettiin Sosialistisen internationaalin seuraajajäsenyys ja se onkin hakenut sisäpoliittista uskottavuutta kansainvälisillä yhteyksillä. Sosialidemokraattinen maailmanyhteisö on edelleen maailman suurin poliittinen liike, joten se on luonteva tapa nivoa puolue osaksi laajempaa kokonaisuutta.
Suomen SDP solmi viime lokakuussa yhteistyösuhteet OV-puolueeseen Moskovassa. Samalla sovittiin paikallistason pilottiyhteistyöstä Turun ja Pihkovan osastojen kesken. Kävimme Seppo Lehtisen ja Viktor Germanin kanssa solmimassa paikallisyhteistösopimuksen viime viikonloppuna Pihkovassa. Tapaus herätti paljon kiinnostusta paikan päällä. Huomasimme, että uskottavalle oppositiopuolueelle onkin tarvetta. Toivottavasti vierailustamme oli hyötyä siinä työssä.
Pietarin matkaajat tietävät, että matka Karjalan kannaksen halki ei vaurautta näytä. Matka Viron rajalta Pihkovaan oli vielä hurjemman näköinen. Tuloerot ja julkisten varojen puute näyttäytyivät uskomattoman selkeästi. Teiden päällystyksestä on pitkä aika. Talot ränsistyvät pystyyn. Muutama loistolukaali erottui joukosta. Kerrostaloalueiden kunnostuksesta oli pitempi aika.
Pihkova sijaitsee historiallisella rajaseudulla. Lukuisat linnoitukset kertovat seudun sotaisasta historiasta. Ilmeisesti venäläiseen filosofiaan ei sovi rajaseutujen kunnostaminen - kohta siellä paikat taas hajoavat kuitenkin. Onneksi linnoituksia oli laitettu kuntoon. Kulttuurihistorialle vallanpitäjät näyttäisivät antavan enemmän arvoa kuin asukkaille. Erityisesti kirkollisissa kohteissa kuluista ei ollut säästelty, esimerkkinä loistelia Petserin luostari.
Saimme isänniltämme herra Mihail Brachyakin johdolla lämpimän ja yltäkylläisen vastaanoton. Kuulimme OV-puolueen haasteista, joista päällimmäisiä olivat suuret tuloerot sekä korruptio. Eläkeläisten asema tuntui huolettavan aivan erityisesti. Vähäisistä julkisista töistä tai turvaverkoista huolimatta isäntämmekään eivät näyttäneet ajavan verotuksen muuttamista nykyisestä 13 % tasaveromallista. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että äänestäjät eivät ole halukkaita veroja maksamaan, koska niistä saatavaan hyötyyn ei uskota. Haasteita siis riittää.
Matkamme osui aika hyvään saumaan siltä kannalta, että se auttaa näkemään maailmaa taas hieman laajemmasta perspektiivistä. Kotikaupungissamme Turussa ollaan tekemässä rajuja palvelujen leikkauslistoja, jotka aiheuttavat tuskaa monille. Tilanne on toki vakava, mutta kaukaisemmasta kulmasta katsottuna kovin länsimainen ongelma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)