Työpaikkani naapurissa on Kelan "kaunis" sinapinkeltainen toimitalo. Kuulemma sen on suunnitellut sama kaveri, kuin yliopiston hallintoaukean rakennukset. Eipä uskoisi. Koko kevään olen ohi kävellessäni pohtinut talon tutun dirikan Heikki "Hessu" Heilän kutsua poiketa kun ehdin. Tänään oli viimein se päivä, kun sain aikaiseksi.
Hessu on aikanaan sudarijohtajana kaitsenut satoja turkulaisia - niin minuakin. Meillä on siis yhteistä järjestöhistoriaa kohta neljännesvuosisadan ajalta. Puhuimme Kelan byrokratiaviidakosta ja työpaikkani kuohunnasta kevään vaalitappion jälkeen. Puhuimme kuitenkin pääasiassa yhteisistä "toippalaisista" kuvioistamme.
Kerroin, kuinka tapasin yhdistyksemme viime tilaisuudessa nuoren naisen, jota en aluksi tuntenut. Kävi ilmi, että kysymyksessä oli Hessun ja minun yhteisen tutun tytär. Olin järkyttynyt - juurihan tuo oli vauva. Hessu toivotti minut tervetulleeksi joukkoon. Tällaiset havainnot tulevat kuulemma olemaan arkipäivää.
Hessu toivotti minut tervetulleeksi myös joukkoon nimeltä Eräkilta. Joukkoa kuulemma uhkaa ukkoutuminen. Kilta tukee Turun Eränkävijöiden ja Toivon Erätyttöjen toimintaa sekä
ylläpitää retkipaikkaa Saariselällä. Koska tunnen ukkoutumisen tuskan monesta muustakin yhteydestä, lupasin harkita asiaa.
Luulenpa, että jokaiselle suomalaiselle riittäisi koko joukko yhdistyksiä, joihin nämä olisivat tervetulleita. Suurin osa tekee hyvää ja kannatettavaa toimintaa. Ei anneta niiden hiipua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti