OLen joutunut taas tarkistamaan aikaisempia mielipiteitäni saatuani perusteellista taustatietoa. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Siksi hieman vierastan kantojen lyömistä ehdottomasti lukkoon ennen perusteellista pohdintaa. Ja eikös se ole hieman edustuksellisen demokratian ideakin, että valitaan henkilöt perehtymään puolestaan asioihin, joissa pakkaa aina olemaan monta kanttia? Tähän filosofiaan eivät sovi kansanäänestykset esim. yksittäisistä kaava-asioista.
Minut nimettiin kaupunginhallituksen edustajana Jouko Turton johtamaan palkintoraatiin, joka käsittelee uutta "Pennisillaksi" ristittyä kevyen liikenteen siltaa Aurajoen yli. Mukana ovat myös mm. Mikaela Sundqvist (vihr) ympäristö- ja kaavoituslautakunnasta ja Mikko Koskinen (kok) kiinteistöliikelaitoksen johtokunnasta. Tänään 25.2.2010 julistettiin arkkitehtikilpailu sillasta. Kiinnostus oli laajaa, sillä tiedotustilaisuudessa oli noin 20 eri arkkitehtitoimiston edustajaa.
Kaupunginhallitus päätti jo aikaisemmin, että silta tulee Kauppiaskadun päästä ns. Rettinginrinteeseen. Pidin ajatusta ennen tätä päivää aivan pölvästinä. Ajattelin sen hyödyttävän vain heitä, jotka haluavat nopeasti Wiklundilta Olavin Krouviin. Asemakaava-arkkitehti Timo Hintsanen piti kuitenkin vakuuttavan esityksen siitä, miksi paikka on mitä sopivin. Sillasta tulee osa "ihmisille parempaa keskustaa". Minulle oli tuttua Vähätoriin ja Kauppiaskadun pään muuttamiset "piazzoiksi" joista ensimmäinen onkin jo toteutunut. Nämä kuten myös kauppatorin ympäristön muuttaminen parkkitilasta kevyen liikenteen alueiksi sisältyivät myös vuoden takaiseen SDP:n esitykseen keskustan kehittämiseksi. Minulle kaavoitukseen kohtuullisen vähän perehtyneelle uutta tietoa oli uusien pyörätielinjausten suunnittelu koko Kauppiaskadun pituisena. Näin ollen Brahenkatu ei jää ainoaksi pystypyörätielinjaukseksi Kauppatorin toisella puolen.
Varsinainen mielipiteen muokkaukseni tuli kuitenkin yksinkertaisen karttaharjoituksen aikana. Pidän itseäni jonkinlaisena Turun keskustan pyöräilyspesialistina, koska olen koko ikäni siellä poljeskellut. Etenkin opiskeluaikoinani poljin paljon kampuksen ja keskustan väliä. Siksi pidin paljon järkevämpänä rakentaa silta Pinellan vierestä vanhan pääkirjaston eteen. Kun nyt näin kartasta, kuinka paljon kiertää ajaa polkupyörällä Hämeenkadulta Tuomiokirkon editse Pinellan eteen, ymmärsin yskän. Ajatus siitä, että pyörätie jatkuisikin hovioikeuden edestä Hämeenkatua aina Rettinginrinteeseen saakka alkoi vaikuttaa järkevältä. Ainakin oikaisevalta. Se oikaisee myös niiden polkumatkaa, jotka pyöräilevät Uudenmaankatua pitkin. Eikä kai sekään mahdotonta ole, että Kaskenmäkeä alas polkevat poikkeaisivat jatkossa oikean kautta Kauppiaskadulle. Ainakin se on turvallisempaa kuin Aurasillalla bussien seassa sukkulointi.
Oli niin taikka näin, silta on järkevää rakentaa, koska nykyisellä Aura- ja kirkkosillalla on turhan ahdasta. Ja etenkin siksi, että valtion reilu 2 miljoona euroa jää muuten käyttämättä. Kyse on myös työllisyydestä. Mitä tulee kansallismaisemaan, julistaudun sellaiseksi, joka ei piittaa seisovasta vedestä. Kaupunkimaisemille on tyypillistä muuttuvuus ajan mukana. Sitä paitsi uuden sillan myötä syntyy uusi kansallismaisema.
Palkintoraadin jäsenenä pääsen vaikuttamaan siihen, että silta on riittävän tyylikäs ja toimiva niin herkkään maisemaan. Olen varma, että se lisää alueen elävyyttä ja palvelee myös elinkeinoelämää sekä kulttuuria. Niinhän teki myös Teatterisilta epäilyistä huolimatta. Tärkeintä on kuitenkin, että se lisää turkulaisten viihtyvyyttä sekä hyötyliikuntaa. Siksi pitää edellyttää, että pyörätiet Kauppiakadulle, Hämeenkadulle sekä Kaskenmäkeen kuuluvat samaan kauppaan.
Mikä muuten olisi hyvä nimi sillalle? Pennisilta on mielestäni turhan selkeä viittaus kaupungin taloustilanteeseen. Myllysillan, Tuomiokirkkosillan ja Teatterisillan jatkoksi jonkun ehdottama "Kirjastosilta" voisi sopia teemaan.
torstai 25. helmikuuta 2010
lauantai 30. tammikuuta 2010
Hieman kehua liittyen "siihen itteensä"
Torstaina osallistuin todella miellyttävään tilaisuuteen Sigyn-salissa. Siellä vihittiin käyttöön uusi seudullinen jäteveden puhdistuslaitos. Uusi laitos on merkittävä ympäristöteko sekä kuntarajat ylittävä yhteistyöhanke.
Turun seudun jätevedenpuhdistamo edustaa uusinta teknologiaa. Puhdistustulokset ovat huippuluokkaa ja seudun asukkaiden jätökset otetaan pääosiltaan hyötykäyttöön ja satama-altaaseen lasketaan lähes täysin puhdistunutta vettä. Tulokset ovat jo nähtävissä: meri on lähtenyt puhdistumaan oleellisesti.
Tavan mukaan hanketta vastustettiin raivokkaasti. Se taitaa olla Turun tapa. Mitä ei tunneta sitä on parempi vastustaa. Suurin syy taisi olla sijainti ja pelko hajuhaitoista. Ympäristön kannalta jätevedet kannattaa käsitellä siellä, missä sitä eniten syntyy. Siksi Turun keskusta on seudun sopivin sijoituspaikka. Enkä ole pannut merkille, että Portsa olisi alkanut haista. Päin vastoin Patterihaan vanhoista "paskakaruselleista" tahi tuttavallisemmin "poliisien uima-altaista" eroon pääseminen on parantanut alueen ilmanlaatua.
Puhdistamo-osakeyhtiön hallituksen pj, puoluetoverini Esko Heinonen kertoi puheenvuorossaan, että jätevedestä erotellusta lietteestä tehdään energiaa ja sitä käytetään lämmitykseen. Ympäristö kiittää monin tavoin. On myös hienoa, että naapurikunnat ovat mukana hankkeessa. Esimerkiksi Raision mukaan lähteminen on puhdistanut Raisionlahtea välittömästi. Toivottavasti yhteistyö luontevoituu myös muissa hankkeissa.
Tilaisuudesta jäi myös muutoin hyvä mieli. Juhlassa hyödynnettiin alueella sijaitsevat Taideakatemian opiskelijoiden osaamista. Sali oli täynnä alueen päättäjiä, jotka varmuudella vakuuttuivat siitä, että Turun AMK:ssa osataan kouluttaa loistavia muusikoita, tanssijoita sekä sirkustaiteilijoita.
Mutta mitäpä näistä, kun on niin paljon mukavampaa taivastella kaikenlaisia ikäviä asioita. Palataan niihin taas ensi kerralla, niin menee turkulaisittain.
Turun seudun jätevedenpuhdistamo edustaa uusinta teknologiaa. Puhdistustulokset ovat huippuluokkaa ja seudun asukkaiden jätökset otetaan pääosiltaan hyötykäyttöön ja satama-altaaseen lasketaan lähes täysin puhdistunutta vettä. Tulokset ovat jo nähtävissä: meri on lähtenyt puhdistumaan oleellisesti.
Tavan mukaan hanketta vastustettiin raivokkaasti. Se taitaa olla Turun tapa. Mitä ei tunneta sitä on parempi vastustaa. Suurin syy taisi olla sijainti ja pelko hajuhaitoista. Ympäristön kannalta jätevedet kannattaa käsitellä siellä, missä sitä eniten syntyy. Siksi Turun keskusta on seudun sopivin sijoituspaikka. Enkä ole pannut merkille, että Portsa olisi alkanut haista. Päin vastoin Patterihaan vanhoista "paskakaruselleista" tahi tuttavallisemmin "poliisien uima-altaista" eroon pääseminen on parantanut alueen ilmanlaatua.
Puhdistamo-osakeyhtiön hallituksen pj, puoluetoverini Esko Heinonen kertoi puheenvuorossaan, että jätevedestä erotellusta lietteestä tehdään energiaa ja sitä käytetään lämmitykseen. Ympäristö kiittää monin tavoin. On myös hienoa, että naapurikunnat ovat mukana hankkeessa. Esimerkiksi Raision mukaan lähteminen on puhdistanut Raisionlahtea välittömästi. Toivottavasti yhteistyö luontevoituu myös muissa hankkeissa.
Tilaisuudesta jäi myös muutoin hyvä mieli. Juhlassa hyödynnettiin alueella sijaitsevat Taideakatemian opiskelijoiden osaamista. Sali oli täynnä alueen päättäjiä, jotka varmuudella vakuuttuivat siitä, että Turun AMK:ssa osataan kouluttaa loistavia muusikoita, tanssijoita sekä sirkustaiteilijoita.
Mutta mitäpä näistä, kun on niin paljon mukavampaa taivastella kaikenlaisia ikäviä asioita. Palataan niihin taas ensi kerralla, niin menee turkulaisittain.
tiistai 26. tammikuuta 2010
Tasan ei käy onnen lahjat
Turussa on edetty kohti valtionhallinnon kaltaista parlamentarismia hapuilevin askelin. Esimerkkinä ovat Euroopan kaupungit ja lähempää mm. Tukholma ja Tampere. Tavoitteena on osoittaa valta ja vastuu samaan paikkaan. Joulukuussa 2008 solmittu ryhmien välinen sopimus etäännytti tavoitetta entistä kauemmas, kun sopimus kelpasi kaikille valtuustopuolueille. Oppositiota ei jäänyt. Vasemmistoliitto pyysi sopimukseen mukaan lähtemisen vastineeksi paikkaa valtuuston puheenjohtajistossa ja heidän pyynnöstään aiemmin tehty päätös varapuheenjohtajien määrän supistamisesta kumottiinkin.
Kaikilla puolueilla on ollut omat vaikeat hetkensä koskien sopimuksen täytäntöönpanoa. Vihreät tuskailivat eräiden kaavoituspäätösten kanssa. Kokoomus yski muun muassa henkilöstön asemaan koskevien kirjausten takia. SDP:lle ikävintä oli antaa periksi muutamien kunnallisen yhtiön omistamien haja-asuntojen operointiin.
Ensimmäinen suuri koetinkivi oli sitoutuminen vaikeaan vuoden 2010 talousarvioon. Kaikki joutuivat tekemään ikäviä myönnytyksiä. Vain Vasemmistoliitto päätti irtautua sovusta ja tehdä omia poliittisia avauksiaan. Kaikkien olisi tehnyt mieli, mutta sellaista ei sopimus, eikä vaikea tilanne mahdollistanut. Muut ryhmät katsoivat oikeutetusti, että sopimuksessa joko ollaan mukana, tai ei olla. Irtopisteitä kerättäköön muilla tavoilla kuin leikkimällä yhteistyötä johon ei todellisuudessa kuitenkaan sitouduta. Tämän takia alkuperäinen ajatus varapuheenjohtajien määrän supistamisesta todellisen tarpeen mukaiseksi toteutettiin 25.1.2010.
Sopimuksessa on ongelmia. Keskeinen ongelma on se, että sopimusta johtava kaupungin suurimmaksi äänestetty puolue Kokoomus puhuu muidenkin äänellä, kun sopimusta laitetaan toteen. Muiden saavutukset näyttävät näin Kokoomuksen saavutuksilta, vaikka he saattavat todellisuudessa olla vastustaneet kyseisiä saavutuksia. Sellaista on sopiminen. Lehdet haastattelevat aina myönteisissä asioissa Aleksi Randellia (kok) tai Minna Arvetta (kok).
Mutta miksi ihmeessä kun on kysymys ikävistä asioista, eli tässä tapauksessa sopimusyhteistyön päättymisestä vasemmistoliiton kanssa, haastatellaan ainoastaan SDP:n edustajaa. Turun Sanomat teki tämän tempun joku viikko sitten Jarmo Rosenlöfille (sd) väittäen haastattelevansa myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajia. Mielikuva oli valmis: SDP haluaa vassarit pois yhteistyöstä (mikä ei pidä paikkaansa). Tänään 26.1.2010 Helsingin Sanomat teki saman tempun. Vasemmistoliiton Annika Lapintien aviomies toimittaja Pyry Lapintie halusi myös kaataa koko sangon nimenomaan SDP:n niskaan, ilman että olisi haastatellut suurinta puoluetta. Hänkin oli väittänyt haastattelevansa myös kokoomuksen edustajaa, mutta hän myös oli päätynyt olemaan pitämättä sanaansa. Tasan ei näköjään käy onnen lahjat. Toiset saavat korjata hedelmät ja toisille jää roiston rooli.
Vainoharhaako? En enää usko sattumaan.
Kaikilla puolueilla on ollut omat vaikeat hetkensä koskien sopimuksen täytäntöönpanoa. Vihreät tuskailivat eräiden kaavoituspäätösten kanssa. Kokoomus yski muun muassa henkilöstön asemaan koskevien kirjausten takia. SDP:lle ikävintä oli antaa periksi muutamien kunnallisen yhtiön omistamien haja-asuntojen operointiin.
Ensimmäinen suuri koetinkivi oli sitoutuminen vaikeaan vuoden 2010 talousarvioon. Kaikki joutuivat tekemään ikäviä myönnytyksiä. Vain Vasemmistoliitto päätti irtautua sovusta ja tehdä omia poliittisia avauksiaan. Kaikkien olisi tehnyt mieli, mutta sellaista ei sopimus, eikä vaikea tilanne mahdollistanut. Muut ryhmät katsoivat oikeutetusti, että sopimuksessa joko ollaan mukana, tai ei olla. Irtopisteitä kerättäköön muilla tavoilla kuin leikkimällä yhteistyötä johon ei todellisuudessa kuitenkaan sitouduta. Tämän takia alkuperäinen ajatus varapuheenjohtajien määrän supistamisesta todellisen tarpeen mukaiseksi toteutettiin 25.1.2010.
Sopimuksessa on ongelmia. Keskeinen ongelma on se, että sopimusta johtava kaupungin suurimmaksi äänestetty puolue Kokoomus puhuu muidenkin äänellä, kun sopimusta laitetaan toteen. Muiden saavutukset näyttävät näin Kokoomuksen saavutuksilta, vaikka he saattavat todellisuudessa olla vastustaneet kyseisiä saavutuksia. Sellaista on sopiminen. Lehdet haastattelevat aina myönteisissä asioissa Aleksi Randellia (kok) tai Minna Arvetta (kok).
Mutta miksi ihmeessä kun on kysymys ikävistä asioista, eli tässä tapauksessa sopimusyhteistyön päättymisestä vasemmistoliiton kanssa, haastatellaan ainoastaan SDP:n edustajaa. Turun Sanomat teki tämän tempun joku viikko sitten Jarmo Rosenlöfille (sd) väittäen haastattelevansa myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajia. Mielikuva oli valmis: SDP haluaa vassarit pois yhteistyöstä (mikä ei pidä paikkaansa). Tänään 26.1.2010 Helsingin Sanomat teki saman tempun. Vasemmistoliiton Annika Lapintien aviomies toimittaja Pyry Lapintie halusi myös kaataa koko sangon nimenomaan SDP:n niskaan, ilman että olisi haastatellut suurinta puoluetta. Hänkin oli väittänyt haastattelevansa myös kokoomuksen edustajaa, mutta hän myös oli päätynyt olemaan pitämättä sanaansa. Tasan ei näköjään käy onnen lahjat. Toiset saavat korjata hedelmät ja toisille jää roiston rooli.
Vainoharhaako? En enää usko sattumaan.
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Outoja avauksia kaupunginjohtajalta
Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen esitti käsityksiään Turun kehittämisestä Turun Sanomissa 3.1.2010. Tälläkään kerralla kaupungin ykkönen ei ota kantaa palvelujen järjestämiseen valtavassa rahapulassa vaan ideoi tulevia investointeja ja Turun vetovoimatekijöiden uudelleenjärjestelyjä. Ovathan ne kai sitten mukavampia aiheita pohtia, kuin oikeiden ihmisten oikeat ongelmat.
Kaupunginjohtajan visioissa tuntuu olevan varaa noin 100 miljoonan euroan musiikki- ja kongressitalolle Aurajoen rannassa. Siitä Pukkinen ei tälläkään kerralla puhu, että laitos vaatisi kokonaan oman henkilökunnan, mikä tarkoittaisi vuodessa kulttuuritoimelle tai vastaavalle taloa ylläpitävälle taholle noin miljoonan euron kiinteät vuosittaiset kustannukset. Tämän lisäksi tulisi sitoutua VR:n vanhaan konepajaan sijoitettavaan kulttuurikeskukseen (noin 500.000 - 1 M euroa / vuosi) ja Artukaisten alueen kehittämiseen samaan tarkoitukseen. Varmaankin Pukkisen visioon mahtuu myös Göteborgin asukkaisen sodan jälkeen lahjoittaman konserttitalon peruskorjaus. Mahtaako kyseessä ollakin miljoonametropoli, eikä Turun seutu?
Todennäköisesti Mikko Pukkinen on oikeassa siinä, että TuTo:n mestispelit pitäisi siirtää Turkuhalliin ja Kupittaan halli pitäisi muuttaa sisäpalloiluhalliksi. En tosi pidä siitäkään ajatuksesta, sillä 1000 katsojan mestispelien tunnelma on pilalla 10.000 katsojan hallissa. On varmaan kuitenkin liioittelua ylläpitää kahta tuon tason jäähallia Turussa. Mutta jos on varaa kaikkeen edellä lueteltuun ylellisyyteen, niin on varmaan varaa myös pitää TuTolle omaa jäähallia.
Pukkisen linjauksista lyhytnäköisin on kuitenkin ajatus Ruisrockin siirtämisestä Ruissalon Kansanpuistosta Artukaisten messukeskukseen. Messukeskus tekee paljon hyviä tapahtumia ja saa kansaa liikkeelle, mutta tähän tarkoitukseen sitä on turha kaavailla. Sinä päivänä, kun Ruisrokin siirtää pois Ruissalossa, voidaan hyvästellä koko tapahtuma. Samalla menetetään upea brändi ja Turun vetovoimatekijä. Miksi kaupunginjohtaja haluaa tuhota yhden Turun merkittävimmästä tapahtumista? Luontoarvoihin en selityksenä usko, koska Auragolf ja leirintäalue saavat olla rauhassa. Todennäköisesti kyseessä on ymmärtämättömyys ja taitamattomuus, sillä millään järkiseikalla tuota populaarikulttuurin vainoamista ei voida selittää.
Kaupunginjohtajan visioissa tuntuu olevan varaa noin 100 miljoonan euroan musiikki- ja kongressitalolle Aurajoen rannassa. Siitä Pukkinen ei tälläkään kerralla puhu, että laitos vaatisi kokonaan oman henkilökunnan, mikä tarkoittaisi vuodessa kulttuuritoimelle tai vastaavalle taloa ylläpitävälle taholle noin miljoonan euron kiinteät vuosittaiset kustannukset. Tämän lisäksi tulisi sitoutua VR:n vanhaan konepajaan sijoitettavaan kulttuurikeskukseen (noin 500.000 - 1 M euroa / vuosi) ja Artukaisten alueen kehittämiseen samaan tarkoitukseen. Varmaankin Pukkisen visioon mahtuu myös Göteborgin asukkaisen sodan jälkeen lahjoittaman konserttitalon peruskorjaus. Mahtaako kyseessä ollakin miljoonametropoli, eikä Turun seutu?
Todennäköisesti Mikko Pukkinen on oikeassa siinä, että TuTo:n mestispelit pitäisi siirtää Turkuhalliin ja Kupittaan halli pitäisi muuttaa sisäpalloiluhalliksi. En tosi pidä siitäkään ajatuksesta, sillä 1000 katsojan mestispelien tunnelma on pilalla 10.000 katsojan hallissa. On varmaan kuitenkin liioittelua ylläpitää kahta tuon tason jäähallia Turussa. Mutta jos on varaa kaikkeen edellä lueteltuun ylellisyyteen, niin on varmaan varaa myös pitää TuTolle omaa jäähallia.
Pukkisen linjauksista lyhytnäköisin on kuitenkin ajatus Ruisrockin siirtämisestä Ruissalon Kansanpuistosta Artukaisten messukeskukseen. Messukeskus tekee paljon hyviä tapahtumia ja saa kansaa liikkeelle, mutta tähän tarkoitukseen sitä on turha kaavailla. Sinä päivänä, kun Ruisrokin siirtää pois Ruissalossa, voidaan hyvästellä koko tapahtuma. Samalla menetetään upea brändi ja Turun vetovoimatekijä. Miksi kaupunginjohtaja haluaa tuhota yhden Turun merkittävimmästä tapahtumista? Luontoarvoihin en selityksenä usko, koska Auragolf ja leirintäalue saavat olla rauhassa. Todennäköisesti kyseessä on ymmärtämättömyys ja taitamattomuus, sillä millään järkiseikalla tuota populaarikulttuurin vainoamista ei voida selittää.
perjantai 18. joulukuuta 2009
Yleistäminen ei auta asiaa
Historian ja nykypäivän välillä on tapana etsiä yhtäläisyyksiä. Mikael Hiltunen (TS 13.12.2009) ja Jorma Miettinen (TS 16.12.2009) tuntuvat olevan aika lailla eri linjoilla siitä, mitä yhtäläisyyksiä on löydettävissä maastamuutosta Suomesta ammoisina aikoina ja maahanmuutosta Suomeen nykyisin.
Takavuosina historiaa opiskellessani tulin raaputtaneeksi hieman myös Pohjois-Amerikassa elävien suomalaissiirtokuntien elämän pintaa. Raittiusyhdistyksiä perustettiin, koska elämä uudella mantereella sisälsi juuri niitä sopeutumista vaikeuttavia tekijöitä, mihin Hiltunen viittaa. Sopeutuminen on vaatinut vuosikymmeniä niin siellä kuin myöhemmin Ruotsissakin. Vieläkin saattaa Ruotsissa kuulla epätoivoisen huudahduksen ”En finne igen!”. Kovalla työnteolla sopeutumisvaikeuksista selvittiin.
Keskeinen ero kirjoittajien näkemysten välillä näyttää olevan siinä, mitkä ovat maahanmuuton syyt. Miettinen leimaa kaikki nykyiset Suomessa elävät maahanmuuttajat sosiaaliturvan perässä muuttajiksi ja samalla sosiaaliturvasta nauttijat loisiksi. Suomalaiset taas muuttivat vain työtä tehdäkseen. Yhtäläisyyksillä leikittäessä ei pitäisi syyllistyä näin räikeisiin anakronismeihin. Eikä etenkään syyttää toista historian väärin tulkinnasta jos syyllistyy siihen itse. Aikahan oli tyystin toinen!
Moni suomalainen syrjäytyi Pohjois-Amerikassa juomisongelman tai muiden henkilökohtaisten onnettomuuksien takia. Tokihan he olisivat joutuneet käyttämään sosiaaliturvaa, jos sellainen olisi ollut. 1960-luvun Ruotsissa moni siihen jo turvautuikin. Mutta suurin osa halusi ja pystyi tekemään hyvin työnsä, mistä Miettinen kirjoittikin.
On räikeä vääryys väittää, että Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovat muuttaneet tänne vain sosiaaliturvan perässä. Toki on niitäkin, jotka ottavat vain rusinat pullasta. Suurin osa kuitenkin haluaa tehdä töitä ja sopeutua yhteiskuntaamme. Yhtä hyvin voisimme yleistää, että kaikki suomalaiset ovat juntteja. Monihan niin sanoo. Se ei ole kuitenkaan totta. Eihän?
Kannatan lämpimästi Mikael Hiltusen ajatusta siitä, että meidän tulisi tehdä enemmän helpottaaksemme maahanmuuttajien sopeutumista ja sitä kautta työllistymistä. Työelämän vaatimukset ovat muuttuneet esi-isiemme ajoista. Ilman kielitaitoa on vaikea pärjätä työmarkkinoilla. Maahanmuuttajat eivät ole mielikseen lähteneet kotimaistaan kylmään Pohjolaan, kuten eivät esi-isämmekään lähteneet mielikseen valtameren taakse.
Takavuosina historiaa opiskellessani tulin raaputtaneeksi hieman myös Pohjois-Amerikassa elävien suomalaissiirtokuntien elämän pintaa. Raittiusyhdistyksiä perustettiin, koska elämä uudella mantereella sisälsi juuri niitä sopeutumista vaikeuttavia tekijöitä, mihin Hiltunen viittaa. Sopeutuminen on vaatinut vuosikymmeniä niin siellä kuin myöhemmin Ruotsissakin. Vieläkin saattaa Ruotsissa kuulla epätoivoisen huudahduksen ”En finne igen!”. Kovalla työnteolla sopeutumisvaikeuksista selvittiin.
Keskeinen ero kirjoittajien näkemysten välillä näyttää olevan siinä, mitkä ovat maahanmuuton syyt. Miettinen leimaa kaikki nykyiset Suomessa elävät maahanmuuttajat sosiaaliturvan perässä muuttajiksi ja samalla sosiaaliturvasta nauttijat loisiksi. Suomalaiset taas muuttivat vain työtä tehdäkseen. Yhtäläisyyksillä leikittäessä ei pitäisi syyllistyä näin räikeisiin anakronismeihin. Eikä etenkään syyttää toista historian väärin tulkinnasta jos syyllistyy siihen itse. Aikahan oli tyystin toinen!
Moni suomalainen syrjäytyi Pohjois-Amerikassa juomisongelman tai muiden henkilökohtaisten onnettomuuksien takia. Tokihan he olisivat joutuneet käyttämään sosiaaliturvaa, jos sellainen olisi ollut. 1960-luvun Ruotsissa moni siihen jo turvautuikin. Mutta suurin osa halusi ja pystyi tekemään hyvin työnsä, mistä Miettinen kirjoittikin.
On räikeä vääryys väittää, että Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovat muuttaneet tänne vain sosiaaliturvan perässä. Toki on niitäkin, jotka ottavat vain rusinat pullasta. Suurin osa kuitenkin haluaa tehdä töitä ja sopeutua yhteiskuntaamme. Yhtä hyvin voisimme yleistää, että kaikki suomalaiset ovat juntteja. Monihan niin sanoo. Se ei ole kuitenkaan totta. Eihän?
Kannatan lämpimästi Mikael Hiltusen ajatusta siitä, että meidän tulisi tehdä enemmän helpottaaksemme maahanmuuttajien sopeutumista ja sitä kautta työllistymistä. Työelämän vaatimukset ovat muuttuneet esi-isiemme ajoista. Ilman kielitaitoa on vaikea pärjätä työmarkkinoilla. Maahanmuuttajat eivät ole mielikseen lähteneet kotimaistaan kylmään Pohjolaan, kuten eivät esi-isämmekään lähteneet mielikseen valtameren taakse.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Mikä on median vaikutin?
Medialla tuntuu olevan dilemma: vallassa olevaa porvarikoalitiota tulisi haukkua, mutta inhottaa tehdä sitä johtavan oppositiopuolueen SDP:n hyväksi. Mikään ei tunnu olevan niin vastenmielistä, kuin tylsä ja inhorealistinen sosialidemokraattinen aate.
Ajankohtainen kakkonen kokosi 17.11. suureen studiokeskusteluunsa suuren joukon mediavaikuttajia, alan tutkijoita ja pari poliitikkoa pohtimaan teemaa "media ja valta". Yleinen teesi oli, että koska oppositio on niin hampaaton, pitää median ottaa sen rooli haltuunsa (ja kirjoittaa lautakasoista, taiteenostoista ja muista politiikan ydinkysymyksistä).
Kuitenkin johtavat mediat ovat vaienneet johdonmukaisesti mm. Jutta Urpilaisen ja Ari Korhosen varoittelut koskien taantumaa (loppukesä 2008), vääriä veronalennuksia sekä elvytyksen puutetta. Kun Euroopan komissio moittii porvarihallitusta, vain HS kirjoittaa asiasta ja sekin ikään kuin pelin keksijänä. Oppositio onkin hampaaton jos se vaietaan jatkuvasti.
SDP:llä on oma linja verotuksen toteuttamiseksi, kuntien tukemiseksi ja palvelujen turvaamiseksi. Se järjestää aiheesta tiedotustilaisuuksia, mutta sisältö ilmeisesti ylittää median edustajien vastaanottokyvyn. Sen sijaan Timo Soinin reppavat hokemat aiheuttavat iloisia huudahduksia ja kätten taputuksia. Taitaa olla riittävän yksinkertaista. Mutta mitä hän esittikään.
Päätoimittaja Lasse Virtanen kirjoittaa jälleen kerran SDP:n "linjakriisistä" (Aamuset 18.11.2009). Kaikilla muilla on omia vaihtoehtoja mutta SDP vain keskittyy kertomaan, mitä vikaa niissä on.
Ensinnäkin, SDP:llä on omia tavoitteita koskien julkisen sektorin toimintakyvyn kehittämistä, mutta ne eivät ole kovinkaan radikaaleja. Pitäisikö sitten olla? Toiseksi, politiikan agendan määrittää suurin puolue Kokoomus ja esittelijänä toimiva kaupunginjohtaja. Kokoomus kyllä esittää muutoksia, mutta eiväthän ne mitään säästä. Tai säästää pitkällä jänteellä kun palveluista täytyy luopua kun niihin ei enää ole varaa. Siihenkö Aamuset ja muu media tähtää?
Media tuntee oman valtansa. Potkimalla ja ennen muuta vaientamalla demareita viestimet ottavat osaa omistajiensa talkoisiin, joilla luodaan kaupallisempaa yhteiskuntaa - yhteiskuntaa jossa ostetaan enemmän ilmoitustilaa ja maksetaan vähemmän veroja.
Ajankohtainen kakkonen kokosi 17.11. suureen studiokeskusteluunsa suuren joukon mediavaikuttajia, alan tutkijoita ja pari poliitikkoa pohtimaan teemaa "media ja valta". Yleinen teesi oli, että koska oppositio on niin hampaaton, pitää median ottaa sen rooli haltuunsa (ja kirjoittaa lautakasoista, taiteenostoista ja muista politiikan ydinkysymyksistä).
Kuitenkin johtavat mediat ovat vaienneet johdonmukaisesti mm. Jutta Urpilaisen ja Ari Korhosen varoittelut koskien taantumaa (loppukesä 2008), vääriä veronalennuksia sekä elvytyksen puutetta. Kun Euroopan komissio moittii porvarihallitusta, vain HS kirjoittaa asiasta ja sekin ikään kuin pelin keksijänä. Oppositio onkin hampaaton jos se vaietaan jatkuvasti.
SDP:llä on oma linja verotuksen toteuttamiseksi, kuntien tukemiseksi ja palvelujen turvaamiseksi. Se järjestää aiheesta tiedotustilaisuuksia, mutta sisältö ilmeisesti ylittää median edustajien vastaanottokyvyn. Sen sijaan Timo Soinin reppavat hokemat aiheuttavat iloisia huudahduksia ja kätten taputuksia. Taitaa olla riittävän yksinkertaista. Mutta mitä hän esittikään.
Päätoimittaja Lasse Virtanen kirjoittaa jälleen kerran SDP:n "linjakriisistä" (Aamuset 18.11.2009). Kaikilla muilla on omia vaihtoehtoja mutta SDP vain keskittyy kertomaan, mitä vikaa niissä on.
Ensinnäkin, SDP:llä on omia tavoitteita koskien julkisen sektorin toimintakyvyn kehittämistä, mutta ne eivät ole kovinkaan radikaaleja. Pitäisikö sitten olla? Toiseksi, politiikan agendan määrittää suurin puolue Kokoomus ja esittelijänä toimiva kaupunginjohtaja. Kokoomus kyllä esittää muutoksia, mutta eiväthän ne mitään säästä. Tai säästää pitkällä jänteellä kun palveluista täytyy luopua kun niihin ei enää ole varaa. Siihenkö Aamuset ja muu media tähtää?
Media tuntee oman valtansa. Potkimalla ja ennen muuta vaientamalla demareita viestimet ottavat osaa omistajiensa talkoisiin, joilla luodaan kaupallisempaa yhteiskuntaa - yhteiskuntaa jossa ostetaan enemmän ilmoitustilaa ja maksetaan vähemmän veroja.
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Millä saa säästöjä, millä ei?
Turun kaupunki on korviaan myöten taloudellisissa vaikeuksissa. Se on elänyt yli varojensa jo pitkään. Kaupunkilehti Turkulainen otti pääkirjoituksessaan kantaa talouden tasapainottamislääkkeisiin tavalla, joka saa epäilemään, että kirjoituksen on laatinut lehden päätoimittaja, Kokoomuksen entinen kaupunginvaltuutettu Pauli Komsi.
"Veroja korottamalla heikennetään kuntalaisten ostovoimaa, eikä se siksi kannata". Valtiohan on keventänyt hyväosaisten verotusta rankalla kädellä ja rahoittanut sen velkarahalla. Siitä huolimatta Euroopan Komissio huomauttaa, ettei Suomi ole sijoittanut velkarahaansa elvyttäviin toimiin. Ollaanko siellä taitamattomia, vai? Miksi tätä viestiä ei ole juurikaan uutisoitu?
Samalla kun verojen korottaminen saa moitteet (mukavaahan se olisi laskea, mutta palvelujen turvaaminenkin olisi mukavaa) Turkulainen moittii myös sitä, ettei rakenteellisia muutoksia sallita. Näiksi luetellaan Myllykodin myyminen torppaaminen ja 450 hajallaan sijaitsevan vuokra-asunnon myymisen epäileminen. Rakenteellisia uudistuksia? Onhan ne sitä, jos halutaan heikentää kunnan tarjoamia palveluja entisestään.
Mainitut 450 asuntoa ovat ne kaikkein tuottavimmat, joiden tuotolla kunnostetaan halvempien vuokratalojen remontit. Onhan sekin rakenteellista uudistamista, jos päästetään asunnot niin huonoon kuntoon, ettei niissä voi enää asua. Myynti saatetaan joutua tekemään sillä ehdolla, että asukkaiden asuminen ja vuokrataso turvataan, ja sillä, että myyntitulolla rakennetaan uusia vuokrataloja ja edistetään näin työllisyyttä. Mutta vain hetkellisen rahan saamiseksi myynti ei ole perusteltua.
Myllykoti tarjoaa vanhusten palveluja huomattavasti huokeammalla kuin voittoa tavoittelevat alan yritykset. Yhtiö ei rasita Turkua millään tavoin, mutta tarjoaa hyvän verrokin ja laadukkaita huokeita vanhustenpalveluja. Jos laitos myytäisiin, vuodessa Turun kaupunki joutuisi maksamaan korkeampina maksuina n. 500.000 - 1 M € tulonsiirtoja sijoittajien taskuun. On kai sekin rakenteellista uudistamista.
Koska valtio on valinnut verojen alennukset kuntien tukemisen ja riittävien elvyttävien investointien sijaan, on kuntien nostettava verojaan. Myymisillä saataisiin hetkeksi rahaa kassaan, mutta seurauksena on tulojen tippumisen lisäksi omaisuuden katoaminen. Siitä taas seuraa koko julkisen talouden romahtaminen. Jatkossa vain raha puhuisi. Sekö on eräiden pääkirjoitustoimittajien ja porvaripuolueiden tavoitteenakin?
"Veroja korottamalla heikennetään kuntalaisten ostovoimaa, eikä se siksi kannata". Valtiohan on keventänyt hyväosaisten verotusta rankalla kädellä ja rahoittanut sen velkarahalla. Siitä huolimatta Euroopan Komissio huomauttaa, ettei Suomi ole sijoittanut velkarahaansa elvyttäviin toimiin. Ollaanko siellä taitamattomia, vai? Miksi tätä viestiä ei ole juurikaan uutisoitu?
Samalla kun verojen korottaminen saa moitteet (mukavaahan se olisi laskea, mutta palvelujen turvaaminenkin olisi mukavaa) Turkulainen moittii myös sitä, ettei rakenteellisia muutoksia sallita. Näiksi luetellaan Myllykodin myyminen torppaaminen ja 450 hajallaan sijaitsevan vuokra-asunnon myymisen epäileminen. Rakenteellisia uudistuksia? Onhan ne sitä, jos halutaan heikentää kunnan tarjoamia palveluja entisestään.
Mainitut 450 asuntoa ovat ne kaikkein tuottavimmat, joiden tuotolla kunnostetaan halvempien vuokratalojen remontit. Onhan sekin rakenteellista uudistamista, jos päästetään asunnot niin huonoon kuntoon, ettei niissä voi enää asua. Myynti saatetaan joutua tekemään sillä ehdolla, että asukkaiden asuminen ja vuokrataso turvataan, ja sillä, että myyntitulolla rakennetaan uusia vuokrataloja ja edistetään näin työllisyyttä. Mutta vain hetkellisen rahan saamiseksi myynti ei ole perusteltua.
Myllykoti tarjoaa vanhusten palveluja huomattavasti huokeammalla kuin voittoa tavoittelevat alan yritykset. Yhtiö ei rasita Turkua millään tavoin, mutta tarjoaa hyvän verrokin ja laadukkaita huokeita vanhustenpalveluja. Jos laitos myytäisiin, vuodessa Turun kaupunki joutuisi maksamaan korkeampina maksuina n. 500.000 - 1 M € tulonsiirtoja sijoittajien taskuun. On kai sekin rakenteellista uudistamista.
Koska valtio on valinnut verojen alennukset kuntien tukemisen ja riittävien elvyttävien investointien sijaan, on kuntien nostettava verojaan. Myymisillä saataisiin hetkeksi rahaa kassaan, mutta seurauksena on tulojen tippumisen lisäksi omaisuuden katoaminen. Siitä taas seuraa koko julkisen talouden romahtaminen. Jatkossa vain raha puhuisi. Sekö on eräiden pääkirjoitustoimittajien ja porvaripuolueiden tavoitteenakin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)